Katsotaanpa vähän, mitä tuloeroille on Suomessa tapahtunut viimeisten 20 vuoden aikana. Tilastot ovat käytettävissä vasta vuoteen 2009 asti. Oheisessa kuvassa on Gini-kertoimen kehitys hajotettuna tuotannontekijätuloihin, bruttotuloihin ja käytettävissä oleviin tuloihin.
Tuotannontekijätuloilla tarkoitetaan lähinnä palkka- ja pääomatuloja. Tällainen olisi tulojakauma, ellei mitään tulojen tasausta olisi. Erot tuotannontekijätuloissa nousivat voimakkaasti Ahon hallituksen aikana. Sen jälkeen niiden osalta on ollut melko tasaista. Tosiasiassa muutos on ollut iso. 1990-laman aikana eroja nosti työttömyys. Kun työttömyys lieveni, suuret ansio- ja pääomatulot vastaavasti kasvoivat. Gini-kertoimen tasolla nämä kaksi kumosivat toistensa vaikutuksen. Tämä käyrä ei ole oikein poliitikkojen hallittavissa, korkeintaan työmarkkinapoliitikkoja. Hallitus ei päätä palkoista eikä oikein pääomatuloistakaan – siis bruttotasolla.
Bruttotuloissa ovat mukana tuotannontekijätulot ja tulonsiirrot, esimerkiksi eläkkeet ja työttömyyskorvaukset. Bruttotulojen osalta tuloerot kasvoivat koko 1990-luvun, minkä jälkeen kehitys on ollut tasaista.
Käytettävissä oleviin tuloihin vaikuttavat lisäksi maksetut verot. Tämä on se varsinainen Ginikerroin. Erot kasvoivat voimakkaasti 1990-luvun lopulla ja hitaammin vuodesta 2002 vuoteen 2007. Tämän jälkeen tulonjako on tasaantunut nopeasti – lähinnä sen vuoksi, että lama on leikannut suurimpia tuloja.
Oheinen kuva tuloerojen tasauksesta kertoo, kuinka paljon yhteiskunnan toimin on Gini-kerrointa alennettu. ”Yhteensä” kertoo, kuinka suuri on alennus tuotannontekijätuloista käytettävissä oleviin tuloihin. ”Tulonsiirrot” kertovat, kuinka paljon Gini-kerroin alenee tulonsiirtojen ansiosta (tuotannontekijätulot/bruttotulot) ja verotus sen, paljonko verotus tasaa Gini-kerrointa bruttotuloista käytettävissä oleviin tuloihin.
Tulonsiirtojen tasaava vaikutus riippuu paitsi siitä, kuinka anteliaita tulon siirrot ovat myös siitä, kuinka moni niitä saa. Työllisyyden paraneminen siis vähentää tulonsiirtojen osuutta. Kun tulonsiirtojen tuloja tasaava vaikutus pieneni selvästi Lipposen ensimmäisen hallituksen aikana, johtui tämä ymmärtääkseni pääosin siitä, että ansiosidonnaista työttömyysturvaa saavien määrä väheni. Osa pääsi töihin, osa putosi työmarkkinatuelle.
Politiikasta on kyse, kun puhumme verotuksen tuloja tasaavasta vaikutuksesta. Se aleni voimakkaasti koko 1990-luvun, mutta on 2000-luvulla pysynyt lähes vakaana. Pitkällä aikavälillä on siis siirrytty kohti tasaveroa. Erikoista on, että porvarihallituksen aikana vuosina 2008 ja 2009 verotuksella on tasattu tuloeroja vähän enemmän kuin aiemmin.
Mitä tästä opimme?
Ainakin sen, että tuloerojen kehityksellä näyttää olevan kovin vähän tekemistä julkilausutun politiikan ja pääministeripuolueen kanssa. Jos muuta väittäisi, joutuisi toteamaan, että demarit ovat olleet pahimpia tasaveron ajajia ja tuloerojen kasvattajia, mutta tämä tuomio olisi väärä ja epäoikeudenmukainen. Lipposen hallitukset nostivat ennen kaikkea Suomen lamasta.
Lähde: Tilastokeskus, tulonjakotilasto