Hallitus ei jahtaa pieniä kuntia vaan suuria

Eduskun­nan tiedo­nan­tokeskustelus­sa käyti­in pieni nokit­telu hal­li­tuk­sen kun­tapoli­ti­ikas­ta. Keskusta­laiset syyt­tivät hal­li­tus­ta pakkoli­itok­sista. He sanoi­vat mon­ta ker­taa, ettei sadan pien­im­män kun­nan lakkaut­tamisel­la ole mitään taloudel­lista merk­i­tys­tä. Melkoista ohipuhu­mista, sil­lä hal­li­tus ei jah­taa pieniä kun­tia vaan suuria. Tarkoituk­se­na on eri­tyis­es­ti eheyt­tää kun­tarakenne kas­vav­il­la kaupunkiseuduilla. 

Palvelu­jen jär­jestämi­nen syr­jäseuduil­la tulee kalli­ik­si joka tapauk­ses­sa. Jos nämä kun­nat halu­a­vat tul­la toimeen omil­laan, muut kun­nat tuskin vaa­ti­vat tätä taakkaa itselleen. Niil­lä tulee olla oikeus luop­ua itsenäisyy­destään, jos har­ti­at käyvät liian kapeiksi.

Minus­ta kan­nat­taisi harki­ta, että Suomes­sa voisi olla kah­den­laisia kun­tia, kuten oli aiem­min (kaupun­git, kaup­palat ja maalaiskun­nat) ja on nyky­isinkin Sak­sas­sa. Pienet haja-asu­tuskun­nat voisi­vat ostaa ter­vey­den­huol­lon maakun­nan isom­mal­ta kunnal­ta. Sil­loin syr­jäiset kun­nat voisi­vat edes teo­ri­as­sa selvitä omillaan.