Onko satasen korotus huijausta?

Lehdet ovat täyn­nä kir­joituk­sia siitä, että satasen koro­tus työ­markki­natu­keen ote­taan pois toimeen­tu­lotues­ta. Hui­jaus­ta koko jut­tu siis?

Toimeen­tu­lotuen normia nos­te­taan samal­la kuudel­la pros­en­til­la, eli noin 25 eurol­la kuus­sa yksin elävän kohdal­la ja lap­siper­heil­lä vas­taavasti enemmän.

On perustel­tua korot­taa ensisi­jaisia etuuk­sia eikä toimeen­tu­lo­tukea, kos­ka on päästävä eroon tilanteesta, jos­sa työt­tömyys­tur­vaa joutuu täy­den­tämään toimeen­tu­lotuel­la. Tuo tilapäisek­si kri­isi­avuk­si tarkoitet­tu tukimuo­to ei ker­takaikkises­ti sovel­lu pysyväk­si tuek­si. Ruot­sis­sa toimeen­tu­lo­tu­ki on Suomen toimeen­tu­lo­tukea alem­pi ja työt­tömyysko­r­vauk­set vas­taavasti korkeampia. Näin sen pitäisi meil­läkin olla. Jos nou­dat­taisimme jeesustele­vien pääkir­joit­ta­jien neu­voa ja nos­taisimme toimeen­tu­lo­tukea aina yhtä paljon kuin ensisi­jaisia tukia, tämä jär­jestelmän sairaus ei helpot­taisi koskaan.

Jär­jestelmän sairaus tuot­taa näitä tuen piiris­sä ole­via. Sik­si tämä sairaus on kor­jat­ta­va. Nyt päätet­ty satasen koro­tus vähen­tää toimeen­tu­lotuen saa­jien määrää selvästi ja vapaut­taa kymmenet tuhan­net koti­taloudet tekemään jotain oman tilanteen­sa partantamiseksi.

Toimeen­tu­lotuen luon­teesta ker­too oikeas­t­aan kaiken se, että jos pikku Liisa saa koulus­ta stipendin hyvästä opin­tomen­estyk­ses­tä, tuki leikataan kokon­aisu­udessaan pois per­heen toimeen­tu­lotues­ta. (Toki virkail­i­ja voi käyt­tää järkeään, ja mak­saa stipendin ver­ran ehkäi­sevää toimeen­tu­lo­tukea. Mon­es­sa kun­nas­sa tosin tämäkin on kiel­let­ty.) Sään­nöt latis­ta­vat kaiken oman aloit­teel­lisu­u­den. Toimeen­tu­lo­tu­ki sisältää kaik­ki ne huonot puo­let, mitä perus­tu­lon vas­tus­ta­jat näkevät perus­tu­los­sa (sub­jek­ti­ivi­nen oikeus, jota ei voi ottaa kokon­aan pois, vaik­ka ilmoit­taisi kir­jal­lis­es­ti kieltäy­tyvän­sä kaikesta työstä ja koulu­tuk­ses­ta), mut­ta ei mitään perus­tu­lon hyviä puo­lia (kan­nus­taa paran­ta­maan omaa ase­maansa työl­lä ja opiskelul­la). Toimeen­tu­lo­tu­ki, ei asum­is­tu­ki, on pilan­nut Helsin­gin vuokra­markki­nat. Toimeen­tu­lotuel­la ole­van ei useinkaan kan­na­ta ottaa mitään työtä vas­taan, kos­ka ansiot jäävät 150 euroon kuus­sa, mikä ei riitä peit­tämään työssä käyn­nistä koitu­via kuluja.

Suomes­sa on edelleen paran­net­ta­va syype­r­usteista perus­tur­vaa. Vielä tärkeäm­pää kuitenkin on alen­taa pieni­in ansio­tu­loi­hin kohdis­tu­vaa vero­tus­ta ja jopa tukea pieniä ansio­tu­lo­ja saavia jonkin­laisel­la mata­la­palkkat­uel­la.  Toimeen­tu­lo­tu­ki kuu­luu vain sel­l­aisi­in ”orpo sokea kom­pas­tui sirkke­li­in” ‑tapauk­si­in, joi­hin mikään laki ei pysty varautumaan.

Työt­tömyys­tur­va ja asum­is­tu­ki riit­tävät yhteen­sä siel­lä, mis­sä asum­i­nen on hal­paa. Ongel­ma on kalli­iden asumiskus­tan­nusten kasvukeskuk­sis­sa. Tähän pääsee kiin­ni edullisim­min paran­ta­mal­la asum­is­tukea siel­lä, mis­sä vuokrat ovat korkeita.

Tämä ei valu markki­navuokri­in, kos­ka asum­istuen enim­mäisvuokrat ovat joka tapauk­ses­sa alle markki­navuokrien niin, että viimeiset eurot joutuu mak­samaan kokon­aan omas­ta pus­sis­taan. Niin­pä on henkilön tilanteen kannal­ta aivan sama korote­taanko asum­is­tukea vai työ­markki­natukea. Voitaisi­in tietysti lait­taa työ­markki­natu­keen kalli­in paikan lisä kalli­iden asumiskus­tan­nusten alueille.