Kuntien välinen kilpailu ja reilun pelin henki

(Artikke­li perus­tuu puheen vuorooni 4.5.2011 JoukKOKO­htauk­ses­sa Hämeenlinnassa)

Suomen kun­ta­jaon suurim­mat ongel­mat eivät koske pieniä ja syr­jäisiä maalaiskun­tia. Palvelu­jen jär­jestämi­nen on niis­sä kallista, mut­ta ei se kun­tali­itok­sel­la halvem­mak­si tule. Päin­vas­toin, moni pieni kun­ta toimii nyt läh­es talkoovoimin. Tämä hen­ki katoaisi kun­tali­itok­ses­sa.  Pien­ten kun­tien ongel­mana on ter­vey­den­hoidon meno­jen sat­un­naisu­us. Ne ovat vaku­u­tusy­htiöik­si aivan liian pieniä. Yhteiset ter­veyskeskuk­set eivät tässä auta, kos­ka laskut menevät kuitenkin poti­lasko­htais­es­ti peruskun­ti­in. Aut­taisi, jos ter­vey­den­hoito otet­taisi kokon­aan pois kun­nil­ta tai jos ne voisi­vat ostaa palve­lut kap­i­taa­ti­o­lasku­tuk­sel­la isäntäkunnalta. 

Kun­ta­jaon ongel­mat ovat suuril­la kaupunkiseuduil­la. Ongelmista kallein ja näkyvin on kaupunki­rak­en­teen vau­ri­oi­tu­mi­nen osaop­ti­moin­nin seu­rauk­sel­la, mut­ta sen varsi­nainen syy on kun­tien tarve valikoi­da asukkaansa. Kil­pailu hyvistä veron­mak­sajista ja negati­ivi­nen kil­pailu kalli­ita palvelu­ja vaa­tivista asukkai­ta vie poh­jan yhteistyöstä myös maankäytön alalla.

Kil­pailu hyvistä veron­mak­sajista kos­kee vain vau­rai­ta kaupunkiseu­tu­ja. Suurin osa Suomen kun­nista on vero­tu­lo­jen tasauk­sen piiris­sä. Se on erään­lainen kun­tien toimeen­tu­lo­tuk­i­jär­jestelmä, joka takaa niille noin 3000 euroa vero­tu­lo­ja jokaises­ta kun­nan asukkaas­ta. Tämän piiris­sä ole­va kun­ta ei hyödy asukkait­ten­sa korkeista tuloista mitään. Tosin kun­nat eivät aina tun­nu ymmärtävän tätä. Jos Hol­lo­la onnis­tuu kaap­paa­maan varakkaan lahte­laisen asukkaak­seen, Lahti menet­tää rahaa, mut­ta Hol­lo­la ei saa mitään. 

Kaupunkiseudut – siis vaik­ka Turun ja Tam­pereen seudut – eivät voi kil­pail­la veron­mak­sajista tai kalli­ista asukkaista keskenään. Tai jos ne voivat, tämän kil­pailun sään­nöt ovat posi­ti­iviset, kos­ka ne kan­nus­ta­vat kehit­tämään elinkei­noelämää. Sen sijaan kaupunkiseudun sisäl­lä kun­nat voivat pyrk­iä valikoimaan asukkaitaan. Tässä on kyse mii­nus­summapelistä. Naa­purille kan­nat­taa aiheut­taa kah­den miljoo­nan tap­pio, kun­han itse saa miljoo­nan hyödyn.

Kil­pailu hyvistä veron­mak­sajista on johtanut siihen, että vaikka­pa Helsin­ki ja Lahti kaavoit­ta­vat omakoti­talo­ja alueille, joille pitäisi ehdot­tomasti kaavoit­taa ker­rostalo­ja ja Lahti on kaavoit­tanut vauras­ta asukas­ta rantaan, joka olisi pitänyt jät­tää vapaaksi. 

Kil­pailu huonoista veron­mak­sajista on paljon raadol­lisem­pi. Sitä ei käy­dä yhtä avoimesti, kos­ka sen menetelmät ovat vähem­män kun­ni­akkai­ta. Esimerkik­si täl­laisia keino­ja voi käyttää:

Älä rakenne sosi­aal­ista asun­to­tuotan­toa, kos­ka saat pait­si kipeästi tarvit­tu­ja poli­ise­ja ja perushoita­jia, myös mie­len­ter­veyspoti­lai­ta tai esimerkik­si las­ten­suo­jelun palvelu­ja käyt­täviä asukkaita. 

Älä suosi joukkoli­iken­net­tä Jos edel­ly­tys kun­nas­sa asumiseen on kah­den auton omis­t­a­mi­nen, aivan köy­him­mil­lä ei sil­loin ole asi­aa. Nur­mi­jär­ven kun­nan­jo­hta­ja Kim­mo Behm vas­tusti junaa Klaukkalaa, kos­ka ”Juna tuo huumeet”. Samas­ta syys­tä Tuusu­la ei ole suos­tunut rak­en­ta­maan 30 000 asukkaan kaupunkia pääradan var­relle Ristikytöön. 

Laimin­lyö vam­mais­palve­lut, viivytä toimeen­tu­lotuen mak­sa­t­us­ta ja uhkaa kohdel­la van­huk­si­asi kaltoin siinä vai­heessa, kun nämä tarvit­se­vat laitospalvelu­ja.  Nämä keinot karkot­taa kalli­ita asukkai­ta naa­purikun­ti­in ovat lait­to­mia, mut­ta käytän­nössä eivät sanktioituja.

Mitään näistä keinoista ei kan­nat­taisi käyt­tää, jos kaupunkiseudut koos­t­u­isi­vat yksit­täi­sistä kun­nista. Koko seu­tua ajatellen sosi­aa­li­nen asun­to­tuotan­to on hyvinkin tarpeel­lista, mut­ta paljon parem­pia ne vuokrat­alot ovat naa­purikun­nan puolella. 

Kun­tien väli­nen negati­ivi­nen kil­pailu kalli­ista asukkaista käyn­nistyi, kun val­tiono­su­udet muut­tui­v­at pros­en­tu­aal­i­sista lasken­nal­lisik­si. Oppimi­nen vei kun­nil­ta pitkään, mut­ta nyt jotkut osaa­vat jo vähän liiankin hyvin. Hyv­in­voin­ti­val­tio perus­tuu meil­lä kun­ti­in. Täl­laisi­in pelisään­töi­hin se ei voi perus­tua. Tämä kehi­tys tuot­taa labi­ilin tas­apain­on. Kun yksi kun­ta joutuu mui­ta heikom­paan tilanteeseen, sen vero­pros­ent­ti nousee ja palve­lut heikkenevät. Sieltä pyritään pois. Paineet kap­i­tal­isoitu­vat asun­to­jen hin­toi­hin. Köy­hässä kun­nas­sa asun­not ovat halpo­ja ja rikkaas­sa kalli­ita, jol­loin yhä lisää köy­hiä valikoituu köy­hään kun­taan ja yhä enem­män rikkai­ta rikkaaseen kuntaan. 

Nämä pelisään­nöt johta­vat myös asuinaluei­den välisen seg­re­gaa­tion kiihtymiseen. Sosi­aal­ista sekoit­tamista on vaikea har­joit­taa, jos naa­purikun­nat pyrkivät kuori­maan ker­man päältä ja otta­maan kaiken hyö­dyn muiden pyrkimyk­ses­tä tor­jua segregaatiota. 

Tähän on tul­ta­va muu­tos joko niin, että

-          Kaupunkiseu­tu­jen kun­tarakenne eheytetään niin, että kukin seu­tu muo­dostaa yhden kunnan

-          Vero­tu­lot kerätään kaupunkiseuduit­tain yhteen ja jae­taan takaisin asukaslu­vun tms. suh­teessa ja ter­vey­den­huolto ja eräät kalli­it sosi­aal­i­toimen osat rahoite­taan yhteis­es­tä kas­sas­ta. Tämä vie moti­ivin valikoi­da asukkai­ta, jol­loin maankäytön yhteistyö voi alkaa sujua. Helsin­ki esimerkik­si saat­taisi hyvinkin havai­ta, että Keilanie­mi on eri­no­mainen paik­ka korkean osaamisen yrityksille.

-          Val­tio­val­ta muut­taa val­tiono­su­ussään­töjä siten, ettei ker­mankuor­in­ta enää kannata. 

 ====

Per­jan­taina, jos Katainen suo, tästäkin asi­as­ta neu­votel­laan Säätytalolla