Supistettu koulutus vai valikoiva asevelvollisuus

Kun aika moni lehti on siteer­an­nut blokikir­joi­tus­tani siitä, että asevelvol­lisu­us on tarkoi­tus lyhen­tää pien­im­mil­lään neljään kuukau­teen ja reserviä supis­taa olen­nais­es­ti, lie­nee syytä täs­men­tää asiaa.

Tulk­in­tani päätök­ses­tä on omani, mut­ta ei vain omani. Varsin moni paikalla ollut tulk­it­si epämääräis­es­ti kir­joitet­tua kom­pro­mis­sia näin, kos­ka muut vai­h­toe­hdot rajat­ti­in pois muu­ta kautta.

Lähtöko­htana ovat 200 miljoo­nan euron leikkauk­set menoista. Tämä voidaan toteut­taa joko lyhen­tämäl­lä palvelu­aikaa, vähen­tämäl­lä koulutet­tavien määrää tai luop­umal­la joukko­jen aseis­tamis­es­ta. Ymmärtääk­seni ken­raalien tah­to olisi ollut koulut­taa armei­jan käyt­töön vain tarpeelli­nen määrä varus­miehiä, mut­ta antaa näille sit­ten kun­non koulu­tus ja jopa aseet. Tämä järkevä – ja vihrei­denkin pitkään aja­ma — vai­h­toe­hto kar­sit­ti­in pois kan­nan­otol­la yleisen asevelvol­lisu­u­den säi­lyt­tämis­es­tä. Jos on tarkoi­tus, että armei­jal­la on myös asei­ta eikä vain hyvin koulutet­tu­ja miehiä, jäl­jelle jää vain vai­h­toe­hto lyhen­tää asevelvollisuutta.

Vai­h­toe­htona tämä on huono. Olisi parem­pi koulut­taa vain tarpeelli­nen määrä mut­ta hei­dät kun­nol­la. Asi­aan voidaan toiv­ot­tavasti pala­ta, vaik­ka sil­loin joudu­taankin tulk­it­se­maan luo­vasti tuo­ta hal­li­tu­so­hjel­man kohtaa yleisen asevelvol­lisu­u­den säilyttämisestä.

Anek­doot­ti­na ker­rot­takoon, että muu­ta­ma vuosi sit­ten kysyin hyvin korkeal­ta soti­lashenkilöltä, paljonko hän kut­su­isi miehiä palveluk­seen, jos olisi kyse vain armei­jan tarpeista, ei miesten koulus­ta eikä maan­puo­lus­tushen­gen ylläpitämis­es­tä. Hän sanoi, että noin puo­let miespuolis­es­ta ikälu­okas­ta (15 000). Kun kat­soin vähän epälu­u­lois­es­ti, hän koki tarpeel­lisek­si täs­men­tää, ettei maan­puo­lus­tus tuol­laista mies­määrää tarvitse, mut­ta olisi hyvä, että kan­sain­välisi­in tehtävi­in olisi kun­non rekrytointipohja.