Talouden sopeutus

Hal­li­tus­neu­vot­telu­jen suurin käden­vään­tö käyti­in talouden suures­ta lin­jas­ta. Kuin­ka paljon val­tion bud­jetin ali­jäämää tarvit­see leika­ta? Tätä jäh­nät­ti­in melkein kak­si viikkoa, kunnes neu­vot­te­lut kar­i­u­tu­i­v­at, kun demar­it eivät hyväksyneet kokoomuk­sen ”viimeistä tar­jous­ta”. Vaik­ka neu­vot­telu­jen lop­putu­los on tietysti julki­nen, kesken neu­vot­telun tehdyt tar­jouk­set eivät ole. Aika paljon julk­isu­u­teen on kuitenkin jo ker­rot­tu. Seu­raavas­sa ei ole mitään uut­ta tietoa. Ana­lyysi on tietysti omani.

Val­tio­varain­min­is­ter­iön laskelmien mukaan bud­jet­tia olisi pitänyt tas­apain­ot­taa viidel­lä mil­jardil­la, jot­ta se olisi tas­apain­os­sa vuon­na 2015 eikä uut­ta velkaa enää tarvit­taisi. Yksikään puolue ei ollut tähän valmis.

RKP oli valmis tas­apain­ot­ta­maan neljäl­lä mil­jardil­la, kokoomus ja vihreät kolmel­la ja vasem­mistop­uolueet kahdel­la. Vaik­ka kokoomus ja vihreät pää­tyivät tässä samaan luku­un, keinot poikke­si­vat täysin. Vihreät halu­si­vat ensisi­jais­es­ti kuroa aukon veroil­la (+2 mrd), kokoomus menoleikkauk­sil­la. Vasem­mis­toli­it­to olisi käyt­tänyt läh­es pelkästää vero­ja. Kaik­ki oli­vat yksimielisiä siitä, että uusia meno­ja tarvit­ti­in noin mil­jar­di, jol­loin van­ho­ja meno­ja piti vas­taavasti leikata.

Kokoomuk­sen viimeinen tar­jous oli niin lähel­lä vihrei­den alku­peräistä esi­tys­tä, ettei meil­lä ollut muu­ta vai­h­toe­htoa kuin hyväksyä se.  Demare­i­ta vas­taan oli tul­tu siinä, että leikkauk­sia oli vähem­män ja vero­ja enemmän.

Kun neu­vot­te­lut katke­si­vat, vihreät tekivät paljon töitä six­pack –poh­jan puoles­ta. Vihre­itä jopa pyy­det­ti­in välit­tämään. Min­ul­lakin oli oma vir­i­tyk­seni, joka näyt­ti aluk­si lupaaval­ta, mut­ta kaa­tui siihen, että Katainen ilmoit­ti, ettei demareil­la ole palu­u­ta neu­vot­telui­hin. Puhe­linkier­ros pal­jasti, että niin demareis­sa kuin kokoomuk­ses­sakin olti­in hyvin pet­tyneitä neu­vot­telu­jen katkeamiseen. Sitä pidet­ti­in huonona neu­vot­te­lu­taitona. Syyl­lis­es­tä oli kovin eriäviä käsityksiä.

Yritimme varoit­taa kokoomus­ta, että se puolue pelaa uhkapeliä por­var­i­hal­li­tusko­r­tillaan, kos­ka vihrei­den on vaikea lähteä siihen mukaan. Kak­si turpi­in­sa saanut­ta puoluet­ta, keskus­ta ja vihreät, lähti­sivät kohon­nein vaa­timuksin, jot­ka koski­si­vat kovin samo­ja asioi­ta, mut­ta eri suun­taan. Vihreät halu­si­vat lisää luon­non­suo­jelua ja Keskus­ta vähemmän.

Kun neu­vot­te­lut alkoi­vat uud­estaan, kokoomus ja demar­it oli­vat sopi­neet keskenään siitä, että ali­jäämää supis­te­taan 2,5 mil­jardil­la, jos­ta puo­let vero­ja ja puo­let säästöjä. Uusia meno­ja olisi 800 miljoon­aa, joten säästöjä tarvi­taan 2,05 miljardia.

Ensim­mäisessä poh­jae­si­tyk­sessä ope­tus­toimeen, eri­tyis­es­ti yliopis­toi­hin, kohdis­tui aivan tolkut­tomat säästöt. Tässä vai­heessa vihreät yrit­tivät esit­tää niiden lieven­tämistä korot­ta­mal­la ruuan arvon­lisäveroa. Tätä Keskus­tan pakkomiel­let­tä oli yleis­es­ti pidet­ty veropo­h­jan haaskauk­se­na, joka ei tosi­asi­as­sa aut­tanut köy­hiä, kos­ka se otet­ti­in eläkkeistä ja työt­tömyysko­r­vauk­sista indek­sisidon­naisu­u­den kaut­ta pois. Min­ulle kah­denkeski­sis­sä käytäväkeskusteluis­sa sekä kokoomus että demar­it väit­tivät kan­nat­ta­vansa asi­aa, mut­ta syyt­tivät samal­la toisi­aan siitä, ettei näin kuitenkaan voi tehdä. Kokoomus väit­ti, etteivät demar­it mis­sään olois­sa voisi hyväksyä arvon­lisäveron koro­tus­ta mil­lään muo­toa ja demar­it, että kokoomus on naulan­nut itsen­sä kiin­ni tuo­hon puo­let veroista ja puo­let menoista jako­suh­teeseen. Tämän mukaan 150 lisämiljoon­aa ruuan arvon­lisäveros­ta ei toisi menoi­hin 150 miljoon­aa lisää, vaan vaatisi leikkaa­maan 150 miljoon­aa lisää.

En tiedä, kum­mat puhui­v­at tot­ta, mut­ta esi­tys tor­pat­ti­in. Sen sijaan ope­tus­toimeen raavit­ti­in rahaa vähän joka puolelta.

Sosi­aali ja ter­veysmin­is­ter­iön puolel­la rahaa meni rutkasti vihrei­den ennakkoe­hdok­si aset­ta­maan perus­tur­van koro­tuk­seen. Sata­nen riit­ti vain työ­markki­natu­keen, sairaus- ja äitiyspäivära­ho­ja ei korotet­tu. Juuri kun ne oli saatu keskenään samalle tasolle, ne eriy­tyivät taas.  Toinen iso meno­erä oli Risikon van­hus­palvelu­la­ki. Siihen riivit­ti­in rahaa STM:n muista menoista niin, että pahaa teki. Silti rahaa saati­in kasaan niin vähän, ettei sil­lä pystytä lupauk­sia täyttämään.

Arvon­lisäveroa korotet­ti­in lehtien tilaus­mak­su­jen ja työ­val­tais­ten palvelu­jen osalta. Jälkim­mäi­nen ei ollut akti­ivi­nen koro­tus. Kokeilua ei vaan enää jatket­tu. Molem­mat oli­vat mielestäni huono­ja toimen­piteitä. Varsi­nainen veronko­ro­tus kohdis­tuu kuitenkin kun­nal­lisveroon. Kun­tien val­tiono­suuk­sia leikataan määräl­lä, joka johtaa kun­nal­lisveron kohoamiseen 0,5 pros­ent­tiyk­siköl­lä. Kun­nal­lisvero on arvon­lisäveroa vähän pro­gres­si­ivisem­pi siinä mielessä, että perus- ja ansio­tulovähen­nys­ten ansios­ta köy­hät mak­sa­vat sitä suh­teessa vähem­män kuin rikkaat. Toisaal­ta arvon­lisäveroa mak­se­taan myös pääo­mat­u­loista, mut­ta kun­nal­lisveroa ei.

Puoluei­den eri­laiset kan­nat siitä, paljonko val­tion­talout­ta tas­apain­ote­taan ja paljonko ote­taan lisävelkaa ker­too myös vähän ikälu­okkapoli­ti­ikas­ta. Eri­tyis­es­ti vihrei­den on vaikea hyväksyä sitä, että tämän ajan laskut jätetään nuorten mak­set­tavak­si.  Puoluei­den poli­ti­ik­ka on niiden kan­nat­ta­jakun­nan näköistä.

Demarei­den seli­tys oli, että VM las­kee aina pes­simistis­es­ti. He syyt­tivät vuo­den 2007 vaal­i­tap­piostaan sitä, että oli­vat uskoneet VM:n luku­ja ja säästäneet liikaa. On ikävää, että poli­ti­ikan palk­it­semisjär­jestelmä on täl­lainen. Ne erit­täin suuret yli­jäämät, joi­ta ennen vuot­ta 2008 kerät­ti­in, oli­vat sankar­il­lista talous­poli­ti­ikkaa. Sen puskurin varas­sa men­ti­in yli lamas­ta ilman, että työt­tömyys olisi nous­sut merkit­tävästi. 1990-luvun lamas­sa kävi aivan toisin. Tästä urotyöstä Heinälu­o­man tulisi olla ylpeä eikä harmissaan.

Oikeas­t­aan sopeu­tu­mis­tarpeek­si ei sovit­ti 2,5 mil­jar­dia kuin siinä tapauk­ses­sa, että kaik­ki menee aivan put­keen. Jos osoit­tau­tuu, ettei kasvu paikkaakaan lamaa itses­tään, edessä ovat uudet sopeu­tuk­set; vero­jen koro­tuk­set ja menoleikkauk­set. Ehto näyt­tää laukea­van läh­es varmasti.

Täl­lainen ehto on loogi­nen, mut­ta key­ne­siläisit­täin väärin päin. Jos menee huonos­ti, lamaa ei pitäisi pitkit­tää imemäl­lä kansan­taloud­es­ta pois rahaa ja jos menee hyvin, pitäisi rahaa koo­ta val­tion kirstu­un paljon – ihan niin kuin sil­loin, kun Heinälu­o­ma oli val­tio­varain­min­is­ter­inä. Ei tämä nimit­täin viimeinen talouskri­isi ole.