Hallitus ei jahtaa pieniä kuntia vaan suuria

Eduskun­nan tiedo­nan­tokeskustelus­sa käyti­in pieni nokit­telu hal­li­tuk­sen kun­tapoli­ti­ikas­ta. Keskusta­laiset syyt­tivät hal­li­tus­ta pakkoli­itok­sista. He sanoi­vat mon­ta ker­taa, ettei sadan pien­im­män kun­nan lakkaut­tamisel­la ole mitään taloudel­lista merk­i­tys­tä. Melkoista ohipuhu­mista, sil­lä hal­li­tus ei jah­taa pieniä kun­tia vaan suuria. Tarkoituk­se­na on eri­tyis­es­ti eheyt­tää kun­tarakenne kas­vav­il­la kaupunkiseuduilla. 

Palvelu­jen jär­jestämi­nen syr­jäseuduil­la tulee kalli­ik­si joka tapauk­ses­sa. Jos nämä kun­nat halu­a­vat tul­la toimeen omil­laan, muut kun­nat tuskin vaa­ti­vat tätä taakkaa itselleen. Niil­lä tulee olla oikeus luop­ua itsenäisyy­destään, jos har­ti­at käyvät liian kapeiksi.

Minus­ta kan­nat­taisi harki­ta, että Suomes­sa voisi olla kah­den­laisia kun­tia, kuten oli aiem­min (kaupun­git, kaup­palat ja maalaiskun­nat) ja on nyky­isinkin Sak­sas­sa. Pienet haja-asu­tuskun­nat voisi­vat ostaa ter­vey­den­huol­lon maakun­nan isom­mal­ta kunnal­ta. Sil­loin syr­jäiset kun­nat voisi­vat edes teo­ri­as­sa selvitä omillaan.

73 vastausta artikkeliin “Hallitus ei jahtaa pieniä kuntia vaan suuria”

  1. Kun­t­a­min­is­terin puheet maakun­nis­sa ainakin minä käsitän niin, että nimeno­maan pienet kun­nat ovat tähtäimessä. Ehkä hän on aivan eri lin­joil­la kuin Soininvaara.

  2. Tässä on tyyp­illi­nen asetel­ma: Jär­ki vas­taan valtapolitiikka. 

    Jär­ki puhuu kun­tali­itosten puoles­ta, mut­ta kun­nal­lispoli­itikot pelkäävät, että menee oma tuoli alta.

  3. Liekö tämän päivän keskustelus­ta, mut­ta poim­inta ylen net­ti­sivul­ta. ” Kun­t­a­min­is­teri Virkkunen itsekin on myön­tänyt, ettei tavoite suurkun­nista perus­tu tutkit­tuun tietoon, vaan se on puh­taasti hal­li­tuk­sen sisäl­lä tehty poli­it­ti­nen valinta.”

    Eihän se voikaan perus­tua, kun sitä tutkit­tua tietoa ei ole. Halu­an nähdä ne kepit, joil­la hal­li­tus ajaa kun­tia yhteen. Kun mitään taloudel­lisia fak­to­ja kun­tali­itok­si­in ei ole, niin tyhjän pääl­lä seistään.

    Ain­oa muis­tiku­va min­ul­la on kun­takoon edullisu­ud­es­ta se, että 30000 asukkaan kun­taa on pidet­ty parhait­en toimi­vana niin taloudel­lis­es­ti kuin kansan­val­lan kannalta.

    Ymmär­rän Osmon ajatuk­sia. Hän­tä hiertää Helsin­gin päät­täjänä Helsinkiä kiertävä “nur­mi­jär­vivyöhyke”. Virkkusel­la on oma “muu­ramevyöhy­keen­sä”. Kun­taraken­net­ta pitää kuitenkin ajatel­la hie­man avaram­mista lähdöistä kuin yksit­täisen kun­nanisän kaunoista.

  4. “Palvelu­jen jär­jestämi­nen syr­jäseuduil­la tulee kalli­ik­si joka tapauksessa.”

    Ei kai tule (jos puhutaan perus­palvelusi­ta eikä erikois­palveluista). Käsit­tääk­seni pienet kun­nat tuot­ta­vat ainakin ter­veyspalve­lut yhtä taloudel­lis­es­ti kuin suuretkin.

    “Jos nämä kun­nat halu­a­vat tul­la toimeen omil­laan, muut kun­nat tuskin vaa­ti­vat tätä taakkaa itselleen.”

    Tässä sotke­taan kun­nan veronkan­tokyky ja sen kyky toteut­taa palvelui­ta hyvin ja hal­val­la. Veronkan­tokyky vai­htelee kun­nis­sa, kyky toteut­taa hyvin ja hal­val­la on aika vakio. Vai onko aja­tus se, että rikkaiden ihmis­ten kun­nis­sa pitäisi olla hyvät ter­veyspalve­lut ja köy­hien kun­nis­sa huonot?

    Hal­li­tuk­sen kun­tali­itossu­un­nitelmis­sakin suurten kaupunkien ympäristöistä tulee rikkai­ta surkun­tia, ja haja-asu­tusaluei­den kun­nista kai vas­taavasti köy­hiä suurkun­tia. Onko tarkoi­tus tuot­taa näis­säkin eri tasoisia perus­palvelui­ta? Väitän että tässäkin mallis­sa tarvi­taan kun­tien välisiä tulo­jen tasauk­sia ihan van­haan tut­tuun malli­in, jos tarkoi­tus on toteut­taa samat palve­lut kaikille.

    Minus­ta luon­te­vampi lähtököh­ta olisi se, että kaikille kansalaisille kus­tan­netaan samat palve­lut samoin kus­tan­nuksin. Pienetkin kun­nat kykenevät todis­tet­tavasti toteut­ta­maan ne. Kun­tien kool­la ei ole vaiku­tus­ta. Kun­tau­ud­is­tus on tarpee­ton keino. Parem­pi keino olisi entistä toimi­vampi tapa kerätä ja jakaa verorahat.

    “Pienet haja-asu­tuskun­nat voisi­vat ostaa ter­vey­den­huol­lon maakun­nan isom­mal­ta kunnal­ta. Sil­loin syr­jäiset kun­nat voisi­vat edes teo­ri­as­sa selvitä omillaan”

    Pienetkin kun­nat selviävät ihan käytän­nössä ja jo nykyään näistä tehtävistä yhtä taloudel­lis­es­ti kuin suuret. Eduskun­nas­sa tänään tosi­aan puhut­ti­in kuin palve­lut olisi mah­dol­lista toteut­taa vain suurkun­nis­sa. Mihinkähän tuo “viralli­nen oppi” perus­tuu, kun todel­lisu­us näyt­tää puhu­van toista?

  5. Mis­sään ei ole koskaan osoitet­tu, että suuri kun­ta olisi tehokas palveluntuottaja.

    Toiseen suun­taan taasen tutkimuk­sia on paljonkin maail­mas­ta eri­lai­sista yhteiskuntamalleista.

    Suu­ru­us ei aina ole tehokku­ut­ta. Yleis­maail­mallis­es­ti näyt­täisi ole­van niin, että tehokkain kun­takoko on muu­ta­mankymme­nen­tuhan­nen asukkaan kunta.

    Säästöpuolel­la ei voi­da kun­ta­puolel­la saavut­taa mitään. Jos halu­taan säästää, ain­oa vai­h­toe­hto on lopet­taa ylel­lis­ten palvelu­iden vaa­timi­nen val­tion puoles­ta kunnilta. 

    Luin jostain tänään, että val­tio halu­aisi palaut­taa välivi­ivan seiskaan ope­tuskir­jois­sa. Paljonko­han tuokin vii­va taas mak­saisi kunnille?

    1. Maail­man­laa­jui­sista tutkimuk­sista kel­paa­vat vain ne maat, jois­sa kun­nal­la on vero­tu­soikeus. Siitä veron­jenkeru­uyk­sikön koos­ta seg­re­gaa­tion påaineessa on kyse.

  6. Oikea miet­timise­nai­he kun­tarak­en­teen sijas­ta olisi se, että kuka tekee ja mitä.

    On täysin jär­jetön­tä, että kun­nat joutu­vat huole­hti­maan esim van­hus­ten­huol­losta tai sairaan­hoi­dos­ta täysin mielivaltaisesti.

    Tietyt asi­at täy­tyy tuo­da val­tion toim­intaan (van­hus­ten­huolto) ja tietyt asia täy­tyy ker­takaikki­aan yksi­ty­istää (työväestön sairaan­hoito) ja tietyt toimin­not pitää vain lakkaut­taa (keskilu­okan tulonsiirrot).

    (suluis­saol­e­vat vain esimerkkejä)

  7. Ymmärtääk­seni hal­li­tus halu­aan iso­jen kaupunkien lähel­lä ole­vat pienet kun­nat osak­si tätä isoa kaupunkia, kyse ei siis ole oikeas­t­aan syr­jäi­sistä kun­nista. Pienis­sä kun­nis­sa on organ­isaa­tio vedet­ty ohuek­si ja toim­inta on jous­tavaa. Nämä edut menetetään, kun kun­ta joutuu osak­si ison kaupun­gin moni­por­taista byrokratiaa.
    Eikö ison kaupun­gin rin­nal­la voisi olla noin 20 000 asukkaan tehokkai­ta kun­tia, jot­ka vähäl­lä byrokra­tial­la voivat hoitaa asukkaiden­sa peruspalvelut.

  8. Nopeasti vaan pakkoli­itok­sia niin saadaan tääl­lä lan­del­la palkat yht­enäis­tet­tyä iso­jen kun­tien tasolle.

  9. Hal­li­tuk­sen toteut­ta­ma kun­tat­alouden kiristämi­nen puree nimeno­maan niihin pieni­in kun­ti­in joi­ta hal­li­tus ei jah­taa. Täl­lä kepil­lä ei saa­da Lem­päälää liit­tymään Tam­pereeseen eikä Van­taa­ta Helsinkiin.

  10. Hol­lo­las­sa liitok­ses­ta Lah­teen äänestet­ti­in pari vuot­ta sit­ten. 85% vas­tusti, ei ne ole kaik­ki kun­nal­lispoli­itikko­ja tai kepu­laisia. Suurin osa demare­i­ta ja kokoomus­laisia. Itse asi­as­sa kun­nal­lispoli­itikoista enem­mistö kan­nat­ti asi­aa, mut­ta kansan val­tataen­em­mistö vas­tus­taa liitok­sia jyrkästi ja ehdot­tomasti. Eikä ihme,hyödyt on uskon asia. Mitään fak­taa hyödy­istä ei ole, eikä tule, kun ei sitä ole.

  11. Eikös kun­nan­val­tu­us­ton, vai onko se kaupung­in­val­tu­us­ton, pääluku johde­ta kun­nan väkimäärästä? Val­tu­utet­tu­jen määrä pysynee suurin piirtein samana yhdis­tämis­ten jälkeenkin.

    Peli­teo­ri­an mukaan “omaan pus­si­in” pelaavien määrä ken­täl­lä vähe­nee ja resurssit ovat tehokkaam­mas­sa käytössä, jos kun­tau­ud­is­tus onnis­tuu. Hyvien ja huono­jen veron­mak­sajien vaiku­tus tasaan­tuu sekin. 

    Mikä olisi vai­h­toe­hto työssäkäyn­tialuei­den kokoisille suurille kun­nille? Nyky­meno ei voi jatkua. Keskus­ta voi toki menet­tää (entis­es­tään) kun­nan­val­tu­ustopaikko­ja yhdis­tämis­ten jäl­keen. Sik­si se iso­ja kun­tia vastustaa.

    1. Sauli
      Kyl­lä vasltu­utet­tu­jen määrä piene­nee olen­nais­es­ti. Isois­sa kun­nis­sa on vähän isom­mat val­tu­us­tot kuin pienis­sä, mut­ta se ei mene suo­ras­sa suh­teessa asukasluku­un. Val­tu­us­ton kjoko noin kaksinker­tais­tuu, kun vä’k­iluku kas­vaa kymmen­estä tuhannes­ta puoleen miljoonaan.

  12. Mai: “Pienis­sä kun­nis­sa on organ­isaa­tio vedet­ty ohuek­si ja toim­inta on jous­tavaa. Nämä edut menetetään, kun kun­ta joutuu osak­si ison kaupun­gin moni­por­taista byrokratiaa.
    Eikö ison kaupun­gin rin­nal­la voisi olla noin 20 000 asukkaan tehokkai­ta kun­tia, jot­ka vähäl­lä byrokra­tial­la voivat hoitaa asukkaiden­sa peruspalvelut.”

    Malli ei ole oikeu­den­mukainen iso­ja kohtaan kos­ka pienet hyö­tyvät siitä aina eniten. On tehtävä joko niin että isotkin pilko­taan pieniksi tai sit­ten niin että pienet yhdis­tetään isommiksi.

    Iso­jen kaupunkien, esim Helsin­gin, pilkkomises­sa use­am­paan pie­neen olisi ensin­näkin sel­l­aine ongel­ma että pilkkomisen myötä eri­ar­vois­tus kas­vaisi köy­hän itä-Helsin­gin ja rikkaiden län­si- ja etelä-Helsin­gin osien välillä.

  13. Kun ker­ran pis­tetään kaik­ki uusik­si (toiv­ot­tavasti) niin voisiko sen kun­nal­lisvero­jen tasausjär­jestelmän vaiku­tuk­set arvioitut­taa ja miet­tiä, mis­sä määrin se on tarkoituk­sen­mukainen ja mis­sä määrin siitä on pelkästään haittaa.

  14. Kun­ta­jär­jestelmää uud­is­tet­taes­sa olisi samal­la huo­mat­ta­va uud­is­taa mui­ta rak­en­tei­ta, jois­sa kun­taa käytetään vält­tämät­tä jao­tuk­sen perusyk­sikkönä. Ensim­mäisek­si voisi erot­taa kiin­teistö­tun­nusjär­jestelmän kun­tarak­en­teesta: ei ole mil­lään tavoin tarkoituk­sen­mukaista, että kiin­teistönu­meron kun­ta- ja kyläosat vai­h­tu­vat aina kun­tali­itok­sis­sa. Olisi paljon helpom­paa ohjel­moi­da use­ampi kun­tanu­mero viit­taa­maan samaan hallinnol­liseen kun­taan. Samal­la voitaisi­in mah­dol­lis­taa seu­rakun­ta­jao­tuk­sen irroit­ta­mi­nen kun­ta­jao­tuk­ses­ta: mah­dol­lis­te­taan seu­rakun­tara­jo­jen määrit­tämi­nen esim. maarek­isterikylära­jo­ja myöten. Nyt tämä on jo sal­lit­tu riistanhoitoyhdistyksille.

    Samoin se aja­tus, että kun­ta on tilas­toin­nin perusyk­sikkö, olisi hau­dat­ta­va. Tilalle olisi otet­ta­va postinu­meroalue tai maarek­isterikylä, käyt­tö­tarkoituk­ses­ta riip­puen. Väestörek­isteris­sä kaik­ki asun­not on numeroitu maarek­isterikylän perus­teel­la, joten yksilöko­htais­ten tieto­jen poh­jal­ta luo­tavien tilas­to­jen teko maarek­isterikylän tarkku­udel­la olisi aika help­poa. Sit­ten voitaisi­in määritel­lä kun­taa alem­mat tilas­toalueet näi­den maarek­isterikylien yhdis­teinä, esim. “pitäjinä”, jot­ka vas­taisi­vat van­ho­ja kun­tia tai muu­toin tarkoituk­sen­mukaisia alue­jako­ja. Muu­toin 30 kun­nan Suomes­sa ei enää ole ole­mas­sa tarkko­ja alueel­lisia tilastoja.

  15. Mikko: Tun­nen lähim­min Pohjois-Savon tilanteen. Siinähän läh­es koko maakun­ta on liitet­ty Kuo­pi­oon, Rauta­lam­mista Tuus­niemelle. Nämä ääripäät ovat niin kaukana Kuo­pios­ta, että työssäkäyn­nil­lä Kuo­pios­sa ei ole mitään järkeä, kun raideli­iken­net­tä ei ole (rata tosin olisi). Kyl­lä näistä Kuo­pi­on kehän reuna-alueen pikkukun­nista toki nyt käy­dään töis­sä Kuo­pios­sa, mut­ta se on tilapäi­nen ilmiö. Näis­sä maalaiskun­nis­sa on paljon lopet­ta­maan pakotet­tu­ja pienvil­jeli­jöitä, joiden ei kan­na­ta muut­taa työn perässä, kos­ka asun­not on valmi­ina tilal­la eikä niille ole osta­jia. Nämä nykyiset asukkaat sit­ten jäävät myös eläk­keelle tiloilleen. Seu­raa­va polvi ei enää pen­delöi, vaan muut­taa työn perässä ja entiset pikku­ti­lat jäävät vapaa-ajan käyttöön.
    Kuo­pi­on ympäristön kun­nista enää ain­oas­taan päämin­is­terin kotikun­ta Siil­in­järvi on itsenäi­nen, vaik­ka kuu­luu selkeästi samaan työssäkäyn­tialueeseen ja myös samaan yhdyskun­tarak­en­teeseen. Muiden kun­tien pakkoli­it­tämistä ei voi perustel­la ainakaan työssäkäynnillä.

  16. Kun­nal­la ei ole juuri mitään väliä nor­maalille ihmiselle.

    Pienessä kunas­sa kun­tavi­ra­nomaisil­la on suh­teessa paljon enem­män kavere­i­ta, joilel tehdään palveluk­sia. Samoin pienis­sä kunis­sa yleen­sä osaami­nen on heikko­ta­soisem­paa vähääkään vaikeam­mis­sa asiois­sa tai osaamista ei ole lainkaan. Esimerkik­si liikun­ta, kul­tu­ur­ru ja ope­tus ovat yhden ihmisen hallinnoimia.

    Päkaupungis­sa, Turus­sa ja Tam­pereel­la on puolestan naa­purikun­tien kesken irvokkaista kil­pailu­ja kau­pan suurykiköistä. vas­taavasti pien­ten kun­tien val­tu­us­tois­sa liet­so­taan talvi­so­dan henkeä ja läh­es laule­taan “Jumala on ompi lin­namme” kun yhteistyötä halu­taan joka tasol­la vas­tus­taa ihan mihin tahansa hintaan.

    Kun­tali­itok­sia vatus­ta­vat kun­nan vi

  17. Maakun­ta­hallinto — joka huole­htii kun­nal­lisvero­tuk­ses­ta, kaavoituk­ses­ta, opetuk­ses­ta ja ter­vey­den­huol­losta, ympäristöstä, liiken­teestä ja infastruktuurista.
    Oma val­tu­us­to ja asiantuntijajohto.

    Jäl­jelle jäi­sivät perin­nekun­nat, jois­sa kun­nan­no­jo­hta­ja esit­telee museossa kun­nan omaa vaaku­naa — ja val­tu­us­to, joka keskustelee koirien aiheut­tamista ympäöristöhaitoista. Poli­it­tis­es­ti val­i­tut virkamiehet vah­timestareina ja siivoojina.
    Maakun­ta antaa kun­ta­lais­ra­han per asukas käytet­tävä­ki miten parhait­en näkee — jos rahaa siis jää.
    Kun­ta­la­ki kahtia.

  18. Olen aivan vaku­ut­tunut, että toimivin vai­h­toe­hto on seuraava:

    On kak­si hallinnol­lista yksikköä: lääni ja kunta.

    Esimerkik­si Helsin­gin työssäkäyn­tialueesta muo­doste­taan Helsin­gin lääni.

    Helsin­gin läänin KESKUS­TAA­JA­MA-alueet on kun­ta­jaon pohjia. 

    Helsin­gin lääni huole­htii väli­por­taan hallinnos­ta ja hallinto­him­melit mukaan­lukien ELY:t ja AVI:t lakkautetaan.

  19. Jos kun­tali­itok­set toteutetaan työssäkäyn­tialuei­den poh­jal­ta nou­dat­taen nyky­istä lain­säädän­töä (työn­tek­i­jöil­lä 5 vuo­den irti­sanomis­suo­ja, palkat har­mon­isoidaan ylöspäin), kunt­aby­rokra­t­ian kus­tan­nuk­set eivät laske, vaan nousevat.

    1. Kun­tasek­to­ril­la on pikem­minkin ongelmia rekry­toi­da väkeä eläk­keelle sir­tymius­ten­takia. Sik­si tuo viiden vuo­den sään­tö ei ole niin kallis kuin väitetään. Type­rä se on silti.

  20. Timo T:lle: Tuus­niemi­hän on ihan itsenäi­nen kun­ta ja siitä harv­inainen, että kun­nal­la ei ole yhtään velkaa.

    Kuo­pi­on eteläpuoleinen naa­purikun­ta Lep­pävir­ta ei kuu­lu Suur-Kuo­pi­oon, eivät myöskään Nil­siä, Kaavi tai Juankoskikaan.

  21. “Mis­sään ei ole koskaan osoitet­tu, että suuri kun­ta olisi tehokas palveluntuottaja.”

    Esim han­k­in­nois­sa saavute­taan merkit­täviä säästöjä, kun yhteiskun­ta voi hyö­dyn­tää ostovoimaansa.
    Samoin suurem­mat erät saadaan aina halvem­mal­la, kos­ka toimit­ta­ja tin­kii aina katteesta.

    Tietotekni­ik­ka on tärkein työkalu tuot­tavu­u­den nos­tossa eikä ole mitään järkeä ostaa ja rak­en­taa 350 tietojärjestelmää

    Ongel­ma on , että kun­nis­sa ei ole han­k­in­taosaamista, ei edes nois­sa suuris­sa kunnissa.

    Ja kor­rup­tio jyl­lää sitä enem­män, mitä suurem­pia ovat hankinnat

  22. Pien­ten kun­tien ongel­maan on myös ratkaisu eli ne tuot­ta­vat vain osan iso­jen kun­tien palveluista esim koulu­tuk­sen, sosi­aal­i­toimen , van­hus­ten­huol­lon ja ter­vey­den­hoidon hoitaa valtio

  23. Kuin­ka moni kun­ta, vela­ton Tuus­nie­mi mukaan­lukien, tulisi toimeen pelkästään keräämil­lään kun­taveroil­la? Siis ilman val­tion jaka­maa rahaa. Eikös yleen­sä ole niin, että se määrää joka maksaa?

  24. Leena: Tarkoitin tuo­ta Mikon kart­taa, jos­sa läh­es koko maakun­ta on muka­mas Kuo­pi­on työssäkäyn­tialuet­ta. Min­un mielestäni siis nykyi­nen Kuo­pio lisät­tynä Siil­in­järvel­lä riit­täisi Kuo­pi­on työssäkäyn­tialaueek­si. Kauem­paa ei ole järkevää käy­dä työssä Kuopiossa.

  25. Pien­ten kun­tien ongel­ma on väestörakenne eli suuri osa väestöstä on eläkeläisiä, joiden eläke on vielä kaiken lisäk­si sieltä pien­im­mästä päästä.

    Niin­pä vero­tu­lo­ja ei juurikaan ker­ry vaan val­tion on tuet­ta­va kun­taa todel­la paljon.

    Käytän­nössä val­tio siis jo vas­taa toimin­nan kuluista.

    Kun­nas­sa ei ole myöskään osaavaa henkilökun­taa riit­tävästi , ylpeästi puhutaan moniosaamis­es­ta, mut­ta kun on istunut palavereis­sa , jos­sa kun­nan raken­nusmes­tari on puhunut asiantun­tev­asti viemärin rak­en­tamis­es­ta ja van­hushoi­dos­ta niin on hiipinyt epäi­ly, josko kyvyt ovat ylittyneet

  26. Janne:

    Täl­lä kepil­lä ei saa­da Lem­päälää liit­tymään Tampereeseen

    Lem­päälä on ihan toimi­va itsenäisenä, jos Lem­päälä johonkin yhdis­tetään niin Vesi­lah­teen. Tam­pereeseen ovat mah­dol­lis­es­ti yhdis­tymässä Ylöjärvi, Kan­gasala ja Pirkkala, jot­ka ovat näitä omakoti­tont­te­ja kaavoit­tavia ker­mankuori­jakun­tia. Tam­pereen ja naa­purikun­tien rajal­la talo­mat­to jatkuu käytän­nössä yht­enäisenä, jos ei tiedä mis­sä raja menee niin ei sitä huomaa.

    Tam­pereen seudul­la olisi paljon järkevöit­tämistä mm. kaavoituk­ses­sa, perus­palveluis­sa ja joukkoli­iken­teessä, vaik­ka yhteistyö käsit­tääk­seni toimii nytkin ihan hyvin.

    1. Juho Laatu
      Oli vähän kapu­lakielis­es­ti san­ot­tu. Se tarkoit­ti sitä, että olisi kovin eopäoikeu­den­mukaista, jos vaikka­pa West End muo­dostaisi oman kun­tansa ja Jäkomä­ki omansa ja kumpikin rahoit­taisi samat palkkiot asukkaitaan verot­taen. Kos­ka kun­nal­lisvero on Suomen merkit­tävin tulovero, ei voi ola oikeiun, että rikkaat tasaa­vat omis­sa eli­it­tikun­nis­saan tulo­ja keskenään ja köy­hät keskenään. Sik­si verot pitää kerätä laa­jem­mal­la alueel­lisel­la pohjalla.

  27. YLE on julkaissut kart­taku­vat työssäkäyn­tialueista, joiden perus­teel­la kun­nat muo­doste­taan. Kyse on vas­ta alus­tavas­ta hahmotelmasta.

    http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/09/katso_missa_suurkunnassa_asuisit_2856863.html

    Hyvä, että perus­suo­ma­laiset “pääs­tivät” Vihreät hal­li­tuk­seen. Seu­raa­vat neljä vuot­ta ovat (taas ker­ran) suuren mur­roksen aikaa. Nyt tehdään päätök­siä, joiden vaiku­tuk­set ulot­tuvat vuosikym­me­nien päähän — siis ihan tääl­lä kotomaassa.

    Kun­tien yhdis­tämi­nen on sekä yhden­ver­taisu­us- että palvelu­jen­tasaus­pro­jek­ti. Mut­ta on se myös vihreän ajat­telun mukaista yhteiskuntasuunnittelua…

  28. Heik­ki, jär­ki puhuu lähin­nä suurten yksiköi­den purkamisen puoles­ta! 😀 Helsin­gin ter­vey­den­huolto on yhtä kallista kuin Lapin perukoil­la. Isot yksiköt eivät johtamis­te­o­reet­tis­es­tikaan voi toimia, mikä nähdään mm. pääkaupunkiseudul­la käytän­nössä. Vain yksi neljästä kun­nas­ta on ter­veel­lä pohjalla.

  29. VM:n pitäisi ensin lait­taa sek­tori­m­in­is­ter­iöi­den bud­je­toin­nit real­is­tisem­malle poh­jalle ja poli­itikko­jen pitäis myös laka­ta lisäämästä eri­laisia sub­jek­ti­ivisia oikeuk­sia joiden rahoit­tamiseen ei ole resursseja.

    Kun­tien vuosikat­teet oli­vat vuosi­na 2007 ja 2008 sekä 2010 korkeam­mat kuin pitkään aikaan, mut­ta kun­tien velka­kan­ta on kas­vanut koko 2000-luvun ajan niin hyv­inä kuin huonoina vuosi­na. Huonoina vuosi­na velat ovat kas­va­neet luon­nol­lis­es­ti enem­män. Mis­tä täl­lainen talouske­hi­tys voi johtua?

    Kun­tat­alouden perusteet

    Pelkästään kun­tien talout­ta tarkastele­mal­la saadaan väärä kuva palvelu­iden tuotan­nos­ta ja kaik­ista kus­tan­nuk­sista, joi­ta liit­tyy julkiseen toim­intaan. Merkit­tävä osa kun­tien velvoit­teis­ta­han syn­tyy eduskun­nan päätösten mukaises­ti eli koko maas­sa pitää tar­jo­ta palvelui­ta kun­ta­laisille riip­pumat­ta kun­nan tai alueen taloudel­lis­es­ta kan­tokyvys­tä eli todel­lis­es­ta kyvys­tä rahoit­taa nämä palvelut. 

    Kun­tien kesken­hän tasa­taan vero­tu­lo­jen epä­ta­saisen jakau­tu­misen vaiku­tus­ta val­tiono­suuk­sien kaut­ta (esim. Espoo on saanut negati­ivista val­tiono­su­ut­ta muu­ta maa­ta korkeampi­en asukasko­htais­ten tulovero­jen vuok­si). Vas­taavasti jotkut kun­nat saa­vat enem­män val­tiono­suuk­sia muu­ta maa­ta alhaisem­pi­en keskimääräis­ten vero­tu­lo­jen vuoksi. 

    Vain VM:n tai muiden min­is­ter­iöi­den moment­tien kaut­ta kun­nille meneviä rahavir­to­ja ja niiden kasvua seu­raa­mal­la ei voi sanoa, että val­tio olisi esim. todel­lisu­udessa antanut enem­män rahoi­tus­ta palvelu­iden tuot­tamiseen. Osa tulon­si­ir­roista on ollut eri­laisia kom­pen­saa­tioi­ta vero­tuk­ses­sa tehty­jen vähen­nys­ten laa­jen­nusten vuok­si eli kun­nille on ker­tynyt vähem­män tulovero­ja sen vuok­si. Osa tulon­si­ir­roista on ollut myös kus­tan­nusten kom­pen­saa­tio­ta tai uusista tehtävistä aiheutunei­den meno­jen korvausta. 

    Min­is­ter­iöt voivat kehit­tää kun­nille uusia tehtäviä ja tahal­laan laskea kus­tan­nusarvion väärin ja täl­lä taikatem­pul­la pienen­tää val­tion kun­nille mak­saman tulon­si­ir­ron osu­ut­ta väli­aikaises­ti. Todel­lis­ten kus­tan­nusten tul­lessa mak­su­un vuosia myöhem­min ei enää muis­te­ta tätä vaan huude­taan kun­tien tuhlauksesta…

    Vuon­na 2011 VM käytän­nössä leikkasi aiemp­ina vuosi­na lisä­ty­istä tehtävistä tullei­den todel­lis­ten kus­tan­nusten tarkas­tuk­sen kokon­aan pois ja höyläsi samal­la myös inflaatiotarkistuksesta. 

    Käyt­tö- ja pääo­ma­meno­jen kasvu ja rakenne

    Henkilöstö­menot muo­dosta­vat val­taosan kun­tien käyt­tö­menoista eli kun­tatyön­tek­i­jöi­den ansio­ta­son ja työl­lisyy­den kehi­tyk­sel­lä on merkit­tävin rooli käyt­tö­meno­jen muu­tok­sen selit­tämisessä. Vuosien 2007 ja 2008 käyt­tö­meno­jen kasvu selit­tyy siis korkeil­la palkkaratkaisuil­la, mut­ta myös kun­tasek­torin työl­lis­ten määrä on kas­vanut 1990-luvun alun notkah­duk­sen jäl­keen ripeästi. Ei siis mitenkään voi­da sanoa, että kun­nis­sa olisi muka laman jäl­keen vain säästet­ty. Meno­jen kasvu on reaalis­es­tikin ollut kohtu­ullisen nopeaa. 

    Kun­tasek­torin ansio­ta­so ei pysyvästi voi poike­ta muun talouden ansio­ta­sos­ta, kos­ka muuten vas­taa­vat taidot omaa­va henkilöstö siir­ty­isi mui­hin tehtävi­in. Tiet­ty var­muus työ­paikas­ta kuitenkin vaikut­taa siten, että keskipalkat voivat olla jonkun ver­ran alhaisem­mat kun­nis­sa kuin yksi­tyisel­lä sek­to­ril­la jos henkilöstön koulu­tus­ta­so vas­taa muun talouden työvoiman koulutustasoa. 

    Edel­lisen kohdan vuok­si ain­oat opti­moin­timah­dol­lisu­udet liit­tyvät henkilöstön määrään eri tehtävis­sä eli käytetäänkö työ­panos­ta kaikkein tehokkaim­min. Ammat­tili­itot pyrkivät yleen­sä vaikut­ta­maan siihen että julkisel­la sek­to­ril­la toteutetaan jous­ta­mat­to­mia ratkaisu­ja. Tämä voi lisätä palvelu­iden tuotan­nos­sa tarvit­ta­van työ­panok­sen määrää ja kustannuksia.

    Kun­tien pääo­ma­menot ovat lähin­nä investoin­ti­meno­ja perus­in­fraan ja palve­lu­tuotan­nos­sa tarvit­tavi­in raken­nuk­si­in. Pääo­ma­meno­jen kasvu riip­puu siis palve­lu­tuotan­non volyymin kasvus­ta ja kus­tan­nuske­hi­tyk­ses­tä maa- ja vesir­ak­en­tamises­sa sekä talonrakentamisessa. 

    Kasvukeskuk­sis­sa kuten Van­taal­la voi tul­la ongelmia nopeas­ta asukaslu­vun kasvus­ta uusille alueille ja raken­nemuu­tok­ses­ta aluei­den sisäl­lä, kos­ka uusille alueille tarvi­taan uut­ta infraa ja van­hoil­la alueil­la jää infraa vajaakäyt­töön. Sama ongel­ma on tietysti muut­to­tap­piokun­nis­sa vajaakäytön osalta kun aikaisem­min raken­net­tu infra on nyt suh­teessa kun­ta­lais­ten määrään aiem­paa kalliimpaa. 

    Velka­kan­ta voi siis kas­vaa pelkästään jo investoin­tien laa­ju­u­den vuok­si, vaik­ka käyt­tö­menot pystyt­täisi­in muuten rahoit­ta­maan. Pois­tot eivät vält­tämät­tä kuvaa todel­lis­ten kor­vaus­in­vestoin­tien tarvet­ta jos rak­en­tamisen kus­tan­nuske­hi­tys on voimakasta. 

    Kun­tapäät­täjät eivät yleen­sä tajua tuloslaskelmista tai pääo­ma­menoista mitään. Kir­jan­pito­lau­takun­nan kun­ta­jaos­ton lausun­topal­stal­ta löy­tyy kysymys, jos­sa erään kun­nan päät­täjät halu­si­vat jät­tää pois­tot tekemät­tä kos­ka tulos menee pakkaselle!

    Etu­ryh­mät, palvelunor­mit yms.

    Kun­tien omat työn­tek­i­jät ovat yleen­sä hyvin edustet­tuina kun­tien päät­tävis­sä elimis­sä. Sik­si heil­lä on mah­dol­lisu­us vaikut­taa parem­min päätök­sen­tekoon kuin rivikun­ta­laisel­la. Talousti­eteel­lisessä Pub­lic Choice – koulukun­nan kir­jal­lisu­udessa on esitet­ty että keskit­tyneen pienen etu­ryh­män on hajanaisia etu­ryh­miä helpom­paa ajaa asioitaan läpi. Kus­tan­nuk­set voidaan jakaa laa­jem­man joukon kan­net­tavak­si. Tosin Suomes­sa julki­nen sek­tori on niin suuri, että lisä­menot näkyvät joka tapauk­ses­sa vero­tuk­ses­sa tai julkisen sek­torin velkaantumisena.

    Val­tio luo myös norme­ja palvelu­iden tuot­tamiseen eli mil­laisia palvelu­iden pitää olla ja mil­lä taval­la kun­ta­lainen on oikeutet­tu vaa­ti­maan niitä. Tämä vaikut­taa aivan selvästi kun­ta­palvelu­iden kus­tan­nuske­hi­tyk­seen kun merkit­tävä osa kun­nan omaa talout­ta ei ole kun­nan omas­sa päätösvallassa. 

    Eri­laiset etu­ryh­mät ovat myös saa­neet aikaan sen, että eri­laisia muodol­lisia vaa­timuk­sia eri­laisi­in tehtävi­in on aiem­pia vuosikym­meniä enem­män. Pro­fes­sori Mat­ti Viren las­ki aiem­min että eri­lais­ten virka­n­imikkei­den määrä on kas­vanut kun­nis­sa 1970-luvul­ta läh­tien todel­la paljon. Näil­lä saadaan aikaan voimakkaampi kus­tan­nuske­hi­tys sekä jäykät toim­intata­vat. Joku voisi tietysti väit­tää että koulute­tumpi henkilöstö tuot­taisi laadukkaampia palvelui­ta, mut­ta tosi­asi­as­sa kyseessä on ammat­tili­it­to­jen pain­os­tusvoiman aikaansaa­ma vaiku­tus. Puolueet ovat men­neet mukaan leikki­in, kos­ka liitoil­la on hyvät mah­dol­lisu­udet vaikut­taa lain­säädän­nön muodostumiseen. 

    Kansane­dus­ta­jista merkit­tävä osa on kaikissa puolueis­sa koulu­tuk­seltaan opet­ta­jia, yhteiskun­tati­eteil­i­jöitä ja jour­nal­is­te­ja – siis sel­l­ais­ten alo­jen edus­ta­jia jois­sa ay-toim­inta on aktiivista!

  30. “verot pitää kerätä laa­jem­mal­la alueel­lisel­la pohjalla”

    Myös suurkun­nat ja maakun­nat ovat rajal­lisia, ja toiset rikkaampia kuin toiset. Minus­ta ain­oa järkevä tapa olisi rahoit­taa menot val­tion tasol­la (tai tasa­ta tulo­ja val­tion tasol­la kuten nyt apupäiväis­es­ti yritetään).

  31. Hm. Noi­ta ylen kuvia kat­soes­sani en voi olla miet­timät­tä edelleen noi­ta keinotekoisen tun­tu­isia rajo­ja. Mik­si se raja menee maaseudul­la, keskel­lä met­sää juuri siinä? Ei. Parem­pi olisi häivyt­tää maa­sudul­la hallinnol­liset rajat kokon­aan. Kylät ja taa­ja­mat hoita­vat omat asiansa ja ostavat/saavat palvelun­sa sieltä, mis­tä parhaak­si katso­vat. Isom­mis­sa taa­jamis­sa hallinnolli­nen raja kul­kee taa­ja­man rajal­la. Sen ulkop­uo­li­nen alue on maaseu­tua, jota hoitaa vaikka­pa lääni tai ennem­min maakun­ta. Tun­tuu siltä, että maakun­tara­jat ovat jos­sain määrin vaki­in­tunem­pia. Silti rajaseudul­la asu­vat saa­vat vapaasti vali­ta, mis­tä palvelun­sa hankkii.

  32. Heik­ki kir­joit­ti 8.9.2011 kel­lo 18:24
    “Tässä on tyyp­illi­nen asetel­ma: Jär­ki vas­taan valtapolitiikka.
    Jär­ki puhuu kun­tali­itosten puoles­ta, mut­ta kun­nal­lispoli­itikot pelkäävät, että menee oma tuoli alta.”

    Tuoli menee alta jos toimii vas­toin äänestäjien tah­toa. Käsit­tääk­seni sel­l­aiset kun­tali­itok­set ovat olleet har­vas­sa mis­sä asukkaat oli­si­vat itse kan­nat­ta­neet yhdistymistä. 

    Var­masti on paljon tilantei­ta mis­sä suuri kun­ta pystyy hoita­maan asian X kun­ta­lais­ten kannal­ta laadukkaam­min kuin pieni kun­ta, mut­ta silti suh­taudun (pakko)liitoksiin negati­ivis­es­ti. Mielestäni päätök­sen­teko- ja toim­intaval­lan siirtämi­nen paikalliselta tasol­ta etääm­mäs kohti keskite­t­ym­pää hallintoa on lähtöko­htais­es­ti aina kun­ta­lais­ten kannal­ta huono asia.

  33. Mik­si tarvi­taan kun­tia? Sik­sikö että saadaan kunnallispoliitikkoja? 

    Jos kun­nat ovat vas­ten­mielisiä, mik­si ei pure­ta koko raken­nel­maa? Mitä järkeä siinä on että on val­tion­vero­tus ja kun­nal­lisvero erik­seen, ja val­tion­veroista annetaan kun­nille ropoja? 

    Kun­ta­han on fak­tu­aalis­es­ti vain rahan­jako­laitos, joka nimel­lis­es­ti tuot­taa palvelui­ta, mut­ta oikeasti palvelui­ta ja niiden tuot­tamista ei hait­taa vaik­ka rahan jakaisi joku muu kuin kun­nal­lispoli­itikko. Nyky­isin hom­mat alkaa olla
    ulkois­tet­tu­ja joten mitä väliä sil­lä on kuka lyö leimat laskui­hin? Lop­pukädessä laskun mak­saa aina se vero­ja mak­sa­va Suomen kansalainen, vaik­ka val­tio ja kun­nat (ja eri­tyis­es­ti poli­itikot) tun­tu­vat luule­van että heil­lä on “omaa” rahaa.

    Pois vaan koko ros­ka, kotiseu­tu­rakkaille myön­ny­tyk­senä voitaisi­in säi­lyt­tää kun­tara­jat kar­tal­la, säi­lyt­tää katu­jen nimet ja osoit­teet yme.

    Nyt val­tio tekee taas niin että nav­i­gaat­torit ja kar­tat on uusit­ta­va neljän­nesvu­osit­tain, fik­su homma?

  34. Kir­joitin tuos­sa 9.9.2011 kel­lo 11:07 ja nyt kijoi­tan osan II.

    Kun­nis­sa on työ­suh­teessa virkava­paal­la ja mmääräaikaiset mukaan­lukien melkein 500.000 henkilöä. Kun­tien tehtäviä hoitaa lisäk­si väli­por­taan hallinto ja yksi­tyiset yritykset.

    Kun­nal­lista työn­tekoa ja ammat­tien rajo­ja sään­telee n. 320 sivuinen työehtosopimus. 

    Porkkanapro­jek­ti tuli yhteiskun­nalle erit­täin kalli­ik­si pelkästään palkko­jen har­mon­isoin­nin takia. Säästöjä ei ole rapor­toitu mistään.

    1. Edel­lä esit­tämässäni Helsin­gin läänis­sä pitää olla vain yksi työe­htosopimus läänin ja kun­tien henkilökunnalle.

    2. Helnkilö ym. kap­a­siteet­tia pitää voi­da siirtää jous­tavasti kun­tata­son ja läänin tason välillä

    3. Lääni­ta­so hoitaa kaikille kun­nille yhteiset infran tehtävät. Aura-auto ei enää kään­ny kun­nan rajal­la, jokaisel­la kun­nal­la ei ole omaa vesi­laitos­ta, palokun­taa jne.

    4. Eri­tyis­es­ti valvon­talu­on­toisia vira­nomais­te­htäviä siir­retään lään­in­hallintoon. Esimerkik­si raken­nus­tarkas­ta­ja ei ole kun­taspe­si­fi tehtävä.

    5. Päällekkäiset tehtävät hoide­taan vain joko kun­nan tai läänin tasolla.

    6. Kun­nat keskit­tyvät kun­taspe­fei­hin tehtäviin.

    Näin päästää toimin­nan laadun ja tehokku­u­den paran­tamiseen ja saadaan huo­mat­tavia kustannussäästöjä.

  35. @Kerkko “Tuoli menee alta jos toimii vas­toin äänestäjien tahtoa.”

    Sehän on juuri näin että ei mene.

    Ja ennen tehdyt kun­tali­itok­set ovat käytän­nössä aina olleet joko asukkaiden tai ainakin val­tu­us­ton hyväksymiä jut­tu­ja. Nyt taasen aje­taan ihan toisen­laista mallia, tai saa nähdä mitä sieltä tulee.

    Minä vas­tus­tan jyrkästi pakkoliitoksia.

  36. Kun­tali­itosasi­as­sa todel­liset ongel­mat pyörivät vero­tu­soikeu­den (seg­re­gaa­tio) ja alueel­lis­ten asioiden (osaop­ti­moin­ti kokon­aisop­ti­moin­nin sijaan) ympäril­lä. Aja­tusleikkinä esitän seuraavaa:

    1. Siir­retään alueel­liset asi­at alueel­liselle elimelle, joka on par­la­men­taarises­sa vas­tu­us­sa asukkaille (ei kunnille).

    2. Tehdään kään­teinen kun­nal­lisvero. Mitä suurem­pi on kun­nan asukkaiden ostovoima suh­teessa alueel­lisi­in elinkus­tan­nuk­si­in, sitä suurem­pi on kun­nan veroprosentti.

    3. Annetaan kun­nille demokra­t­ian puit­teis­sa vapaat kädet yhdis­tyä tai hajota.

    Täl­laises­sa jär­jestelmässä ker­mankuor­in­taseg­re­gaa­tio häviäisi. MLKW (Munkkinie­mi-Lehti­saari-Kuu­sisaari-Wes­t­end) voisi ihan rauhas­sa muo­dostaa oman kun­tansa, mut­ta sit­ten sil­lä olisi hyvinkin korkea veroprosentti.

    Alue voi sit­ten ker­toa näille pienem­mille kun­nille, että kun­nan alueelle pitää kaavoit­taa x asun­toa tyyp­piä y. Kun­ta itse voi paikallis­demokra­t­ian puit­teis­sa päät­tää itselleen parhaan tavan hoitaa asia.

    Val­tion kun­nille anta­ma raha taas pitää määritel­lä pääosin kun­nan tarpeen mukaan (väestöpo­h­ja, väestön tarpeet), jol­loin kun­nat voivat ostaa asioi­ta juuri sel­l­aisi­na yksiköinä kuin tehokkain­ta on. Tämä kan­nus­taa myös hallintokus­tan­nusten minimointiin.

  37. jos kun­tien määrää vähen­netään vai­ika n.puoleen nykyis­es­tä niin säästöt ovat yhteiskun­nalle mittavat:
    n.200 kun­nan­jo­hta­jan virkaa lopetetaan
    ka.palkka 5000e/kk X 12kk X 200johtajaa=12Meuroa/vuosi

    ja tähän lisätään muut ylem­mät virkamiehet joiden työt lopetetaan,niin ollaan isois­sa summissa.

    mut­ta lop­putu­los toden­näköis­es­ti on se ‚että palve­lut ulkoistetaan(siis duu­nar­it pihalle) ja johta­jia on tuplamäärä kun­tien määrään suhteessa.

    se niistä säästöistä.

  38. Lisään edel­liseen postauk­seeni 10.9.2011 kel­lo 11:00 kohtaan 3.
    Lään­in­ta­sol­la hoidet­tavi­in kun­tien yhteisi­in tehtävi­in lue­taan mm. tieto­jär­jestelmät ja tieto­jenkäsit­te­ly, jot­ka samal­la yhden­mukaiste­taan. Lisäk­si palkan­lasken­ta yms. ruti­iniby­rokra­tia voidaan keskit­tää läänin tasolle.

    Tästäkin tulee mil­jardilu­okan säästöt.

  39. Joku vas­tusti kun­tali­itok­sia. Eköhän tässä ole kysymys (tai ainakin pitäisi olla) koko kun­takäsit­teen uudelleenmäärittelystä!

  40. Taitaapi Kur­ki kuol­la ennen kuin suo sulaa Kokoomuk­sen (Hen­na) ja Etelän Vihrei­denkin suurkuntajahdissa 🙂 . 

    Olin 1980–1990 luvul­la mukana muu­tamis­sa yksi­tyisen sek­torin yri­tys- ja toimialajärjeste-
    lyis­sä, jois­sa van­ho­ja ja hyvin vahvo­ja yri­tys-kult­tuure­ja, toim­intat­apo­ja ja tieto­jär­jestelmiä yms. sulautet­ti­in ja sopeutet­ti­in “osta­jan” strate­giaan sopiviksi.
    Syyt oli­vat siel­läkin taloudel­liset ja asiakkaista
    eli markki­noista johtu­via. Van­hat rak­en­teet eivät olleet kil­pailukyky­isiä — ihmis­ten työ­paikat oli­vat vaarassa. 

    Silti raken­nemuu­tos ja uuden rak­en­t­a­mi­nen eli kil­pailukyvyn, tuot­tavu­u­den ja taloudel­lisu­u­den paran­t­a­mi­nen saat­toi viedä aikaa “parikin vaa­likaut­ta”, vaik­ka tek­i­jöitäkin vai­hdet­ti­in ja kier­rätet­ti­in — viiden vuo­den työ­suhde-tur­vas­takaan ei ollut puhetta.

    Kun­tak­en­tän “hal­li­tut raken­nemuu­tok­set” vievät koke­mus­peräisen ennus­teeni mukaan siis kym­menkun­ta vuot­ta ja ja hedelmät kyp­syvät — if any — vas­ta sen jäl­keen. Edel­lyt­täen, ettei sitä ennen uudet hal­li­tuk­set ole taas kek­simässä “ikili­ikku­jaa” uudestaan.

    Olen seu­ran­nut Suur-Jyväskylän syn­tyä ja entis­ten kotip­itäjieni Kor­pi­lah­den ja Säynät­sa­lon kohtaloi­ta eli palvelu­jen ja vaiku­tus­mah­dol­lisuuk­sien “kehi­tys­tä” — eikä hyvältä asukkaiden kannal­ta näytä.
    Saavute­tu­ista hyödy­istä, palvelu­iden laadun tai määrän suh­teen eli net­tosäästöistä ei mitään julk­ista ja luotet­tavaa tietoa ole saatavissa,
    eikä niitä löy­dä tilin­päätök­sistä tai talousarvioistakaan.

    Yhdis­tys­mis­sopimusten vas­tai­sista byrokra­tia- ja keskit­tämis­hankkeista kylläkin.

    Nykyisen kotikaupunk­i­ni Oulun jo pääte­tyt kun­tali­itok­set ovat vas­ta tulos­sa 2013 mut­ta voi jo ennakoi­da, ettei se tai Kataisen six­packin aja­ma Iso Jytky, jol­la Kem­pele ja viime vuon­na itsenäisek­si päät­täväis­es­ti jääneet “työssäkäyn­tialueen” ympäristökun­nat pakkoli­itetään Oulu­un tule ole ole­maan help­po, hal­pa eikä vält­tämät­tä kokon­aistaloudelli­nenkaan ratkaisu, jol­la palvelu­jen laatu tai saavutet­tavu­us seu­raavien kymme­nen vuo­den kulues­sa paranisi.

    Sen pisem­mälle on K‑sixpackinkin turha tääl­lä pohjoises­sa sih­tail­la sil­lä siihen men­nessä val­ta ehtii vai­h­tua ja uudet tuulet ja ideat työn­tävät nyky­su­un­nitel­mat Paras-han­kkeen seu­rak­si min­is­ter­iöi­den arkistoihin.

    Kuten Evert The NeveR­est & kumpp. teki yllä konkreet­tisia tuot­tavu­ut­ta paran­tavia muu­tos-ehdo­tuk­sia suurim­man resurssin (henkilöstö & organ­isaa­tio) osalta niin hal­li­tuk­senkin kan­nat­taisi keskit­tyä tai ainakin aloit­taa “jah­ta­maan” ja todis­ta­maan alan osaamis­taan ensin nyky­is­ten suurkun­tien toim­intat­apo­ja ja tuot­tavu­ut­ta parantamalla.

    Kyl­lä “kehyskun­ta­laiset” ainakin tääl­lä maakun­nis­sa sit­ten osaa paikallis­es­ti tun­nistaa omat etun­sa ja hakeu­tua “ylivoimais­ten palvelu­jen” piiri­in vaik­ka vas­toin nyky­is­ten kun­tapo­mo­jen tahtoakin.
    Pk-seudul­la voitte sit­ten tehdä kukkoa eli piiras­ta Espoon ja Kau­ni­ais­ten kanssa.

    Hyvä kel­lo 🙂 kauas kuu­luu — Paha paljo kauemmas

  41. Aus­tri­an: “Ammat­tili­itot pyrkivät yleen­sä vaikut­ta­maan siihen että julkisel­la sek­to­ril­la toteutetaan jous­ta­mat­to­mia ratkaisu­ja. Tämä voi lisätä palvelu­iden tuotan­nos­sa tarvit­ta­van työ­panok­sen määrää ja kustannuksia.”

    “Pyrkivät” ja “yleen­sä”? Katin kontit.
    Vakanssien perus­t­a­mi­nen, toimenku­vat ja töi­den jär­jeste­ly eivät edes ole neu­vot­telukelpoisia asioi­ta, vaan kuu­lu­vat pelkästään työ­nan­ta­jan työn­jo­hto-oikeu­den piiriin.

  42. A Viren kir­joit­ti 11.9.2011 kel­lo 18:30
    Hyvä kel­lo kauas kuu­luu – Paha paljo kauemmas.

    HYVIN SANOTTU!

    Ääni kel­los­sa muut­tuu, jos vero­pros­entin katok­si määrätään lail­la 18. Tämän rajan ylit­tävät kun­nat menet­tävät vero­tu­soikeu­den ja itsenäisyyten­sä kun­takoos­ta riippumatta.

  43. Perus­tus­lakimme mukaan Suo­mi jakaan­tuu kun­ti­in, joiden hallinnon tulee perus­tua kun­nan asukkaiden itse­hallintoon ja toisaal­ta ”hal­li­tus ei jah­taa pieniä kun­tia vaan suuria”. Ovat tulil­in­jal­la sit­ten pienet tai suuret, ainakaan minä en ole havain­nut hal­li­tuk­sen oikeudel­lisia perustelui­ta jahdilleen.

    Ter­veisin Kale­vi Kämäräinen

  44. “ään­in­ta­sol­la hoidet­tavi­in kun­tien yhteisi­in tehtävi­in lue­taan mm. tieto­jär­jestelmät ja tieto­jenkäsit­te­ly, jot­ka samal­la yhden­mukaiste­taan. Lisäk­si palkan­lasken­ta yms. ruti­iniby­rokra­tia voidaan keskit­tää läänin tasolle.”

    Aivan turha väli­vai­he , tieto­jär­jestelmistä saa hyö­dyn , jos ne ovat val­takun­nal­lisia esim poti­lasti­eto­jär­jestelmä on hyödylli­nen vas­ta kun se on valtakunnallinen.
    Turhat väli­por­taat ovat vain kulun aiheuttajia

    Sama kos­kee palkan­lasken­taa, samat työe­htosopimuk­set ovat käytössä kaikissa kun­nis­sa, joten yksi keskitet­ty palkan­lasken­ta toimii aivan yhtä hyvin,mutta pienem­mil­lä kuluilla

  45. “Saavute­tu­ista hyödy­istä, palvelu­iden laadun tai määrän suh­teen eli net­tosäästöistä ei mitään julk­ista ja luotet­tavaa tietoa ole saatavissa,
    eikä niitä löy­dä tilin­päätök­sistä tai talousarvioistakaa”

    Julk­isten palvelu­iden ongel­ma on palve­lu­ta­so- tavoit­tei­den puut­tumi­nen ja niiden seu­ran­ta ja julkisuus.

    Kun­tako­htaiset palve­lu­ta­sot luo­vat viidakon, jos­sa palvelun käyt­täjän on vaikea arvioi­da saa­mansa palvelun laatua

    Esim äiti­ni on yrit­tänyt soit­taa parin viime viikon aikana terkkari­in , mut­ta 63 soitol­la ei ole vielä vas­tat­tu. Mut­ta maa­han­muut­ta­jille varat­tuun palvelunumeroon vas­tat­ti­in testeis­sä kah­den soiton aikana

    Mut­ta ei näitä palve­lu­ta­soti­las­to­ja mis­tään saa

  46. Suurten organ­isaa­tioiden saneer­aus vie aina aikaa oli­vat ne yksi­ty­isiä tai julkisia.
    Ennen kaikkea vaa­di­taan sys­temaat­tisu­ut­ta ja pitkäjän­teisyyt­tä ja kuitenkin pitää koko ajan suun­nitelmia päivit­tää muut­tuneen ympäristön vuoksi.
    Se vaatii jän­tevää johtamista.
    Esim Posti-Telen saneer­aus ja muut­ta­mi­nen yhtiö­muo­toon käyn­nistyi 1975.Ensimmäisenä saneer­auk­sen kohteena oli­vat puhelun­välit­täjät, mikä merk­it­si n 6000 hen­gen saneeraustarvetta.Osa sijoit­tui tietysti taloon, van­hoil­la virkamiehillä kun oli korkea suo­ja, mut­ta suurin osa siir­tyi ulos talosta.
    Verkon dig­i­tal­isoin­ti vähen­si teknil­lisen henkilökun­nan tarvet­ta ja niin­pä 4000 henkeä sai men­nä. Tehtävä oli helpom­pi, sil­lä tekni­nen henkilöstö oli työsopimussuhteista.

    Ja taas 90-luvul­la saneer­at­ti­in, kun luovut­ti­in ARP-NMT-telex- ja analo­gia etc verkoista ja tuk­i­toimin­not keskitet­ti­in ja taas 4000 henkeä sai mennä.
    N 20 vuodessa henkilökun­ta väheni n 18000:sta n 6000:een
    Sit­ten tuli uusi johto, jol­la ei pää kestänyt ja henkilökun­taa oli taas liki 13000, eikä sil­lä ollut tuottoa

  47. Hal­li­tus nyt ei mielestäni saisi jah­dataan yhtään kun­taa: ei iso­ja eikä pieniä! Näpit irti kun­nista, sano!

  48. Liian van­ha:

    Aivan turha väli­vai­he , tieto­jär­jestelmistä saa hyö­dyn , jos ne ovat val­takun­nal­lisia esim poti­lasti­eto­jär­jestelmä on hyödylli­nen vas­ta kun se on valtakunnallinen.
    Turhat väli­por­taat ovat vain kulun aiheuttajia

    Tässä on perää, mut­ta vah­vaa näyt­töä on siitäkin, ettei tieto­jär­jestelmähank­in­to­jen kohdal­la osto-osaamista löy­dy julkisel­la puolel­la edes val­takun­nal­liselta tasol­ta. Kun ostopäätök­siä tekevät sel­l­aiset “hal­lit­si­jat”, joil­ta puut­tuu käytän­nön näke­mys siitä, mihin niitä tieto­jär­jestelmiä tarvi­taan ja tekni­nen asiantun­te­mus sen suh­teen, mitä voidaan ja mitä kuu­luu tieto­jär­jestelmiltä vaa­tia, niin sit­ten oste­taan sitä sut­ta ja sekun­daa Tietoe­na­to­ril­ta ja vas­taav­il­ta lafkoil­ta. On aivan käsit­tämätön­tä, miten alkeel­lisinkin skaalau­tu­vu­uskar­toi­tus jätetään tekemät­tä iso­jenkin tieto­jär­jestelmähank­in­to­jen kohdal­la, kun osta­jana on julki­nen taho.

    En tiedä, mikä tähän olisi ratkaisu. Pait­si tietenkin se helpot­taisi paljon, että otet­taisi­in yleisek­si ohjen­uo­rak­si se, että tilat­tu­jen jär­jestelmien lähdekoo­di vaa­di­taan julka­istavak­si open source­na, jol­loin (sikäli kun kood­ista on yhtään mihinkään) sitä voidaan jatkos­sa paran­nel­la ja paikkail­la riip­pumat­ta järjestelmätoimittajasta.

  49. Pahal­ta näyt­tää, että tästäkin pro­jek­tista tulee saman­lainen kuin porkkanapro­jek­tista. Kun­tia lyödään mekanis­tis­es­ti yhteen ja sit­ten ihme­tel­lään, kun kus­tan­nuk­set nou­se­vat. Tälle on jo kek­sit­ty seli­tyskin: ensi alku­un kutan­nuk­set nou­se­vat. Kukaan ei tiedä, miten kauan “ensi alku­un” kestää.

  50. Julkisen sek­torin saneer­auk­sen ongel­ma on mittarei­den puut­tumi­nen, niin taloudel­lis­ten kuin toiminnallisten.
    Sen vuok­si ver­tailu yksiköit­ten välil­lä on vaikeaa eikä voi­da tehdä kan­sain­välistä bench-markingkiakaan.

    Sen vuok­si poli­itikko­jen matkailu on lähin­nä huvimatkailua.

    Yri­tyk­sis­sä niin taloudel­lisia kuin toimin­nal­lisia suorit­tei­ta ver­tail­laan alako­htaisil­la ver­tailu­tiedoil­la, joten bench-mark­ing on aika yksinkertaista.
    Ei kaikkien yri­tys­ten edes tarvitse nou­dat­taa jotain stan­dar­d­ia, riit­tää , että edus­ta­va joukko tuot­taa vertailutietoa..

    Mut­ta nykyään niin yri­tys- kuin julkiseen toim­intaan on ilmaan­tunut uusi ilmiö:

    Väli­por­taan hallintoa lisätään ja suori­tus­resurssia vähennetään.

    Hyvä esimerk­ki on poli­isi, joka on vähen­tänyt kent­tä­toim­into­ja ja lisän­nyt vas­taavasti väli­por­taan miehitystä.
    Myöskin siir­rot yleis­es­tä järjestyk­sen­pidos­ta yri­tys­ten ja poli­itikko­jen suo­jelu­un vähen­tävät kansalais­ten palvelutasoa

  51. Tapio Pel­to­nen: “En tiedä, mikä tähän olisi ratkaisu. Pait­si tietenkin se helpot­taisi paljon, että otet­taisi­in yleisek­si ohjen­uo­rak­si se, että tilat­tu­jen jär­jestelmien lähdekoo­di vaa­di­taan julka­istavak­si open source­na, jol­loin (sikäli kun kood­ista on yhtään mihinkään) sitä voidaan jatkos­sa paran­nel­la ja paikkail­la riip­pumat­ta järjestelmätoimittajasta.”

    Pelkästään jo edel­lyt­tämäl­lä lähdekood­ia osana toim­i­tus­ta päästäisi­in jo pitkälle, ja tätä Val­tion­talouden tarkas­tusvi­ras­to luon­nol­lis­es­ti suosit­teleekin, mut­ta käytän­nössä VTV:n lin­jauk­set ovat han­k­in­tapros­es­seis­sa yhdentekeviä.

  52. Tapio Pel­to­nen
    a. Kun ostopäätök­siä tekevät sel­l­aiset “hal­lit­si­jat”, joil­ta puut­tuu käytän­nön näke­mys siitä, mihin niitä tieto­jär­jestelmiä tarvi­taan ja tekni­nen asiantun­te­mus sen suh­teen, mitä voidaan ja mitä kuu­luu tieto­jär­jestelmiltä vaa­tia, niin sit­ten oste­taan sitä sut­ta ja sekun­daa Tietoe­na­to­ril­ta ja vas­taav­il­ta lafkoilta.

    Tot­ta tuokin, mut­ta minä epäilen, että kukaan ei voi tietää, minkälainen poti­lasti­eto­jär­jestelmän pitäisi olla. Sel­l­aisen ost­a­mi­nen on var­masti erit­täin vaikea­ta, kos­ka tarkkaa speksiä ei ole eikä tule, kos­ka kukaan ei voi hal­li­ta kokon­aisu­ut­ta. Jos kysyy kirurgilta tai ensi­a­pupolin lääkäriltä, vas­tauk­set ovat toden­näköis­es­ti aivan erilaiset.

    Ei ole mah­dol­lista että kenel­läkään olisi hal­lus­sa kokon­aisu­us eli sekä tekni­nen tietämys siitä kuin­ka ja miten on mitäkin mah­dol­lista toteut­taa ja tieto siitä, mitä pitäisi toteuttaa. 

    Sit­ten siihen päälle vielä tieto­tur­va-asi­at, niin a vot, mis­sion impossible.

    Isois­sa yri­tyk­sis­sä on rys­sit­ty poti­lasti­eto­jär­jestelmää paljon yksinker­taisem­piakin järjestelmiä.

  53. 4. Eri­tyis­es­ti valvon­talu­on­toisia vira­nomais­te­htäviä siir­retään lään­in­hallintoon. Esimerkik­si raken­nus­tarkas­ta­ja ei ole kun­taspe­si­fi tehtävä.

    Pitää muis­taa, että “raken­nus­tarkas­ta­ja” tarkoit­taa “kun­nan raken­nus­valvon­tavi­ra­nomaista”. Tämä on äärim­mäisen kun­nalli­nen tehtävä, kun­nal­lisen itse­hallinnon ydi­naluet­ta. Raken­nus­valvon­ta päät­tää viime kädessä, mil­laisia raken­nuk­sia kun­taan saa rak­en­taa, mis­sä menee “rumen­ta­van varas­toin­nin” tai “kaa­van vas­taisu­u­den” raja. Juuri täl­laiset asi­at kuu­lu­vat päätet­täväk­si paikallis­ta­sol­la, mah­dol­lisim­man lähel­lä kansalaista itseään. Niitä päät­tämässä tulee olla paikalli­sista maal­likoista koos­t­u­van lau­takun­nan, ei minkään val­ti­ol­lisen viranomaisen.

    Sama kos­kee ympäristö­valvon­taa. Juuri kun­nal­lisen vira­nomaisen on päätet­tävä, mis­sä ovat haja-asu­tusalueen eri­tyisen haavoit­tuvat ranta-alueet ja mis­sä jätevesien puhdis­tus voidaan hoitaa kevyem­mil­lä ratkaisuil­la. Vain kun­nal­lisel­la vira­nomaisel­la on mie­lenki­in­toa ja paikallis­tun­te­mus­ta pohtia asioi­ta yksit­täisen kylän tai jär­ven tasolla.

    Jos olisi mah­dol­lista, olisi Helsingis­sä juuri raken­nus- ja ympäristö­valvon­nan olta­va kaupungi­nosa­hallinnon tehtävänä.

  54. Jos olisi mah­dol­lista, olisi Helsingis­sä juuri raken­nus- ja ympäristö­valvon­nan olta­va kaupungi­nosa­hallinnon tehtävänä.

    Olen peri­aat­teessa samaa mieltä niin kauan kuin puhutaan esteet­ti­sistä kysymyk­sistä. Niiden pitäisi olla lähidemokra­t­ian piiris­sä. Samoin kaavoituk­ses­sa pitäisi olla hyvin voimakas paikalli­nen sävy; ylem­män tason pitäisi määrit­tää vain ne asi­at, joil­la on vaiku­tus­ta pienem­män yksikön ulkopuolella.

    Tähän sisäl­tyy kuitenkin pieni ris­ki; jos yksiköt alka­vat men­nä sen kokoisik­si, että kaik­ki tun­te­vat kaik­ki, niin sit­ten raken­nus­valvon­ta menee pärstäkerroinasiaksi.

  55. Eras­totenes; kun­nil­la yhteisiä raken­nusmestare­i­ta. Onpa yhteisiä kun­nan­jo­hta­ji­akin. Kaavoitus­palvelui­ta oste­taan ulkoa samoin mainit­semi­asi ympäristöpalveluita.

    Kun­nal­la on eri­laisia tehtäviä, mut­ta ne voidaan hoitaa/organisoida tarkoituk­sen­mukaisel­la tavalla.

  56. “Raken­nus­valvon­ta päät­tää viime kädessä, mil­laisia raken­nuk­sia kun­taan saa rak­en­taa, mis­sä menee “rumen­ta­van varas­toin­nin” tai “kaa­van vas­taisu­u­den” raja.”

    Kaavoituk­ses­sa päätetään noista asioista, mut­ta tulk­in­taan kieltämät­tä virkamie­skin osallistuu.
    Viime kädessä yksi­tysiko­htaisen raken­nus­lu­van myön­tää lautakunta.

  57. Sylt­ty: “Ei ole mah­dol­lista että kenel­läkään olisi hal­lus­sa kokon­aisu­us eli sekä tekni­nen tietämys siitä kuin­ka ja miten on mitäkin mah­dol­lista toteut­taa ja tieto siitä, mitä pitäisi toteuttaa.”

    Naulan kan­taan. Ison jär­jestelmän tärkein omi­naisu­us on mah­dol­lisu­us kehit­tää sitä evo­lu­ti­ivis­es­ti. Tämä ei ole mitenkään mah­dol­lista ilman lähdekood­ia ostajan/käyttäjän hallinnas­sa. On ihan tavanomaista että hyvin toimi­va ja ympäristöön­sä aset­tunut jär­jestelmä sisältää osia kolmelta, jopa neljältä vuosikymmeneltä.

    Hyvä jär­jestelmä elää ja kehit­tyy ajan mit­taan ilman että arkkite­htu­uri ajau­tuu umpiku­jaan. Paras esimerk­ki lie­nee Lin­ux, jon­ka ideat ovat 60-luvun lop­ul­ta, UNIX­in proof-of-con­cept 70-luvul­ta, van­him­mat kood­in­pätkät (GNU-kir­jas­tois­sa) luul­tavasti 80-luvul­ta, bulk­ki 90-luvul­ta ja kaiken maail­man hienoudet 2000-luvun puolelta.

    Han­kki­noista päät­tävät tahot eivät ole ihan hah­mot­ta­neet sitä että tekni­ikan sta­biloitues­sa jär­jestelmien järkevä elinkaari on yli ihmisiän (vrt B‑52), eivätkä jär­jestelmä­toimit­ta­jat sitä ihan vapaae­htois­es­ti kerro.

  58. Mitä vikaa on Sveitsin ja Ahve­nan­maan kun­tarak­en­teessa, ja näi­den hallinnos­sa ylipään­sä (Val­tio > maakunta/kantoni > kaupunki/kunta)? Molem­mis­sa kun­nil­la on vero­tu­soikeus. Molem­mis­sa maakunta/kantoni vas­taa osas­ta niitä tehtäviä, jot­ka Suomen man­tereel­la kuu­lu­vat kun­nan vas­tu­ulle. Molem­mis­sa asukkaiden tyy­tyväisyys hallintoon­sa on aivan huip­pu­lu­okkaa, Ahve­nan­maal­la ymmärtääk­seni korkeam­mal­la kuin mis­sään muual­la Suomes­sa. Ahve­nan­maan maakun­ta ei itse vero­ta, vaan saa val­tion keräämät verot käyt­töön­sä lyhen­tämät­töminä ja ilman keskus­val­lan hark­in­taa. Sveit­sis­sä kan­toneil­la on vero­tu­soikeus. Ruot­sis­sa nykyään lääneil­läkin on vero­tu­soikeus, ne myös vas­taa­vat joukkoli­iken­teen jär­jestämis­es­tä (kaikil­la merkit­tävil­lä kaupunkiseuduil­la on lähi­ju­nat, Suomes­sa vain Helsingillä).

  59. Samu V kir­joit­ti 12.9.2011 kel­lo 20:55
    Mitä vikaa on Sveitsin ja Ahve­nan­maan kun­tarak­en­teessa, ja näi­den hallinnos­sa ylipään­sä (Val­tio > maakunta/kantoni > kaupunki/kunta)?

    Ja vero­pros­en­tit ovat Suomen alhaisimpia. Samalle 18 pros­entin kipu­ra­jalle pitäisi man­tereel­lakin päästä.

    Ahve­nan­maan malli ei vain käy Man­ner-Suom­melle. Kyse lie­nee poli­it­tis­es­ta arvo­val­las­ta. Ahve­nan­maan mallia tosin yritetään kek­siä uudelleen esimerkik­si Kain­u­un kokeilussa.

    Oma malli­ni, jota olen tässä edel­lä pyrkinyt kuvaa­maan menee vielä pidem­mälle ja on Ahve­nan­maan mallia tehokkaampi.

  60. Samu V: “Ahve­nan­maan maakun­ta ei itse vero­ta, vaan saa val­tion keräämät verot käyt­töön­sä lyhen­tämät­töminä ja ilman keskus­val­lan harkintaa.”

    Ahve­nan­maan maakun­ta saa 0,45 pros­ent­tia val­tion koko Suomes­ta keräämistä tuloista. Jos maakun­nas­sa mak­su­un pan­tu tulo- ja var­al­lisu­usvero ylit­tää 0,5 pros­ent­tia vas­taavas­ta veros­ta koko maas­sa, ylimenevä osa kuu­luu maakunnalle.

  61. Luin juuri Aamule­hdestä Tam­pereen kehyskun­tien johta­jien tuumailut kun­tali­itok­ses­ta. He vas­tus­ta­vat perustel­lusti yksis­sä tuumin alueen kun­tali­itos­ta. He ovat oike­as­sa. Mekanisti­nen liitos toisi vain lisää kus­tan­nuk­sia ja val­ta­van byrokratian. 

    Kyl­lä täl­lainen pro­jek­ti onnis­tu­ak­seen vaatii jotain muu­takin kuin Suomen kartan.

  62. Olen edel­lisiä kom­ment­te­ja lukies­sani ja pohties­sani toden­nut ole­vani edelleen samaa mieltä: Kun­tara­jat his­to­ri­aan ja vah­vat kaupungi­nosae­dus­tuk­set tilalle. Kaavoituk­ses­ta päätetään osin maakunta‑, osin kaupungi­nosa­ta­sol­la. Suomes­sa pääa­sia on estää kaupunkialuei­den hal­lit­se­ma­ton rön­sy­ilem­i­nen. Tästä syys­tä rak­en­tam­a­ton maaseu­tu ei saa kuu­lua kaupungi­nosaval­tu­us­ton toim­inta- ja päätän­täalueeseen. Päälin­jat kaupunki­rak­en­teeseen, joukkoli­iken­teeseen ym. tulee tehdä maakun­tata­sol­la. Helsin­gin seudun tilanne (ehkä myös Tam­pere ja Turku?) eroaa ratkai­sev­asti muus­ta Suomes­ta. Sik­si siel­lä pitää olla mah­dol­lisu­us hie­man eri tyyp­piseen hallintomalliin.

  63. Hal­li­tus (siis vas­taa­va min­is­teri) ei tiedä itsekään, mitä jahtaa.
    Min­is­teri näyt­tää lausuneen, että kun­tara­jat eivät saa estää järkevää palve­lu­tuotan­toa. Mik­si uud­is­tuk­sel­la ei sit­ten tähdätä tähän, vaan vain kun­tara­jo­jen siirtelyyn?
    Tietysti PARAS-han­kkeen hihas­ta vede­tyt asukasluku­ra­jat herät­tävät epälu­u­loa, mut­ta voisi­han sen tehdä oikeinkin.

  64. Voisi olla paras jos olisi satamäärin lähikun­tia ja niiden pääl­lä vah­va lääninhallinto. 

    Tämä malli toteut­taisi sub­si­didiari­teet­tia ja työssäkäyn­tialueko­htainen lään­in­hallinto hoitaisi aluehallinnon.

    Kak­si hallinto­por­ras­ta riit­täisi. Lään­in­hallinto hoitaisi ylikun­nal­liset tehtävtä ja kun­nat vas­taisi­vat kun­ta-spe­sifeistä tehtävistä.

    Tämä malli ratkaisee Osmo Soin­in­vaaran esit­tämät, aiheel­liset kun­ta­hallinnon ongelma.

  65. Ehdot­tomasti lääni! Tämä nykyi­nen malli on johtanut veroprosentti/lainakanta ‑keinot­telu­un.

    Kun­nal­la ei pitäisi olla oikeuk­sia kerätä vero­ja eikä ottaa velkaa.

  66. Kir­joitin tuol­la paris­sa kohtaa edel­lä, että raken­nus­tarkas­tus ei ole kun­taspe­si­fiä ja että kun­nil­la on yhteisiä rakennustarkastajia.

    Nyt uutiset sit­ten ker­to­vatkin, että Turun seu­run kun­nat aiko­vat “yhteistää” raken­nus­tarkas­tuk­sen ja siitä on mon­ta etua. 

    Yhteistyö mah­dol­lis­taa entistä laadukkaam­man vira­nomais­toimin­nan sekä menet­te­ly­tapo­jen, stan­dar­d­i­en ja hin­noit­telun yht­enäistämisen. Toim­inta jopa pyörii toimin­nas­ta saaduil­la maksuilla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.