Kansalainen Matti Kuronen on puolustaa perjantaina 9.9. väitöskirjaansa, jossa hän on tutkinut yhteiskunnan johtamien ja julkisesti omistettujen kehitysyhtiöiden käyttöä laajojen alueiden rakentamisessa. Rakli järjesti asiasta eilen miniseminaarin, jossa minäkin olin kommentoimassa.
Tällainen yhtiö voisi toimia paljon perinteistä kunnallista toimintaa joustavammin. Se rakentaisi tontit rakennuskelpoisiksi, rakentaisi tiet ja muun infran sekä myisi tai vuokraisi tontit. Kaiken tämän kunta voi tehdä itsekin, mutta kun tontin myyntitulot menevät kunnan pohjattomaan kassaan, niitä ei voi käyttää teiden rakentamiseen. Parempaan ympäristöön ei kannatta investoida, koska investoija ei saa itselleen hyödyksi kohonneita tontin hintoja. Teoriassa voi, käytännössä ei voi.
Helsingin kaupungilla on vaikeuksia löytää rahat Kruunuvuoren rannan ratikkasiltaan, jolloin koko alue uhkaa jäädä vuosiksi kesannolle, vaikka maapohjan arvo kaavoitettuna on paljon siltaa arvokkaampi. Jos sama yhtiö omistaisi maan ja olisi vastuussa sillan rahoituksesta, se ei jahkailisi hetkeäkään.
Yhtiö, joka saisi hyödyt ja vastaisi investoinneista, tuottaisi parempaa asuinympäristöä kuin nykyinen kankea budjettiperusteinen järjestelmä.
Helsingissä luottamusmiehet päätyivät budjettineuvotteluissa Kruunuvuoren rannan osalta juuri tällaisen ”yhtiön” perustamiseen. Se menisi suunnilleen niin, että kaupunki siirtäisi apportio-omaisuutena maapohjan tuolle yhtiölle. Yhtiö ottaisi lainan sillan ja katuverkon rakentamiseen, vuokraisi tai myisi tontit ja tuloilla hoitaisi pikkuhiljaa lainat pois. Kun yhtiö olisi velaton, se purettaisiin ja kaupunki saisi valmiin alueen ”ilmaiseksi”. Päätös ei ollut yksimielinen. Yksi Helsingin kolmesta suuresta puolueesta suhtautui siihen epäillen, koska valta karkaa.
”Yhtiö” on tässä lainausmerkeissä, koska yhtiö se ei voi olla. Ongelmana on nimittäin verotus.
Jos kunta toimii kuntana, maan arvonnousu ei ole sille verotettavaa tuloa, mutta jos se toimii yhtiönä, arvonnousu on verotettavaa tuloa, vaikka jokainen euro olisi mennyt niihin infrainvestointeihin, jotka tekivät arvonnousun mahdolliseksi. Onhan tämä infrastruktuuri ”pääomaa”. Se, että tästä pitää maksaa 26 prosenttia valtiolle, on voimakas argumentti yhtiömuotista toimintaa vastaan.
Valtio voisi luopua tuosta verotulosta, koska se on joka tapauksessa vältettävissä. Se voidaan välttää joko sillä, ettei yritystä perusteta lainkaan tai perustamalla yhtiö niin velkaisena, ettei sille koidu mitään voittoa, vaan pelkkää korkomenoa, joka korkotulona on taas kunnalle verotonta. Kunta myy maaomaisuuden yhtiölle valmiiksi jalostettuun arvoon ja antaa myyntihinnan lainana. Yhtiö ei tuota voittoa, koska tulot menevät koron maksuun. Tällainen velkavetoinen yhtiö on kuitenkin rampa eikä se kestä ikäviä suhdanneyllätyksiä. Olisi parempi voida käyttää toimintakykyisiä yhtiöitä.
Ovensuussa tosin kuulin, että ongelma olisi ratkaistavissa kommandiittiyhtiöillä, jotka eivät maksa tuloa voitostaan. Voitto verotetaan omistajan tulona. Kunta taas ei siis maksa tulostaan veroa.
Siis hei. Jos EU vaatii Helsinkiä yhtiöittämään energialaitoksen, ei kai se vaadi Helsinkiä perustamaan osakeyhtiötä. Energialaitoksesta kommandiittiyhtiö?
Niin vielä: onnittelut Matille väitöskirjasta!