Vaalitappion erittelyä (1) tyytymättömyys hallituspolitiikkaan

Kiitet­tävä määrä palautet­ta tuli postauk­seeni ”mitä meni vikaan”. Hyväksyt­tyjä kom­ment­te­ja tuli 606 ja asi­at­tom­i­na hylät­tyjä parikym­men­tä. Yritän nyt vetää yhteen, mitä min­un mielestäni tapah­tui.  Pilkon ana­lyysin eril­lisik­si artikkeleik­si, jot­ta en jou­tu­isi kir­joit­ta­maan tolkut­toman pitkää jut­tua ja jot­ta keskustelu pysy­isi luettavana.

Vihrei­den hal­li­tus­poli­ti­ik­ka ei näyt­tänyt ulospäin eri­tyisen tulok­sel­liselta. Tuli vaikutel­ma, että puolue on pant­ti­vank­i­na por­var­i­hal­li­tuk­ses­sa tuke­mas­sa asioi­ta, joi­ta ei kan­na­ta. Syynä tähän oli­vat toisaal­ta se, että vihrei­den paikat hal­li­tuk­ses­sa eivät olleet eri­tyisen kiitol­lisia ja toisaal­ta se, että tiedo­tus­poli­ti­ikas­saan vihreät oli­vat aivan liian kilt­te­jä, jol­loin tieto ankaris­takin käden­vään­nöistä hal­li­tuk­sen sisäl­lä ei välit­tynyt ulospäin.

Työmin­is­terin paik­ka on aina epäki­itolli­nen. Keinot työt­tömyy­den vähen­tämisek­si eivät ole työmin­is­terin käsis­sä, mut­ta syy työt­tömyy­destä lankeaa kuitenkin hänen päälleen. Min­is­ter­il­lä on varsin vähän päätös­val­taa, kos­ka min­is­ter­iö ja työvoima­toimis­tot vain sovelta­vat lake­ja. Aika ham­paa­ton olisi min­is­teri, jon­ka tehtävä olisi hallinnoi­da Kelaa mut­ta ei voisi vaikut­taa sosi­aalipoli­it­tiseen lain­säädän­töön. Anni Sin­nemäkeä ajatellen työmin­is­teri oli eri­tyisen epäki­itolli­nen, kos­ka hänen osaamisalueen­sa ovat muual­la. Kult­tuuri­m­in­is­ter­inä Anni olisi ollut vahva.

Tui­ja Brax tul­laan alan sisäl­lä muis­ta­maan hyvänä oikeusmin­is­ter­inä, varsinkin kun maas­sa on koke­mus­ta myös huonoista oikeusmin­is­tereistä, mut­ta käräjäoikeusu­ud­is­tuk­sen kaltaiset asi­at eivät vil­litse suuria kansanjoukkoja.

Oman profi­ilin ylläpi­to oli paljon helpom­paa sil­loin, kun vihreil­lä oli ympäristömin­is­terin ja perus­palve­lu­min­is­terin pestit.

Vihreät min­is­ter­it – jostain syys­tä eri­tyis­es­ti Tui­ja Brax – on julk­isu­udessa pan­tu vas­tu­useen muidenkin min­is­te­rien tekemi­sistä. Julk­isu­udessa käy­dys­tä keskustelus­ta olisi vain­ut kuvitel­la, että Lex Nokia olisi oikeusmin­is­terin esit­telemä laki. Siitä oli vas­tu­us­sa Suvi Lin­den. Kaik­ki lait kulke­vat oikeusmin­is­ter­iön lain­tarkas­tuk­sen kaut­ta, mut­ta se ei ole poli­it­tista tarkoituk­sen­mukaisu­ushark­in­taa, vaan oikeusmin­is­ter­iön juris­tit arvioi­vat lakien teknistä virheettömyyttä.

Mon­ta ker­taa ihmettelin suuresti, mitä vihreät ovat hal­li­tuk­ses­sa tehneet. Kun kysyin, sain aivan tyy­dyt­tävän vas­tauk­sen. Olisi ollut hyvä, jos joku muukin olisi saanut saman tiedon. Aiu­van liian kiltisti nou­datet­ti­in peri­aatet­ta, jon­ka mukaan hal­li­tuk­sen sisäiset kii­s­tat käy­dään hal­li­tuk­sen sisäl­lä eikä lehdis­tössä. Eiv ät tätä muutkaan nou­dat­ta­neet, ei olisi pitänyt vihrei­denkään. Koko vaiken­e­misen peri­aate on väärä eikä sovi demokra­ti­aan. (Täl­lä blogilla ei moi­seen hyssyt­te­lyyn syyl­listytä J)

Esimerkik­si tuo paljon par­jat­tu Lex Nokia jou­tui kyl­lä ennen hyväksymistään puoluei­den välisi­in neu­vot­telui­hin. Vihrei­den oli mah­do­ton esite­tyssä muo­dos­sa lakia hyväksyä. Vaadimme ja saimme siihen pykälä­muu­tok­sia, vaik­ka emme saa­neetkaan lakia kokon­aan kumoon. Nuo pykälä­muu­tok­set, niin pie­niltä kuin ne näyt­tivätkin, sabotoi­vat koko lain, eikä sitä ole käytet­ty vielä ker­taakaan.  Tämä olisi pitänyt ker­toa ulos. Hal­li­tuk­sen sisäiselle ilmapi­ir­ille ei tietenkään olisi tehnyt hyvää ryhtyä ker­sku­maan sil­lä, että onnis­tu­imme sabotoimaan Suvi Lin­denin lain toimintakyvyttömäksi.