Kokoomus ilmoitti keskiviikkona muilta kysymättä, että sen valtuustoryhmä on valinnut sosiaali- ja terveystoimen apulaiskaupunginjohtajaksi valtuutettu Laura Rädyn. Räty on kokoomuksen valtuustoryhmän patevimpiä jäseniä, joten ei siinä mitään. Olin silti pettynyt. Oli liikkunut huhuja, että kokoomus pyrkisi murtamaan perinteen, että kaupunginjohtajat valitaan valtuutettujen keskuudesta ja ottaisi tähän todella vaikeaan tehtävään huippuammattilaisen.
En voi heitellä kivillä, koska mekin valitsimme Pekka Saurin valtuustoryhmästä. Tämä on kuitenkin eri kokoluokkaa oleva asia. Sauri on sitä paitsi ulkopuolisten arvioiden mukaan menestynyt varsin hyvin.
Helsingin sosiaali- ja terveystoimessa on kärsitty pitkään johtajuuden puutteesta. Sen seurauksena meillä on suunnilleen ainoana kuntana sosiaali- ja terveystoimi erillisinä organisaatioina, koska ei ole löytynyt sitä johtajaa, joka olisi pystynyt yhdistämään ne huolimatta ilmiselvästä haaskauksesta, jonka nämä keskenään kilpailevat ja toisilleen menoja aiheuttavat organisaatiot aiheuttavat. Apulaiskaupunginjohtajien valinta valtuustoryhmistä maksaa terveydenhuollossa kymmeniä miljoonia euroja vuodessa.
Demokratian kannalta on ymmärrettävää, että kaupunginjohtajien valinnat ovat poliittisia – poliittisesti valitaan juuri nyt maan hallitusta ja sen ministereitä. Kaupunginjohtajat ovat kuitenkin myös virkamiehiä. Kannattaisi oikeastaan harkita pormestarimallia, jolloin pormestarit ja apulaispormestarit huolehtisivat poliittisista valinnoista ja kovan tason virkamiehet pitäisivät koneiston kunnossa. Koska asia koskee kaikkien ryhmien valintoja, kannattaisi harkita hallintomallin muutosta.
Demarit ovat jo luopuneet kiinteistötoimen osalta periaatteesta, että vain valtuutettu voi tulla kyseeseen. Olisin toivonut samaa kokoomuksen tekevän saman sosiaali- ja terveystoimen osalta.
Tai sitten apulaiskaupunginjohtajan tueksi pitäisi valita kovan tason ”kansliapäällikkö”. Ministeriöissäkin kansliapäälliköt pelastavat tilanteen, kun ministeriksi on valittu pätevän tilalle sopiva.