Raha ja finanssipolitiikka ajavat kurimukseen

Vaik­ka reaal­i­talous on Euroopas­sa kun­nos­sa, raha- ja finanssisek­torit eivät ole.
Olen aiem­minkin kir­joit­tanut, että pankkien pyrkimys­tä luo­da rahaa luot­toekspan­sion kaut­ta pitäisi rajoit­taa. Kehit­tyneet ja inno­vati­iviset rahoi­tusin­stru­men­tit pitäisi kieltää. Ne on kehitet­ty vain kiertämään luot­toekspan­sio­ta säätelevää lainsäädäntöä.

Ihmette­len, että ne, jot­ka ovat niin huolestunei­ta val­tioiden ja keskus­pankkien kansan­talouteen työn­tämien raho­jen vaiku­tuk­ses­ta, eivät lok­sauta kor­vaansakaan sille rahamarkki­noiden ryn­täi­lylle, joi­ta luot­toekspan­sio aiheut­taa. Kos­ka luot­toekspan­sio­ra­ha on velkaa, se ei syn­nytä niinkään inflaa­tio­ta kulu­tushin­nois­sa kuin pääom­ahyödykkei­den hin­nois­sa. Asun­toku­plat ovat tästä hyvä esimerk­ki. (Artikke­lin lop­ul­la yritän esimerkin avul­la osoit­taa, mitä on luottoekspansio.)

Nuo aika-ajoin puhkea­vat ja maail­man­talouden sekaisin saa­vat rahoi­tusku­plat ovat suure­na syynä myös julkisen talouden moitit­tui­hin ali­jäämi­in. Vuo­den 2008 rom­ah­duk­sen jäl­keen kaikkien val­tioiden piti elvyt­tää voimakkaasti ja se velka­an­nut­ti val­tiot pahan kerran. 

Jos luot­toekspan­sio­ta hillitään, kansan­taloudessa on tietysti vähem­män rahaa. Tämä voidaan kom­pen­soi­da laske­mal­la enem­män liik­keelle keskus­pankki­ra­haa. Siitä muuten korot tule­vat keskus­pankkien kaut­ta julkisen sek­torin hyväk­si kun luot­toekspan­sio­ra­has­ta korko menee yksi­ty­isi­in taskui­hin. Keskus­pankki­ra­ha on vakaam­paa. Äärim­milleen viritet­ty luot­toekspan­sio voi kaat­ua yhteen ilkeämieliseen huhuun.

Entä sit­ten julki­nen sek­tori ja sen velkaantuneisuus?

Kuten san­ot­tu, suuri osa tästä velka­an­tu­mis­es­ta on syn­tynyt tuli­palo­jen sam­mut­tamis­es­ta, mut­ta kos­ka noi­ta tuli­palo­ja riit­tää sam­mutet­tavak­si, hyv­inä aikoina julkisen talouden pitäisi olla selvästi yli­jäämäi­nen, kuten Suomes­sa on ollutkin. Pop­ulis­tisen poli­ti­ikan vangik­si joutuneet maat eivät ole pystyneet samaan. Se on tuomittavaa.

Jos talous kas­vaa keskimäärin kak­si pros­ent­tia vuodessa ja julkisen sek­torin ali­jäämä on nor­maaleinakin aikoina neljä pros­ent­tia BKT:sta, eli aivan liian paljon, ihmis­ten elin­ta­so kul­kee pari kolme vuot­ta edel­lä. Ei kan­nat­taisi täl­laisen ahneu­den takia saat­taa val­tio­ta vesilastiin. 

Paljolti val­tioiden velka­an­tu­mi­nen johtuu siitä, että maan vai­h­to­taseen ollessa ali­jäämäi­nen, tas­apain­oinen bud­jet­ti veisi kansan­talouden lamaan. Teol­lisu­us­maid­en vai­h­to­taseen ali­jäämät ovat suurelta osin seu­raus­ta globaalin työn­jaon muu­tok­ses­ta. Tai siis ne ovat seu­raus­ta Kiinan vai­h­to­taseen ylijäämästä. 

Olisi paljon parem­pi, jos maail­mas­sa ei olisi niin paljon rahaa, joka on valmis rahoit­ta­maan kroonis­es­ti ali­jäämäisiä vai­h­to­ta­sei­ta. Maail­ma olisi tas­apain­oisem­pi, jos ali­jäämä­maan val­u­ut­ta saisi devalvoitua markki­noil­la, jol­loin vai­h­to­taseet tas­apain­ot­tuisi­vat automaat­tis­es­ti. Kel­lu­vien val­u­ut­takurssien maail­ma olisi parempi.
Syn­tipukki­na moni pitää Kiinaa, joka ei anna val­u­ut­tansa kel­lua. Maan poli­ti­ik­ka tun­tuu jopa hölmöltä, kos­ka mik­si köy­hät kiinalaiset rahoit­ta­vat rikkaiden amerikkalais­ten elämistä velak­si. Mik­si kiinalaiset eivät käytä raho­jaan omaan elintasoonsa?

Voi olla, että Kiina ei pysty­isi elämään tas­apain­os­sa ole­van vai­h­to­taseen kanssa. Kiinas­sa ei ole kun­nol­lista eläke­jär­jestelmää, joten kaikkien on säästet­tävä pahan­päivän var­alle. Ilman reipas­ta vai­h­to­taseen yli­jäämää koti­talouk­sien säästämi­nen ajaisi maan lamaan. Täl­lä muuten Paul Krug­man selit­ti joskus Japanin talouden pitkäaikaista kuukah­tamista nollakasvuun. 

Etelä-Euroopas­sa on syytet­ty vaikeuk­sista kil­pailukykyään paran­tanut­ta Sak­saa. Toden tot­ta. Sak­san sisäi­nen deval­vaa­tio on nos­tanut Euron arvon selvästi korkeam­mak­si kuin olisi opti­maal­ista Espan­jan tai Ital­ian – tai jopa Suomen – kannalta. 

Jot­ta Euroopan todel­li­nen tilanne vas­taisi sen hyvää reaal­i­taloudel­lista tilan­net­ta, pitää rahamarkki­noiden häiriköin­ti saa­da kuri­in ja Euron arvon suh­teessa aasialais­ten val­u­ut­to­jen arvoon laskea huo­mat­tavasti. Oli virhe lait­taa Etelä-Euroopan maat samaan val­u­ut­taan, mut­ta siel­lä ne nyt ovat.

Min­un piti kir­joit­taa tämä artikke­li lauan­taina. Suun­nit­telin sanovani, että tästä sinän­sä akuutista tilanteesta päästään parhait­en setelira­hoituk­sel­la. Se on huonoa poli­ti­ikkaa, mut­ta huonoista vai­h­toe­hdoista kuitenkin paras. EKP ehti edelle ja ostaa nyt val­tion papere­i­ta. Se muut­tui siis jälkiviisaudeksi.

====
Luot­toekspan­si­ol­la tarkoite­taan suun­nilleen seu­raavaa. Olete­taan, että pankil­la pitää olla omaa pääo­maa 1/9 liik­keel­lä ole­van lainan arvos­ta. Yksinker­taisu­u­den vuok­si olete­taan aluk­si, että pankke­ja on vain yksi.

Ensin pankil­la on rahaa miljoona euroa. Se saa laina­ta siitä 900 000 euroa, jol­loin omaa rahaa on satatuhat­ta eli yhdek­säs osa osa lainamäärästä. Lainan­ot­ta­ja ei nos­ta raho­ja vaan tal­let­taa ne pankki­in. Jos hän ostaa jotain, myyjä tal­let­taa rahat tilille, joten Pankil­la on edelleen kas­sas­sa miljoona euroa. Niistä se saa enää laina­ta 810 000 euroa, mut­ta tuokin raha jää edelleen pankki­in. Niin­pä se voi taas laina­ta lisää ja taas lisää. Vakavaraisu­ussään­nön takia joka kier­roksel­la lainat­tavak­si jää aina vähem­män ja vähem­män. Tässä tapauk­ses­sa miljoo­nan euron alkupääo­man voi laina­ta yhdek­sään ker­taan, kos­ka omavaraisu­ussään­tö oli 1/9. Jos se olisi 5 %, pank­ki voisi laina­ta saman rahan kah­teenkymme­neen ker­taan ja jos se olisi pros­ent­ti, sen voisi laina­ta sataan kertaan. 

Voimme tässä vai­heessa pois­taa tuon ole­tuk­sen yhdestä pankista. Lainan­ot­ta­jan raha voi vir­ra­ta pankista ulos pää­tyäk­seen toiseen pankki­in, joka voi taas laina­ta 9/10 siitä jollekin toiselle. Kun yhden pankin sijas­ta tarkastelemme koko pankki­jär­jestelmän kykyä antaa lainaa, emme tarvitse enää ole­tus­ta yhdestä pankista. 

Mitä pienem­mät ovat vakavaraisu­us­määräyk­set, sitä suurem­man pudo­tuk­sen pankin lainanan­tokykyyn aiheutuu, jos joku ei pystykään mak­samaan lainaansa. Ellei julki­nen val­ta tulisi apu­un, muu­ta­ma isom­pi konkurssi voi kaataa koko korttitalon.