Miten käy Euroopan: sosiaalipolitiikka

Euroop­palainen hyv­in­voin­ti­val­tio läh­estyy ainakin vaikeuk­sia ellei suo­ras­taan umpiku­jaa. Se johtuu tehdas­te­ol­lisu­u­den alasajos­ta ja hyvä­palkkaisten duu­nar­i­ammat­tien katoamis­es­ta. Sosi­aalipoli­ti­ik­ka on aiem­min keskit­tynyt lähin­nä aut­ta­maan työelämän ulkop­uolelle joutunei­ta. Nyt sen pitäisi keskit­tyä palkkaero­jen seu­rausten tasoittamiseen.

Sel­l­aiset super­hyvät työ­nan­ta­jat kuin paperite­htaat, autote­htaat, kansal­liset monop­o­liase­mas­sa ole­vat lentoy­htiöt ja muu vas­taa­va alkaa olla men­nyt­tä. kulu­tus­tavaroiden valmis­tus alkaa olla työl­listäjänä men­nyt­tä. Krääsän tuot­ta­mi­nen on niin help­po automa­ti­soi­da, ettei niiden valmis­t­a­mi­nen koh­ta työl­listä kuin mar­gin­aalis­es­ti. Samal­la valmis­ta­va teol­lisu­us palaa Euroop­paan, kos­ka logis­ti­ikan osu­us kas­vaa suh­teessa valmis­tuskus­tan­nuk­si­in. Toinen suh­teessa kas­va­va erä ovat raa­ka-aine- ja ener­giakus­tan­nuk­set.

Teol­lisu­u­den työ­paikat ovat siir­tymässä tuoteke­hi­tyk­seen. Siinä ihmis­ten väliset tuot­tavu­userot ovat aivan toista luokkaa kuin tehdas­saleis­sa tai vil­japel­loil­la. Osaami­nen voidaan hin­noitel­la korkealle — tois­taisek­si. Kiina tuot­taa miljoona insinööriä vuodessa. Joukos­sa on tosi hyviä ja paljon.

Työ ei lopu, mut­ta jos pan­naan kansan­taloudessa tar­jol­la ole­vat työ­tun­nit tuot­tavu­u­den mukaan jonoon, viimei­sistä tun­neista kulut­ta­ja ei suos­tu paljonkaan mak­samaan. Joko viimeisiä tun­te­ja ei tehdä, jol­loin seu­rauk­se­na on kas­va­va rak­en­teelli­nen työt­tömyys, tai viimei­sistä tun­neista mak­se­taan kovin vähän, jol­loin seu­rauk­se­na ovat kas­va­vat palkkaerot. 

Kun hyv­in­voin­ti­val­tios­sa keski­tytään vain suo­jaa­maan työelämän ulkop­uolelle joutunei­ta ja jätetään pieni­palkkaiset kamp­paile­maan ase­mas­taan työ­markki­noil­la, päädymme korkean työt­tömyy­den ja syr­jäy­tymisen yhteiskun­taan. Se on huono valinta.

Uudet teol­lisu­us­maat ovat voineet rak­en­taa sosi­aalipoli­ti­ikkansa puh­taal­ta pöy­dältä. Monel­la pöytä on yhä puh­das, mut­ta on myös kehitet­ty kiin­nos­taval­ta tun­tu­via inno­vati­ivisia ratkaisu­ja. Olen­naista on ihmis­ten omaa korkeampi vas­tuu ja samal­la vapaus. Täl­lainen on vaikka­pa Sin­ga­poren ter­vey­den­huoltotili. Jokaisel­la on velvol­lisu­us kar­tut­taa henkilöko­htaista ter­veystil­iä tietyl­lä osu­udel­la tulois­taan. Kar­tut­tamisen voi lopet­taa, kun rahaa on tarpeek­si. Jos tiliä joudu­taan käyt­tämään, mak­sami­nen alkaa uud­estaan. Jos tilil­lä ole­vat rahat eivät riitä, yhteiskun­ta mak­saa lop­ut. kan­nus­timet ovat paljon parem­mas­sa kun­nos­sa kuin meil­lä. Kes­ki-luok­ka mak­saa pienet ter­veys­menon­sa tosi­asi­as­sa itse, mut­ta kukaan ei jää varat­to­muut­taan vaille hoitoa. 

Euroopan ansa on mak­saa laa­jenevalle kelka­s­ta putoavien joukolle kohta­laiset kur­jia tulon­si­ir­to­ja taval­la, joka ei tar­joa mitään tietä ulos köy­hyy­destä. Mut­ta tästähän kir­joitin kokon­aisen kir­jan, SATA-komitea.

Euroopas­sa, myös Suomes­sa, on käyn­nis­tet­tävä, hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan refor­mi suun­taan, jos­sa lisätään ihmis­ten omaa vas­tu­u­ta kuitenkin sosi­aa­li­nen tur­val­lisu­us säi­lyt­täen. Mei­dän on väl­tet­tävä tilanne, jos­sa yhä suurem­pi osa ihmi­sistä elää ansio­työstä syr­jäy­tyneenä. Perus­tu­lo on tarkoitet­tu täl­laisek­si ratkaisuk­si. Se kan­nus­taa, ellei jopa vähän pako­ta, kaikkia niitä, joil­la on siihen edel­ly­tyk­set, han­kki­maan omia ansio­tu­lo­ja, mut­ta tasaa lop­putu­losta niin, että huonom­min työ­markki­noil­la pär­jäävä vält­tää kuitenkin köy­hyy­den. Nyt pien­im­mät ansio­tu­lot eivät tur­vaa köy­hyy­deltä eivätkä paran­na taloudel­lista ase­maa toimet­to­muu­teen nähden. 

Perus­tu­loa vas­tuste­taan, kos­ka pelätään sen johta­van tarkoituk­sel­liseen lorvimiseen yhteiskun­nan varoin. Has­sua kyl­lä, perus­tu­lon kan­nat­ta­jat syyt­tävät tästä samas­ta nykyjär­jestelmää. Oli miten oli, perus­tu­lo on toteutet­tavis­sa myös niin, että siihen sisäl­tyvät kaik­ki samat vaa­timuk­set olla työ­markki­noiden käytet­tävis­sä kuin on nykyisessä syyper­äisessä sosi­aal­i­tur­vas­sa. Olen­naista on, että köy­hyy­destä on olta­va omaan akti­ivi­su­u­teen perus­tu­va tie ulos.

Täl­lä tiel­lä edessä on laa­jene­va ja köy­htyvä ryysyköy­hälistö ja kas­va­vat yhteiskun­nal­liset vastakkainasettelut.
.