Lehdet ovat täynnä kirjoituksia siitä, että satasen korotus työmarkkinatukeen otetaan pois toimeentulotuesta. Huijausta koko juttu siis?
Toimeentulotuen normia nostetaan samalla kuudella prosentilla, eli noin 25 eurolla kuussa yksin elävän kohdalla ja lapsiperheillä vastaavasti enemmän.
On perusteltua korottaa ensisijaisia etuuksia eikä toimeentulotukea, koska on päästävä eroon tilanteesta, jossa työttömyysturvaa joutuu täydentämään toimeentulotuella. Tuo tilapäiseksi kriisiavuksi tarkoitettu tukimuoto ei kertakaikkisesti sovellu pysyväksi tueksi. Ruotsissa toimeentulotuki on Suomen toimeentulotukea alempi ja työttömyyskorvaukset vastaavasti korkeampia. Näin sen pitäisi meilläkin olla. Jos noudattaisimme jeesustelevien pääkirjoittajien neuvoa ja nostaisimme toimeentulotukea aina yhtä paljon kuin ensisijaisia tukia, tämä järjestelmän sairaus ei helpottaisi koskaan.
Järjestelmän sairaus tuottaa näitä tuen piirissä olevia. Siksi tämä sairaus on korjattava. Nyt päätetty satasen korotus vähentää toimeentulotuen saajien määrää selvästi ja vapauttaa kymmenet tuhannet kotitaloudet tekemään jotain oman tilanteensa partantamiseksi.
Toimeentulotuen luonteesta kertoo oikeastaan kaiken se, että jos pikku Liisa saa koulusta stipendin hyvästä opintomenestyksestä, tuki leikataan kokonaisuudessaan pois perheen toimeentulotuesta. (Toki virkailija voi käyttää järkeään, ja maksaa stipendin verran ehkäisevää toimeentulotukea. Monessa kunnassa tosin tämäkin on kielletty.) Säännöt latistavat kaiken oman aloitteellisuuden. Toimeentulotuki sisältää kaikki ne huonot puolet, mitä perustulon vastustajat näkevät perustulossa (subjektiivinen oikeus, jota ei voi ottaa kokonaan pois, vaikka ilmoittaisi kirjallisesti kieltäytyvänsä kaikesta työstä ja koulutuksesta), mutta ei mitään perustulon hyviä puolia (kannustaa parantamaan omaa asemaansa työllä ja opiskelulla). Toimeentulotuki, ei asumistuki, on pilannut Helsingin vuokramarkkinat. Toimeentulotuella olevan ei useinkaan kannata ottaa mitään työtä vastaan, koska ansiot jäävät 150 euroon kuussa, mikä ei riitä peittämään työssä käynnistä koituvia kuluja.
Suomessa on edelleen parannettava syyperusteista perusturvaa. Vielä tärkeämpää kuitenkin on alentaa pieniin ansiotuloihin kohdistuvaa verotusta ja jopa tukea pieniä ansiotuloja saavia jonkinlaisella matalapalkkatuella. Toimeentulotuki kuuluu vain sellaisiin ”orpo sokea kompastui sirkkeliin” ‑tapauksiin, joihin mikään laki ei pysty varautumaan.
Työttömyysturva ja asumistuki riittävät yhteensä siellä, missä asuminen on halpaa. Ongelma on kalliiden asumiskustannusten kasvukeskuksissa. Tähän pääsee kiinni edullisimmin parantamalla asumistukea siellä, missä vuokrat ovat korkeita.
Tämä ei valu markkinavuokriin, koska asumistuen enimmäisvuokrat ovat joka tapauksessa alle markkinavuokrien niin, että viimeiset eurot joutuu maksamaan kokonaan omasta pussistaan. Niinpä on henkilön tilanteen kannalta aivan sama korotetaanko asumistukea vai työmarkkinatukea. Voitaisiin tietysti laittaa työmarkkinatukeen kalliin paikan lisä kalliiden asumiskustannusten alueille.
Sivupointti argumenttiin:
“Tähän pääsee kiinni edullisimmi parantamalla asumistukea siellä, missä vuokrat ovat korkeita.
… Tämä ei valu markkinavuokriin, koska asumistuen enimmäisvuokrat ovat joka tapauksessa alle markkinavuokrien niin, että viimeiset eurot joutuu maksamaan kokonaan omasta pussistaan.”
Tätä argumenttia en täysin osta. Jos henkilön käytettävissä oleva rahamäärä isomman asumistuen takia nousee, kysyntä kaikkia tulojoustoltaan positiivisia hyödykkeitä kohtaan — mukaan lukien asuminen — kasvaa. Efekti ei ole kovin voimakas: kysynnän kasvu koko kulutuskoriin, joka sisältää paljon muutakin kuin asumismenoja,. Jos asumistuki > markkinoiden minimivuokra, tällöin tietysti asumistuen nostolla on suurempi vuokria nostava vaikutus, koska osan tuesta saa vain sillä ehdolla, että vuokra on riittävän iso.
Kyllä, tulojen kasvu nostaa hintatasoa. Yritin sanoa, että asumistuen nosto ei vaikjuta vuokriin yhtään sen enempää kuin työmarkkinatuen nosto.
OS:
Mihin ajatukseen tämä perustuu? Asumistukea ei voi käyttää mihinkään muuhun kuin asumiskustannusten kattamiseen. Sen vuoksi työttömällä ei ole samanlaisia intressejä hankkiutua halpaan asumistapaan (muuttaa halvemmalle alueelle, etsiä pienempi ja halvempi asunto, siirtyä soluasumiseen jne.), jos hänen asumistukeaan nostetaan sen sijaan, että työmarkkinatukea nostettaisiin. Työmarkkinatuen lisäeurot hän voi käyttää haluamallaan tavoin mahdollisesti johonkin muuhun kuin asumiseen. Niinpä asumistuen nosto johtaa suurempaan kysynnän kasvuun asunnoista kuin työmarkkinatuen nosto ja sitä kautta myös hintojen nousuun.
Samuli (15:26)
Nykyisessä asumistuessa, jossa maksimivuokra perustuu neliövuokraan ja asunnon maksimikokoon, asumistuki pienenee, jos siirtyy pienempään asuntoon. Uudessa, SATA-komitean esittämässä mallissa, joka ymmärtääkseni hyväksyttiin hallitusohjelmassa, on vain korvattava maksimivuokra. Se on niin matala, ettei markkinoilla ole niin halpoja asuntoja. Niinpä tuo asumistuki on vain perusturvan lisä niille, joilla ei ole omistusasuntoa. Omistusasuntoonkin saa jotain vähäistä tukea, mutta sen merkitys on vähäinen. Omistusasujilla muutto halvempaan asuntoon periaatteessa alentaa myös asumistukea.
Omistusasujan asumistuki on siinä mielessä epämoraalinen, ettei tuen piirissä olevan kannata lyhentää asuntolainaa vaan tallettaa lyhennyserät pankkiin tai ostaa vaikka purjevene.
Ja sitten inistään lapsilisän leikkaantumisesta, vaikka lapsesta maksettava toimeentulotuki on mitoitettu niin, että siinä on lapsilisän saaminen ja leikkaantuminen otettu huomioon.
Tosielämän esimerkki toimeentulotuesta: Joulun alla sukulaiset halusivat muistaa yhdessä erästä toimeentulotuella elävää sukulaistaan, kun tämä ei voinut hankkia lahjoja läheisilleen, ja päättivät lahjoittaa yhdessä tälle joululahjarahat. Siis käytännössä itselleen, mutta niin että tämä sukulainen voisi ne hankkia ja näin vähän saada joulumieltä. Tämäkin vähennettiin toimeentulotuesta, koska raha näkyi tiliotteessa.
Tosi hyvää joulua sosiaalitoimesta, urpot.
No kuromista vielä riittää jos oletetaan, että yksinasuvan käytettävissä oleva perustyöttömyyskorvaus kattaisi verojen jälkeen asumisen (n. 400 e/kk) ja elämisen (n. 400 e/kk) tämän hetken korvaustasossa. Uskon että olen jo vanhuuseläkkeellä kun se ihme nähdään, että perustyöttömyyskorvaksella voisi kattaa asumisen ja elämisen (=n. 800 e/kk yhteensä). Saatakoon tuo korvaus sitten patsaita tai lyhtypylväitä vartioimalla.
Tavallinen teknikko
Toimeentuylotuki korvaa Helsingissä noita kuluja 417 euroa kuussa ja asumismenoja 650 euroon asti.
Milloin menit sille vanhuuseläkkeelle. Takuuseläke muuten on 685 euroa verottomana ja sen päälle tulee eläkkeen saajan asumistuki, joka on 85 % vuokrasta.
Myöskin nämä “ikuisuuskarenssit”, eli työssäolovelvoitteet olisi syytä karsia, koska nekin ajaa ihmiset aika hyvin toimeentulotuelle. En vain usko että niiden kannustava teho on niin iso, että se riittäisi perustelemaan jonkin pudottamista käytännössä pysyvästi pois ensisijaisen etuuden piiristä.
Jonakin tämän kesän myrskyisenä iltana Osmo voisi ottaa sivustollaan kantaa työttömyysturvalakien ankaruuteen. Miksi esimerkiksi työttömyysturvalakiin on kirjattu näin :
”
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2002/20021290
12 §
Työstä kieltäytyminen
2 luku
Jos työnhakija on omalla menettelyllään aiheuttanut sen, ettei työsuhdetta ole syntynyt, hänen katsotaan kieltäytyneen työstä.
”
Aivan kamala pykälä. Kerrassaan kamala. Ei tuollaista kohtaa saisi lakiin kirjata. Mahdollistaa täydellisen mielivallan lain tulkitsijalle.
Totte:
No kun ei ne toimi edes teoriassa, ja arkikokemuskin kertoo samaa, niin kyllä se todistustaakka karenssien suhteen on niiden puolella jotka niitä puolustaa. Eli parempi olla aseistautunut vastaansanomattomalla empiirisellä todistusaineistolla jos moiseen erehtyy.
Yksi tragikomiisia suosikkejani on se että kun vaikkapa mielenterveysongelmien, pitkäikaisen työttömyyden, tms. takia ihmisten elämänhallinta on heikentynyt, siis käytännössä ihan kirjaimellisesti niin ettei pääse aamulla sängystä ylös, niin heidät passitetaan kuntoustuskurssille. Ja tämä on hyvä juttu, käsittääkseni nuo jopa toimii. Mutta jos on liikaa poissaoloja ja raja ei ole mitenkään korkea kurssilta niin iskee karenssi. Kuka hemmetin pahvi tämmöisiä keksii?
Tai tämän, Kelan sivuilta sairaspävärahasta:
Jos olet työkyvytön niin ilmoittaudu työnhakijaksi, ja ilmeisesti jos ei työtä johon on kyvytön hae niin sitten iskee karenssi?
Asiaa pitäisi ajatella niin että unohdetaan nyt se moraalijäkätys ja katsotaan karenssia yksinomaa tehokkuusnäkökulmasta. Kyseessä on turvatoimi jonka tarkoitus on estää tukien väärinkäyttö. Turvatoimi on tehokas jos ja vain jos
a) sen suorat kustannukset ovat pienemmät kuin mahdollisen väärinkäytön kustannukset, ja
b) sen epäsuorat kustannukset ovat pienemmät kuin mahdollisen väärinkäytön kustannukset.
Piste. Kohtaan a oppikirjaesimerkki on että kahden tonnin kassakaapissa tonnin koruille ei ole järkeä, kohtaan b taas esimerkiksi että jos järjestelmän maailman hienoin tietoturva tekee siitä käyttökelvottoman niin ei kannata.
Suomessa on ihan päteviä turvallisuuskonsultteja jotka voi laskea tuon auki. Että VM on hyvä ja tilaa.
Olet Osmo kirjoittanut aiemminkin useasti Helsingin vuokratilanteesta, mutta mielestäni olisi mielenkiintoista kuulla mielipiteitäsi aiheesta yleisemminkin. Vuokrailmoituksia seuraamalla Helsingin kantakaupungin vuokrapyynnöt pyörivät jossain noin 20–30 eurossa neliö, eli yksiöstä saa keskimäärin pulittaa noin 600 euroa.
Kirjoitat, että toimeentulotuki on pilannut Helsingin vuokramarkkinat. Eivätköhän Helsingin vuokramarkkinat ole pilanneet Helsingin virkamiehet, joille tuntuu olevan uskomattoman vaikeaa edes vuosittaiseen 5000 asunnon tavoitteeseen pääseminen. Yksinkertaisesti asuinkäyttöön kaavoitettua tonttimaata ei ole tarpeeksi paljon tarjolla, eikä mikään taho pakota yrityksiä rakentamaan tyhjiä tontteja. Helsingissä asuntojen keskimääräiset myyntihinnat ovat Berliiniin (ei toki paras vertauskuva, koska kaupunki on varsin halpa) noin kolminkertaiset ja vuokrat noin nelinkertaiset. http://www.tagesspiegel.de/images/327457_0_fbcead83-jpg/1717130/2.jpg?format=formatOriginal
Osaatko Osmo sanoa, miksi kaupunki ei ole korupuheista huolimatta ryhtynyt oikeasti toimeen asunto-ongelman ratkaisemiseksi ja toisaalta, miksi mikään media ei ole nostanut keskusteluun ongelmaa asuntohintojen noususta lähes maailman suurkaupunkien tasolle? Saati puolue?
Berliini on muuttotappioaluetta. Siellä on 150 000 tyhjää asuntoa. On vuokralaisen aika helppo neuvotella vuokrasta. Berliiniä pitäisi verrata Poriin tai Nurmekseen. Molemmissa saa asunnon halvalla.
Helsinki on euroopan nopeiten kasvavia kaupunkeja. Jaq vielä maailman paras kaupuinki9 asua. Kaikki haluavat tänne. Siksi etuoikeudesta asua Helsingissä joutuu maksamaan niin paljon.
Miksi ei kaavoiteta nopeammin? Kysy vaikka vuosaarelaisilta.
Rakennustuotannosta ja alan kilpailutilanhteesta minulla olisi paljonkin sanottavaa, mutta herjaussyytteen pelosta jätän asian arvailtavaksi.
Niin kauan kuin meillä on syyperusteinen sosiaaliturva, siitä syystä on jotenkin loogista pitää kiinni. Jos menee työhönottohaastatteluun tietoisesti kaljakapalkan kautta ja tulee muutenkin ryvettyneessä kunnossa, jottei saisi työpaikkaa, karenssi on paikallaan.
Tiedemiehen esimerkikki on varsin kuvaava. Toimeentulotukeen on rakennettuna sisään sellainen ajatus, että jos joku läheinen voi auttaa, toimeentulotuelle ei ole tarvetta. Ajatus on kaunis, mutta menneestä maailmasta. Nykymaailmassa tuollainen koetaan pelkästään epäoikeudenmukaiseksi.
Minusta voisi muuten selventää, että perustulon nostamisessa satasella on kysymys kaikkein heikoimmassa asemassa olevien lukumäärän vähentämisestä. Toimeentulotuen korotuksessa taas näiden aseman parantamisesta. Ne ovat kaksi eri asiaa, mutta aivan yhtä tärkeitä.
Onko muuten kukaan tullut ääneen lausuneeksi, että vaalien jälkeen hiljaa unohdettu ajatus lapsilisän muuttamisesta etuoikeutetuksi tuloksi olisi ollut erityisen edullinen köyhille monilapsisille maahanmuuttajaperheille?
Ranskan topimeentulotuki toimii niin, että jos henkilö X anoo toimeentulotukea, ensin myydään hänen asuntonsa. Sitten myydään vanhempien ja appivanhempien asunto ja vielä sisartenkin. Jos tämäkään ei auta, valtio maksaa toimeentulotukea. Kovin moni ei onnistu toimeentulotukea nostamaan.
Jos on niin avuttomassa tilassa ettei mitään muuta tapaa kuin kännissä työhaastatteluun keksi jottei palkattaisi niin todennäköisyys työllistyä on muutenkin pieni. Ne karenssit osuu käytännössä syystä tai toisesta hyvin vaikeasti työllistyviin, mikä ei ole tarkoituksenmukaista, ja rehellisiksi erehtyneisiin (sairaspäivarahassa), mikä ei ole reilua.
Ylipäänsä tarveharkinta ei luo insentiiviä työllistyä tai edes hakea töitä vaan näyttää siltä että hakee töitä, koska siitä maksetaan eikä muusta. Se ei luo insentiiviä kuntoutua vaan näyttää niin sairaalta että saa sairaspäivärahaa, koska tuo on maksuperuste. Se luo insentiiviä kouluttautua vaan käydä kurssilla, koska tuo on maksuperuste.
Tuossa rankaistaan lähinnä tyhmyydestä. Kyllä sen työpaikkahaastattelun pystyy sössimään myös niin, että asia ei ole ihan noin ilmeinen. Rajatapaukset mahdollistavat sitten sen mielivallan.
”
Niin kauan kuin meillä on syyperusteinen sosiaaliturva, siitä syystä on jotenkin loogista pitää kiinni. Jos menee työhönottohaastatteluun tietoisesti kaljakapalkan kautta ja tulee muutenkin ryvettyneessä kunnossa, jottei saisi työpaikkaa, karenssi on paikallaan.
”
Tuo em. on ihan ok. Mutta usein olen tavannut osoitetuissa työhaastatteluissa käyneitä, jotka ovat saaneet karenssin tietämättään miten olivat aiheuttaneet omalla menettelyllään työpaikan syntymättä jäämättömyyden.
“Tuo em. on ihan ok. Mutta usein olen tavannut osoitetuissa työhaastatteluissa käyneitä, jotka ovat saaneet karenssin tietämättään miten olivat aiheuttaneet omalla menettelyllään työpaikan syntymättä jäämättömyyden.”
Eikö tuo ole sitten enemmän lain tulkintaan ja toimenpanoon liittyvä ongelma?
Jos tuota kohtaa ei olisi kirjattu lakiin, niin karenssin välttämiseksi riittäisi vain että ei koskaan sano suoraan “ei, en halua työtä”, mutta todellisuudessa sitä ei olisi pakko hakea. Jos tuo kohta poistetaan niin voisi yhtä hyvin poistaa työosoitukset kokonaan.
“Miksi ei kaavoiteta nopeammin? Kysy vaikka vuosaarelaisilta.”
Hyvä juttu, että tuli tämä Vuosaari puheeksi. Kun Helsingissä päätettiin sataman rakentamisesta Vuosaareen ja siten asuntojen rakentamisesta kantakaupunkiin, vihreät keksivät kaikki mahdollset konstit vaikeuttaa hommaa. Siis estää asuntojen rakentamista kantakaupunkiin samalla, kun nokkelasti lisättiin kustannuksia. Mitähän hyvää silläkin rahalla olisi saatu aikaan? Se, että Soininvaaran mielestä satama tuli väärään paikkaan, on aika toisarvoista. Vai tuliko tosiaan vakavasti kuviteltua, että valitusrumba olisi muuttanut tilanteen?
Vihreät esittiviät satamaa Kantvikiin Kirkkonummelle. Jos se olisi rakennettu sinne, Vuosaareen mahtuisi tuhansia asuntoja enemmän.
Vihreät valtuutetut eivät vaikeuttaneet sataman perustamista sen jälkeen, kun asiasta oli äänestetty. Luonnonsuojeluliitosta ja Fazerin perikunnasta en sano mitään. Satamaa hidfasrti se, että Pekka Korpinen varoituksista huolimatta yritti oikaista Natura-asioissa ja hävisi asian oikeudessa. Tästä luonnonsuojelijoiden oli pakko valittaa, koska Korpisen suunnitelmat olisivat mitätöineet Natura-lainsäädännön koko Euroopassa.
Anteeksi vain, mutta minusta tuollainen kannanotto on vain tyypillinen päättäjän lausahdus, minkä vuoksi meillä on niin paljon sellaisia lainsäännöksiä — etenkin työttömiä koskevina — jotka mahdollistavat viranomaisen mielivallan. Ja ikävä kyllä, siihen mielivaltaan sorrutaan ihan liian usein.
Olen työskennellyt vuosia työttömyysturvan parissa tehtävissä, jossa näin homman koko karmeuden laajalta sektorilta. Ja voin sanoa, ettei tilanne ole suinkaan niin yksioikoinen kuin mitä sitaatti antaa ymmärtää.
Tuolta voi saada jonkinlaisen käsityksen asiasta:
http://portti.iltalehti.fi/keskustelu/showthread.php?t=380917
Lainaus toisaalta:
Mitä tulee sitten tuohon perusturvan korotukseen suhteessa toimeentulotukeen, niin en edes viitsi enempää kommentoida kuin sen verran, että on se kumma, että kaikkein köyhimmille jätetään aina luu kouraan. Minusta päättäjien asenteet ovat vääristyneitä, ellei suorastaan vammaisia. Minusta tässä maassa olisi todella varaa tasata tulonmuodostusta paljon, paljon enemmän kuin mitä tehdään, vaan ei kai sille mitään voi, jos ahneus ratkaisee kaiken.
Mutta kukahan se olikaan, joka jo pari tuhatta vuotta sitten sanoi, että ‘köyhät teillä on aina keskuudessanne’. Tuntui tuntevan ihmisluonnon ahneuden.
Köyhyyden poistamisen näkökulmasta ja muutenkin olisi hyvä saada tietää:
- kuinka monta henkilöä tai kotitaloutta pääsee irti toimeentulotuen piiristä tämän 100 euron (miinus verot) korotuksen ansiosta?
- kuinka monen käytettävissä olevat tulot kasvavat a) ei lainkaan (raha ei jatkossa tule kunnalta vaan Kelalta), b) vain hieman, c) suht paljon?
Tämä, kun tiedetään, että:
- 240 000 kotitaloutta ja 380 000 henkilöä saa toimeentulotukea (keskimäärin 115 000 taloutta kuukaudessa)
— keskimääräinen tuki (koko maa) 442e/kotitalous ja 280e/henkilö kuukautta kohden
— keskim. tuki — kaupunkimaiset kunnat, 294e/henkilö
— keskim. tuki — taajaan asutut kunnat, 249e/henkilö
— keskim. tuki — maaseutumaiset kunnat, 234e/henkilö
Kokonaan toinen ongelma köyhyyden (torjunnan) näkökulmasta on se, onko 417 euroa plus 6% riittävä pitämään ihminen a) hengissä, b) järjissään jatkuvan jokaisen sentin kyttäämisen ja raportointivelvollisuuden keskellä. Sisältääkö tuo 6% inflaatiotarkistuksen vai tuleeko se vielä “päälle”?
Tuo 6%:n korotus merkinnee noin 80 senttiä per päivä. Sillä ei saa edes yhtä ratikkalippua — no ei sillä saa oikeastaan mitään.
Osmo on täällä kommenteillaan todistanut, ettei se taannoinen puolueiden arvomittaus hänen oikeistolaisuudestaan (jopa ohi Kokoomuksen!) ihan tuulesta temmattu ollut.
Paljonpuhuva oli tuo kommentti, jossa Osmo ihannoiden kommentoi Ranskan toimeentulotukimallia. Todellisuudessa se on aivan järjetön ja jättää monet ranskalaiset täysin ilman rahaa, sillä harva voi odottaa sisaruksiltaan mitään apua (Usein ei ole mitään välejä.) saati että nämä olisivat valmiita asuntonsa myymiseen köyhää sisartaan/veljeään avustaakseen.
Siis hetkinen? Ihannoiden?
Minusta se malli on kammottava. Olen voimakkaasti henkilökohtaisen sosiaaliturvan en edes parhekohtaisen klaanikohtaisesta puhumattakaan.
Kuuntelinpa hetken hallituksen tiedonantotilaisuutta. Ja jälleen kerran hehkutettiin sitä, että kuinka paljon perusturvaa ollaankaan nostamassa. Tuostapa tuli mieleen katsastaa vähän työttömän peruspäivärahan ja kansanedustajan palkkioiden kehitystä vuosien saatossa.
Vuonna 1995 peruspäivärahan suuruus oli 118 markkaa, kuukautta kohden n. 2537 markkaa. Euroina tämä on n. 427 euroa.
Vuonna 1995 kansanedustajan palkkio oli 2 706 Є/kk
V. 2011 työttömän bruttoperuspäiväraha on 25,74 e/pvä, kuukautta kohden n. 553 e.
V. 2011 kansanedustajan palkkio oli vuoden alusta 5 948 e, 12 vuotta olleelle 6 300 e. Toukokuun alusta palkkiot nousivat ja ovat nyt 6 335 euroa ja 6 811 euroa.
Vuodesta 1995 vuoteen 2011 bruttoperuspäiväraha siis nousi n. 126 euroa.
Vuodesta 1995 vuoteen 2011 (toutkokuu) kansanedustajan palkkio on yli kaksinkertaistunut ja euromääräisinä nousu on 3 629 euroa ja 12 v. olleelle nousu on 4 105 euroa.
Kun tietää, miten heppoisella tiedontasolla monet kansanedustajat päätöksiään tekevät, niin panee hiukan miettimään noita lukuja ja niiden oikeudenmukaisuutta. Ja myös sitä, että onko syytä ollenkaan hehkuttaa suurta korotusta perusturvaan, kun itse saivat toukokuun alusta korotuksen, joka on melkein yhtä suuri kuin työttömän peruspäiväraha kuukautta kohden.
Ja vielä enemmän mietteliääksi saa se, kun nenän alla on lehtileike, mistä ilmenee kansanedustajien kokonaistuloja. Puhutaan melkoisista summista.
Ja puhumattakaan sitten kansanedustajien sopeutumiseläkkeistä, jotka he saavat pitää ilman mitään kyykytystoimia, joihin työtön alistetaan nälkärajalla pitävän toimeentulon vastineeksi.
Mikähän on se moraali, joka panee nostamaan esim. toimeentulotuen vain 25 eurolla ja joka sitten leikkaa useimpien osalta peruspäivärahan korotuksen? Kun ottaa huomioon hintojen rajun nousun, niin se tietänee, että yhä useampi perusturvan varassa oleva joutuu tulevaisuudessa turvautumaan toimeentulotukeen.
Kansanedustajan sopeutumiseläke on aivan liian edullinen. Työmarkkinatuki taas on jäänyt jälkeen vähän kaikesta.
“Jos tuota kohtaa ei olisi kirjattu lakiin, niin karenssin välttämiseksi riittäisi vain että ei koskaan sano suoraan “ei, en halua työtä”, mutta todellisuudessa sitä ei olisi pakko hakea. Jos tuo kohta poistetaan niin voisi yhtä hyvin poistaa työosoitukset kokonaan.”
No eiköhän työosoitukset olisi syytäkin poistaa. Kyllä jokainen työhaluinen ja ‑kykyinen osaa varmasti hakea töitä ilman osoituksia. Ja minkä ihmeen takia työnantajat haluaisivat edes haastatteluun niitä muita?
Noista karenssesista ja mielivaltaisuuksista vielä. Pätkiä (tai hienosti “projekteja”) ihan vapaaehtoisesti tekevänä olen miettinyt, kuinka minun kävisi työttömäksi joutuessani. Jos tulisi “osoitus” vakituiseen työpaikkaan, pitäisikö minun haastattelussa valehdella työnantajalle, että aion sitoutua vuosiksi, vaikka tarkoituksena olisi lähteä puolen vuoden sisällä? Kuka siitä hyötyisi? Jos en valehtelisi, vaan kertoisin rehellisesti, että ainakaan kyseiseen työpaikkaan en usko pitkäksi aikaa jääväni, saisin karenssin.
Minusta on kyllä uskomatonta, että työttömien järkyttävästä kohtelusta ja nöyryyttämisestä (kiitos Ksantippa linkistä ja lainauksesta) keskustelu on olematonta. Yhtäkään puoluetta nuo asiat eivät ainakaan kiinnosta pätkääkään. Välillä tuntuu, että jos jokin puolue nostaisi noiden asioiden korjaamisen (ja esim. orjatyön ja muun nöyryytyskuntoutuksen lopettamisen) tavoitteekseen ensi vaaleissa, äänestäisin sitä, oli puolue lähes mikä tahansa (melkein jo meinasin ajatella Perussuomalaisiakin, mutta jokin raja.)
Pitäisikö tätä asiaa pitää esillä ennen kaikkea meidän, jotka olemme työelämässä. Työttömät saavat kokemuksistaan kirjoittaessaan sellaiset lokasangot niskaansa, että ymmärrän, jos harva jaksaa.
Seppo P.
Riittää. Lienen suunilleen koko elämäni käyttänyt toimeentulotukinormin käyttötarkoituksen mukaisiin menoihin vähemmän kuin mitä tuo normi on. Onhan se tietysti mukava myös joskus törsätä, tai asua kohtuullisen hyvällä alueella (olkoonkin, että ahtaan puoleisesti), mutta kuvittelevatko jotkut, että kaikki kävisivät töissä ihan puhtaasti työntekemisen ilosta, jos käteen ei jäisi mitään minimiturvan tason päälle?
Jos toimeentulotukiasiakkaalle 300€ vuodessa ei ole ‘mitään’, niin mitäpä sille sitten voi.…
Osmo,
kiitos kun korjasit mitä tulee suhtautumiseesi Ranskan toimeentulotukimalliin.
Kuitenkin, mielestäni oli ihan perusteltua kuvitella sen kommenttisi olevan ihannoiva, sillä niin selvästi olet täälläkin puhunut toimeentulotukea vastaan.
Toimeentulotukeen vielä liittyen… (Vaikka tätä kysymystä on varmaan käsitelty jo jossain toisaalla.) … Osmo, sinä varmaan osaat vastata. Miksi viime hallituksen loppupuolella päätettyä alle 25-vuotiaitten töistä/koulutuksesta kieltäytyvien toimeentulotuen (-20%/jopa ‑40%)-leikkausta markkinoitiin jonain uutena asiana, vaikka jo vuosikausia toimeentulotukea on leikattu (ainakin 20%, joskus jopa 40%) käytännössä kaikilta (ei vain alle 25v.), jotka oleilevat sillä vähänkin pidempään. Minusta oli todella outoa se, kun edellinen hallitus markkinoi tätä tuen leikkaamisen mahdollisuutta muka jonakin uutena asiana.
Todella on niin, että jos henkilö haluaa oleilla toimeentulotuella pidempään, hän saa siihen 40prosentin leikkauksen, jolloin käteen jää vaivaiset 250euroa kuussa, ja se on niin pieni summa, että sillä “sosiaalipummi” ei enää baareissa istuskele, hyvä, jos yleensä pysyy enää hengissäkään.
Osmo, miksi kaikesta huolimatta edellinen hallitus markkinoi nuorten toimeentulotuen leikkausta jonakin uutena mullistavana asiana, vaikka leikkuu on koskenut kaikkia toimeentulotuella elelijöitä jo 90-luvulta alkaen.
“No eiköhän työosoitukset olisi syytäkin poistaa. Kyllä jokainen työhaluinen ja ‑kykyinen osaa varmasti hakea töitä ilman osoituksia. Ja minkä ihmeen takia työnantajat haluaisivat edes haastatteluun niitä muita?”
No sen takia kun työvoimaviranomainen haluaa testata työttömän työhaluja järjestämällä ns. feikkityöhaastattelu sovitun työnantajan kanssa. Toki työnantajan on ennen feikkitoimenpidettä valiteltava työkkäriin, että kun eivät sitten millään konstilla saa palkattua väkeä työpaikkaansa.
Kiitos Ksantippa linkistä jonka takaa löytyi se armoton virkamiesfasismi ja pykäläviidakko joka on todella iso ja tärkeä ihmisoikeuskysymys yhteiskunnassamme.
Se mitä ei rohjeta tehdä, on että nämä kidutuslaitokset: byrokratialla kuormitetut laitokset ja systeemit purettaisiin ja organisoitaisiin kevyemmin. Se kun on aivan mahdollista jos tahtotila löytyy.
Kun jäin työttömäksi laskin, että päivärahapäätökseni syntymiseen tarvittiin (työvoimahallinto & työttömyyskassa) noin parikymmentä ihmistä (tässä mukana myös neljä käyntiä henkilökohtaisesti ja kaksi puhelua). Päätöksentekoon meni kahdeksan viikkoa jonka jälkeen työttömyyskassa hoiti asian muutamassa päivässä. En ihmettele enää, enkä koskaan enää, tämän itse koettuani, että osa hukuttaa itsensä mm viinaan.
Minut pelasti siltä luontumukseni, kärvistelin jonkun aikaa depression kourissa. Selvisin ja hommasin lopulta, ja omin avuin määräaikaisen työsuhteen. Työvoimatoimiston väestä oli enemmän haittaa kuin hyötyä. Työnantajani työsuhteita hoitava ihminen sanoi myös, että he ovat menettäneet luottamuksensa työvoimatoimiston toimintaan.
Ongelmat eivät ole ainoastaan toimeentuloon liittyviä ongelmia vaan ihmisten kohteluun liittyviä, hyvin vakavia asioita.
Näiden hallintopalatsien ylläpitokustannuksia reippaasti leikkaamalla säästettäisiin paljon rahaa ja työttömän oikeusturvaa korjaamalla säästettäisiin todella arvokkaita asioita: ihmiselämiä.
Perustulomalli on asia jota todella kannattaa ajaa eteenpäin.
Ksantippa:
Mitä hyötyä on lasketella luikuria perusturvasta ja niin kuin tässä kansanedustajien palkkioista? Jos valehtelee oikein räikeästi, saa ehkä jonkun tarkistamaan luvut, mutta parin kerran jälkeen useimmat varmaan vain luokittelevat Ksantipan liian vanhaksi. En oikein jaksa uskoa, että väärän tiedon jakaminen, olkoon se kuinka läpinäkyvää tahansa, nostaa kansanedustajien tiedontasoa, äänestäjistä puhumattakaan.
Niiin, jos joku haluaa tietää, miksi kansanedustajien palkkio näyttää nousseen niin jyrkästi, niin apu löytyy eduskunnasta:
http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/la_61_2000_p.shtml
“Kansanedustajan sopeutumiseläke on aivan liian edullinen”
Kansanedustajat ovat asia erikseen. Mielestäni riippumaton läinsäädäntötyö on sen verran tärkeä asia, että kansanedustajille kannattaa maksaa aika hyvää palkkaa, ja myös sopeutumiseläkettä tai suoraa eläkettä niin paljon, että perustarpeet tulevat hyvin katetuiksi. Paljon haitallisempaa on se, jos edustaja joutuu elintasonsa turvatakseen hankkimaan työpaikan tai lisätuloja yksityiseltä puolelta tai valtiolta, ja siksi lobbailee asioita noiden omien ja tulevan potentiaalisen työnantajn tarpeiden mukaan.
Rahaa ottaisin pois vaikkapa ministereiden palkoista. Kyllä vapaaehtoisia löytyy ilman erikoisetuuksia, ja nykyinen suuri halu ministerin virkaan voi olla jo haitaksi. Samoin voisin kieltää sivuvirat erilaisissa hallituksissa yms. Ja pieni karenssiaika päälle edustajatoimen päättymisen jälkeen. Parempi pitää pieni etäisyys. Tietoa liikemaailmasta edustajat saavat kyllä muutenkin pyytäessään.
Parempi siis edustaja sopeutumiseläkkeellä kuin junaillussa palkkiovirassa.
Juho Laatu:
Eli sen eläkkeen ehtona pitäs olla, että ei ota rahaa muualta? Mä pelkään, että nykyään se eläke ei mitenkään rohkaise korruptoimattomaan käytökseen. Oikeestaan päin vastoin. Se kasvattaa kansanedustajaksi rupeemisen houkuttelevuutta, eli ajaa hankkimaan vaalirahoitusta.
Kansanedustajan täysi sopeutumiseläke on sataprosenttisesti tulovähenteinen. Saa kyllä ansaita muualta, mutta se vähennetään kokonaan eläkkeestä. Siksi en ottanutkaan eläkettä vastaan.
Kerropa, mitä viestissäni oli luikuria? Olen poiminut kansanedustajia koskevat luvut netistä, nykyiset tiedot uutistoimittajien jutuista, vanhempi tieto oli joku muu lähde, mutta käsittääkseni luotettava. Perusturvatiedot perustuvat 1995 luvun osalta laissa olevaan tietoon ja tuoreet luvut perustuvat Kelan sivuilla oleviin tietoihin.
Antamasi linkki ei toiminut.
Ksantippa, kiitos linkistä tosielämän tapauksiin työttömien pomputtelusta. Se sai minut entistä enemmän kannattamaan perustuloa, jonka varassa elävän työttömän ei tarvitse alistua tuollaisen kohteeksi.
Minusta on varsin ikävää, että sosiaaliturvaan uppoavien rahojen määrää koitetaan pitää pienenä sillä, että käytännössä tuhotaan hyvinvointia käyttämällä isoa työvoimaviranomaisten armeijaa tuottamaan pahoinvointia työttömille.
En usko, että mitään tuollaista Ranskan mallia on olemassakaan.
Ei missään länsimaassa voida vanhempia puhumattakaan nyt appivanhemmista velvoittaa myymään omaisuuttaan elatusvelvollisuuden päätyttyä lapsensa hyväksi.
Joten saisiko väittämääsi asiallisen lähteen, Osmo. Sitten toki uskon.
Vaikka kaikesta ei Osmon kanssa samaa mieltä olekaan, niin juuri tämä perusturvakysymys on sellainen, jonka Osmo yhtenä (harvoista) poliitikoista on oikeasti ymmärtänyt. Toimeentulotukea tuleekin vastustaa. Ja vahvasti. Ja nimenomaan vastustaa siten, että nostetaan muita perusturvaetuuksia (eläkkeet, työttömyysturva) niin että sinne toimeentulotuelle jää mahdollisimman harva. Itse en toimentulotukea ole tarvinnut, mutta vaimo oli opiskelujen välissä siihenkin turvautunut. Ja se että jokaisesta tilillä olevasta eurosta pitää huolehtia; jos mummo auttoi laittamalla matkarahat että pääsee kesällä käymään, niin se vähentää ruokarahaa seuraavassa kuussa; parin päivän kaupan kassa keikkaa ei missään nimessä saa ottaa vastaa… Se on köyhälle hirvittävän paljon tuhoisampaa kuin ”tavallinen” perusturva. Kukaan ei työttömältä sentään vaadi selvitystä sukulaisten avusta ja soviteltu päiväraha antaa edes jonkun mahdollisuuden pieneen työntekoon. Minusta ainakin köyhää nimenomaan auttaa se, että hänelle annetaan joku ihmisarvo ja ei koko ajan olla vaatimassa lisäselvitystä. Ja ihan vipittömästi en oikein ymmärrä miten joku voi pitää tällaista toimeentulotuen vastustamista köyhiä sortavana.
Totta kai paras ratkaisu olisi se perustulo kaikille, mutta kun se ei ole poliittisesti mahdollista niin tämäkin uudistus on liike aivan oikeaan suuntaan. Ideaalissa maailmassa Suomessa olisi ehkä tuhatkunta toimeentulotukiasiakasta, (tapauksia jotka jäisivät muuten jonkun byrokratiaongelman takia ilman tukia) ja kaikki muut saisivat tarvittaessa riittävän elannon perusturvasta. On myös hyvä että tähän on kytketty se 25 €:n korotus toimeentulotukeen, niin että kaikkien käteen saamassa euromäärässä tulee nousua. Toivottavasti siellä hallituksen puolella olisi joku jolla on riittävästi rautalankaa vääntää toimittajille mitä tällä ajetaan takaa ja että köyhänkin elämänlaatu on aina parempi kun hän ei ole toimeentulotuella.
Risto,
toimeentulotuki 6%:n korotuksineen pitää ihmisen kyllä a) hengissä mutta ei b) järjissään.
25 e/kk = 300 e/vuosi = 3000 e/10 vuotta! Taisi tulla korotettua vähän liikaakin, vai.
Ei tuolla 80 sentillä päivässä köyhyyttä ja sen tuomia ongelmia paljoakaan ratkota. Se siitä kaikkien aikojen vasemmistolaisimmasta hallituksesta (lehdistön näkemys) ja kaikkien aikojen satsauksista sosiaalisen eriarvoisuuden, syrjäytymisen ja ennen kaikkea köyhyyden poistamiseksi (halituksen näkemys).
Olisi kiva kuulla asiantuntijoiden ja hallituksen taustatyöntekijöiden näkemyksiä siitä, kuinka moni (absoluuttisesti ja suhteellisesti) toimeentulotuen asiakas nousee pois ko. tuen piiristä 100 euron perusturvakorotuksen ja asumistuen korotusten (?) ansiosta.
Täällä kun perusturvaa jaksetaan aina kehua, kertokaa nyt kenelle kaikille sitä kuuluisi maksaa. Maassa syntyneille, maahan tuleville, maasta lähteneille…?
Ksantippa:
Kansanedustajien palkkion muodostuminen on muuttunut 1995 jälkeen. Aivan sama kuin jos vertailisi työmarkkinatukea 1995 ja 2011 ja lisäisi tämän vuoden tukeen asumistuen.
Kyseessä on siis lakialoite 61/2000:
http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/vex3000.sh?TUNNISTE=LA+61/2000
Artturi B kirjoitti: “Eli sen eläkkeen ehtona pitäs olla, että ei ota rahaa muualta?”
OS kirjoitti: “Kansanedustajan täysi sopeutumiseläke on sataprosenttisesti tulovähenteinen”
Minun puolestani eläkkeen voisi maksaa myös tuloista riippumatta. Entisten kansanedustajien joukko ei ole kovin suuri, ja kansanedustajien riippumattomuus on hyvä taata. Jos kansa ei sulata automaattista täyttä eläkettä, voitaisiin vähentää siitä puolet muualta tulevien tulojen kasvaessa.
Aika moni kansanedustaja on aktiivinen yhteikunnallinen vaikuttaja joka tapauksessa luonnoltaan, joten he voivat hyvin tehdä, ja usein tekevätkin jotain hyödyllistä vapaaehtoistyötä myös jäätyään pois eduskunnasta. Voi hyvin olla, että heille kannattaa maksaa palkkaa ihan siitä, että jatkavat yhteiskunnan kehittämistyötä kukin omalla tavallaan.
Kansanedustajan hyvä palkka ja eläke-edut voivat tosiaan kannustaa ihmisiä hakeutumaan kaikin keinoin näihin hommiin (kuten Artturi B viittasi). Korkea palkka on ehkä välittömämpi houkutin kuin eläke-edut. Olen samaa mieltä, että liian korkea palkka ja edut voivat heikentää kansasedustajiksi hakeutuvien henkilöiden “tasoa”. Siksi on minusta viisasta pitää edustajien palkka alempana kuin mitä kyvykkäät ihmiset voivat onnistua joistain toisista paikoista haalimaan. En halua kannustaa rahanhimoisia hakeutumaan kansnedustajiksi. Vallanhimoisissakin on jo tekemistä. Hyvä olisi jos meillä olisi pääasiassa vain vaikuttamisenhimoisia edustajia. Ja tietenkin myös mahdollisimman monia kansalaisten pyynnöstä vaikuttamaan suostuvia.
Johtopäätökseni on siis, pysyvä korkeahko, mutta ei huippukorkea palkka, ja eläke-edut sellaiset, että riippumattomuus säilyy myös eduskunnasta putoamista pelätessä ja omaa tulevaisuutta miettiessä ja lobbareita ja työtarjouksia kuunnellessa. Paras käyttö eduskunnan jättäneille kansanedustajille on yhteiskunnallisen vaikuttamisen alalla. Jos jollain on perheyritys ta muuten kova hinku jonnekin, hän voi siirtyä eduskunnan jälkeen myös liike-elämään tai johonkin korkeaan virkaan, mutta pääsääntönä laventaisin Montesquieun vallan kolmijako-oppia pitämällä kansanedustajat omassa riippumattomassa ja arvostetussa karsinassaan. Myöskään nykyinen käytäntö, jossa kansanedustajat hakeutuvat suuryritysten hallituksiin, ja heitä sinne haalitaan ei ole täysin terve.
Ei ole kansanedustajan sopeutumiseläke sataprosenttisesti tulovähenteinen, koska pääomatulot eivät vaikuta eläkkeeseen mitään.
Katsos kun kaikilla ei ole niitä “rikkaita” sukulaisia, jotka tällaisia matkarahoja antaisivat. Niinpä on jollain logiikalla oikein, että ko. rahat otetaan pois niiltä, jotka sellaisia saavat.
Ihan vakavasti sanottuna, toimittajissa tuntuu olevan aikas paljon sellaista pahansuopaa sakkia, joille tiedonvälitys ei ole pääasia vaan se, että pääsee haukkumaan poliitikkoja jostakin.
Lienenkö vähän tyhmä, mutta väitteesi ei oikein edelleenkään avautunut minulle.
Luin, että kansanedustajien palkkioiden määrän vanhvistaminen siirrettiin kansliatoimikunnan palkkiotoimikunnalle. Tuohan käytännössä on tarkoittanut juuri sitä, että kansanedustajien palkkioiden suuruus lähti melkoiseen lentoon.
Luin myös, että kansanedustajille maksetaan palkkion lisäksi myös kulukorvausta, jonka suuruus on 30 % valtion A27 peruspalkasta, jos on tullut valituksi Helsingin tai Uudenmaan vaalipiiristä, mutta jos Uudenmaan vaalipiiristä valitun kotimatka on yli 30 km tai edustaja on valittu muualta kuin Hgin tai Uudenmaan vaalipiiristä, maksetaan kulukorvausta 40 % jne.
Miten tuo tekee kirjoituksestani luikuria? En näe tuossa mitään, mitä olisi siirretty edustajan palkkioon, mikä olisi ennen maksettu erikseen? Vai onko vain käsityskyvyssäni kammottava aukko? 😀
Jokapäiväistä ansiotyötä vailla olevan elämä ei ole järin helppoa, sen ymmärtää jokainen, mutta ymmärtääkö monikaan sen minkälaisia pitkäaikaisia vaikutuksia ihmiselämään on köyhyydellä joka vie pitkään jatkuessaan jopa elämänhalun. En siis tarkoita tässä niitä uusköyhiksi itsensä nimeäviä keskiluokkaan kuuluvia ihmisiä joilta ei mitään puutu ja ylimääräistäkin on, ja joille ohjautuu iso osa yhteiskunnallisista sosiaalisista tuista (verotuksen, julkisten palvelujen ja muun muodossa).
Ihminen on sopeutuvainen olento. Se tottuu, jopa huonoon kohteluun, mutta se jättää jälkensä. Usein pysyviä tai pitkäaikaisia kuten väkivalta aina jättää. Eivät kaikki väkivallan uhrit alkoholisoidu, menetä kaikkea elämänhaluaan. Koska olen kokenut (tai tunnistanut itsessäni) tuon kohdan josta voi luisua ainoastaan syvemmälle, niin tiedän että se epätoivon tila johon ihminen tuossa tilanteessa joutuu voi ajaa ihmisen myös epätoivoisiin tekoihin. Se voi tapahtua kenelle tahansa, aivan kenelle tahansa tätäkin keskustelua seuraavalle. Kun ihminen menettää riittävästi, liikaa, hänestä voi tulla itsetuhoinen ja vaarallinen niin itselleen kuin muillekin.
Säälin ja inhonsekainen ylimielinen syljeksintä tai aika karmea nimittely joka yhä useammin on osunut silmiini julkisessa keskustelussa, kun puhutaan köyhistä ja/tai työttömistä kertoo minulle vain sen kuinka oli mahdollista rakentaa tuhoamisleirejä Saksassa aikoinaan, vaikka se mitä silloin tapahtui järkyttääkin nykyihmistä. Vaan kuka kehtaisi mennä keskitysleirivangin valokuvan eteen sanomaan niitä samoja sanoja joita nyt syljetään ”luusereiden” naamalle?
Olen tavannut asioita hoitaessani myös tolkullisia, aidosti toisesta ihmisestä kiinnostuneita työntekijöitä näissä virastolaitoksissa, mutta myöntää täytyy että he ovat harvinaisia poikkeuksia. Virkailijatkin muuttuvat ja menettävät jonkin elintärkeän osan itsestään, tulevat välinpitämättömiksi. Tiedän, tavattuani näitä poikkeuksia, kuinka vaikeata heillä on tehdä työtään, koska heillä on tallella omatunto, mutta ei juurikaan mahdollisuuksia muuttaa mitään.
Muutos on (näissä virastolaitoksissa) niin ylimmän työnjohdon kuin poliitikkojenkin tehtävä. Jälkimmäisten erityinen velvollisuus tämän maan veroja maksavia kansalaisia kohtaan (HUOM myös työtön maksaa veroja).
Siksi perustulomalli on hyvä askel. Se ei ehkä pelasta köyhyydeltä, mutta vähentää monien kohtaamaa täysin tarpeetonta kärsimystä sekä lisätuskaa.
(sata euroa on iso raha omassa taloudessani, — siitä kiitos)
Pieni pahoittelu näin suuresta tilan viemisestä. Tämä syntyi n. tunnissa. En tajunnut, että siitä tulisi näin pitkä, mutta en nyt osaa sitä liiemmin lyhentääkään.
Kirjoitan pidemmin yhteiskunnan tuista, koska tästä aiheesta minulla on laajalti kokemusperäistä tietoa ja aihe on yhteiskunnallisesti keskeisen tärkeä, mutta ei yleisesti ajatelluista syistä. Olisi ainakin Osmolta päättäjänä ja aiheesta paljon kirjoittaneena mielenkiintoista lukea lyhyt vastine, jos ehdit nämä ajatukseni lukea.
Valtavirtainen, tässäkin keskustelussa esille tullut, käsitys suomalaisen yhteiskunnan tukijärjestelmästä on ideologisesti harhautunut. Tämä hallitseva, vasemmistolaisen akateemisuuden muokkaama käsitys on uhriuttamisessaan/uhriutumisessaan suoraan sanottuna moraaliton ja laajemmalla yhteiskunnan tasolla psykologisesti tuhoisa.
Tässä hallitsevassa käsityksessä tukien varassa elävä on viranomaismielivallan tahdoton ja avuton uhri, joka yrityksistään riippumatta joutuu elämään äärimmäisessä köyhyydessä ja turvautumaan leipäjonoihin. Tämä hallitseva mielikuva ei pidä paikkaansa. Tukien varassa elävien merkittävä ongelma ei ole suora materiaalinen köyhyys. Tässä mielessä suomalaisessa yhteiskunnassa ei ole köyhyyttä.
Keskeinen ongelma on tukien varassa elävien joukossa keskimääräisesti laajalti esiintyvä henkinen aloitekyvyttömyys, esimerkiksi päihdeongelmina esiintyvä elämänkontrollin puuttuminen, tietynlainen eksistentialistinen päämäärättömyys, tylsyys, apatia, ennen pitkää masentuminen ja tiedollisesti, kyvyllisesti, tahdollisesti ja koulutuksellisesti vaikea työllistettävyys. Tätä köyhyyttä ei vähennetä 25 eurolla/kk. Kaikki vastikkeettomat lisäeurot saattavat päinvastoin edesauttaa tavoitellulle vastakkaista lopputulemaa.
Myös valittaminen tukien hakemisen vaikeudesta, monimutkaisuudesta tai nöyryyttävyydestä on aika puhdasta uhriutumista, mikä on tietysti psykologisesti lohduttavaa, nähdä itsensä uhrina, mutta vailla perustaa todellisuudessa. Yksittäisten viranomaisten ja eri paikkakuntien sosiaalitoimien käytännöissä voi kylläkin olla merkittäviäkin ”harkinnallisia” eroja.
Tiedän tämän, koska olen ollut erilaisten tukien varassa koko aikuisikäni. Useammalla paikkakunnalla, useiden erilaisten virkamiesten ja ‑naisten kanssa tekemisissä. Kun siten totean, että tuet ovat ylimitoitettuja ja niitä pitäisi leikata, tarkoitan myös itseäni. Olen elänyt vuosia 60:een tai 80:een %:iin leikatulla toimeentulotuen perusosalla. Edelliset neljä vuotta Helsingissä kylläkin 100 %:lla. En ole ikinä halunnut väitellä tukien suuruudesta, vaikka olen lukenut ja tiedän kyllä niitä koskevat lakipykälät. Ne löytää, lukee ja sisäistää helposti internetistä, jos on vähäistäkään kiinnostusta omaan tilanteeseensa.
Se, mistä olen pitänyt kiinni, ja minkä olen aina sanonut suoraan, on, että missään tilanteessa en aio hakea palkkatyötä, en osallistua ainoallekaan kurssille enkä millään muullakaan tapaa edistää omaa palkkatyöllistymistäni.
Varsinkaan pienemmillä paikkakunnilla tästä ei ymmärrettävästi pidetä, koska kunta joutuu toimeentulotuessa maksajaksi. En tätäkään implisiittistä tai jopa suoraa vihamielisyyttä ole koskaan ottanut henkilökohtaisena hyökkäyksenä. Ei koko yhteiskunnan tason järjestelmää voida suunnitella siten, että se välittömästi ymmärtäisi yksittäistä asperger-tapausta, joka ilmoittaa omaehtoisesti lukevansa mm. psykologiaa ja filosofiaa, koska haluttujen aiheiden opiskelu/tutkiminen ei ole yliopistolla mahdollista. En pidemmin perustele tai yritä oikeuttaa omia valintojani, jotka itselleni henkisenä yksilönä ovat olleet kokemusperäisesti välttämättömiä. Ne ovat sivupointti. Kuvaan järjestelmän toimintaa.
Maalaiskaupungissa uhkasivat, että tämä vielä selvitetään oikeudessa. Totesin, ettei kannata. Voin siteerata lainkohdat, tutulta lakimieheltä on kysytty ja edunvalvojalle soitettu. Hammasta purren leikkasivat 60%:iin. Tätä leikkausta ei saisi pitää pysyvänä, mutta en valittanut. Keskisuuressa kaupungissa leikkasivat 80%:iin. Helsingissä leikkasivat ensin 60%:iin ja yrittivät samaa väitettä, ettei elämänvalintani ole yhteiskunnan sallima ja tuen vastikkeeksi pitäisi ainakin aktivoiville kursseille osallistua. Sanoin, ettei näin ole. Laki kannattaa tuntea, se ei vaadi mahdottomia. Vain internet-yhteyden, kyvyn käyttää hakukonetta ja muutaman tunnin perehtymisen.
Hieman myöhemmin Helsingissä käsittely siirrettiin toiselle virkailijalle. Tämä ilmoitti välittömästi, että niin kauan kuin hän vastaa tuestani, sitä ei lasketa 100%:sta. Lisäksi on mahdollista hakea erilaisia harkinnanvaraisia tukia. Niitä saa mitä ihmeellisimpiin kuluihin. Jos haluaa pyytää, niin junalipuista, huokeisiin huonekaluihin ja kodinkoneisiin ja jopa kohtuulliseen kännykkälaskuun voi pyytää tukea. Tältä virkailijalta olisin voinut nämä kaikki tällaiset kulut maksattaa. En maksattanut, en yhtä ainutta kertaa neljän vuoden aikana, koska 100% riittää hyvin elämiseen ja mielestäni omanlaiseni valinnan tehnyt ei ansaitse yhteiskunnalta sitäkään, minkä nyt saan. (Se, että akatemian pitäisi fundamentaalin käsitykseni mukaan olla hyvin toisenlaisen, on eri kysymys. )
Edes 60%:lla ei koskaan ole ollut lähellä tilanne, että ruokarahat olisivat voineet loppua. Ainuttakaan kertaa en ole edes ajatellut käydä ruokajonossa. Sinnehän voisi mennä, vaikka toimeentulotuki riittäisi. Ihminen syö ravitsevasti reilulla sadalla eurolla kuukaudessa, jos näkee hieman vaivaa ostostensa valikoimisessa ja valmistaa itse raaka-aineista alkaen. Se ei vaadi mahdottomia, jos oma elämänkontrolli ei ole eksyksissä.
Asun Helsingissä hyvällä asuinalueella 540e/kk yksiössä, jonka sain vapailta markkinoilta parin viikon etsimisellä. Samassa rapussa asui edellisellä vaalikaudella kansanedustaja. Auttaa, jos välittäjiä tapaa siistiytyneenä ja pukeutuneena. Yhteiskunta maksaa vuokran (+sähkön jne.) käytännössä täysimääräisesti. Reilun 400 euron tuesta jää usein kuukaudessa sen verran ylitse, että rahaa päätyy käyttämään kaikenlaiseen sellaiseenkin, mikä voisi hyvin jäädä ostamatta. Enkä ylipäänsä kuluta askeettisesti. Tupakointi on aika merkittävä menoerä, vaikka en ihan askia päivässä poltakaan. Alkoholiin menee n. parin sixpackin tai yhden viskipullon verran kuukaudessa. Asunnossani on tällä hetkellä pakollisten jääkaapin jne. lisäksi viisi tietokonetta, laajakuva/HD-televisio, kaksi digi-boxia, n. 400 omistettua kirjaa (pääosin amazonista tilattuja, kalliimpien yksilöhinta 80e), tuuletin, pelikonsoli ja sille 50+ peliä, nojatuoli, oman selän mukaan hankittu työpöydän tuoli, erillinen ilmastointilaite, kuntopyörä, mikroaaltouuni, kaksi pukua, viisi ulkotakkia, paljon muita hyväkuntoisia vaatteita, joita ei kaikkia tule edes käytettyä ja paljon muuta. Jos haluan esimerkiksi lähteä nyt syksyllä Lappiin vaeltamaan muutamiksi viikoiksi, niin rahat säästyvät seuraavassa kahdessa kuukaudessa.
Tämäkö on, ainakin taloudellisesti yksinelävälle, se nöyryyttävä ja häpeällinen köyhyys, joka HS:n uutisoiman ”tutkimuksen” mukaan ”ei riitä elämiseen”, yliopiston vasemmistolaisten asiantuntijoiden mukaan pakottaa ruokajonoihin ja typeryyden huippuna saa edustaja Oinosen mielestä niin kovin vatsan huutamaan nälkää, että kulttuurilta pitäisi ottaa rahoitus pois.
Yhteiskunnan päättäjillä ja vasemmistolaisilla teoreetikoilla on hyvin virheellinen käsitys yhteiskunnan tukien suhteellisesta suuruudesta, koska heillä ei ole omakohtaista kosketusta tähän todellisuuteen, eikä sosiaalista tai poliittista rohkeutta kysyä ikäviä kysymyksiä.
Olen laskenut, että jos omaa nykyistä tukitilannettani vastaavassa tilanteessa oleva anoisi kaikki hyväntahtoisen virkailijan markkinoimat harkinnanvaraiset tuet ja kehtaisi käydä leipäjonoissa jonottamassa ja hieman kiertelisi etsimässä tarjouksia, ja ehkä tekisi harmaasti kavereilleen pieniä palveluksia, niin kuukaudessa käteen jäävä konkreettinen kulutusvarallisuus olisi Helsingissä alhaisimpia palkkaluokkia korkeampi. Lisäksi jää enemmän aikaa valmistaa itse ruokansa, parsia itse paitansa, kopioida musiikkinsa ja filminsä ilmaiseksi netistä jne. Tämä on moraalisesti täysin kestämätön tilanne.
Tämä ei voi toimia ja sen pitää muuttua. En todellakaan rehentele tai ylpeile omalla tilanteellani. Niin kauan kuin rahat riittävät ruokaan en valintaani muuta, mutta en myöskään totea, että ansaitsisin sen, mitä nyt saan, saati että olisin jotenkin köyhä, jolle pitäisi maksaa vielä enemmän.
En valittaisi, jos yhteiskunta laskisi tukia tuntuvasti. Pitäisin sitä oikeana. Perustuloluontoinen 60%:een leikatun suuruinen tuki, jonka päälle voisi tiettyyn rajaan asti tehdä vähentämättömästi erilaisia askareita, pätkätöitä (mm. kaupankassa sesonkiaikaan, katujenvarsien lumityöt talvalla ym.) olisi esimerkiksi huomattava parannus nykyiseen, työntekoon motivoivampi.
On täysin harhautunutta nähdä työttömät ensisijaisena huono-osaisena avustuskohteena suomalaisessa yhteiskunnassa. Varsinkin kun samaan aikaan vanhuksia makaa riittävää hoitoa ja huomiota vailla. Tai kun matalapalkkatyötä tekeville ei suurissa kaupungeissa jää käteen käytännössä juuri lainkaan, jos lainkaan, enempää kuin tukisysteemin tuntevalle työttömälle. Tai kun pariskunnilta leikataan toisen tuet pois, tehden näin puolisonkin työnteon taloudellisesti kannattamattomaksi.
Sadat miljoonat lisäpanostukset pitäisi kohdata matalapalkkatyön tukeen ja vanhuspalveluihin. Se, että näin ei tehdä, on syvä ja huolestuttava merkki yhteiskunnan eettisestä harhautumisesta eikä voi lopulta päättyä kuin huonosti.
Työttömien vatsaa vääntävä materiaalinen köyhyys on materiaaliselta osatekijältään illuusio nykypäivän Suomessa. Kysymys on henkisestä köyhyydestä. Katsokaa jonkun kerran leipäjonoissa olevia ihmisiä. Vaikuttavatko he teistä ulkoisesti ihmisiltä, joilla on elämä kontrollissa? 25 euroa ei vaikuta vähääkään siihen, että hyvin monet heistä jatkossakin kuluttavat rahojaan lähikapakassa, tai jollakin muulla vaihtoehtoisella tavalla kohtuuttomasti, myös ne lisäeurot ja siksi niiden lisäeurojenkin jälkeen turvautuvat ruokajonoihin. Lisäeurot eivät ratkaise tätä ongelmaa.
Toisaalta harva päämäärätietoinen, ahkera ja asioihin paneutuva tuntisi materiaalista köyhyyttä vaikka tukia leikattaisiin tuntuvasti. Useimmat pystyisivät myös itsensä työllistämään. Eivät ehkä juuri haluamaansa ammattiin, mutta johonkin tarjolla olevista ammateista. Tämän motivoimiseksi olisi keskeisen tärkeää, että matalapalkkatyöstäkin jäisi useita satoja euroja enemmän käteen kuukaudessa kuin työttömyydestä. Nykyinen tukitaso ruokkii tätä apatiaa ja avuttomuutta, joka psykologisesti projisoidaan omaksi uhriasemaksi.
Todellinen ongelma, kuinka ihmisistä tulee päämäärätiedottomia, laiskoja ja apaattisia, itsensä yhteiskunnan uhreina näkeviä, mukamas vailla mahdollisuutta parantaa asemaansa omien valintojensa myötä, kun samalla elävät maailmanhistoriallisen materiaalisen vaurauden keskellä, se on äärimmäisen vaikea ja monitahoinen kysymys. Asiaa ei auta, että tämän tärkeimmän kysymyksen olemassaoloa ei haluta myöntää, sitä pidetään jotenkin 1800-lukulaisen oikeistolaisena ja täysin moraalittomana, vaikka se on verifioitavasti totta. Työtön on vasemmistolaisessa filosofiassa redusoitu avuttomaksi olosuhteiden objektiksi, jolla ei ole subjektin täyttä yksilöllisyyttä olosuhteisiin vaikuttaa.
Britanniasta, jossa tämä alimpien sosiaaliluokkien apatian kehittyminen on Suomea pidemmällä, on mm. Theodore Dalrymple, slummissa elämäntyönsä tehnyt psykiatri, kirjoittanut useita teoksia tästä yllä kuvatusta ilmiöstä (mm. Life at the Bottom). Suositan tutustumaan, ettei voida todeta, ettei tiedetty, mihin tämä kehitys kulkee.
Tätä rakenteellista, kulttuurista ja laajojen ihmisjoukkojen yksilötason sisäisen psykologisen tilan kohtaamattomuutta yhteiskunnan yleisesti nähdyn hyvän kanssa ei tulisi alistaa rajattua osaansa laajemmin sosioekonomisille selitysmalleille. Tarvitaan avuksi ja korjaajiksi mm. psykologisia, pedagogisia ja kulttuurisia selitysmalleja.
AZ, en usko että kerrot ihan kaikkea, tai ehkä vain “unohdit”.
- Maksat vähintään 20% itse asumiskuluistasi, sanoo Kela. Kenenkään asumista ei makseta kokonaan. 540 euron asumiskuluista se on 108 euroa. ´(laskin kelan laskurilla antamillasi tuloilla ja 45 neliön asunnosta omavastuuosuuden ja se antoi 184,80)
- Sanot, että elät 60%:n työmarkkinatuella. Se on 25,74 eu/pvä ja sitä maksetaan viideltä päivältä viikossa. 20 x 25,74 = 514,80 josta verot 20% = 411,84. Josta pois 40% kuten sanoit, kun olet valintasi tehnyt ja elät 60%:n korvauksella. 411,84 – 164,72 = 247,12.
- No, lasketaan niin että asumisesi omavastuu on vain tuon 108 euroa. Hgin toimeentulolaskurilla laskin sinulle mahdollisen toimeentulotuen. Laitoin siihen vesimaksua 15 euroa, sähkö 40 euroa terveydenhuoltoon, 40 euroa muihin välttämättömiin kuukausimenoihin 150 euroa. Toimeentulolaskuri kertoi että voisit saada 335,11 euroa toimeentulotukea, noihin em. menoihin jotka sinun on kuiteilla todistettava maksetuiksi tai hankituiksi.
Sinulla olisi 474,23 euroa käytettävissäsi josta ensin menisi tuo asumisen omavastuu 108 euroa. Jäljelle jäisi 366,23 josta sinun olisi maksettava sähkö/vesi, lupamaksut, vaatteet, matkat, henkilökohtainen hygienia ja ruoka. Kaikista kuitti.
”Jos haluan esimerkiksi lähteä nyt syksyllä Lappiin vaeltamaan muutamiksi viikoiksi, niin rahat säästyvät seuraavassa kahdessa kuukaudessa.”
Olet aika hemmo, täytyy sanoa !
Ja mitä päihdeongelmaisiin tulee, niin tutkimusten mukaan vakavasti päihdeongelmaisia löytyy runsaasti työssäkäyvistä keskiluokkaisista (erään tutkimuksen mukaan 40%:lla työssäkäyvistä suomalaisista on jonkinasteinen päihderiippuvuus joko alkoholi- tai lääke – tai muu päihderiippuvuus, on aika iso luku minun mielestäni, mutta siinä on myös ns. toimistohuumeiden käyttäjät).
AZ:
“Tai kun matalapalkkatyötä tekeville ei suurissa kaupungeissa jää käteen käytännössä juuri lainkaan, jos lainkaan, enempää kuin tukisysteemin tuntevalle työttömälle. Tai kun pariskunnilta leikataan toisen tuet pois, tehden näin puolisonkin työnteon taloudellisesti kannattamattomaksi.”
Tästä olen samaa mieltä kanssasi AZuu. Työnteon tulisi olla kannattavaa, siksi myös liputan perustulon puolesta.
Hyvää kesää !
Ei kait satasella saa edes korjattua hammashuoltonsa ehtoja. Eli toimeentulotukilaisen on yhä käytettävä julkista hammashuoltoa vaikka yksityinen tulisi liki yhtä halvaksi. Tai olisi edes niin, että kun toimeentulotukilaisena kävin hampaani poistattamassa (poisto on lääkärin arvio — ei minun), niin todennäköisesti en saa lääkärin palkkiota (n 40 e) lasketuksi menoksi toimeentulotuen laskennassa. Siis Kelan tuki ei ole mukana laskun hinnassa.
Harmittaa vaan, kun tulisi näissä nopeissa hammaskiputapauksissa käyttää hidasta ja julkista hammashuoltoa, miltä ei kivun lievitystä saa heti. Mutta näin saisi hammashuoltomaksun menemään toimeentulotukilaskelmassa menoksi. Mutta yksityisen laskua edes osaksi ei saa menemään menoksi toimeentulokilaskelmassa sitten kirveelläkään.
Eli työttömälle on kaiketi elitistä käydä yksityisellä hammaslääkäriasemalla revittämässä hampaansa pois kuin kunnallisella hammaslääkäriasemalla.
työtön,
Kesäkuun asumistuki+toimeentulotuki oli 959,11 euroa. Vuokra on 540. Kulutettavaksi jää 419,11 euroa. Sähkölasku on maksettu täysmääräisesti sosiaalitoimen puolesta. Vesilasku sisältyy vuokraan. Lääkekuluja ei ole, mutta nekin luonnollisesti kuuluisivat korvattaviin.
119 eurolla syö hyvin kuukauden ajan linjalla kaurapuuro, ruisleipä, porkkana, hernekeitto, soijakastike ja makaroni jne.
Mihinkään muuhun ei itseni ole välttämätöntä kuluttaa, jos haluan säästää johonkin. Saippuatkin maksavat vain muutamia euroja, tai imurin pölypussit. Mihin nuo sadat lisäeurot välttämättöminä menisivät? Mitä yli-ihmismäistä tämä säästäminen edellyttää? Minusta olisi pikemmin huolestuttavaa, jos se ei luonnistuisi terveeltä ihmiseltä parin kuukauden ajan. Savukkeisiinkaan kun en ole addiktoitunut. Kahdelta kuukaudelta säästettyä 600 euroa. Sillä käy hulppeasti Lapissa vaeltamassa kun varusteet on jo hankittu aiemmilla kerroilla.
Itselläni on niin pitkä kokemus siitä, mitä yllä mainituilla tuilla tai aina n. 250 euron kuukausittaiseen käyttörahaan asti leikatulla eläminen tarkoittaa, että ilman jotain vaikeaa spesifiä lisävaivaa, jonka hoitoa yhteiskunta ei suostu kustantamaan, en lainkaan voi allekirjoittaa väitettä tuilla elävien äärimmäisestä materiaalisesta köyhyydestä. Se ei yksinkertaisesti ole lainkaan totta.
Az, jos juttusi tosiaan pitää paikkaansa, niin se oli yksi parhaista kirjoituksista, mitä täällä olen koskaan lukenut.
Jos sinulla pokka riittää, niin ota ihmeessä johonkin toimittajaan yhteyttä ja kerro tarinasi. He voivat tehdä varmaan jutun nimettömänäkin.
Olen täsmälleen samaa mieltä siitä, että jos elämänhallinta on kunnossa, tukirahoilla tulee ihan hyvin toimeen. Omat kokemukseni tietenkin kalpenevat tuon kirjoittamasi rinnalla, kun minä vain elelin opiskelijana pelkällä opintorahalla (joka oli ainakin siihen aikaan vähemmän kuin toimeentulotuki, ei tosin varmaan vähemmän kuin tuolle 60%:n tasolle leikattu). Järkevällä toiminnalla hyvin tuli toimeen ja rahaa jäi vielä joka kuukausi säästöönkin.
Työtön, tuo asumisesta kirjoittamasi liittyy käsittääkseni yleiseen asumistukeen, jossa tosiaan on omavastuu. Az taas kirjoittaa toimeentulotuesta, joka maksaa asumiskulut 100%:sti.
työtön, az kirjoittaa:“Olen elänyt vuosia 60:een tai 80:een %:iin leikatulla toimeentulotuen perusosalla.” Eli siis toimeentulotuen, ei työmarkkinatuen. Ehkä se sotki laskelmasi, että oletit hänen eläneen työmarkkinatuella, mitä hän ei luonnollisesti tehnyt, koska jättäytyi kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolelle.
Turun Sanomien mielipiteissä eräs köyhä kirjoittaa otsikolla käyhän euro on 25 centtiä, koska 100 euron korotuksesta päivärahaan ja työmarkkinatukeen menee 20 prosenttia veroa. Loppu 80 euroa vähentää kunnan maksamaa toimeentulotukea. Asumistuen korotus vähentää tukea myös. Ainoa korotus on siten kuuden prosentin lisäys perusosaan. Siispä 419 euroa nousee 439 euroon.
Kun Arhinmäki puhuu elämää suuremmasta korotuksesta, vastuu siirtyy kuulijalle.
p.s. Savon Sanomat kertoo, että EU-niminen avustusjärjestö leikkaa ruoka-apuaan Suomelle viljapulan takia. Nyt n. 30 suomalaista ruuanjakoyhdistystä on hädässä, kun Suomi ei saisi ollenkaan viljaa, jota se voisi vaihtaa pastaan, mysliin, jauhoihin ja näkkileipään.
http://tinyurl.com/5wlrle9
Samuli Saarelma:
hear, hear.
az,
Oletko harkinnut kirjoittamista laajemmassakin mitassa? Täällä (ja muutamassa muussa paikassa) lukemieni tupinoiden perusteella ainakin aineksia ja kiintoisia näkökulmia näyttäisi olevan.
Vaikka en tukijärjestelmistä (onnekseni) tiedä mitään, niin kyllä minäkin pidän tuota varsin uskottavana. Lähinnä sen vuoksi, että esimerkiksi opintotuella elää kyllä varsin hyvin. Pienimuotoisista töistä tulevat rahat menivät lähinnä matkusteluun ja muuhun hurvitteluun.
Kari
Az:n kertomuksen olennainen pointti on tämä: pulaa ei ole niinkään rahasta kuin elämänhallinnasta. Rahan syytäminen ei siis auta, vaan pahentaa ongelmaa.
az:n esimerkki todistaa, miksi nykysysteemi on sairas ja passivoiva.
* opiskelija saa noin 246–298 €/kk + asumislisä 201,60 €/kk (+ mahdollinen laina, joka maksetaan myöhemmin takaisin)
* työtön saa noin 514,80 €/kk + asumistukea parisen sataa (+ ansiosidonnaiset, jos on täyttänyt työssäoloehdon)
* sosiaalitoimistosta saa näköjään 950 €/kk
Kyllä 950 € nettotuloilla aikuinen ja terve ihminen elää hyvin! Mutta ei tuollaisia summia saa ellei aio tosiaan tietoisesti jäädä 100% pätkätöidenkin ulkopuolelle. Monet työttömät haluavat kuitenkin ihan oikeasti tehdä töitä! Itse en niinkään kaipaa korotuksia nykyisiin tukiin vaan joustavampaa ja järkevämpää systeemiä mm. pätkätöiden ja opiskeluiden yhdistämiseen.
Oliko tuo mainitsemani TS:n mielipidekirjoitus AZ:n laatima vai onko puhdas sattuma, että summa 419 euroa on sama sekä AZ:n postauksessa tänne että mielipidekirjoituksessa?
Evert,
Ei se 419 ole sattuma. Se tulee laista.
Samuli Saarelma kirjoitti 1.7.2011 kello 9:03
“Az taas kirjoittaa toimeentulotuesta, joka maksaa asumiskulut 100%:sti.”
Siis, ei sosiaaliviranomainen maksa asumiskuluja 100 prosenttisesti. 99,8 prosenttisen varmasti, ennen kuin sosiaaliviranomainen ryhtyy maksamaan asumiskuluja, se kehoittaa hakemaan asumistukea Kelasta. Ja aivan varmasti 99,8 prosenttisesti saadaan asummistukea (maksimissaan 80 % vuokran määrästä). Nolla-tuloillakin saadaan asumistukea.
Tosin asuntolan omaisissa olosuhteissa asuvien tapauksia en tunne.
Toimeentulotuki maksaa asunnon sataprosenbttisesti kuitenkin niin, että ensin on haettava tukea kelalta ja fatta maksaa erotuksen. Olennaista on, että toimeentutukiasiakkaan asumiskulut maksetaan kokonaisuudessaan verovaroista.
Teknikko, toimeentulotuen varassa elävälle on täysin sama, tuleeko osa hänen vuokrastaan kelalta ja osa toimeentulouesta. Hänen kannaltaan oleellista on se, että se maksetaan 100%:sti ja sen jälkeen hänelle jää muuhun omaan käyttöön se perusosa 419 euroa.
Tämä oli pointtini vastauksena nimimerkki työttömän kirjoitukseen.
Samuli Saarelma, asumistuki haetaan Kelasta ja toimeentulotuki sosiaalitoimesta. Mokasin tahallani.
AZ: “Kesäkuun asumistuki+toimeentulotuki oli 959,11 euroa. Vuokra on 540. Kulutettavaksi jää 419,11 euroa.”
Et kuitenkaan kerro mikä oli asumistukesi/omavastuusi määrä? Outoa. Kela ei maksa sitä täysimääräisenä, tukeen vaikuttavat neliöt ja muu omaisuus. Asumituensaajat elävät hyvin erilaisissa ja moninaisissa oloissa tämän seikan suhteen.
Omavastuuosa maksetaan toimeentulotuella. Toimeentulotuella kustannetaan myös muut elämiseen liittyvät menot kuten tuo mainitsemasi sähkö ja saippuapala ja kaurahiutaleet. Kaikkien laskujen maksuun sinulla on väittämäsi mukaan 419,11 euroa kuukaudessa. Asumistuen omavastuuosuus on olellisen tärkeä pointti, koska emme voi tietää mitä sinulle todellisuudessa jää käteen. Yhden hengen asumisneliöiden maksimi on 37, ja jos asunto on suurempi sitä ei välttämättä toimeentulotuessakaan huomioida (pst: tupakoivat vähävaraiset eivät osta savukerasioita, tämä vain vinkiksi, — muutkin faktat kannattaa tarkistaa).
Tunnen niin monia pienillä tuloilla tai tukien varassa elävää ihmistä, ja yhdelläkään heistä ei elämänhallinnallisia ongelmia. Köyhät oppivat piheiksi ja tarkoiksi kun ei ole kuin niukkuutta jonka kanssa on elettävä.
Lisäksi tiedän, että kaikkein köyhimmät eivät ole lainkaan noin apaattisia kuin mitä täällä annetaan ymmärtää.
Teoreettisesti AZuu kuvittelee asioiden olevan niin, koska teoreettisesti Suomessa ei ole köyhiä ja on sitä mieltä että tuet vain apatisoivat ihmisiä koska: “Britanniassa, jossa tämä alimpien sosiaaliluokkien apatian kehittyminen on Suomea pidemmällä, on mm. Theodore Dalrymple, slummissa elämäntyönsä tehnyt psykiatri, kirjoittanut useita teoksia tästä yllä kuvatusta ilmiöstä (mm. Life at the Bottom).” Ja koska Britaniassa apatian syynä on liian hyvä sosiaalinen tuki, tämä sama kauhea apatia uhkaa nyt myös meitä.
Elettävä on. Ansaita voi monintavoin, ja sitä paitsi, välttyy maksamasta veroja kun ei ole viranomaisten rekistereissä. Heitäkin on, ja yhä enemmän, epävirallisille työmarkkinoille kannattaa mennä.
Suomalaisen erilaisiin taloudellisiin (vero yms.)helpotuksiin ja muihin tukiin tottuneen pöhö-keskiluokkaisen ihmisen kaunainen katkeruus ja pelot sekä ahdistus saavat tämän otuksen haaveilemaan sossuntuilla elämisestä, ja tuijottelemaan kauhusekaisella inholla apaattisia köyhiä. Haaveet oman velton (kulutus)elämän jatkamisesta niukemmalla budjetilla ovat kyllä eriasia kuin mitä se todellisuudessa on.
Vaan ans kattoo kun euromaiden talousromahdus laajenee, silloin kaikista hankituista elämisentaidoista on hyötyä. Köyhät kyllä selviävät, ne elämisentaidot on hankittu vuosien myötä. Se on todellista pääomaa, ja pysyy omistajallaan.
Jaahas, taas laitetaan työttömät ja opiskelijat vastakkain.
Työtön:
1. maksaa työttömyyskorvauksestaan 20 %:n veron, joten työttömän 4 vkon korvauksesta työtön saa käteen 411,84 e.
2. jokainen työttömän ansaitsema euro vähentää hänen työttömyyskorvaustaan 50 sentillä.
3. ei saa mistään mitään alennuksia, vain uimahalliin saattaa päästä, kun sitä ennen on riittävän selvästi osoittanut olevansa työtön, mihin ei riitä mikään työkkärin asiakaskortti.
Opiskelija
1. on mahdollisuus edulliseen opiskelija-asuntoon, mihin usein liittyy ainakin HOAS:lla muitakin etuja, kuten sähkö, tietoliikenneyhteydet jne.
2. saa liikkumiseensa alennusliput, alennuksia harrastejuttuihin jne.
2. saa ansaita tietyn summan vuodessa ilman, että opintotuki siitä laskee mitenkään.
Ja ennen kaikkea: opiskelijalla on ihmisarvo, mitä työttömällä ei useinkaan ole, mikä näkyy mm. myös työnsaannissa. Jos opiskelija ja työtön kilpailee samasta työpaikasta, niin mikähän mahtanee olla lopputulos???
Az on monin tavoin poikkeava henkilö.
Esimerkkejä:
1. Valinnut vapaaehtoisesti olla tekemättä töitä ja lienee tyytyväinen valintaansa -> ei koe lainkaan työnhausta ja kaikesta siihen liittyvästä puljaamisesta tulevaa stressiä elämässään.
2. Olematon tai vähäinen tarve samastua muihin ihmisiin -> moni asia, mikä ihmisiä yleensä köyhyydessä häiritsee, ei varmaan az:ta juuri haittaa. Esim. moni kokee ihmisarvonsa riippuvan rahasta, minkä johdosta asiat (kuten vuokra-asunnon saaminen) vaikeutuvat, koska muut ihmiset aistivat tämän arvottomuuden tunteen ja karttavat sitä.
3. Harvinaisen paljon aivokapasiteettia ja mielenkiintoa elämän eri osa-alueita kohtaan. Helpottaa mm. lakipykälien ulkoaopettelussa. Kakkoskohta puolestaan helpottaa siinä, että pystyy olemaan tiukkana virkailijan syyllistäessä.
4. Ilmeisesti hyvät hampaat, eikä muitakaan sairauksia (joita siis voi olla myös terveellisesti elävillä ihmisillä).
5. Osaa pukeutua ja tod. näk. myös käyttäytyä sivistyneesti.
6. Tämä on vain arvaus, mutta teksti ainakin näyttää siltä että lapsia ei ole tarvetta hankkia (korjaa, az, jos olen väärässä).
Jos kaikki työttömät olisivat kuten az, ja heitä haluttaisiin motivoida tekemään töitä, tukien määrä olisi varmaan ylimitoitettu. Mutta voisiko tällaisia ihmisiä motivoida työntekoon vähemmälläkään tuella? Ja, olennaisemmin: suurin osa työttömistä (ja ihmisistä yleensä) ei ole kuten az. Ihmisen, jolle lakipykälien ulkoaopettelu on ylivoimainen suoritus, jolla on voimakas laumaidentiteetti, ja joka ei koe voivansa elää ilman lapsia, on myös voitava elää yhteiskunnassamme.
Olennaisinta ei kyllä minustakaan ole tukieurojen määrä, vaan tapa jolla ne myönnetään. Kannatan perustuloa, koska se poistaa huonosti suoriutuvilta ihmisiltä tukirumban pyörittämiseen ja työnhakuun / kannattamattomasta työstä kieltäytymiseen liittyvät suorituspaineet, ja vapauttaa heidät pohtimaan, mitä ihan oikeasti haluaisivat elämällään tehdä. Ja kannustaa oikeaan työntekoon ja eteenpäin pyrkimiseen.
Mutta siis hieno teksti, az! Voisitpa kertoa vielä hieman lisää näiden tekemiesi valintojen perusteista.
Joku muukin lukee Dalrympleä, suosittelen.
Herra D kirjoittaa erittäin hyvin patologioita ihmishirviöistää, pummeista, päihderiippuvaisista, jne. Niiden paikkansapitävyydestä en osaa sanoa kun en muuten tapauksia tunne, mutta en nyt suoranaisesti epäile.
Ja sitten esseensä lopussa Dalrymple toteaa Karthago on tuhottava tyyppisesti että syy on hyvinvointivaltio, hedonistinen kulttuuri, tms. Kontrasti loogisesti etenevään ja viileän kuvaavaan tapauskuvakseen hämmentää joka kerta yhtä paljon..
Pistetään vähän mutkia suorauksi. Konservatiiveista demareihin (aatemaailma, ei puolue) vallitsee herttainen yksimielisyys passivoitumisen kiroista. Ja kummatkin haluaa jotenkin hoitaa siihen vaikuttavat yleiset rakenteet, demarit haluaa lisää vierihoitoa ikäänkuin siihen olisi resursseja, konservatiivit taas leikata tuet ikäänkuin kuin ottaisi vuoteensa ja kävelisi jos joku vaan sanoisi että nouse ja oikeasti vuodehoitoa tarvitsevia ei olisi. Sitten on tää moraalikonservatiporukka mukaan lukien Dalrymple joka kritisoi social engineeringiä, sinänsä oikein, siitä ettei se toimi ja haluaa sen sijaan muuttaa koko kulttuurin jotenkin paremmaksi, ilman mitään selkeää ajatusta siitä mitä tuo tarkalleen ottaen tarkottaisi, miksi se
toimisi, miten se tehdään…
Mun pointti on se että kannatan lämpimästi sosiaaliturvan järkevöittämistä vähemmän passivoivaksi. Mutta ei se mikään pelastus ole eikä ihan yksinkertaista. Olennaista olisi saada aikaan lähes täystyöllisyys tavalla tai toisella, sen jälkeen ihan kaikki ongelmat työsyrjinnästä alkaen helpottaa. Mulle on lähes se ja sama miten tuo tehdään, mutta ei se työttömien kannustimilla tapahdu.
Työtön: “Omavastuuosa maksetaan toimeentulotuella. Toimeentulotuella kustannetaan myös muut elämiseen liittyvät menot kuten tuo mainitsemasi sähkö ja saippuapala ja kaurahiutaleet.”
Omavastuuosa kustannetaan toimeentulotuella, mutta ei sillä 419 eurolla. Se jää käteen asumismenojen jälkeen. Maksettava tuki lasketaan siten.
Saaran luonnehdintaa az:ista
Mistä näin päättelet? Ja miksi olisi jotenkin myönteistä, että ihminen “osaa pukeutua”? Ja mitä on “sivistynyt käytös”?
Minulle on tullut kuva todella epäsosiaalisesta henkilöstä, joka herättää käyttäytymisellään livenä suoranaista hämmennystä. Voin olla aivan väärässä ja siksi sanonkin vain, että minulle on tullut tämä kuva.
Fiksuhan tuo on kuin mikä ja osaa kirjoittaa, mutta en kyllä äkkipäätä kutsuisi illalliselle.
Blogikirjoittelu nyt on oma maailmansa. Ihan liikaa päättelet minustakin kaikenlaista.
Ksantippa, en ymmärrä tuota verojuttuasi. Vaikka siitä työttömyyskorvauksesta otettaisiin ennakkopidätys, niin eikö tämän saa takaisin sitten lopullisessa verotuksessa? Ei kai pelkällä työmarkkinatuella vuosi kausia elävällä voi tulot nousta niin korkeiksi, että hän joutuisi tuloveroja maksamaan.
Mitä lisäansioihin tulee, niin niillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, jos vertaillaan pelkällä opintorahalla ja pelkällä työmarkkinatuella eläviä.
Opiskelijat tosiaan saavat joitain alennuksia, mutta toisaalta heidän on pakko opiskella täyspäiväisesti, kun taas samaan aikaan työtön voi tehdä asioita, jotka säästävät hänelle rahaa. Ensimmäisenä mieleen tulee lounasruokailu. Työtön voi kokata itselleen, opiskelijan on melkein pakko syödä opiskelijaravintolassa (jos haluaa lämpimän aterian).
Lisäksi opiskelijan on hankittava opintovälineitä ja liikuttava kodin ja opintopaikan välillä joka päivä. Varmaan työttömälläkin jotain liikkumistarvetta on, mutta tuskin kuitenkaan yhtä tiheään kuin opiskelijalla.
Kyllä minusta on varsin selvää, että pelkällä opintorahalla eläminen on taloudellisesti tiukempaa kuin työmarkkinatuella eläminen.
Toinen asia on siten tuo mainitsemasi “ihmisarvo”. Az:n kirjoituksesta päätellen hän ei ainakaan kokenut elävänsä ihmisarvotonta elämää. Joku toinen työtön voi hyvinkin kokea, enkä epäile lainkaan, että juuri työttömäksi putoaminen on varsin kova isku itsetunnolle.
Itse näkisin kuitenkin merkittävimmän eron suhtautumisessa tulevaisuuteen. Opiskelija tietää opintoajan olevan väliaikaista, kun taas työttömällä (etenkään jollain ikääntyneellä tai huonosti koulutetulla) ei ole mitään takeita uuden työpaikan saamisesta.
Kyllä joutuu. Menee runsas satanen veroa kuukaudessa. Opisntotukea verotetaan samojen periaatteiden mukaan, joten tästä ei eroa synny. Ero syntyy, jos mennään töihin. Ansiotulot leikkaavbat työttömyysturvaa, opintokea vatsa aika korkean rtajan jälkeen.
työtön, edelleenkin on aivan yhdentekevää, mikä az:n asumistuen suuruus on, kun hän saa loput asumismenoistaan kuitenkin toimeentulotuesta. Ja siis tämän päälle tulee se 419 euron perusosa, jolla hän kustantaa kaiken muun.
On melko lailla selvää, etteivät hänen asumisneliönsä ylitä 37:ä, koska hänen vuokransa on melko alhainen ja hän sanoi asuvansa suht hyvällä alueella Helsingissä.
Itsekin AZn elämäntapaan tutustuneena, niin veikkaan että hänellä on kohtalainen perintö tulossa ja näin voi elellä ilman huolta eläkkeensä tasostaan. No minimimeläkkeen taso on toimeentulotuen taso.
Ja lisäksi AZ kenties on vielä niin nuori, että esim. hampaiden kunto on sellainen, että eivät tuota huolta ja kipua. Hampaiden kunnollinen hoito yksityisellä hammasasemalla toimeentulotukilaiselle maksaa maltaita, eikä toimeentulotuki tunne yksityisten hammasasemien laskuja — edes osaksi kunnalliseen maksuun verrattuna.
az:lle kysymys:
Mitä tapahtuisi, jos kaikki tuet vain yksinkertaisesti loppuisivat.
Kuolisitko nälkään vai alkaisitko kerjätä vai mitä tapahtuisi?
Alkaisitko ehkä miettiä joitain toimeentulon lähteitä?
Eli mitä?
Ksantippa:
Vuonna 2000 kansanedustajien palkkio oli 4541 €. Sen jälkeen se on noussut keskimäärin 3 % vuodessa. Kun 1995 palkkio oli 2706 €, se ehti nousta vuoteen 2000 mennessä 68 % eli melkein 11 % vuodessa. Tähän nousuun on syynä muunmuassa se että kansanedustajat saivat 1995 verollisia kulukorvauksia sen 2706 €:n päälle, mutta ne laskettiin vuonna 2000 mukaan siihen 4541 €:n palkkioon.
Voisitko vastata minun kysymyksiini? Mitä sinä kuvittelet tällaisella laskettelulla saavuttavasi?
Työtön ei joudu maksamaan valtionveroa, mutta kunnallisveron kylläkin. Vähennysten puuttumisen vuoksi työtön maksaa keskimäärin 20 % veroa, joissakin kunnissa saattaa tulla vähäinen palautus, joissakin kunnissa 20 % ei riitä, vaan työtönkin joutuu maksamaan mätkyjä.
Työtön ei siis saa maksamiaan veroja takaisin.
On sikäli, että opiskelija voi helpommin parantaa lisäansioilla tilannettaa, työttömällä lisäansioiden hankkiminen voi sekoittaa täysin hänen elämänsä, kun korvausten maksu menee katkolle joskus viikoiksikin odottamaan maksajan päätöstä asiassa.
Harvemminpahan opiskelu estää kokkaamasta itselleen ruokaa.
Tuo taitaa riippua vähän siitä, mitä ja missä opiskelee. Olen itsekin ollut opiskelija ja lähipiirissäni on tälläkin hetkellä useita opiskelijoita. Itse ainakin pärjäsin hyvin kirjaston tarjoomuksilla.
Saattaa olla. Toissaalta opiskelija on yleensä nuori ja usein tervekin. Työtön ei välttämättä ole kumpaakaan, joten tuollainen vertailu on turhaa.
Az kertoo, että hänellä on asperger-oireyhtymä. Tuo taitaa vaikuttaa olennaisesti hänen asenteisiinsa ja suhtautumiseensa.
Itse asiassa harmittelin, että tuo puoli jäi asiassa kirjoittamatta, mutta sinähän tuon teit.
Mahdatko nyt sotkea meppeihin? Mikäli en ihan väärin muista, niin heillä taidettiin lisätä ainakin joitakin kulukorvauksia palkkioon. En ole tuosta kuitenkiin varma.
Mitä tulee kotimaisiin kansanedustajiin, niin väität väärin, mikä nyt olisi pitänyt olla selvä jo linkkaamasi perusteella.
Mutta linkkaan minäkin: http://web.eduskunta.fi/Resource.phx/eduskunta/tervetuloa/palkkiot.htx#Kulukorvaus
Minun osaltani asia ei anna aihetta enempään.
Mutta toisaalta opiskelija on kokonaan tuloton kesällä, yleistä asumistukea ja työttömyysturvaa maksetaan vuoden ympäri.
Itsekin olen kuitenkin sitä mieltä että opintotuen tulovalvonta kannustaa työhön selvästi enemmän kuin työttömyysturvan.
Onko muuten Osmo ollut ajatuksena että kun asumistuki remontoidaan niin se valvottaisiin nykyisen asumislisän tavoin verotuksessa?
Jos se on jonkun mielestä liian porrastettu, niin voisi vaikka sisällyttää mahdollisuuden nostaa puolikkaita tukikuukausia? Jos taas asumistukea on vahingossa nostanut liian vähän, niin sen voisi maksaa tavallaan “asumistukipalautuksena” kun verotus vahvistuu. Eli se olisi vähän kuin asumiseen sidottu negatiivinen tulovero.
Nimimerkille az kiitos hienosta ja rohkeasta kirjoituksesta!
Nimimerkki az kirjoitti:
“Kesäkuun asumistuki+toimeentulotuki oli 959,11 euroa. Vuokra on 540. Kulutettavaksi jää 419,11 euroa.”
Johon nimimerkki “työtön” kommentoi:
Et kuitenkaan kerro mikä oli asumistukesi/omavastuusi määrä? Outoa.
No, Kelan sivuilta löytyy laskuri jolla voi laskea että 540 e/kk vuokraan Helsingissä saa, jos on tarpeeksi pienet tulot, yleistä asumistukea 323,96 e/kk. Tästä voi päätellä että 540 — 323,96 = 216,04 e/kk jää sitten sossun maksettavaksi. Ei tässä mitään outoa pitäisi olla.
Mutta jos et vielä ymmärtänyt, kerro toki, niin väännämme lisää rautalankaa.
Elina:
“Ja miksi olisi jotenkin myönteistä, että ihminen “osaa pukeutua”? Ja mitä on “sivistynyt käytös”?”
Saara luetteli pointteja, joiden ansiosta az ehkä pärjää muita sossun asiakkaita paremmin. Kyseiset ominaisuudet siis olisivat az:n itsensä kannalta myönteisiä hänen oman elämässä pärjäämisensä näkökulmasta. Esim. se asunnon saaminen lienee helpompaa, jos ei näytä rähjäiseltä ja osaa kommunikoida vuokraisännän ymmärtämällä kielellä.
Azin on turha ottaa yhteyttä mihinkään toimittajaan, sillä yksikään merkittävä lehti tai muu media ei julkaise noin “väärää” näkemystä.
Sen sijaan “oikeita” näkemyksiä ne julkaisevat mielellään.
Ksantippa, kiitos tuosta veroselvityksestä. Minusta systeemissä, jossa työttömälle annetaan yhdellä kädellä ja otetaan pois toisella, ei ole mitään tolkkua.
Mutta sitten tähän:“Harvemminpahan opiskelu estää kokkaamasta itselleen ruokaa.” sanoisin, että nyt kyllä teitä aika härskin tempun, kun olin editoit lainauksestasi pois sen kohdan, jossa selvästi sanoin puhuvani lounasruokailusta. On selvää, että täyspäiväisellä opiskelijalla ei ole mitään mahdollisuutta ryhtyä kokkaamaan luentojen välillä itselleen lounasta. Noin ainakin asia oli silloin, kun itse opiskelin. Opiskelijaruokailu, vaikka subventoitua olikin, oli yksi merkittävä kuluerä kuukausibudjetissani ja olisi varmasti ollut pienempi, jos olisin ollut täyspäiväisesti kotona ja voinut itse kokata lounaani.
Minusta sairaudet ovat täysin erillinen asia työttömyyden ja opiskelun vertailun kannalta. Sairaista pitää toki pitää huolta ja sairauksista tulevia lisäkustannuksia painaa alas, mutta tätä ei minusta tule sotkea siihen, miten työttömistä tai opiskelijoista pidetään huolta. Työttömät eivät minusta siis ole oikeutettuja korkeaan tukitasoon _siksi_, että heistä isompi osa on sairaita, vaan ennemminkin niin, että sairaat ovat oikeutettuja korkeampaan tukitasoon (tai ideaalisti ilmaiseen terveydenhoitoon) riippumatta heidän muusta elämäntilanteestaan.
Niinpä vertailu työttömän ja opiskelijan välillä pitää kyllä minusta tehdä terveiden tapausten kesken ja olen edelleen sitä mieltä, että työtön saa paremman elintason kuin opintorahan varassa elävä opiskelija.
Elina:
Pukeutumistaidostaan az kertoi ihan itse. Sivistynyt käytös on tässä tapauksessa sellaista, joka vakuuttaa vuokranantajan. Pukeutumistaito on työttömän elämää helpottava asia mm. tästä samasta syystä.
Hieman samantapainen kuva minullekin on tullut, mutta tämä ei ole ristiriidassa sen kanssa, että osaa (niin halutessaan ja sen hyödylliseksi kokiessaan) käyttäytyä hyvin.
Eväät on tuntematon käsite? 😀
Ehkäpä selitän tarkemmin ajatuksenkulkuani, vaikka taitaakin tulla lunta tupaan.
Minulla on sen luokan tausta, että jos siitä kertoisin, niin harvempi uskoisi, että puhun edes lähimainkaan totta. Jos nyt joutuisin uudelleen käymään sen läpi, mitä olen elämässäni joutunut käymään, tuskin selviäisin muutamaa kuukautta kauempaa hengissä. Mutta nuorena kestokyky ja jaksaminen on ihan toista luokkaa.
Minulla oli ehkä vuosi tai pari sitten eräällä keskustelupalstalla keskustelusessio nimimerkki Kolmikymppinen kanssa. Kävin keskustelua vähän pilke silmässä, mutta Kolmikymppiselle juttu tuntui olevan haudanvakava.
Kolmikymppinen oli lukenut Osku Pajamäen kirjan, jossa tämä ilmeisesti syyllistää suuret ikäluokat vähän kaikesta. Kolmikymppinen oli aivan innoissaan kirjasta ja jatkoi suurten ikäluokkien syyllistämistä siitä, mihin Pajamäki oli kai jäänyt. Kun ei enää muuta vihassaan keksinyt, Kolmikymppinen syytti suuria ikäluokkia siitä, että ympäröimällä nuoremman sukupolven hyvinvoinnilla, he ovat tehneet siitä pullamössöä.
Mihin tuolla pyrin? Olen vähän sitä mieltä, että sodanjälkeisen sukupolven suurin rikos nuorempaa sukupolvea kohtaan on se, että sodanjälkeinen sukupolvi on yrittänyt antaa jälkipolville kaiken mahdollisen hyvän, mistä itse jäivät paitsi.
Kuitenkin jokaisen sukupolven pitäisi saada itse rakentaa nuorena elämäänsä eikä päästä liian valmiille. Ei sodanjälkeinen sukupolvikaan päässyt, ei edes opiskelun osalta. Muistaakseni opintotuki tuli voimaan vasta v. 1968.
En toki ole sitä mieltä, ettei opintotukea saisi olla, vaan olen sitä mieltä, ettei sen tarvitsekaan kovin suuri olla (apua, nyt varmaan heitetään jo lantakokkareilla :D).
Annetaan lisää paukkuja: veljelläni oli tapana todeta, että hyvinvointi tuottaa hirviöitä, puute ihmisiä. Kun katsastaa tätä maailmaa, niin jotain totta tuossa on.
Työttömyyskorvaus on eri asia. Siinä työtön saa korvausta siitä, ettei hänelle yhteiskunnasta riitä PALKKAtöitä. Perustuki on minusta paremminkin liian pieni, ottaen huomioon työttömien ikäjakauman, terveydentilan (sairauskorvaukset eivät terveydentilan puutteita useinkaan korvaa) ja sen, että tulevaisuus on hämärän peitossa.
Lukaisin jostain, että joku professori on kuulijoilleen todennut, että ‘kun kohtaatte työttömän, kumartakaa syvään, sillä se hyvä, mikä teillä on, on työttömien ansiota’.
Olen samaa mieltä. Perusteluja väitteelleni voi hakea vaikkapa googlaamalla sanan NAIRU tai Milton Friedman.
Liberaali markkinatalous maksattaa hyvinvoivan väestön hyvinvoinnin työttömillä. Mekanismista saa vähän kuvaa, kun kuvittelee, että kaikille työttömille järjestyisi palkkatyö eikä kukaan joutuisi sijaan työttömäksi. Se tietäisi ostovoiman kasvua, mikä taas tietäisi hintojen nousua, se taas tietäisi palkkatason nousua… jne. Kunnes sitten taas päädyttäisiin siihen havaintoon, että liberaali markkinatalous ei voi noin toimia ja alettaisiin potkia ihmisiä taas työttömiksi.
Työttömiä pakotetaan palkattomiin töihin juuri sen vuoksi, ettei heidän tulotasonsa ja siis ostovoimansa kasvaisi. Kaikki muut perustelut ovat hömppää.
Minusta työttömien elintason pitäisikin olla parempi kuin opiskelijoiden. Jos työtä ei haluta jakaa, pitäisi jakaa työn tulosta.
City-journal on näköjään julkaissut on-line:
http://winteryknight.wordpress.com/2009/12/17/you-should-read-theodore-dalrymples-life-at-the-bottom-for-free-online
Jep, kyllähän opiskelijalla on joitakin kivoja etuja. Mutta entä toimeentulotuella? Ilmainen sähkö, ilmainen kämppä (opiskelijalle maks 200e asumistukea), ilmainen vesi, ilmainen kotivakuutus, ilmainen terveydenhuolto, ilmaiset lääkkeet, ilmaiset silmälasit, suurimmalle osalle ilmaiset kodinkoneet tarvittaessa — siis jos talossa ei ole esimerkiksi pesutupaa.
Plus tietysti itse tuki on lähes kaksi kertaa suurempi. Aika hassua väittää opiskelijan etuja jotenkin hyviksi.
lukaisimpa tätäkin..
miten helvetissä voi ihailla henkilöä, joka äärimmäisen laskelmoiden heittäytyy muiden elätettäväksi ja vie nekin yhteiskunnan varat joltain vielä paljon vakamammin niitä tarvitsevalta?
millä perusteella kenelläkään on velvollisuus elättää az:taa tai vastaavia? ja samalla hänellä ei ole velvollisuus antaa lainkaan omaa panostaan muille? ihailtavaa on ainoastaan säästävä elämäntapa, mutta muu on karmaisevaa luettavaa!
mitä täällä ihmisillä oikein päässä liikkuu? samanaikaisti kun täällä leveillään ja joukoin taputetaan tuommoiselle, sairaaloihin jonottaa valtava määrä valtavassa hädässä olevia ihmisiä; koko elämänsä töitä tehneitä viimeisiä hengenvetojaan vetäviä vanhuksia ei hoideta lainkaan säädyllisesti, skitsofreenikot eivät saa apua, vammaisille lapsille ei saada hankittua tarpeellisia hoito- ja tukitoimia jne.
toivottavasti joudutte itse näihin jonoihin, tarvitsette apua ja saatte ei-oota — ja lapsenne myös ja muistelette mitä tälläkin palstoilla hurraten kirjoittelette! ottakaa silloin yhteyttä, niin muistutan, jos ei muuten muistu mieleen!
haloo
Ksantippa:
Jotenkin arvasin, että heität tämän viimeisenä korttina pöytään, kun et vaan voi tunnustaa, että lämpimän päiväaterian syöminen on työttömälle halvempaa kuin opiskelijalle.
Siis mistä tuo on korvaus? Eihän yhteiskunta saa siinä mitään vastalahjaksi? Sinun talousteoriasi siitä, että työttömät pyörittävät yhteiskuntaa, ovat täysin perusteettomia.
Hetkinen, siis jos työttömät olisivat tuottavissa töissä, tuotettaisiin luonnollisesti enemmän, mutta niin myös kulutettaisiinkin (koska työttömien ostovoima kasvaisi). Sekä tarjonta että kysyntä olisivat kasvaneet. Millä perusteella siis hinnat nousisivat?
Enkä tuota viimeistä päättelyäsi ymmärrä. Vaikka palkkataso nousisikin, niin miksi tämä johtaisi siihen, että “liberaali markkinatalous ei voi toimia”, kun liberaalin markkinatalouden periaate on juuri se, että asian, jolla on kysyntää (tässä tapauksessa työ), hinnan pitääkin nousta.
Työttömyyspäiväraha ehkä alunperin ajateltiin korvaukseksi siitä, että työtön on “työmarkkinoiden käytettävissä”, mutta 1990-luvun lama pysyvine pitkäaikaistyöttömineen muutti kyllä tätä ajatusta. Nykyisin se on ennemminkin siis tae vain sille, että kaikki pysyvät kohtuullisesti leivän syrjässä kiinni. Tämä on yksi syy, miksi systeemi vaatisi täysin uudelleen ajattelun ja perustulon käyttöönoton.
Opintotuki, johon oikeasti liittyy vaatimus opintojen edistymisestä on ennemminkin “korvaus” opiskelijalle siitä, että hän tekee itsestään arvokkaamman työmarkkinoille ja siten toivon mukaan tulevaisuudessa maksaa kaiken korkoineen veroina takaisin, mutta en nyt ole erityisen vakuuttunut, onko tämäkään järkevä ajatus, koska opiskelija itse on se, joka eniten opintojensa tuottamasta arvonnoususta työmarkkinoilla tulee hyötymään.
En ymmärrä, mitä tuo ikäluokista kirjoittamasi tähän liittyy. Kaikki kirjoittamani koskee luonnollisesti niin nuoria kuin vanhojakin. Se, että nyky-yhteiskunta on varakkaampi kuin 1960-luvulla, ei ainakaan minusta perustele mitenkään sitä, että nykyopiskelijoiden pitäisi elää niukemmin kuin nykytyöttömien.
nimim. U.
AZ:n kirjoitusta voi ihailla rehellisyydestä ja siitä, että hän on ensimmäinen ihminen joka ottaa kiitollisena vastaan sen mitä veronmaksajilta saa. Lähes jokainen suomalainen työtön valittaa päivät pitkät kovaan ääneen sitä, ettei toimeentulotuki riitä mihinkään. Jokainen täysijärkinen ihminen tajuaa että sillä elää vallan mainiosti. Toiset elävät jopa opintotuella, joka saattaa jäädä ostovoimaltaan n. 1/3 toimeentulotuesta (vuokratasosta riippuen).
AZ:n kirjoitus on antaa loistavaa kontrastia perussossupummin asenteisiin verrattuna.
Suomessa on n. 80.000 avointa työpaikkaa. Montako luulette niitä olevan jos työttömien tuet vaikka edes puolitetaan?
Ksantippa:
Jep, siis työn tuloksia tottakai jaetaan. Työtön vain perustaa yrityksen ja nappaa itselleen osan muiden töistä. Sellaisen henkilön, joka ei osallistu esimerkiksi yhteiskuntapalveluun (tai opiskele vaatimusten mukaisesti) ei pitäisi saada penniäkään. Lapset, vammaiset, sairaat ja eläkeläiset ovat asia erikseen.
Suomessa riittää töitä. Tällä hetkellä avoinna on 80.000 työpaikkaa. Toimeentulotuki myös vastaa monen alan palkkatasoa, joten sen vastikkeeksi tulisi vaatia 40h työviikkoa sossun palveluksessa.
terve puutsa
luepa eilisillan mietteitäni otsikon “Houkutteleeko perusturva pummilla elämiseen” alta.
kyllä az ottaa kiitollisena vastaan sen mitä veronmaksajilta saa, siitä en kirjoittanut. mielestäni vituttaa se kiitollisuus ja röyhkeys. miksi hän ei anna omaa panostaan siinä laajuudessa miten pystyisi?
miksi minun pitäisi käyttää vapaa-aikaani siihen, että elätän minulle tuntemattomia henkilöitä, kun läheiseni ovat jääneet paljon vaikeampaan asemaan kuin az saamatta yhtään sen enempää?
eihän az:kään käytä tippaakaan vapaa-aikaansa sen eteen että minä saisin vaikkapa uuden tietokoneen? eikös se olisi reilua?
tuleeko minustakin ihailtava henkilö, jos muutan suhtautumiseni ja elämäntapani samanlaiseksi kuin az? taidan olla kapitalistiroisto, kun käyn töissä ja elätän itseni ja lähimmäiseni. mutta hurraa, ihailkaamme az:n elämäntyyliä!
edelleen, täällä on järkyttäviä mielipiteitä!
Mikä 80.000? Heti löytämäni Helsingin Sanomien uutinen puhuu 32700:sta. http://www.hs.fi/talous/artikkeli/Avointen+ty%C3%B6paikkojen+m%C3%A4%C3%A4r%C3%A4+lis%C3%A4%C3%A4ntyi+vahvasti/1135263858204
Saaran päätelmien pohja:
Pukeutumistaidostaan az kertoi ihan itse.
Az kertoi, että hänellä on viisi ulkoilutakkia ja kaksi pukua kaapissa.
Näkemättä näitä ulkoilutakkeja ja pukuja en tekisi mitään johtopäätöksiä “pukeutumistaidosta”.
Silmääni särähti muutenkin tuo “osaa pukeutua”. Meillä lapset ovat osanneet pukeutua siinä kolmen ikävuoden paikkeilla. Ehkä joissain vetoketjuissa on joutunut auttamaan.
Minä puolestani veikkaan, että az:lla on nytkin päällä reisitaskushortsit, pukusukat urheilusandaaleissa ja kauhtunut teepaita ylävartalon peittona. Täsmäisi persoonaan paremmin.
Miten minusta muuten tuntuu kovasti, että olet jotenkin vaateteollisuuden parissa työskentelevä? Ihan vain laskeskelen erinäisiä koordinaatteja erinäisistä ketjuista yhteen.
Sano, jos olen väärässä.
Tilastokeskuksen mukaan v. 2011 ensimmäisellä neljänneksellä (mittausajankohta 1.3.2011) avoimia työpaikkoja oli 59.000. Työ- ja elinkeinoministeriön katsauksen mukaan toukokuussa oli avoinna 89.100 työpaikkaa (http://www.tem.fi/index.phtml?89506_m=103241&s=2467) joista kuukauden lopussa EDELLEEN AVOINNA oli 33.900 työpaikkaa.
Työpaikkojen vaihtajien määrä on suuri, mutta seuraavassa kuussa avoimia työpaikkoja syntyy siis taas yli 50.000.
Ainakin Helsingissä raksalla tilanne on myös se, että osa työnantajista on luovuttanut työntekijöiden etsimisessä. Jos viisi perättäistä duunaria jää saikulle heti kuukauden duunin jälkeen niin voiko sitä kutsua enää huonoksi säkäksi?
tpyyluoma:
“Piste. Kohtaan a oppikirjaesimerkki on että kahden tonnin kassakaapissa tonnin koruille ei ole järkeä, kohtaan b taas esimerkiksi että jos järjestelmän maailman hienoin tietoturva tekee siitä käyttökelvottoman niin ei kannata.”
Jos vaihtoehdot on ostaa kolme tonnin korua jotka varastetaan varmasti tai yksi tonnin koru ja sille kahden tonnin kassakaappi joka pitää sen turvassa, niin lienee selvää, että jälkimmäinen vaihtoehto on parempi. Jos joku toimi on välttämätön, se pitää tehdä vaikka se olisikin kallis.
Karenssit aiheuttavat ikäviä tilanteita, mutta ne ovat välttämättömiä jotta syyperusteisuus säilyy. Ilman syyperusteisuutta etuuksien taso väistämättä rapautuisi nopeasti. Ei voida perustella 650 euron työmarkkinatukea (saati sitten tuhannen euron ansiosidonnaista päivärahaa) jos sen saa näyttämällä keskisormea työkkärille. Työssäkäyvät eivät sellaisesta suostu maksamaan.
> Ei voida perustella 650 euron työmarkkinatukea (saati sitten tuhannen euron ansiosidonnaista päivärahaa) jos sen saa näyttämällä keskisormea työkkärille. Työssäkäyvät eivät sellaisesta suostu maksamaan.
Entisenä työssäkäyvänä olisin hyvinkin suostunut sellaisesta maksamaan.
U, olen kanssasi täysin samaa mieltä. Yhteisönä voimme lähteä mielestäni siitä, ettei ketään jätetä heitteille. Samalla kuitenkin meidän on ehdottomasti vaadittava niitä, joita joudutaan verorahoilla tukemaan, osallistumista yhteiskunnan toimintaan. Tekemättömiä hommia on paljon ja sosiaalitukien vastineeksi voisi vaikkapa vetää penskojen harrastuksia/iltapäiväkerhoja, toimia ylimääräisinä tukihenkilöinä koulussa, ulkoiluttaa vanhuksia, siivota julkisia alueita, hoitaa työssäkäyvien lapsia esimerkiksi näiden kotona tms., mistä ylipäänsä on hyötyä veroja maksaville ihmisille.
AZ:n kirjoituksessa viehätti vain se, että hän oli ensimmäinen pummi joka ei ollut vaatimassa jatkuvasti lisää.
Tekemättömiä töitä varmasti riittää, se perusongelma on, ettei ole palkanmaksajia.
Kaikesta työstä on maksettava PALKKAA. Muun ei pitäisi olla mahdollista työnteon vastikkeena, jos ei orjayhteiskunnassa eletä, vaikka ilmeisesti siihen on monilla kova hinku — tietysti ilmeisesti sillä ehdolla, että itse pysyy herrana.
Ei pitäisi ehdotella toisten osaksi sellaista, mihin itsekään ei olisi valmis.
Miksi joillakin yhteiskunnassa on oikeus palkkaan työstään, toisilla ei?
Miksi ihmeessä työttömien pitäisi palvella veroja maksavia ihmisiä (toisaalta, työtön jos kuka on äärimmäisen kovasti verotettu suhteessa tuloihinsa)?
Minusta tuollainen toisen ihmisen pakkoalistaminen hyödyttämään jotain erityistä ryhmää yhteiskunnassa, on varsin vastenmielistä jo ajatuksenakin.
Mutta yhtäkaikki. Jos kaiken työn osalta (eri asia on puhdas vapaaehtoistyö omasta halusta) tehtäisiin työsopimus ja maksettaisiin asianmukainen palkka ja muut työsuhteeseen liittyvät jutut, niin mitään ongelmaahan ei olisi.
Elina,
Pukeutumisasiasta sama juttu kuin käytöksestä: on aivan sama mitä az:lla on tällä hetkellä päällään — tässä pointti:
Az:
Vastauksena kysymykseesi, olen visuaalisesti painottuneella kulttuurialalla, eikä muulla oikeastaan ole väliä. Visuaalisten alojen ammattilaiset osaavat lukea visuaalisia viestejä niin pukeutumisessa kuin viinipullon etiketissä, mainoskuvassa tai rakennuksen julkisivussakin. Tästä seuraa, että myös ymmärrämme näiden merkityksen ja todennäköisesti pidämme niitä olennaisempina kuin ihmiset keskimäärin (ja siksi siis omatkin juttuni usein jotenkin koskettavat tällaisia aiheita).
Ksantippa:
Okei, ei vaadita mitään työttömiltä, mutta ei myöskään elätetä. Yritin vain ajatella työttömän parasta: jos työtä ei löydy oma-alotteisesti, tarjotaan verovaroista työtä. Esimerkiksi 100 tuntia kuukaudessa, 10 euroa tunti. Ei ketään voida moraalisesti väkisin vaatia elättämään pummeja, jotka näyttävät pyllyä veronmaksajille.
Työtön saa verorahoista enemmän kuin maksaa, älä viitsi käyttäytyä kuin typerys.
Peksup Puutsa:
Työttömien etua ei kyllä mitenkään palvele se, että työnantajilla on mahdollisuus saada ilmaista työvoimaa, kunhan vain kollektiivisesti tarjoavat vähemmän työtä kuin tekijöitä olisi.
Onko työpaikkojen riittämätön tarjonta mielestäsi sellainen asia, joka voidaan korjata työttömiä kepittämällä?
Jos palkkaaminen tulisi halvemmaksi ja irtisanominen olisi helpompaa, työpaikkoja olisi enemmän ja työllistyminenkin helpompaa. Nykyiset työttömät siis ovat työttömiä osittain siksi, että työssäkäyvät pitävät kynsin hampain kiinni omista eduistaan. Siellä sitä keppiä tarvittaisiin, jos missä.
Kylläpäs minua täällä nimitellään. Yksi väittää laskettelevan luikuria ja toinen vertaa typerykseen. Eikö kuitenkin aikuisten kesken voitaisi vaihtaa ajatuksia nimittelemättä, vaikka eri mieltä olisimmekin???
No, tuo 10 euroa/tunti voisi kuulostaa hyvältä, mutta vain jos kyse on palkasta, ei tuesta.
Miksi tuo on tärkeää?
Jos kyse on palkasta,
-sen maksaa työnantaja, jolle työntekijöidensä palkanmaksaminen kuuluukin, ei yhteiskunta
‑työtön ei ole enää työtön aidosti
‑palkkaan kytkeytyy työaika‑, palkka‑, vuosiloma- ja eläkesäännökset jne. eikä työtön ole näin täyde mielivallan kohteena
‑verotus alenisi samalle tasolle muiden työssäkäyvien kanssa
‑palkkatyösuhde myös vaikuttaisi sen, ettei työtöntä kohdeltaisi ihan niin roskana kuin mitä monilla työpaikoilla nykyisin tapahtuu palkattoman työntekijän kohdalla — vaikka kyllähän palkkatyösuhteeseen työllistetty työtönkin usein saa muita huonompaa kohtelua.
Minusta on varsin kummallista, ettei työttömälle suoda sitä kitusta työttömyyskorvausta, mitä enemmistö työttömistä saa. Sen sijaan ollaan silmää räpäyttämättä hyväksymässä se, että yhteiskunta kustantaa yrityksille ilmaista työvoimaa ja näin työttömyyskorvauksesta hyödyn vie työnantaja usemmiten sen moninkertaistaen työttömän työpanoksen avulla. Minusta tuo on aika vääristynyttä ajattelua.
Sen sijaan siinä minusta ei olisi mitään vääristynyttä, jos työtön palkattaisiin yhteiskunnan varoin kunnan tai valtion hommiin TES-palkalla, ei siis yksityisen työnantajan voittoja kerryttämään. Olisiko syytä kaivaa Rinteen-Leppäsen malli naftaliinista? Sehän oli jonkun aikaisemman viestiketjun kirjoittajan mukaan tehokaskin.
Mitä sinä sitten odotat työttömältä? Että hän nuolee maata edessäsi? 🙁
Itse en ole tottunut halveksimaan ketään ihmistä nimittämällä heitä pummeiksi. Kenelläkään ei pitäisi olla tuollaiseen varaa. 99 % työttömistä on taatusti vastoin omaa tahtoaan työttömänä eikä mitään muuta niin hartaasti toivo kuin saavansa PALKKAtyöpaikan.
Pieni muistelo. Joskus vuosia sitten työmatkani kulki Helsingin keskuspuiston läpi. Muutaman kerran sain seurakseni laitapuolen kulkijan, jotka olivat matkalla Pasilan yömajaan. Kerran entinen työkaveri oli kertomansa mukaan kauhistuneena seurannut turvallisen matkan päästä, kun minä matkasin työhön metsäistä kävelytietä sellaisen kulkijan seurassa, josta näki pitkälle, että hän oli viettänyt yön roskiksessa tai vastaavassa. Joskus oli ihan hauskojakin sattumuksia tällaisten henkilöiden kanssa. Koskaan ei pelottanut, kerran hain jopa turvaa parista ns. pultsarista, kun oli ajankohta, jolloin alueella ei juurikaan liikkunut ketään ja puskien takaa pilkotti itsensäpaljastaja. Pultsareita nauratti melkoisesti, kun kerroin heidän seurassaan kulkevani tien turvallisin mielin.
Miksi kerron? No, kerran jouduin juttusille sellaisen laitapuolen kulkijan kanssa, joka oli tipahtanut tosi korkealta. Hän kertoi, että oli ollut Ahti Karjalaisen työtoveri ja että molemmat olivat samanlaisia juoppoja. Ahti Karjalainen siirtyi tukijoiden toimesta Suomen pankin pääjohtajaksi, keskustelukumppanini riittävän vaikutusvaltaisten tukijoiden puuttuessa Pasilan yömajan asukkaaksi, samoista lähtökohdista.
Elämä on arvaamatonta. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu, vaikkei viinaan sortuisikaan. Sattuu vaikka onnettomuus tai joku vastaava kohdalle ja elämä voi muuttua melkosesti, ihan jokaisen kohdalla.
Saara:
No kyllä se voi ihan hyvin olla työttömien etu. Riippuu ihan siitä onko työttömien työllistäminen työttömien etu. Työnantajat ei pysty koordinoimaan toimintaansa silleen, että ne porukassa vähentäis työn tarjontaa.
No tuskin se kenenkään mielestä on. Sen sijaan työvoiman riittämätön tarjonta voidaan korjata työttömiä kepittämällä.
Näissä työviranomaisen komentamissa haittatöissä ei ole muuta vikaa kuin se, että työtä tulisi tehdä sillä palkan tasolla minkä saa myöskin täyttämällä hakemuksia kelaan ja sossuun (=419 euron toimeentulotuen taso).
Ennen muinoin oli mahdollista pestautua urakkatyöhön tekemään kerralla niin paljon työtä, että sai kovalla työllään hankittua esim. polkupyörän tai kitaran. Ja oltiin tyytyväisiä kun saatiin sitä mitä tavoiteltiin.
Mutta nyt näyttäisi siltä, että työttömiä haluttaisiin raahata suojaan suuren yleisön katseilta parakkitason rakennuksiin, ikäänkuin odottamaan sitä suurta messiasta, joka palkkaisi työttömän johonkin vielä suurempaan ja tuntemattomaan messiaan työhön.
Paltamon työtalo on yksi näistä malleista, että miten ihmeessä voi olla mahdollista, että ihmisiä pakotetaan lakisääteisen toimeentulotukensa perusteella saapumaan paikalle ihan vaan olemaan ja lonkkaa vetämään toimeentulotukensa perusteeksi. Väitetään, että näin työttömät työllistyvät tuolla paikkakunnalla, kun tulevat aamulla odottamaan työllistymään työtalon “porttien sisäpuolelle”.
Tuossa Paltamon mallissa on aivan sama maku kuin armeijan palveluksessa aikoinaan, että 11 kk tuli palvella ja viettää aikaansa tyhjää tekemällä kasarmin vahvuudessa, vaikka kuin oli koulutussuunnitelman täyttänyt esim. kolmessa kuukaudessa yhdentoista kuukauden sijaan.
Saara: olen kanssasi osittain samaa mieltä, työmarkkinoiden joustamattomuus johtaa monesti siihen, ettei työntekijöitä välttämättä palkata vaikka tarvetta olisi. Toisaalta taas lyhytaikaiset työsuhteet, joille usein on tarvetta, ovat työntekijälle taloudellisesti järjettömiä — eikä niihin siksi saa (suomalaista) työntekijää. Tässä ongelma nimenomaan ratkeaa “kepittämällä” työttömiä tai muuttamalla tukijärjestelmää esimerkiksi perustulon suuntaan.
Työpaikkoja tarjotaan juuri niin paljon kuin olosuhteet antavat myöten ja yrittäjä katsoo järkeväksi. Miksi jollakin toisella yksityisellä henkilöllä olisi ylipäänsä VELVOLLISUUS huolehtia toisten työllistymisestä?
Ksantippa: Suomen kielen sanoja voi hyvin käyttää silloin kun ne ovat tarkoituksenmukaisia. Väittäessäsi työttömän maksavan enemmän veroja kuin työssäkäyvän vertaus typerykseen on perusteltua. En tosin usko että oikeasti ajattelet niin.
Yritykset eivät ole mitenkään irrallinen osa muusta yhteiskunnasta. Nekin maksavat veroja (jopa 60% myynnistään) ja on kai kohtuullista odottaa että ne saavat jotakin vastineeksikin — en kylläkään tarkoita ilmaisia työntekijöitä vääristämään kilpailua.
Se miten sinua kohdellaan riippuu kuules hyvin pitkälle sinusta itsestäsi. Tuollaisilla asenteilla mitä teksteistäsi paistaa et voi kyllä odottaa muiden suhtautuvan sinuun hirveän positiivisesti.
Työttömyyskorvaus ei ole “kitunen”, vaan tähtitieteellisen korkea. Tajuatko, että tuo 10e tunti / 100 tuntia kuussa on PAAAALJON pienempi tulo kuin sossusta saatavat fyrkat? Koska muut joutuvat painamaan niska limassa duunia samalla kun maassa on yli 80.000 avointa työpaikkaa joihin vetelykset eivät viitsi mennä, ihmisiä keljuttaa.
Ksantippa, tuo saarnaamisesi työharjoittelusta alkaa jo väsyttää. Kyllä, se ei maksa työnantajalle mitään, mutta työvoimaviranomaiset ovat katsoneet, että työnhakijalle itselleen on parempi se, että hän saa vähän työkokemusta ja voi sen jälkeen hakea sellaiseen työhön, josta maksetaan kunnon palkkaa. Käsittääkseni ongelmahan on se, että etenkin nuorella työnhakijalla cv ammottaa tyhjyyttään, eikä siksi työpaikkaa irtoa. Ja koska sitä työtä ei saa, ei saa täytettyä cv:tään jne. Tämä kierre ajatellaan voitavan murtaa sillä työharjoittelulla.
Idea tässä on se, että koska työnantajalle palkkaaminen on riski, hän ei suostu tuollaista tyhjän cv:n kanssa työtä hakevaa palkkaamaan. Yhteiskunnalle taas vielä suurempi riski on se, ettei henkilö koskaan saa työpaikkaa. Siksi se ennemmin maksaa sen palkan tuolta työharjoitteluajalta.
Minusta kyse ei siis ole siitä, että siellä työssä oleellisesti jotain ihmeellistä opetettaisiin (vaikka nimi on siis työharjoittelu), vaan se, että oikeasti töihin haluava työntekijä vain saisi jalkansa oven väliin, kun saisi sitten seuraavalle työnantajalle työtä hakiessaan näyttää, että on ollut edes jossain töissä.
Minusta teet siis aivan liian ison numeron tästä väliaikaisesta poikkeustapauksesta, jolla on aivan tietyt perusteet.
Jos tuossa lasket mukaan vaikkapa az:n joka on suoraan sanonut, että hän tekisi kyllä tarkoin määrittelemäänsä työtä, jos joku siitä joku olisi valmis maksamaan, mutta muuten on työvoimatoimistossa sanonut jyrkästi “ei” millekään muulle työlle, niin varmaan pääset tuohon lukuun.
Jos sen sijaan katsoisit, onko paikkakunnalla X avointa työpaikkaa, joka olisi työttömän Y kykyjen avulla tehtävissä, niin veikkaan, että saat kyllä paljon alemman luvun.
Meillä on käytössä palkkatuki, jossa työntekijälle pitää maksaa työehtosopimuksen mukaista palkkaa ja valtio tukee työnantajaa noin 900 eurolla kuussa. Kaikki eivät kuitenkaan työllisty edes tätä kautta. Heitä varten ovat nämä harjoittelujaksot yrityksissä, joista valtio maksaa kaiken. Varmaankin tällainen käytäntö saattaa synnyttää myös väärinkäyttöä.
Osmo: Olematta lainkaan poliittisesti korrekti voisit kertoa rehellisen mielipiteesi: kummassa näet enemmän syytä työttömyysongelmaan, työntekijöissä vai työtilaisuuksien puutteessa?
Olisi mielenkiintoista kuulla vastaus tähän henkilöltä, jolla varmasti on runsaasti tietoa asiasta 🙂
No, ehkä on niin, että toimin vähän kuin muinainen Cato (muutoin olen sitä mieltä, että Karthago on hävitettävä). Sallittaneen kuitenkin vielä yksi viesti ennen kuin siirryn lähemmäksi mustikkamaita.
Olen itsekin ollut työtön, pitkäaikaistyötön. Työttömäksi päädyin, kun valtiotyönantaja huijasi rankasti työhönotossa. Hain paikkaa, joka ilmoituksen mukaan oli vakituinen. Minut haastatteli kolme henkilöä yhdessä ja erikseen ja heille kyllä kävi selväksi, että oletin paikan olevan työpaikkailmoituksen mukaisesti vakituinen, mutta oli niin huutava hätä työntekijästä, jolla oli minunlaiseni työkokemus ja koulutus, että ei riskeerattu kertomalla, että kyseessä onkin määräaikainen työ. Asia selvisi ensimmäisen työpäivänä ja oli luonnollisesti shokki, sillä jätin taakseni vakituisen työpaikan. En kuitenkaan sitten suuremmin huolestunut, sillä työtilanne oli tuolloin erinomainen ja minä olin tottunut saamaan paikan, mitä hain. Tämä tapahtui juuri ennen vuodenvaihdetta.
Syksyllä oli toisin. Meillä oli jättityöttömyys. Jäin työttömäksi 1990-luvun alun pahimpaan lama-aikaan. Työttömyyttä kesti heti alkuun runsaat kaksi vuotta. Nykykäsitysten mukaan — ja ilmeisesti täälläkin moni niin ajattelee — minun siis olisi pitänyt pitkäaikaistyöttömänä olla menettänyt työkykyni ja kypsä kuntouttavaan työtoimintaan, juoppo ja ties mitä, itse asiassa jo ainakin vuotta aikaisemmin.
Onneksi en moisesta tiennyt mitään eikä tuollainen juolahtanut mieleenikään. Tuolloin vielä työvoimatoimistoilla ei ollut käytettävissä niitä kyykytys- ja nöyryyttämiskeinoja, joita tänä päivänä on. Tosin tuskin olisin alistunut, jos minua olisi yritetty laittaa palkattomaan työhön tai humpuukikoulutukseen. Olisin mieluummin siirtynyt luultavasti harmaan talouden piiriin ellen sitten peräti marginaaliin.
Sain siis itsetunto kolhiintumattomana työllistämispaikan valtion virastosta, oli kai Leppäsen ministeriyden ansiota.
Jo tuolloin työpaikoilla kuitenkin oli tavallista se, että työllistetyt saivat ne työt, mitä muut työntekijät eivät viitsineet tehdä ja eivätkä he olleet työyhteisön täysivaltaisia jäseniä. Tuostakaan minä en tiennyt mitään ja menin työhön olettaen olevani samanarvoinen työntekijä kuin muutkin. Työhönottoon liittyvien tekijöiden vuoksi oletan, että viisaan päällikön ansiosta minut oli otettu kyseiseen paikkaan murtamaan työttömiin kohdistuvat tabut. Ja mursinhan minä, mitä helpotti se, että olen aina oppinut työni nopeasti ja helposti, näin myös parin vuoden työttömyyden jälkeen, ei pitkä työttömyys ollut aikaan saanut muuta kuin kyllästymisen pelkkään olemiseen ja ylimääräistä intoa työpaikan suuntaan. Lopulta tuosta työyhteisöstä tuli kai paras työyhteisö, missä koskaan olen ollut. Esimies kutsuikin yhteisöä yhtäköyttäyhdistykseksi. Tuo näkyi sitten kaikessa, niin ihmissuhteissa kuin suhtautumisessa työhön: innokkaampaa työyhteisöä saa hakea. Mutta kun kellään ei ole huono olo, kaikilla on hyvä olo.
Tuohon työyhteisöön tuli sitten uusi työllistetty, joka oli jäänyt työttömäksi, vaikka oli ennen lamaa lähtenyt opiskelemaan alaa, jolla piti olla varmat työllistymismahdollisuudet. Hän oli joutunut tulemaan toimeen muutaman vuoden perusturvan varassa ja joutunut tukeutumaan toimeentulotukeenkin. Sekä ympäristö että viranomaiset olivat tehneet selvää jälkeä: hänen itsetunnostaan ei ollut enää mitään jäljellä ja työyhteisö uhkasi taas mennä entiseen jamaan. Jouduin käymään kuin yleinen syyttäjä tämän työllistetyn kimppuun, että sain hänet opettelemaan samat työt kuin muutkin ja tulemaan työyhteisön täysivaltaiseksi jäseneksi. Onnistuin ja jälleen meillä oli yhteisö, joka voi hyvin kaikkien jäsentensä osalta.
Kolmannen työllistetyn kohdalla hommat menikin sitten jo ok. Kaikki olivat hyväksyneet sen, että työllistettykin on samanarvoinen työyhteisön jäsen ja otetaan mukaan kaikkeen työyhteisössä.
Toisessa työpaikassa sitten ei sujunut yhtä mallikkaasti. Työllistettyjä oli kaksi ja vaikka kuinka käytin heidän suuntaansa kaikki maanittelukeinoni, heidän saamisensa edes yhteiseen kahvipöytään ei onnistunut. He kai vahvistivat toistensa käsityksiä siitä, että olivat muiden mielestä toisen luokan kansalaisia eivätkä halunneet tulla sitä konkretisoimaan yhteiseen olemiseen.
Tuo kaikki edellä tapahtui aikana, jolloin työttömiin vielä sentään useimmiten suhtauduttiin asiallisesti eikä työttömiä kyykytetty ja nöyryytetty eikä leimattu niin kuin nyt. On siis helppo uskoa niitä lukemattomia tarinoita, joita monet työttömät ovat nykyisin kirjoitelleet paitsi kohtelustaan viranomaisen taholta, myös niistä kokemuksista, joita he työpaikkojen ilmaistyöntekijöinä kokevat. Ja se on ollut surullista luettavaa.
Itse olen sitä mieltä, ettei työtöntä syrjäytä sivuraiteelle työttömyys sinänsä, vaan yhteiskunnan asenteet ja se, että perusturvan varassa elävän työttömän tulotaso pidetään niin alhaisena, ettei osallistuminen normaaliin elämään ole mahdollista. Tuollainen syrjäyttää, jos mikä. Onko meillä vain varaa uhrata edelleen työttömien joukko pysyvästi sivuraiteelle ja mitkä ovat seuraukset tuosta?
Huxley on ennen kuolemaansa todennut jotain sellaista, että kun hän kirjoitti Uljasta uutta maailmaa, hän oletti, ettei hän, hänen lapsensa eikä edes lapsenlapset joudu näkemään yhteiskuntaa, jonkalaista hän on kirjassaan kuvannut, mutta että yhteiskunta oli jo tuolloin hyvää vauhtia kehittymässä kirjan kuvaamaan suuntaan. Minä olen vähän samaa mieltä. Kehitys on vain kehittynyt edelleen.
Mieleeni tulee sotiemme veteraanit. Heitäkin kohdeltiin aikanaan huonosti kuten työttömiä nyt. Olin tuolloin työssä paikassa, jossa hoidin sodissamme olleiden asioita. Monet asiat jäivät vaivaamaan tuolta ajalta. Onneksi heille tehtiin kunnianpalautus. Milloin työttömille, maksavathan he nyt kaikkein rankimmin siitä, miten maa makaa?
Ksantippa:
No nyt on myönnettävä, että olen kanssasi samaa mieltä yhdestä asiasta: sosiaaliturvajärjestelmä on ensisijaisesti sossuja sekä elämäntapaintiaaneja varten ja sieltä poispääsy on tehty mahdollisimman haastavaksi jo käytännöllisillä “talouspakotteilla” — siis tulot saattavat ainakin väliaikaisesti laskea ryhtymällä tekemään yhtään mitään.
Sen sijaan et voi hokea työttömän tulotason olevan alhainen. Toimeentulotuki on kaikkea muuta. Helsingissä 1600e palkkaa vastaava elatusmaksu valtiolta on käsittämättömästi ylimitoitettu. Ei ihme, että Suomi vetää maailmalta populaa tarjotessaan makaamisesta tulotason, joka nostaa henkilön kertaheitolla globaaliin superrikkaiden sarjaan — reaalisella ostovoimalla mitattuna.
Nimim. az:in avautuminen on hyvin mielenkiintoinen. Esimerkiksi seuraava:
“Maalaiskaupungissa uhkasivat, että tämä vielä selvitetään oikeudessa. Totesin, ettei kannata. Voin siteerata lainkohdat, tutulta lakimieheltä on kysytty ja edunvalvojalle soitettu. Hammasta purren leikkasivat 60%:iin. Tätä leikkausta ei saisi pitää pysyvänä, mutta en valittanut. Keskisuuressa kaupungissa leikkasivat 80%:iin. Helsingissä leikkasivat ensin 60%:iin ja yrittivät samaa väitettä, ettei elämänvalintani ole yhteiskunnan sallima ja tuen vastikkeeksi pitäisi ainakin aktivoiville kursseille osallistua. Sanoin, ettei näin ole. Laki kannattaa tuntea, se ei vaadi mahdottomia. Vain internet-yhteyden, kyvyn käyttää hakukonetta ja muutaman tunnin perehtymisen.
Hieman myöhemmin Helsingissä käsittely siirrettiin toiselle virkailijalle. Tämä ilmoitti välittömästi, että niin kauan kuin hän vastaa tuestani, sitä ei lasketa 100%:sta. Lisäksi on mahdollista hakea erilaisia harkinnanvaraisia tukia. Niitä saa mitä ihmeellisimpiin kuluihin. Jos haluaa pyytää, niin junalipuista, huokeisiin huonekaluihin ja kodinkoneisiin ja jopa kohtuulliseen kännykkälaskuun voi pyytää tukea. Tältä virkailijalta olisin voinut nämä kaikki tällaiset kulut maksattaa. En maksattanut, en yhtä ainutta kertaa neljän vuoden aikana, koska 100% riittää hyvin elämiseen ja mielestäni omanlaiseni valinnan tehnyt ei ansaitse yhteiskunnalta sitäkään, minkä nyt saan. (Se, että akatemian pitäisi fundamentaalin käsitykseni mukaan olla hyvin toisenlaisen, on eri kysymys. )”
Tuon perusteella puheet siitä, että tietyjä vähemmistöjä saatetaan kohdella “sossussa” erilailla kuin “kantiksia”, eivät välttämättä olekaan pelkkää kaupunkilegendaa. Kantasuomalaisella tuen tarvitsijalla taitaa harvoin olla tuttua lakimiestä ja kanttia alkaa peräämään oikeuksiaan, kun taas joillain ryhmillä on tulkit ja neuvonantajat “viran puolesta”. Harkinnanvaraisten tukien saaminenkin tuntuu käytännössä riippuvan lähinnä harkitsijan senhetkisestä mielialasta ja sympatioista tai antipatioista hakijaa kohtaan.
Jonkun kommentoijan mielestä az:in kannattaisi — koska hän on ilmeisen kyvykäs — opiskella niinkuin muutkin kyvykkäät ihmiset ja mennä sitten hyväpalkkaiseen palkkatyöhön kasvattamaan yhteistä kakkua. Toisaalla joku professori jossain on sanonut, että meidän pitäisi kiittää polvillamme työtöntä ihmistä hänen vapauttaessaan työpaikkansa meille muille. Näinollen meidän olisikin siis sättimisen sijasta kiitettävä nimimerkki az:ia siitä, että hän antaa sen hyväpalkkaisen hommansa jollekulle ahneemmalle.
Tämä teoria on kyhlllä aivan virheellinen. Kuten toisessa ketjussa yritin sanoa, työpaikkojen määrä soeutuu työn tarjontaan, joten työstä kieltäytyvät vähentää työpaikkoja yhdellä, eikä anna omaa paikkaansa toiselle kuin jossain syrjäseuduilla ja lama-aikana tilapäisesti. Normaalioloissa työllisyys hakeutuu NAIRU-tasolle.
Vanhan professorirukkani teoria taitaa olla epätarkka (tai muistikuvani siitä voi olla vääristynyt). Ei se nyt kuitenkaan täysin virheellinen ole, sillä lamat ja taantumat ovat aika tavallisia ilmiöitä, tavallaan osa “normaalioloja”. Työelämän ulkopuolelle heittäytyvä nuori ei tee sankarityötä, mutta irtisanottu kyllä kantaa työttömyyden taakan töihin jäävän puolesta. Suhdanteiden kääntyessä hän pääsisi taas takaisin töihin, mutta työkyvyn ja ‑halun ylläpitäminen pitkäksi venähtävässä työttömyydessä on hatunnoston arvoinen temppu. Kuten tietysti myös itsensä työllistäminen yrittäjäksi ryhtymällä.
Saarelma:
Minulla oli vastikään puolen vuoden ajan projektissani töissä tämmöinen tapaus. Itseni ikäinen (nelikymppinen) aktiivinen, yritteliäs ja ammattitaitoinen diplomi-insinööri. Ajattelin itse että *minä* voisin olla tuossa jos arpa olisi osunut toisella tavalla. Kaverilta oli mennyt erään ison firman leikkauksissa duuni alta, ja kun hänellä oli perhe elätettävänä ei voinut jäädä laakereillaankaan makaamaan.
Hän oli ansiosidonnaisella ja päätynyt (en tiedä pakotettunako vai vapaaehtoisesti) eräälle ‘työelämän valmiuksia’ parantavalle kurssille. Kurssin järjestävästä yrityksestä soitettiin meille ja kysyttiin ottaisimmeko ‘harjoittelijan’ tekemään kurssiin kuuluvaa pakollista harjoitteluosuutta aiheesta X. Kerroin että nyt kun kysytte, minulla olisi kyllä määrämittainen avuntarve ihan toiseen aihepiiriin Y liittyen.
Harjoitteluosuus, ja katin kontit. Kurssitusta oli muutama hassu päivä, ja koko jutun pääasia selvästikin se puolen vuoden ‘harjoittelu’ yrityksissä.
En tiedä onko tämmöinen kurssittaminen kuinka laajalle levinnyttä vai onko kyseessä tosiaan Saarelman anoin ‘väliaikainen poikkeustapaus’, kun en ole aiemmin ilmiöön törmännyt. Fakta kuitenkin on että minulla oli töissäni kokenut insinööri, jolle ei hänen henkilökohtaisen pakkorakonsa vuoksi tarvinnut maksaa lainkaan palkkaa vaan hän eleli duuninteon ajan sillä ansiosidonnaisellaan ja elätti perheensäkin.
Omaksi vaikutelmakseni jäi että Ksantipan täällä ja täällä kuvailema orjatyöllistäminen saattaa aivan hyvin olla merkittävä mekanismi par’aikaa käynnissä suomalaisen työelämän varjoisilla sivukujilla. Ainakin työkkärien toimintatapa antaa semmoiseen täydet mahdollisuudet. Jäin silloin varsin epäileväiseen tilaan järjestelyn moraalisesta kelpoisuudesta, mutta jos Ksantipan kertoman mukaisesti työkkäri voi painostaa tämmöiseen, olen järkyttynyt.
Myös se seikka että kyseessä ei ollut työsuhde eikä työsopimusta allekirjoitettu olisi käsittääkseni avannut kokonaisen joukon porsaanreikiä mm. työaika‑, työturvallisuus‑, terveydenhoito- ja kiusaamisasioiden suhteen, täsämälleen niinkuin Ksantippa kertoo. Itselläni ei ollut kiinnostusta k.o. porsaanreikiä etsiä vaan yritin auttaa kollegaa eteenpäin parhaani mukaan, ja hän vaikutti lopuksi kyllä varsin tyytyväiseltä duunijaksoonsa (pääsi verestämään vanhoja korkeakoulussa oppimiaan taitoja Y, sen jälkeen kun oli oli tehnyt vuosikaudet siinä suomalaisfirmassa aihepiirin Z töitä). Mutta nähdäkseni ei ole mitään takeita etteikö hunajapurkkia väärinkäytettäisi laajasti ilmaistyön teettämiseen. Ei kyllä tilastollisella otoksella =yksi evidenssiä sillekään että väärinkäytetään.
Pyöreäsummaisesti ajatellen, jos saisi työmarkkinatukea 400 euroa ja nousee satasella. Samaan aikaan on 75 euroa sähköön, lääkkeisiin ja muihin mitä sosiaalitoimisto tukee.
Sosiaalitoimiston tuki nousee 25 euroa = 425
Loppujen lopuksi hän, jolla on nuo 75 euron tuet, ei ole centtiäkään enempää käyttövaraa mitä nyt on. Ainut ero on siinä, ettei tarvitse hakea sosiaalitoimistosta tukea, koska laskelmien mukaan hänellä on 75 euron ylijäämä. Et se siitä.
Jos on lääke- ja lääkärikuluja ja oman osuuden vie vuokran omavastuu sekä sähkölasku. Ei tuo satasen korotus tee muuta kuin osan ei tarvitse täyttää sossun papereita.
Ilmiöstä näköjään tehty tänään sunnuntaisivujen pääjuttu Hesarissa.
Ei ole mitään sataaviittäkymppiä, joka olisi rauhoitettu toimeentulotukileikkurilta. Ensin työtuloista vähennetään tulonhankkimiskustannukset, kuten työmatkat ja sitten annetaan lopusta jokin mitätön prosentti käteen.
ja tämäkö on sitten se oikea tapa..?