Oikealla, vasemmalla vai edellä (2): Ostopalvelut

Palvelu­jen tekem­i­nen omana työnä tai ost­a­mi­nen on selvä ide­ologi­nen kysymys – joillekin. Espoon kokoomus ulkois­taa kaiken vaik­ka tap­pi­ol­la ja moni vasem­mis­to­lainen halu­aa säi­lyt­tää palve­lut kun­nan toim­intana hin­taan mihin hyvän­sä. Min­ulle kysymys on prag­maat­ti­nen, mut­ta olen hyvin useim­miten pää­tynyt siihen, ettei eri­tyis­es­ti sosi­aali- ja ter­veyspalvelu­jen ulkois­t­a­mi­nen ole tarkoituksenmukaista.

Vihrei­den ryh­mässä oli aikanaan suur­ta erim­ielisyyt­tä siitä, voidaanko koulu­jen ruokailu kil­pailut­taa, vai pitääkö se antaa monop­o­li­na Palmi­alle. Asia ratkaisti­in niin, että kil­pailute­taan vähän. Tässä kil­pailus­sa Palmia on sinän­sä men­estynyt hyvin.

Mitä piilee vasem­mis­to­laisen argu­mentin takana, kun ostopalvelu­ja lähtöko­htais­es­ti vas­tuste­taan? Toden­näköis­es­ti kan­ta ote­taan tun­teel­la, joten asia ei muu­tu toisek­si, vaik­ka kan­nan perusteik­si ote­tut argu­men­tit kumoaisi. Tun­teel­la se Espoon kokoomuskin toimii. Täl­laista on kuitenkin esitetty.

Kun­nan tulee olla yksi­ty­isiä parem­pi työnantaja

Palvelu­ja ei saa ulkois­taa, kos­ka kun­ta on hyvä työn­tek­i­jä ja ulkois­t­a­mi­nen altistaisi tur­val­li­sis­sa työ­suhteis­sa ole­vat riistolle.

Argu­ment­ti on minus­ta jopa virheellinen.

a) Olisiko kun­tatyön­tek­i­jlöi­den rälssisää­ty oikeudenmukainen?

Maail­ma olisi paljon parem­pi, jos työ­suh­teet oli­si­vat tur­val­lisia ja työolot hyviä. Mut­ta muut­tuuko se parem­mak­si, jos kun­nan työn­tek­i­jöistä muo­doste­taan etuoikeutet­tu rälssisää­ty, jon­ka kulut nuo yksi­tyis­sek­torin riis­te­tyt työn­tek­i­jät mak­sa­vat?  Eikö olisi parem­pi asia hoitaa paran­ta­mal­la työlain­säädän­töä. (kolmikan­ta siis ohit­taen, kos­ka kolmikan­ta ei huole­h­di tästä asi­as­ta). Julkisen sek­torin työn­tek­i­jöille on tämän mallin mukaan tehty mui­ta selvästi parem­mat olot Kreikas­sa, mut­ta vasem­mistopoli­itikot eivät silti tunne Kreikkaa kohtaan mitään ylit­se­vuo­tavaa solidaarisuutta,

b) Väite kun­tien parem­mista oloista on myytti.

Monel­la alal­la työn­tek­i­jät äänestävät jaloil­laan ja siir­tyvät kun­nan hyvistä ja tur­val­li­sista työ­suhteista yksi­tyis­sek­to­rille riis­tet­täväk­si. Näin ei tapah­du vain ter­vey­den­huol­los­sa, jos­sa sekä lääkärit että hoita­jat ilmoit­ta­vat parem­mat työolot – ei palkan – syyk­si siihen, että he pyrkivät töi­hin yksi­tyiselle. Nuoret kul­jet­ta­jat eivät halua töi­hin Helsin­gin omis­ta­maan bus­si­fir­maan, kos­ka ainakin nuorten kul­jet­ta­jien työolot ovat yksi­ty­i­sis­sä yhtiöis­sä paremmat.

Hyvil­lä asioil­la ei saa tehdä voittoa

Tämä on intu­iti­ivis­es­ti mielekäs argu­ment­ti, mut­ta kaatuu vas­takysymyk­seen: onko parem­pi tehdä voit­toa huonoil­la asioil­la? Jos voiton­tavoit­telu ajaa ihmisiä ja organ­isaa­tioi­ta eteen­päin, eikö se pitäisi val­jas­taa nimeno­mais­es­ti hyvien asioiden edis­tämiseen? Argu­men­tis­sa on kuitenkin järkeä, kun sitä vähän kehitetään.  Jos ter­vey­den­huol­los­sa tavoitel­laan voit­toa eikä hyvää hoitoa, voiton­tavoit­telu vääristää käyt­täy­tymistä, jos mak­se­taan vääristä asioista – mak­se­taan esimerkik­si tehdy­istä toimen­piteistä eikä siitä, para­neeko potilas.

Niin­pä min­un argu­ment­ti­ni ostopalvelu­ja vas­taan ovat toisenlaiset.

Kun­nan vas­tuu työt­tömien työllistäjänä

Kun­nan kan­nat­taa palkata omi­in organ­isaa­tioi­hin­sa henkilöitä, joiden työ­panos ei ole aivan sat­apros­ent­ti­nen, kos­ka muuten kun­ta jou­tu­isi mak­samaan puo­let tämän työmarkkinatuesta/toimeeentulotuesta. Työt­tömyy­suhan alais­ten työl­listämi­nen kun­nan palveluk­seen on olen­nainen osa Ruotsin men­estys­tä. Laki säädet­ti­in täl­laisek­si juuri kan­nus­ta­maan kun­tia palkkaa­maan osatyökyky­isiä ja maa­han­muut­ta­jia. Jos kun­ta ulkois­taa kaiken, se ei voi täyt­tää tätä tarvet­ta. Tämän ei teo­ri­as­sa ole argu­ment­ti kil­pailu­tus­ta vas­taan, kos­ka voidaan­han kil­pailun sään­töi­hin pisteyt­tää tämäkin näköko­h­ta, mut­ta käytän­nössä se on, kos­ka ei osa­ta pisteyt­tää. Sinän­sä min­ul­la on sel­l­ainen käsi­tys, että jäyk­istävistä johtosään­nöistä johtuen vapaat yksi­tyiset yrit­täjät pysty­i­sivät käyt­tämään vajaakun­tois­t­en työ­panos­ta parem­min hyväk­seen kuin kun­ta, jon­ka kaik­ki toimin­not on normitettu.

Mut­ta ennen kuin joku kehit­tää tavan ottaa tämä sosi­aa­li­nen velvoite kil­pailu­tuk­sen kri­teereik­si, tämä argu­ment­ti kil­pailu­tus­ta vas­taan pätee.

Ostamisen vaikeus

Olen kir­joit­tanut han­k­in­ta­lain ongelmista oman artikkelin.

Kil­pailu­tuk­sen han­kalat sään­nöt tekevät esimerkik­si (nyky­tulkin­nal­la) mah­dot­tomak­si tur­va­ta demen­toitu­van van­huk­sen hoidon jatku­vu­us. Jatku­vu­us taas on niin tärkeä asia, että se melkein yksinään riit­tää syyk­si tehdä asi­at kun­nan työnä sen sijaan, että van­huk­sen hoita­ja vai­h­tuu vuosit­tain. Ongel­ma on ratkaistavis­sa, mut­ta ennen kuin se ratkaistaan, olen vastaan.

Mis­tä maksetaan

On aito ter­veystalousti­eteelli­nen ongel­ma selvit­tää, mis­tä ter­vey­den­huol­los­sa pitäisi mak­saa. Van­han kaupunki­tari­nan mukaan (Maon)  Kiinas­sa lääkärille mak­set­ti­in kap­i­taa­tiope­ri­aat­teen mukaan kaik­ista poti­laista, jot­ka ovat ter­veitä, mut­ta lopetet­ti­in mak­sami­nen, jos poti­las sairas­tui. Mak­sami­nen alkoi uud­estaan, kun /jos poti­las parani. Tässä mallis­sa insen­ti­iv­it oli­vat kun­nos­sa. Ilmeis­es­ti tari­na ei ole tot­ta, mut­ta pohjo­is­mainen hyv­in­voin­ti­val­tio toimii näin. Ter­ve kansalainen käytöis­sä ja mak­saa vero­ja, sairas ei mak­sa, mut­ta ter­ve­hdyt­tyään mak­saa taas.

Kun raha alkaa seu­ra­ta poti­las­ta, joudu­taan ter­veystalousti­eteel­lisi­in ongelmi­in. Jos poti­laas­ta mak­se­taan tuon kiinalaisen peri­aat­teen mukaan, asi­at ovat suurin piirtein kun­nos­sa, mut­ta jos jokaises­ta tem­pus­ta mak­se­taan erik­seen, kus­tan­nuk­set räjähtävät.  Ruot­sis­sa, jos­sa kansalaiset saa­vat vali­ta yksi­tyisen ja julkisen ter­vey­den­huol­lon väliltä, mak­su on ratkaistu ainakin parem­min, jos ei hyvin, mut­ta suo­ma­laiset mallit ovat tois­taisek­si avut­to­mia. Ennen kuin tämä ohjau­songel­ma ratkaistaan, ter­veyspalvelu­ja ei kan­na­ta yksityistää.

Onko argu­men­til­la väliä, jos joka tapauk­ses­sa vas­tus­taa yksi­ty­istämistä? On, kos­ka olo­suh­teet voivat muut­tua ja jokin argu­ment­ti voi menet­tää tehon­sa. Sil­loin jär­jis­sään ole­va muut­taa mieltään.