Site icon

Rahastaako kaupunki tonteista väärin?

Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan maas­tokat­sel­mus eloku­us­sa osoit­ti minus­ta selvästi, että asuinalueista tulee selvästi parem­pia, jos pysäköin­ti on maan alla. Se on vain niin kallista. Vai onko se kallista vai hin­noit­teleeko kaupun­ki ton­tit väärin?

Ajatel­laan­pa, että meil­lä on ensin kaavoitet­tu alue sadalle asun­nolle ja pysäköin­ti on maan pääl­lä. Sit­ten kaavaa muute­taan ja asun­to­ja tuleekin 150. Olete­taan edelleen, että alku­peräiset 100 asukas­ta omis­ta­vat ton­tin. Voisi­vatko he sil­lä hin­nal­la, jol­la myyvät lisään­tyneet raken­nu­soikeu­den niille 50 asun­nolle, toteut­taa pysäköin­nin maan alla?

Jos kaupun­ki ei rahas­taisi ton­tin­vuokraa ker­rosneliöi­den vaan maap­in­ta-alan mukaan, tiivi­impi kaavoitus ja pysäköin­ti maan alla muut­tuisi taloudel­lis­es­ti selvästi houkut­tel­e­vam­mak­si. Kuuleeko kiinteistölautakunta?

===


Pitäjän­mäel­lä teol­lisu­usaluet­ta muute­taan asuinalueek­si. Tämä Kuto­mo­tien ratkaisu näyt­ti ainakin tässä vai­heessa varsin onnis­tuneelta ulospäin. Edessä ole­vat raken­nuk­set ovat uusia, taustal­la ole­va on asuin­noik­si muutet­tu teol­lisu­uski­in­teistö. Kova tehokku­us ei tun­nu ahtaal­ta, kos­ka pihaym­päristö on toimi­van tun­tu­inen. Autopaikat maan alla. Eri­tyisen onnis­tunut­ta oli värien val­in­ta. Kuvakul­ma ei ehkä tee oikeut­ta todel­lisu­udelle. Huo­matkaa vauhti­hir­mu etualalla.

Elien Saarisen ja Ilka­ntien risteyk­sessä ole­vat uud­is­raken­nuk­set näyt­tivät kadulle päin oikein hyviltä, mikä on arvo sinän­sä, kos­ka katu­ti­la on yhteistä olo­huonet­tamme. Pihal­la koit­ti kuitenkin pet­tymys. Pelkkää parkkipaikkaa. Osa autoista oli maan alla, mut­ta osa pihal­la. Ehkä kasvil­lisu­us myöhem­min armah­taa. Jos pysäköin­ti olisi maan alla, olisi saatu viihty­isäm­pää ympäristöä ja selvästi enem­män asuntoja.

Ennen Pak­i­las­sa tehti­in näin (yllä), mut­ta nyt tehdään täl­laista (alla). Pysäköin­ti taloi­hin liit­tyvis­sä auto­talleis­sa, siis jos per­heel­lä on yksi auto. Tämä 600 asukkaan uud­is­raken­nusalue on varsin tehokkaan tun­tu­inen, euroop­palainen pien­taloalue. Tosin tont­tite­hokku­us ei ole kuin 0,25 – 0,35 (niitä auto­talle­ja ei taide­ta laskea mukaan). Toimii, jos sopu säi­lyy naa­pu­rusten kesken. Olisi hyvin houkut­tel­e­va, jos sijain­ti olisi keskeisempi.


Myl­ly­puron puinen kaupunkikylä tuo pien­talo­ja 1500 – 2000 asukkaalle. Olen väit­tänyt, että Helsingis­sä yleen­sä raken­netaan ton­tit heti kun voidaan, mut­ta tässä rak­en­ta­ja on kuulem­ma vähän hidastel­lut, vaik­ka asun­not menevät hyvin kau­pak­si. Talo­jen välis­sä kadul­ta näyt­tävä alue ei ole kat­ua vaan pihaa. Asun­toy­htiö on siis vas­tu­us­sa sen kun­nos­s­api­dos­ta. Alue on omi­aan nos­ta­maan Myl­ly­puron asukkaiden keskimääräistä tulotasoa.

Exit mobile version