Kaupunkisuunnittelulautakunnan maastokatselmus elokuussa osoitti minusta selvästi, että asuinalueista tulee selvästi parempia, jos pysäköinti on maan alla. Se on vain niin kallista. Vai onko se kallista vai hinnoitteleeko kaupunki tontit väärin?
Ajatellaanpa, että meillä on ensin kaavoitettu alue sadalle asunnolle ja pysäköinti on maan päällä. Sitten kaavaa muutetaan ja asuntoja tuleekin 150. Oletetaan edelleen, että alkuperäiset 100 asukasta omistavat tontin. Voisivatko he sillä hinnalla, jolla myyvät lisääntyneet rakennusoikeuden niille 50 asunnolle, toteuttaa pysäköinnin maan alla?
Jos kaupunki ei rahastaisi tontinvuokraa kerrosneliöiden vaan maapinta-alan mukaan, tiiviimpi kaavoitus ja pysäköinti maan alla muuttuisi taloudellisesti selvästi houkuttelevammaksi. Kuuleeko kiinteistölautakunta?
===
Pitäjänmäellä teollisuusaluetta muutetaan asuinalueeksi. Tämä Kutomotien ratkaisu näytti ainakin tässä vaiheessa varsin onnistuneelta ulospäin. Edessä olevat rakennukset ovat uusia, taustalla oleva on asuinnoiksi muutettu teollisuuskiinteistö. Kova tehokkuus ei tunnu ahtaalta, koska pihaympäristö on toimivan tuntuinen. Autopaikat maan alla. Erityisen onnistunutta oli värien valinta. Kuvakulma ei ehkä tee oikeutta todellisuudelle. Huomatkaa vauhtihirmu etualalla.
Elien Saarisen ja Ilkantien risteyksessä olevat uudisrakennukset näyttivät kadulle päin oikein hyviltä, mikä on arvo sinänsä, koska katutila on yhteistä olohuonettamme. Pihalla koitti kuitenkin pettymys. Pelkkää parkkipaikkaa. Osa autoista oli maan alla, mutta osa pihalla. Ehkä kasvillisuus myöhemmin armahtaa. Jos pysäköinti olisi maan alla, olisi saatu viihtyisämpää ympäristöä ja selvästi enemmän asuntoja.
Ennen Pakilassa tehtiin näin (yllä), mutta nyt tehdään tällaista (alla). Pysäköinti taloihin liittyvissä autotalleissa, siis jos perheellä on yksi auto. Tämä 600 asukkaan uudisrakennusalue on varsin tehokkaan tuntuinen, eurooppalainen pientaloalue. Tosin tonttitehokkuus ei ole kuin 0,25 – 0,35 (niitä autotalleja ei taideta laskea mukaan). Toimii, jos sopu säilyy naapurusten kesken. Olisi hyvin houkutteleva, jos sijainti olisi keskeisempi.
Myllypuron puinen kaupunkikylä tuo pientaloja 1500 – 2000 asukkaalle. Olen väittänyt, että Helsingissä yleensä rakennetaan tontit heti kun voidaan, mutta tässä rakentaja on kuulemma vähän hidastellut, vaikka asunnot menevät hyvin kaupaksi. Talojen välissä kadulta näyttävä alue ei ole katua vaan pihaa. Asuntoyhtiö on siis vastuussa sen kunnossapidosta. Alue on omiaan nostamaan Myllypuron asukkaiden keskimääräistä tulotasoa.