Minun on vaikea ymmärtää niin kokoomuksen kuin demareidenkin kantaa siitä, että verotuksessa on tärkeintä se, minkä nimisiä veroja nostetaan tai lasketaan. Kokoomukselle on kynnyskysymys se, ettei tuloverotus kiristy suhteessa ansiotasoon – eli että inflaatiotarkistukset veroasteikkoihin tehdään ansiotasoindeksin mukaan. (Kaikki näyttävät olettavan, että tämän vuoden jälkeen palkkaindeksi nousee taas hintaindeksiä nopeammin.)
Demareille taas kynnyskysymys on se, ettei välillisiä veroja nosteta; ei ainakaan, jos välillisen veron nimi on arvonlisävero tai energiavero.
Näiden kahden kynnyskysymyksen välistä on hankala löytää ratkaisua, joka turvaisi julkisen sektorin rahoituksen. Minusta molemmat ovat kokonaisuuden kannalta epäolennaisia. Täsmälleen samaan tulonjakoon voidaan päästä erilaisilla tuloverojen ja kulutusverojen painotuksilla.
Olennaista on kokonaisuuden vaikutus tulonjakoon. Tällöin pitää ottaa huomioon sekä välittömät että välilliset verot ja lisäksi vielä tulonsiirrot. Jos henkilön tulot ovat Y euroa, mikä on hänen ostovoimansa laskettuna verottomina hintoina. Välissä on erilaisia tuloon perustuvia veroja ja maksuja, mahdollisia tulonsiirtoja ja hintoihin sisältyvät kulutusverot. Koska tuloerot ovat kasvaneet, verotuksen tulisi kokonaisuutena muuttua enemmän progressiiviseksi, mutta verojen nimillä ei ole tähän vaikutusta.
Kulutusveroissa on kaksi hyvää puolta tuloveroihin verrattuna:
1) Niitä on vaikeampi kiertää kuin tuloveroja, joten veropohja on vankempi. Pääomatulojen saaja joutuu maksamaan kulutusveroja samalla tavalla kuin työtulojen saaja. Tuloveroissa näin ei ole. Samoin veroparatiisien kautta kierrätetyistä tuloista joutuu maksamaan kulutusveroja, ellei muuta sinne veroparatiisiin myös fyysisesti.
2) Kulutusveroihin kuuluvat myös ohjaavat verot, eli haittaverot. Vihreät suosivat näitä, koska haluamme tämän tulonjakotaiston tiimellyksessä huolehtia myös ympäristöstä ja muista hyvistä asioista. Haittaverot ovat tulonjakomielessä hankalampia kuin arvonlisävero, koska ne ovat usein regressiivisiä. Tämäkin voidaan korvata liikuttamalla useampaa asiaa samanaikaisesti.
Meillä pitäisi verotuksessa tehdä kaksi rakenteellista korjausta.
1) Pieniin ansiotuloihin kohdistuvaa kokonaisverotusta (tuloverot + alv) pitäisi alentaa työllisyyden parantamiseksi. Arvonlisäveron korotus pitäisi kompensoida voimakkaina pieniin palkkoihin kohdistuvan veron alennuksina, siis ansiotulovähennyksenä.
2) Työvaltiasiin palveluihin kohdistuvaa verokiilaa tulee alentaa, koska teollisuuden automatisoituessa talouden pitäisi siirtyä kohti palveluja. Tältä osin arvonlisävero on hankala.
Olen hyvin tykästynyt Hollannissa vuonna 2001 tehtyyn suureen verouudistukseen. Siellä toteutettiin voimakas siirtyminen välillisiin veroihin. Arvonlisäveroa ja ympäristöveroja nostettiin voimakkaasti. Tämä hyvitettiin pienellä (melkein) kaikille maksettavalla perustulolla (siihen aikaan noin 150 euroa/kk) jonka useimmat ottivat ennakonpidätyksen alennuksena, mutta sen sai myös suoraan pankkiin. Ovat olleet tähän hyvin tyytyväisiä.
PS.
Arvonlisäveron nostoa on vastustettu myös sillä, että se houkuttelee ostamaan ulkomaisista nettikaupoista. Lain mukaan nettikaupan tulee tulouttaa arvonlisävero ostajan kotimaahan ostajan kotimaan verokannan mukaisena. Näin ei aina tapahdu. Tämä ongelma ei kuulu verottajalle. Se kuuluu poliisille.