Korkeimmalta hallinto-oikeudelta merkittävä päätös

Kun Helsin­ki teki yleiskaa­van Kru­unuvuoren rantaan, rak­en­t­a­mi­nen sijoitet­ti­in pääosin kaupun­gin omis­ta­malle maalle kun taas vuorineu­vos Aarnion 16 hehtaarin maille raken­nu­soikeut­ta riit­ti vain 9000 neliön ver­ran. Suurin osa suvun omis­ta­mas­ta alueesta varat­ti­in virk­istyskäyt­töön ja luon­non­suo­jelu­alueek­si. Maan­omis­ta­jat valit­ti­vat kaavas­ta ja hallinto-oikeus kumosi yleiskaa­van tältä osin, kos­ka maan­omis­ta­jia ei ollut kohdel­tu tas­a­puolis­es­ti ja kos­ka oikeu­den mukaan alueel­la on muutenkin tarpeek­si virkistysalueita.

Helsin­ki valit­ti hallinto-oikeu­den kan­nas­ta ja nyt KHO on aset­tunut kaupun­gin kan­nalle tässä asi­as­sa. Virk­istys ja luon­non­suo­jelu ovat perustei­ta jät­tää alue rak­en­ta­mat­ta varsinkin kun kaupungille syn­tyy kaavas­ta lunas­tusvelvol­lisu­us Aarnioiden maihin.

KHO:n päätös oli merkit­tävä. Olen siitä hyvin huo­jen­tunut, kos­ka jos hallinto-oikeu­den kan­ta olisi jäänyt voimaan, kaupunkien kaavoitus olisi vaikeu­tunut huo­mat­tavasti. Ilmeis­es­ti asi­aa pidet­ti­in merkit­tävänä myös KHO:ssa, kos­ka Pekka Hall­berg osal­lis­tui itse sen tekoon.

Ensik­sikin olisi perin turmi­ol­lista, jos raken­nu­soikeus joudut­taisi­in sirot­tele­maan tasais­es­ti kaikille maan­omis­ta­jille luon­to-olo­suhteista riip­pumat­ta. Tämä oli luon­non­suo­jelun voitto.

Toinen vielä tärkeämpi näköko­h­ta liit­tyy siihen, saa­vatko kun­nat keskit­tää rak­en­tamisen omis­tamilleen maille vai pitääkö yksi­ty­isiä maan­omis­ta­jia kohdel­la samal­la taval­la kuin kun­nan omis­ta­maa maa­ta. Tätä näköko­htaa ei mainit­tu KHO:n päätök­sessä, mut­ta luulen, että päätös olisi ollut toinen, jos alueel­la olisi kak­si yksi­ty­istä maan­omis­ta­jaa ja koko raken­nu­soikeus olisi annet­tu näistä toiselle.

Hyvä tapa rak­en­taa kaupunke­ja on ollut, että kun­ta ostaa raaka­maa­ta hal­val­la, kaavoit­taa sen ja myy huo­mat­tavasti kalli­im­mal­la ja rak­en­taa myyn­tivoitol­la kadut, päiväkodit, ter­veysase­mat ja muun sel­l­aisen.   Hallinto-oikeu­den kan­ta olisi romut­tanut tämän.

Toki voitaisi­in ajatel­la, että yksi­ty­isiä maan­omis­ta­jia tulisi kohdel­la samal­la taval­la kuin kun­taa, mut­ta sil­loin näi­den tulisi osal­lis­tua niihin investoin­tei­hin, joi­ta uudet asukkaat aiheut­ta­vat. Tässä kyseisessä tapauk­ses­sa perikun­ta vaati suo­ranaista lahjoi­tus­ta kaupungilta, sil­lä alueen arvoa olisi nos­tanut huo­mat­tavasti kallis raitio­vaunusil­ta. Mitään aloit­teel­lisu­ut­ta päästä jaka­maan tämän sil­lan kulu­ja perikun­ta ei osoit­tanut – eikä myöskään rahoit­ta­maan sadan miljoo­nan risteystä Hert­toniemeen, jon­ka Kru­unuvuoren­ran­nan rak­en­t­a­mi­nen myös tuottaa.

On ter­vet­tä, että yhdyskun­tarak­en­teen laa­jen­e­mis­es­ta aiheutu­va maapo­h­jan arvon­nousu ohjataan yhteiskun­nalle rahoit­ta­maan tuon laa­jen­e­misen tuot­tamia kustannuksia.

Hyvä KHO!