Kuntauudistuksen vaihtoehtoja

Tapasin eduskun­nan kup­pi­las­sa juuri työn­sä lopet­ta­neen Tapani Töllin, joka oli kovin eri mieltä uuden hal­li­tuk­sen kun­tau­ud­is­tushankkeista: eri mieltä enem­mänkin kuin vain viran puoles­ta oppo­si­tion edus­ta­jana. Hänen kor­vaansa oli tart­tunut uuden kun­t­a­min­is­teri Hen­na Virkkusen lause, jon­ka mukaan kun­tien lukumäärä tulee olen­nais­es­ti laskemaan.

Kun­tau­ud­is­tus tehdään kuten hal­li­tus­neu­vot­teluis­sa sovit­ti­in, mut­ta kat­son silti oikeak­si vilkuil­la vai­h­toe­hto­ja. Kun päätetään jotain, on hyvä tietää, mis­tä vai­h­toe­hdoista luovutaan.

Virkkusen lause viit­taa ehkä erheel­lis­es­ti siihen, että olen­naista olisi lakkaut­taa syr­jäseu­tu­jen pieniä kun­tia. Niitä nimit­täin on ylivoimais­es­ti eniten, joten kun­tien lukumäärän voimakas kar­simi­nen kos­kee niitä. Se ei kuitenkaan ole eikä voi olla kun­tau­ud­is­tuk­sen keskeinen sisältö. Olen­naista on yhdis­tää kaupunkiseudut – taval­la tai toisel­la. Olimme itse asi­as­sa samaa mieltä, että kun­tau­ud­is­tuk­sen tavoit­teet saavutet­taisi­in lakkaut­ta­mal­la 30 kun­taa – kun­han me saisimme vali­ta ne. Emme tosin tes­tanneet, osu­isiko val­in­tamme samoi­hin, mut­ta luulen, että molem­pi­en listal­la olisi mon­ta yhteistä tule­vaa entistä kuntaa. 

 Näi­den sys­mien ja padasjok­ien yhdis­tämis­es­tä isom­pi­in ei syn­ny mitään säästöä. Pikem­minkin voi koitua meno­ja, kun pien­ten kun­tien talkoohen­ki katoaa. Sen sijaan nykysään­nöil­lä näi­den itsen­sä kannal­ta yhdis­tymi­nen voi olla vält­tämätön­tä, kos­ka ne eivät selviä sosi­aali- ja ter­vey­den­hoidon menoista.  Voisi myös muut­taa sään­töjä. Hal­li­tu­so­hjel­man mukaan (oma tulk­in­tani)  ne voisi­vat ostaa ter­veyspalve­lut kap­i­taa­tiope­ri­aat­teen mukaan suurkunnalta.

Yhtä mieltä olimme siitä, että olen­naista olisi lakkaut­taa talouskil­pailu kaupunkiseu­tu­jen sisältä. Sen voi tehdä joko kun­tali­itoksin tai aluekun­ta­mallin avul­la – eri­tyis­es­ti, jos aluekun­nan vas­tu­ul­la olisi vero­jen keräämi­nen ja huole­htimi­nen kalli­ista sosi­aali- ja ter­veystoimen menoista. Ei tarvit­sisi kil­pail­la hyvistä veron­mak­sajista eikä sysiä hen­gi­tyshal­vaus­poti­laista naapurikuntiin.

Huo­mat­takoon, että jos kil­pailu veron­mak­sajista lop­puisi, hyvät työ­paikat voisi­vat klus­teroitua tehokkaam­min. Helsin­ki ei yrit­täisi kynsin ham­pain pitää kiin­ni yri­tyk­sistä., joiden paras sijain­tipaik­ka saat­taisi olla Espoon puolel­la.  Kaupunki­rak­en­teen osalta ker­rostalot sijoit­tuisi­vat ydinkaupunki­in ja omako­tialueet väl­jem­mille paikoille – kuten järkevää olisikin. Helsin­ki kaavoitet­taisi­in olen­nais­es­ti tehokkaammin.

Tuo aluekun­ta­malli olisi minus­ta paras ratkaisu, mut­ta kun sil­lä ei ole enem­mistöä niin ei ole. Jotain on tehtävä ja olkoon se sit­ten toisek­si paras ratkaisu, työssäkäyn­tialuei­den kokoiset suurkun­nat. Helsin­gin seudul­la melkein puo­len­toista miljoo­nan asukkaan kun­ta olisi kuitenkin vähän iso. Tässä aluekun­ta­mallia tulisi harki­ta, mut­ta siis sen veronkan­to-oikeu­den kanssa.
Ei kyl­lä tule kun­tau­ud­is­tuk­ses­ta kovin suosit­tua, ellei jotain lähidemokra­ti­aa synnytetä.