(Artikkeli perustuu puheen vuorooni 4.5.2011 JoukKOKOhtauksessa Hämeenlinnassa)
Suomen kuntajaon suurimmat ongelmat eivät koske pieniä ja syrjäisiä maalaiskuntia. Palvelujen järjestäminen on niissä kallista, mutta ei se kuntaliitoksella halvemmaksi tule. Päinvastoin, moni pieni kunta toimii nyt lähes talkoovoimin. Tämä henki katoaisi kuntaliitoksessa. Pienten kuntien ongelmana on terveydenhoidon menojen satunnaisuus. Ne ovat vakuutusyhtiöiksi aivan liian pieniä. Yhteiset terveyskeskukset eivät tässä auta, koska laskut menevät kuitenkin potilaskohtaisesti peruskuntiin. Auttaisi, jos terveydenhoito otettaisi kokonaan pois kunnilta tai jos ne voisivat ostaa palvelut kapitaatiolaskutuksella isäntäkunnalta.
Kuntajaon ongelmat ovat suurilla kaupunkiseuduilla. Ongelmista kallein ja näkyvin on kaupunkirakenteen vaurioituminen osaoptimoinnin seurauksella, mutta sen varsinainen syy on kuntien tarve valikoida asukkaansa. Kilpailu hyvistä veronmaksajista ja negatiivinen kilpailu kalliita palveluja vaativista asukkaita vie pohjan yhteistyöstä myös maankäytön alalla.
Kilpailu hyvistä veronmaksajista koskee vain vauraita kaupunkiseutuja. Suurin osa Suomen kunnista on verotulojen tasauksen piirissä. Se on eräänlainen kuntien toimeentulotukijärjestelmä, joka takaa niille noin 3000 euroa verotuloja jokaisesta kunnan asukkaasta. Tämän piirissä oleva kunta ei hyödy asukkaittensa korkeista tuloista mitään. Tosin kunnat eivät aina tunnu ymmärtävän tätä. Jos Hollola onnistuu kaappaamaan varakkaan lahtelaisen asukkaakseen, Lahti menettää rahaa, mutta Hollola ei saa mitään.
Kaupunkiseudut – siis vaikka Turun ja Tampereen seudut – eivät voi kilpailla veronmaksajista tai kalliista asukkaista keskenään. Tai jos ne voivat, tämän kilpailun säännöt ovat positiiviset, koska ne kannustavat kehittämään elinkeinoelämää. Sen sijaan kaupunkiseudun sisällä kunnat voivat pyrkiä valikoimaan asukkaitaan. Tässä on kyse miinussummapelistä. Naapurille kannattaa aiheuttaa kahden miljoonan tappio, kunhan itse saa miljoonan hyödyn.
Kilpailu hyvistä veronmaksajista on johtanut siihen, että vaikkapa Helsinki ja Lahti kaavoittavat omakotitaloja alueille, joille pitäisi ehdottomasti kaavoittaa kerrostaloja ja Lahti on kaavoittanut vaurasta asukasta rantaan, joka olisi pitänyt jättää vapaaksi.
Kilpailu huonoista veronmaksajista on paljon raadollisempi. Sitä ei käydä yhtä avoimesti, koska sen menetelmät ovat vähemmän kunniakkaita. Esimerkiksi tällaisia keinoja voi käyttää:
Älä rakenne sosiaalista asuntotuotantoa, koska saat paitsi kipeästi tarvittuja poliiseja ja perushoitajia, myös mielenterveyspotilaita tai esimerkiksi lastensuojelun palveluja käyttäviä asukkaita.
Älä suosi joukkoliikennettä Jos edellytys kunnassa asumiseen on kahden auton omistaminen, aivan köyhimmillä ei silloin ole asiaa. Nurmijärven kunnanjohtaja Kimmo Behm vastusti junaa Klaukkalaa, koska ”Juna tuo huumeet”. Samasta syystä Tuusula ei ole suostunut rakentamaan 30 000 asukkaan kaupunkia pääradan varrelle Ristikytöön.
Laiminlyö vammaispalvelut, viivytä toimeentulotuen maksatusta ja uhkaa kohdella vanhuksiasi kaltoin siinä vaiheessa, kun nämä tarvitsevat laitospalveluja. Nämä keinot karkottaa kalliita asukkaita naapurikuntiin ovat laittomia, mutta käytännössä eivät sanktioituja.
Mitään näistä keinoista ei kannattaisi käyttää, jos kaupunkiseudut koostuisivat yksittäisistä kunnista. Koko seutua ajatellen sosiaalinen asuntotuotanto on hyvinkin tarpeellista, mutta paljon parempia ne vuokratalot ovat naapurikunnan puolella.
Kuntien välinen negatiivinen kilpailu kalliista asukkaista käynnistyi, kun valtionosuudet muuttuivat prosentuaalisista laskennallisiksi. Oppiminen vei kunnilta pitkään, mutta nyt jotkut osaavat jo vähän liiankin hyvin. Hyvinvointivaltio perustuu meillä kuntiin. Tällaisiin pelisääntöihin se ei voi perustua. Tämä kehitys tuottaa labiilin tasapainon. Kun yksi kunta joutuu muita heikompaan tilanteeseen, sen veroprosentti nousee ja palvelut heikkenevät. Sieltä pyritään pois. Paineet kapitalisoituvat asuntojen hintoihin. Köyhässä kunnassa asunnot ovat halpoja ja rikkaassa kalliita, jolloin yhä lisää köyhiä valikoituu köyhään kuntaan ja yhä enemmän rikkaita rikkaaseen kuntaan.
Nämä pelisäännöt johtavat myös asuinalueiden välisen segregaation kiihtymiseen. Sosiaalista sekoittamista on vaikea harjoittaa, jos naapurikunnat pyrkivät kuorimaan kerman päältä ja ottamaan kaiken hyödyn muiden pyrkimyksestä torjua segregaatiota.
Tähän on tultava muutos joko niin, että
- Kaupunkiseutujen kuntarakenne eheytetään niin, että kukin seutu muodostaa yhden kunnan
- Verotulot kerätään kaupunkiseuduittain yhteen ja jaetaan takaisin asukasluvun tms. suhteessa ja terveydenhuolto ja eräät kalliit sosiaalitoimen osat rahoitetaan yhteisestä kassasta. Tämä vie motiivin valikoida asukkaita, jolloin maankäytön yhteistyö voi alkaa sujua. Helsinki esimerkiksi saattaisi hyvinkin havaita, että Keilaniemi on erinomainen paikka korkean osaamisen yrityksille.
- Valtiovalta muuttaa valtionosuussääntöjä siten, ettei kermankuorinta enää kannata.
====
Perjantaina, jos Katainen suo, tästäkin asiasta neuvotellaan Säätytalolla
Aihetta käsittelevä juuri julkaistu tieteellinen artikkeli sanoo seuraavaa abstraktissaan. Lyhyesti teksti indikoi sitä, että kilpailun tuottamat haitat ovat suurempia kuin saman kaupunkialueen kuntien kilpailun tuottamat hyödyt siinä, että asukkaat voivat valita preferenssiensä mukaisen hallintojärjestelmän. http://papers.ssrn.com/sol3/papers.cfm?abstract_id=1471555
Local government law has fallen behind the times. Over the past two decades, economists have developed a deep understanding of ‘agglomeration economics,’ or the study of how and why mobile citizens and firms locate in cities. Their work argues that people decide to move to cities because of the reduced transportation costs for goods, increased labor market depth, and intellectual spillovers cities provide — that is, individuals and firms locate in cities in order to get the benefits of being near one another. Economically-minded local government law scholars have ignored this burgeoning literature and instead have continued to examine exclusively a separate set of benefits people get from their location decisions, the gains from ‘sorting.’ As analyzed in the well-known Tiebout model, individuals move between local governments in a region in order to receive public policies that fit their preferences.
This paper seeks to develop the framework for a modern law and economic method for analyzing local governmental law. Specifically, it claims that there is an inverse relationship between the gains from agglomeration and sorting. Having many small local governments, and enabling individuals to choose their local public policies by sorting among them, affects the organization and density of people in metropolitan areas, creating movement away from economically-optimal location decisions. Sorting thus reduces agglomerative efficiency. Similarly, the existence of agglomerative gains means that individuals are making location decisions for reasons other than matching their preferences for public policies. Agglomeration therefore causes a reduction in the efficiency of sorting.
States face a tradeoff between maximizing agglomerative and sorting efficiency in deciding how much power, and which responsibilities, to allocate to local governments. The need to balance these two conflicting sources of efficiency and changes in the nature of agglomerative gains over the last hundred years explains a great deal about the history of American local government law, current allocations of power between local governments and state legislatures, judicial decisions about local governmental power and the proper role for the federal government in policy areas, like housing and transportation, that are primarily regulated at the local level.
“Paineet kapitalisoituvat asuntojen hintoihin. Köyhässä kunnassa asunnot ovat halpoja ja rikkaassa kalliita, jolloin yhä lisää köyhiä valikoituu köyhään kuntaan ja yhä enemmän rikkaita rikkaaseen kuntaan. ”
Sattui silmiin tilasto, jossa oli tarkasteltu Helsingin muuttoliikettä tulojen valossa.
Poismuuttajat ansaitsivat keskimäärin n 60000 ja Hesaan muuttajat n 40000.
Eipä ole hillinnyt edes asuntojen hinnan nousua Hesassa
Liian vanha, muuttajien ikärakenne? Eli vanhemmille on kertynyt jo asunto-omaisuutta joten velkaisuusaste on pienempi.
Samalla kun neuvotellaan kaikesta tuosta, niin vuokra-asuntotuotannon edellytyksiä täytyy myös reippasti parantaa. Ja ehkä vähän ja sopivalla tavalla purkaa sosiaalisen asuntotuotantoon liittyvää säätelyä, esim. asukasvalinnan osalta, jossa sillä ei käytännössä ole merkitystä.
Joo tämänkaltaisia asioita sitä mielellään näkisi käsiteltävän hallitusohjelmassa, ei ydinvoimalalupien kategorista torppamista.
EU:n sisällä käydään samaa kilpailua monella tasolla.
EU-maat kilpailevat verotasoilla, niin yritys-kuin henkilöverotuksella
EU-maat kilpailevat elinkeinoelämän tuilla.
EU-maat kilpailevat myös EU-tukien jaosta
Tämä näkyy mm Baltiassa, josta väki muuttaa pois. Viimeksi luin Liettuan väestökadosta , väestö on vähentynyt itsenäisyyden aikana peräti 700000 ja jäljellä on n 3 miljoonaa. Sama suunta on Latviassa ja Virossakin.
Näihin maihin jäävät ikääntyneet ja muuten työelämään kelpaamattomat.
Värväreitä pyörii jo Suomen kouluissakin ja he yrittävät houkutella parhaimmistoa muuttamaan esim Saksa tarvitsee satoja tuhansia insinöörejä, kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle
Ei kilpailu osaavista ja hyvistä veronmaksajista enää rajoitu maiden sisälle
Eikö verotulojen tasausjärjestelmä myös vähennä tätä kilpailua hyvistä veronmaksajista? Mikäli olen oikein ymmärtänyt, siinä leikataan tätä hyväpalkkaisten veropottia vähempipalkkaisten ihmisten kuntien hyväksi.
Verotulojen tasaus merkitsee 37 prosentin veroa rikkalle kunnalle köyhien kuntien hyväksi. Kilpailu loppuu kokonaan niiden kuntien välillä, jotka ovat tasauksen piirissä, mutta lievenee vain osittain niiden våälillä, jotka ovat maksajia. Pääkaupunkiseudulla kaikki ovat maksajia.
hyvä osmo! pisteet paitsi mielenkiintoisesta aiheesta, niin myös hallitusneuvotteluihin kytkemisestä. vielä kun kykenet kommentoimaan kuntakysymysten taivalta hallitusohjelmaan, niin aukeaa loistavia mahdollisuuksia avoimeen demokratiaan perinteisen kabinetti-meiningin sijaan.
Sitran tuoreeseen barometriin http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/1135266244196 peilaten yllä ehdotetut lakimuutokset vaikeuttaisivat suomalaisen keskiluokan mahdollisuuksia tavoitella hyvää elämää. Tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat arjessaan hyvinvoivempia ja onnellisempia maaseutuympäristössä. Kaupungeissa taasen vetää puoleensa työ ja toimeentulo.
Onko siis ihme, jos moni suomalainen pyrkii nämä kaksi yhdistämään? Mikään ei ole ihmiselle luontaisempaa kuin hyvän elämän tavoittelu itselleen ja läheisimmilleen. Sen jälkeen vasta tulee kaikki muu.
az, “yllä ehdotetut lakimuutokset vaikeuttaisivat suomalaisen keskiluokan mahdollisuuksia tavoitella hyvää elämää”. Niin miten? Eikö siellä maalla voi asua potkimatta köyhiä ulos?
Mikko Särelä ainakin osaa kertoa siitä tutkimuksesta enemmän, mutta ihmisten tyytyväisyys asuinympäristöönsä on joidenkin mukaan U:n muotoinen; tyytyväisimpiä ollaan tiheään ja harvaan asutuilla alueilla. Minusta tämä käy myös arkijärkeen.
az:
“Onko siis ihme, jos moni suomalainen pyrkii nämä kaksi yhdistämään? Mikään ei ole ihmiselle luontaisempaa kuin hyvän elämän tavoittelu itselleen ja läheisimmilleen. Sen jälkeen vasta tulee kaikki muu.”
Kuntapolitiikan yhteydessä ongelma on siinä, että tuota hyvän elämän tavoittelua tehdään toisten rahoilla.
Kaupunkiseudut tukevat huimilla summilla maaseutukuntien palveluja. Kyllä se parempi elämä saattaisi sittenkin löytyä kaupungista, jos kaupungissa olisi kymmenen prosenttiyksikköä matalampi veroaste (kuten Helsingissä suurinpiirtein olisi ilman tasausjärjestelmää) ja maaseudulla vastaavasti kymmenen yksikköä korkeampi. Tai ainakin eri vaihtoehtojen hyviä ja huonoja puolia tulisi harkittua todella paljon tarkemmin.
Nykyinen järjestelmä kannustaa täysin vääristyneeseen kilpailuun hyvän elämän tavoittelussa, eikä siinä ole kokonaisuuden kannalta mitään järkeä.
“Palvelujen järjestäminen on niissä kallista, mutta ei se kuntaliitoksella halvemmaksi tule.”
Joo, ei kuntaliitos automaattisesti menoja vähennä. Mutta epäilen myös tuon lauseen alkuossaa pätevyyttä. Ei peruspalveluiden (peruskoulu, perusvanhustenhuolto, perusterveydenhoito,…) järjestäminen pienissä kunnissa välttämättä kallista ole. Vai onko tuo todistettu jossain?
Terveyspalvelut halutaan kai tarjota kaikille suomalaisille jokseenkin saman tasoisina. Kalliiden palveluiden kustannusten epätasainen jakautuminen eri kunnille on riski pienimmille kunnille. Ja jossain määrin myös isommille kunnille ja kuntayhtymille. Minusta on itsestään selvää, että luonteva ylin vastuun kantaja ja takuun antaja eli rahoituksen tasaaja olisi valtio.
Kaupunkiseutujen yhdistämisen sijaan luontevinta olisi siis mennä saman tien valtion tasolle. Valtio voisi jakaa verotuloja kunnille suhteessa lastentarhalaisten, koululaisten, potilaiden, kalliiden potilaiden ja apua tarvitsevien vanhusten lukumäärään. Näin voitaisiin hoitaa kaikki palvelut, joissa kuntien koko riittää ne tuottamaan (eli sydänleikkaukset keskitettäisiin edelleen keskussairaaloihin ja korkein opetus muutamiin yliopistoihin).
Kaupunkien mahdollisiin yhdistämisiin voisi sitten hakea muita perusteita. Helsingin seutu on tosiasiassa yksi iso orgaaninen kunta, joten esimerkiksi kaavoitusta, liikennejärjestelyjä yms. voisi kyllä hoitaa keskitetymminkin. Toisaalta ei minulla olisi mitään sitä vastaan, vaikka Katajanokka haluaisikin omaksi kunnakseen ja hoitaisi peruspalvelunsa ja muut paikalliset asiat itse. Tässä asiassa kyse on enemmän luontaisista tasoista hoitaa asioita ja paikallisidentiteetin vahvuudesta, ja tietenkin paikallisten asukkaiden toiveista. Katajanokka voisi silti kuulua Helsingin seudun “maakuntaan”/“superkuntaan”, ja vaikka Helsinkiinkin siinä välissä. Ongelmaksi monessa tasossa tulee vain se, saadaanko vastuut jaettua eri tasoille luontevasti niin, että arkipäivän työssä jako on selvä.
Mutta pointti oli siis se, että peruspalvelut olisi järkevä taata kaikille jokseenkin saman tasoisina, rahoituksellisesti periaatteesa valtion tasolta, toteutuksellisesti aika alhaalla, lähellä tarvitsijoita, usein pienehköissä (peruspalvelu)yksiköissä, paikallisten asukkaiden ohjeistuksen mukaan.
Tarkoitetaanko tässä kampituksella mm. Helsingin vastustusta Kehä-II:n jatkorakentamiselle, joka hyödyttäisi espoota ja vantaata, mutta ei juuri vaikuta helsinkiin?
Kun katsoo pääkaupunkiseudun kuntien “kilpailua” niistä hyvistä veronmaksajista, niin kovin oudolta kuva näyttää.
Kehyskunnat ja Espoo houkuttelevat niitä hyviä veronmaksajia, Espoo ja Vantaa myös yrityksiä alueelleen. Helsinki taasen tekee kaikkensa työntääkseen näitä pois alueeltaan.
Suurimman ongelman Helsingissä aiheuttaa asumisen kustannusten kestämätön taso ja jatkuva, paljon palkkatasoa nopeampi, nousu.
Osmokin on tehnyt paljon työtä Ksltk:ssa pitääkseen Helsingin asumiskustannusten nousun hirvittävän nopeana. Ei yksin kaupunkisuunnittelulautakunnan ohjaaman ja johtaman kaavoituksen niukkuus, vaan myös kaavojen toteutuskelvottomuus ja vaikean rakennettavuuden euraukseba kustannustason nousu pitää asumisen hintaa nousussa ja työntää veronmaksajia muualle.
Kaupunki pitää myös keinotekoisesti rakennusalan kilpailun minimissään jakamalla tontteja vain tietyille isoille gryndereille. Kilpailua edistäisi kummasti jos rakennuttajiksi hyväksyttäisiin muitakin kuin Kiinteistövirastossa ahkerasti lobbaavia isoja rakennuttajia.
Helsingin kaupunki on myös rakentamisen normien äärimmäisen toukoilla tulkinnoillaan ( mm. esteettömyys vaatimukset) nostanut asumisen kustannuksia. Osmo jaksaa nostaa kerta toisensa jälkeen asumisen korkean hinnan syyksi pysäköintipaikka normit, vaikka niiden osuus kustannuksista ei yllä kuin samalle tasolle väestönsuojien rakentamisvelvoitteen kanssa.
KariS, äkkiseltään kuvittelisi että ne jotkaa ostaa kalliita asuntoja varmaan myös maksaa aika paljon veroja.
T. Kehä II on hylännyt jokaikinen laskutaitoinen ihan kotikunnasta riippumatta, syynä kustannukset, maksaisi noin 700 miljoonaa. Helsingin kaupungilla ensi vuoden katu, motari- ja ratainvestointeihin on näillä näkymin käytössä noin 90 miljonaa. Se on kyllä ihan totta ettei tuo Helsinkiä muutenkaan juuri kiinnosta. Nyt kai Espoossa mietitään vielä jotain katua.
Viimeksi Kehä II vaati Helsingin ja Uudenmaan yrittäjät yhtenä investointina jotka ovat heidän vaihtoehtonsa ruuhkamaksuille, ilmeisesti ajatuksena että niillä jotenkin päästäisiin ruuhkista. Se mikä tässä on koomista on että se ruuhkaennuste vuodelle 2017 jonka takia niitä ruuhkamaksuja esitetään sisältää mm. Kehä II ja muutenkin Keskustatunnelia lukuunottamatta yrittäjäjärjestön vaatimat investoinnit. Ja niihin ei ole rahaa, viimeisimpänä kaatui se Kehä I ja Itäväylän risteys.
En ole koskaan ymmärtänyt Oden ajatusta kuntien välisestä epäreiluudesta. Jos epäreiluutta halutaan nähdä, niin esim se, että joku syntyy ökyperheeseen ja joku syntyy työttömään perheeseen, on epäreilua. Joku on Mali ja joku on Suomi, sekin on epäreilua. Onko se Nurmijärven vika, jos on 40 kilometrin päässä Helsingistä. Elämässä on asioita, joita on vaan siedettävä. Kuten se, että Helsingin kaupunki on nykymaailman mitassa syntynyt typerälle paikalle. Monissa isoissa kuapungeissa on tilanpuutteen vuoksi tehty pilvenpiirtäjiä. Tehkää tekin. Nurmijärvellä ne olisivat koomisia.
Ajatus pienen kunnan kaatumisesta kalliin hoidon vuoksi kummittelee eri kirjoituksissa jatkuvasti.
Kuitenkin esim. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin perussopimuksessa jo on katto ja tasaus: “Perussopimuksen 29 §:n mukaan yksittäisen potilaan hoidosta kalenterivuoden aikana aiheutuneet kustannukset,
jotka ylittävät valtuuston vuosittain määräämän euromääräisen rajan, katetaan jäsenkunnilta
asukasta kohti perittävällä maksulla. Kustannuksissa otetaan huomioon sekä kuntayhtymän omissa sairaaloissa tai toimintayksiköissä annettu hoito että kuntayhtymän ulkopuolisissa sairaaloissa tai toimintayksiköissä annettu kuntayhtymän niille korvaama hoito. Vuoden 2011 rajaksi on vahvistettu 50000 euroa, ja jäsenkunnan maksuosuus on 50,14 euroa asukasta kohti.”
Eiköhän vastaava järjestelmä ole muillakin?
Raimo K. Katto on potilaskohtainen. Tuhannen asukkaan kunnassa tuo 50 000 euroa olisi 0,2 penniä veroissa. Koulubussin kolarin jälkeen omavastuu maksettaisiin jokaisesta. Aiemmin katto ei korvannut mielenterveyshoitoa, mutta tuossa pykälässä sitä ei näköjään ole rajattu ulos. Katto koskee vain erikoissairaanhoitoa, mutta ei vanhainkodissa pari vuosikymmentä makaavaa dementikkoa, jonka vuosikustannus on tuota 50 000 euron luokkaa ja kokonaiskustannus miljoona euroa.
Pienten kuntien ongelmana on sairauksien geneettinen ryvästyminen, jota potilaskohtainen katto ei auta.
tpyyluoma: Nämä kalliiden asuntojen ostajat ovat vaikkapa meidän kansanedustajia jotka saavat VEROTTOMIA kulukorvauksia asumiseensa (no, tämä vain esimerkkinä niistä lukuisista hyvätuloisista joita hyväveli-yhteiskunta paapoo) tai sitten pääomaverotulojen kautta veroprosenttiaan pienenä pitäviä “yrittäjiä”. Tietysti joukossa on myös aidosti suurituloisia jotka myös maksavat suuret määrät veroa.
Helsingin ongelma on se, ettei se kykene pitämään tavallisia keskituloisia asukkaita. Ansiotuloillaan eläviä lapsiperheitä. He ovat kuitenkin se suuri massa joka suurimmat nettoverotuotot saa aikaan. Maata Helsingissä olisi, mutta kun osaamaton kaavoitus- ja maapolitiikka pitää niukkuutta yllä, niin ahneet grynderit mieluummin kuorivat hyvätuottoisen kerman päältä kuin tekisivät kohtuuhintaisia (ja kohtuukatteisia) asuntoja normiperheille.
Juho Laatu: “Terveyspalvelut halutaan kai tarjota kaikille suomalaisille jokseenkin saman tasoisina.”
Tämä on toteutettu niin, että Helsingissä matka poliklinikalle on lyhyt, mutta siellä joutuu jonottamaan monta tuntia. Maaseudulla matka poliklinikalle kestää monta tuntia, mutta jonottamiseen ei kulu paljon aikaa… 😉
Karis, Helsingissä tehdään muistaakseni jotain reilu 5 000 uutta asuntoa vuodessa. Meillä on kansanedustajia ja rallimiljonäärejä kuitenkin aika rajallisesti.
lundvist, ehkä sen ajatus aukeaa paremmin jos ottaa hypoteettisen esimerkin että Lauttasaari olisi itsenäinen kunta, joka saisi subventiota palveluihin ja infraan muilta sekä kieltäytyisi esimerkiksi kaavoittamasta vuokra-asuntoja. Sijainti ei ole se pointti.
Kommentti jouni lundqvistin viestiin 18.5.2011 kello 21:07
Tokkopa muuten mitään kaupunkikuvallisia arvoja menetettäisiin, jos Itä-Pasila jyrättäisiin maan tasalle ja rakennettaisiin tilalle niitä pilvenpiirtäjiä. Olisi vielä hyvien kulkuyhteyksienkin varrella.
Terveisin Kalevi Kämäräinen
tpyyluoma: “Karis, Helsingissä tehdään muistaakseni jotain reilu 5 000 uutta asuntoa vuodessa. Meillä on kansanedustajia ja rallimiljonäärejä kuitenkin aika rajallisesti.”
Viime vuonna uusia asuntoja valmistui 2261 (lähde). Aivan selvää niukkuutta.
Mainittu 5000 on varsin optimistinen virallinen tahtotila muutaman vuoden takaa, saa nähdä toteutuuko koskaan.
tpyyluoma: Helsingin valtuuston asettama minimitavoite on tuo 5000 asuntoa vuodessa. Mutta todellisuus on ollut vain 2000 — 3000 vuodessa jo usaen vuoden ajan. Eli jo tuon syntyneen vajeen kiinnikurominen edelyttäisi ihan toisentasoista toimintaa kuin mihin vaikkapa ksltk:ssa kyetään, sielläkin lähinnä vaan näperrellään yksittäisten pikkuasioiden parissa. Osmon kannanotot tällä palstalla kertovat karua kieltä siitä ymmärtämättömyyden määrästä joka kaupunkisuunnittelusssa Helsingissä vallitsee.
spottu, joo muisti pätkii, tosin viime vuosi taisi olla poikkeuksellisen alhainen (lama)?
Pääkaupunkiseudun kaupungeista ainoa joka on lapsipuolen asemassa, lähinnä maantietellisistä syistä, on Vantaa. Sillä ei ole merenrantoja eikä yliopisto-yksikköä. Lisäksi suurta osaa Vantaata riivaa lentomelu. Silti se on ottanut vastuun pk-seudun kasvusta ja muiden yhteisten funktioiden hoidosta.
Osmo Soininvaara:
Varmaan on näin ja symppaan kirjoitusta kokonaisuudessaan, mutta tähän voisi lisätä sen, että hyvien veronmaksajia havitellaan luultavasti myös oheisvaikutusten toivossa. Ajatellaan ehkä, että on todennäköisempää, että muutamalla rikkaalla on suuremmalla todennäköisyydellä hyvät verkostot, jotka jollain tavalla kanavoivat jonkinlaista kulttuurista pääomaa kunnalle tai sitten innostusta elävöittää alueen kulttuurielämää tai kyky hankkia paikalliselle urheilujoukkueella hyvä sponsori.
Luultavasti olettama on ainakin jossain määrin oikea, enkä pidä juuri tätä kilpailua yhtä vahingollisena, mutta tällainen logiikka selittäisi myös sitä, että tasauksen piirissä olevat kunnat haluavat sitä hyvää mitä mahdollisesti saadaan rikkaiden myötä.
Kärjistäen Helsinki saattaa olla jakautumassa kahtia: Ihmisiin joille asumisen hinta ei ole tärkein kriteeri, koska tulot ovat niin korkeat ja/tai varallisuutta on niin paljon, että kalliskaan asuminen ei kavenna liikasi valinnanvapautta ja toisaalta ihmisiin joille asumisen hinta ei tärkein tai ainoa kriteeri, koska asuminen maksetaan ensisijaisesti tulonsiirtoina valtion ja kunnan pussista, että onnea Helsinki.
Mutta mutta ei kait kunnan kannata tarjota erityisen edullisia vuokra-asuntoja, koska edulliset vuokra-asunnot heikentävät kunnan saumoja kupata valtiolta asumistukia.
Oho:
Vuokrien kalleudella ei pysty kuppaamaan rahaa valtiolta, koska asumistuki ei korva arava-vuokria korkeampia vuokria.
Olenkin pitempään miettinyt syitä miksei juna-asemia rakenneta heti niihin kohtiin junaratoja joiden läheisyydessä on paljon asukkaita, tai paljon potentiaalisia asukkaita.
Esimerkiksi Vaasan ja Seinäjoen välillä on useita lähes matkustajattomia asemia, mutta kaikkein suurimman asukastiheyden omaava alue ei omaa juna-asemaa! Se että ei rakenneta Mustasaaren-asemaa (tai millä nimellä kutsuttaisiinkaan) jonnekin Vanhan Vaasan läheisyyteen johtuu tässä tapauksessa puhtaasta ajattelemattomuudesta.
Oho: Olet aivan oikeassa. Helsingin harjoittaman politiikan seurauksena täällä asuu kohta vain tosirikkaita tai tosiköyhiä. Näille jälkimmäisille asumisen maksaa yhteiskunta (asumis- ja toimeentulotukina).
Kun samanaikaisesti Helsinki kohtelee kaltoin myös yritysten mahdollisuuksia toimia kaupungin alueella (mm. pysäköintiä vaikeuttamalla) niin yhteisöverotuottokin hiipuu.
Helsingin poliittiset päätäjät tekevät siis kovasti töitä työntääkseen kaupungista niin asukkaita kuin elinkeinoelämää kehyskuntiin.
tpyyluoma: “spottu, joo muisti pätkii, tosin viime vuosi taisi olla poikkeuksellisen alhainen (lama)?”
Tietty, mutta edes laman jälkeen patoutuneissa aloituksissa ei päästä 5000:een. Jos rakennettaisiin oikeaa kaupunkia, esimerkiksi bulevardeiksi muutettavien motareiden ympäristöön, olisi tilanne ihan toinen. Harvaa lähiömattoa pitää olla poskettomia määriä että 5000 asuntoa saataisiin täyteen.
Heikki: “Esimerkiksi Vaasan ja Seinäjoen välillä on useita lähes matkustajattomia asemia, mutta kaikkein suurimman asukastiheyden omaava alue ei omaa juna-asemaa!”
No eipä meilläkään kovin vahvasti mene kun Kalliosta ja Krunikasta puuttuu metron sisäänkäynti ja Punavuoressa on pari bussia ja yksi sightseeing-ratikka.
Helsinki kerää myös maahanamuuttajat ja heidän tulotasonsa vastavan ammatin kantaväestöön on vain n 60 %
Eli he vain lisäävät sosiaalihuollon menoja kun he eivät pienituloisina kykene elättämään itseään ja perhettään.
Samoin maahanmuuttajien työttömyysaste on korkeampi kuin kantaväestön.
Myöskin nuo ns lähetetyt työntekijät kerääntyvät pääosin Helsinkiin ja he eivät maksa veroja eivätkä sosisaaliturvamaksuja Suomeen jos edes kotimaahankaan, mutta käyttävät kuitenkin palveluja
Heikki:
Mustasaaressahan on ollut asema — jostain syystä se vain aikanaan lakkautettiin ja sittemmin asemarakennuskin tuhoutui tulipalossa. En tiedä, tuliko sieltä silloin sitten vielä vähemmän matkustajia kuin noilta “lähes matkustajattomilta asemilta” vai mikä oli syynä, mutta jo 90-luvulla, kun Tervajoella vielä oli lipunmyyntiäkin, oli junan pysähtyminen Mustasaaren (entisellä) asemalla poikkeus. Sinänsähän esimerkiksi entinen asuinkuntani on kaavoittanut lisäasutusta wanhan kuntakeskuksen lisäksi lähinnä Tervajoen aseman liepeille ja sinne onkin muuttanut asukkaita, jotka käyvät töissä Vaasassa tai Seinäjoella — autolla. Alueelle mahtuisi (ja on tulossakin) vielä lisää asutusta, mutta radasta ja asemasta huolimatta työmatkaliikenne siis kulkee pyörillä eikä kiskoilla.
Pilvenpiirtäjiä kannattavat pitäisi tuomita loppuelämäkseen asumaan semmoisten varjossa. Muilta siellä asumista olisi törkeätä vaatia näillä leveysasteilla.
Pienet kunnat ja terveydenhoidon menojen riskit: asiaa, Ode!
Siirretään suosiolla terveydenhoito kunnista maakuntien hoidettavaksi eli siirrytään maakuntaitsehallintoon.Kts. Kainuun-malli ja Ahvenenanmaa.
t. nimimerkki “pienten, talkoohenkisten kuntien puolesta”
Ode: toimeentulotukea saa kuitenkin sen verran, että vuokran jälkeen käteen jaa vuokran suuruudesta riippumatta se reilu 400€. Voi olla vaikeaa saada tukia 1000€ keskustayksiöön, mutta kyllä moni toimeentulotuen varassa elävä asuu yksityisellä ja tällöin vuokran nousu 20€:llä on asukkaalle täysin yhdentekevää.
Laajennetaan tuo verotulojen tasausjärjestelmä 100 %:iin. Silloin jokainen asukas toisi kuntaan saman verran rahaa eikä kuntien tarvitsisi valikoida asukkaitaan. Samalla pitäisi tietysti justeerata muuta kuntien ja valtion välistä rahaliikennettä, jotta muutoksella ei olisi vaikutusta kuntien taloustilanteeseen.