Ketjussa ”Köyhäily on eri asia kuin köyhyys” nimimerkki Paju esitti merkittävän näkökohdan siitä, miksi asuntoja on tyhjillään. En ollut tullut ajatelleeksi asiaa aiemmin.
Kun vanhus siirtyy pitkäaikaiseen laitoshoitoon, häneltä jää usein asunto tyhjäksi, joskus jopa vuosiksi. Vanhus ei halua myöntää itselleen, ettei vanhaan kotiin enää palata, eikä hänellä ole voimia myydä tai vuokrata asuntoa. Nimimerkki Paju kertoi syyn siihen, mikseivät myöskään lapset ryhdy toimiin tyhjän asunnon vuokraamiseksi.
Pitkäaikaishoidossa hoitomaksu on 82 prosenttia vanhuksen tuloista, mukaan luettuna vuokratulot. Asuntoa ei kannata vuokrata, kun vuokratulo menee lähes lyhentämättömänä kunnalle.
Tämä sääntö pitää muuttaa. Vaikka se onkin sosiaalisesti epäoikeudenmukaista, vuokratulot yhdestä asunnosta tulee jättää maksulaskelman ulkopuolelle, koska yhteiskunnan tappiot tyhjillään olevasta asunnosta ovat melkoiset. Asia ei vaadi maksuasetuksen muutosta, koska maksuasetus määrää vain maksun ylärajan. Esimerkiksi Helsingin kaupunki voisi toteuttaa asian omalla sisäisellä ohjeistuksellaan. Voisiko Paula Kokkonen viimeisenä virkatyönään…?
Porkkanan sijasta voisi tietysti käyttää myös keppiä, mutta en pitä tätä mahdollisuutta realistisena. Opiskelijalle lasketaan toimeentulotukilaskelmassa opintolaina tuloksi, vaikka sitä ei nostaisikaan. Taitaisi nousta aikamoinen haloo, jos sama tehtäisiin laitoshoidossa olevan vanhuksen vuokratulolle, jota hän ei saa, koska asunto on tyhjillään.
Muualla asia on hoidettu kovakouraisemmin. Pääsääntö Euroopassa on, että laitoshoidon maksu riippuu paitsi tuloista, myös omaisuudesta. Silloin tyhjä asunto on pakko myydä.