Oikealla, vasemmalla vai edellä?

Eri­laiset vaa­likonev­as­tauk­set ovat pal­jas­ta­neet, että vihrei­den ehdokkaat sijoit­tuvat  yht­enäis­es­ti arvolib­er­aal­isu­usasteikol­la mut­ta epäy­ht­enäis­es­ti per­in­teisel­lä oikeis­to- vasem­mis­to –akselil­la. Mit­tauk­sista puut­tuu tyystin kol­mas vihre­itä yhdis­tävä akseli: ahneus – kohtu­ullisu­us sen lisäk­si, että varsi­naisa ympäristökysymyk­siä ei kysyt­ty lainkaan. Ker­too lehdis­tön arvo­maail­mas­ta, ettei yhtään lep­pois­tamiseen liit­tyvää kysymys­tä ollut yhdessäkään vaa­likoneessa.  Käsitel­lään nyt tuo­ta per­in­teistä oikeis­to-vasem­mis­to –asetel­maa. Tun­nen vain Helsin­gin vihrei­den keskustelua.

Tuo jako näkyy vihreässä val­tu­us­to­ryh­mässä aika-ajoin esille tule­vana jän­nit­teenä. Huo­maan, että artikke­lista uhkaa tul­la pitkä, joten pilkon sen use­am­paan osaan. Tässä on taval­laan vain sisällysluettelo.

Min­un sanas­tossani vasem­mis­to­laisu­us on sosi­aal­is­ten ero­jen pienen­tämistä ja vähäo­sais­ten puolel­la olemista. Se on myös kansalais­ten vaiku­tus­mah­dol­lisuuk­sista huole­htimista. Tässä mielessä jok­seenkin koko vihrei­den val­tu­us­to­ryh­mä on vasem­mis­toa ja demarien vasem­mal­la puolel­la. Ylem­män keskilu­okan etu­ja ajavaa luokkakan­taista oikeis­to­laista arvo­maail­maa, jota löytää paljon kokoomuk­ses­ta, ei vihreistä löy­dy. Jos vasem­mis­to­laisu­us määritel­lään näin, poli­it­ti­nen vasem­mis­to­laisu­us ei aina ole vasem­mis­to­laisu­ut­ta lainkaan.

Siitäkin on erim­ielisyyt­tä, onko val­tu­us­to­ryh­mä jakau­tunut sini- ja punav­ihreisi­in vai reaaloi­hin ja punav­ihreisi­in. Punav­ihreisi­in kuu­lumat­tomat kut­su­vat joukkoaan yleen­sä reaaloik­si, punav­ihreät kut­su­vat heitä (meitä) yleen­sä sinivihreik­si. En edes yritä olla tas­a­puo­li­nen (liian tas­a­puo­li­nen tek­sti olisi tyl­sä) vaan kat­se­len asetel­maa omas­ta reaalonurkas­tani. Puhun vasem­mis­to­laisu­ud­es­ta vai­htel­ev­asti tarkoit­taen välil­lä vihrei­den sisäl­lä vaikut­tavia punav­ihre­itä ja poli­it­tista vasem­mis­toa, demare­i­ta ja vasem­mis­toli­it­to­laisia, yrit­täen kuitenkin maini­ta, kum­mas­ta on kyse. Väit­teeni on, että ”vasem­mis­to­laisu­us” ei tuon yllä ole­van määritelmän mukaan ole aina vasem­mis­to­laisu­ut­ta lainkaan ja t6oisaalta vihreät ovat huo­mat­tavasti yht­enäisem­pi ryh­mä kuin mitä nuo mit­tar­it osoittavat.

Kieli

Yllät­tävän suuri merk­i­tys on sil­lä, mil­laisia ter­me­jä käytetään. Se on ymmär­ret­tävää, sil­lä kieleen on piilotet­tu arvolatauk­sia. Toisaal­ta käsiteltävien asioiden kannal­ta arvolatauk­set ovat usein täysin van­hen­tunei­ta. Sik­si minus­ta kan­nat­taisi puhua suomea sen sijaan että puhuu por­varia tai vasuria. Kieleen liit­tyy myös min­un henkilöko­htainen ongel­mani, että puhun suo­raan sil­loin kun hyvien käytöstapo­jen mukaista olisi käyt­tää orwelilaisia kier­toil­maisu­ja. Kielestä enem­män myöhemmin.

Kenen kanssa?

Vihreät ovat täl­lä val­tu­us­tokaudel­la tehneet paljon yhteistyötä kokoomuk­sen kanssa, mitä punav­ihreät ovat kat­soneet vähän kieroon. Yhteistyön tulok­sia ei ole arvostel­tu vaan sitä, että se näyt­tää pahal­ta. Niin näyt­tääkin. Myös minä halu­aisin tehdä kol­men suuren yhteistyötä myös ihan strate­gi­sista syistä, mut­ta ongel­mana ovat demarei­den sisäiset vaikeudet, joiden vuok­si heistä ei aina ole päätök­sen­tekoon. Mon­es­sa asi­as­sa demar­it oli­si­vat ohjel­mallisel­la tasol­la luon­te­va yhteistyökump­pani vihreille, mut­ta henkilökemiois­sakin näyt­tää ole­van – tai ainakin olleen – ongelmia. Kokoomus on parem­pi ja jous­tavampi neu­vot­telu­os­a­puoli, mut­ta yhteiskun­ta jota he – tai mon­et heistä – tavoit­tel­e­vat, on kyl­lä ainakin min­ulle kovin vieras.

Kun­nal­listalous

Helsin­gin bud­jet­tia tehtäessä käy yleen­sä niin, että kokoomus halu­aa käyt­tää rahaa sääteliäästi ja vasem­mis­to ottaa lainaa. Vihrei­den sisäl­lä reaalot ovat tässä asi­as­sa lähempänä kokoomus­ta ja punav­ihreät lähempänä demare­i­ta. Sinän­sä en ymmär­rä, että vaikeuk­sia kasaami­nen tule­vaisu­u­teen tai ajat­telun lyhyt­näköisyys on jokin vasem­mis­to­lainen arvo ja vas­tu­unkan­to tule­vaisu­ud­es­ta oikeistolainen.

Sukupolvipoli­ti­ik­ka

Joidenkin vasem­mis­to­lais­ten mielestä on yhteiskun­nal­lista edis­tys­tä siirtää rahaa vihrei­den ikäisiltä demarei­den ikäisille. Tämä näkyy voimakkaim­min asun­topoli­ti­ikas­sa, mut­ta myös sosi­aalipoli­ti­ikas­sa, jos­sa eläkeläisen suu on aina lähempänä kuin työt­tömän.  Tästä myöhem­min oma artikkelinsa.

Ostopalve­lut

Peri­aat­teelli­nen jako val­tu­us­tossa ja myös vihreän ryh­män sisäl­lä kos­kee suh­tau­tu­mista sitä, pitääkö mah­dol­lisim­man suuri osa kun­nal­li­sista palveluista tuot­taa itse vai voiko käyt­tää ostopalvelu­ja. Tästä oma artikkelinsa.

Hyvältä näyt­tävät helpot vastaukset

Paa­vo Arhin­mäelle ei näytä tuot­ta­van mitään tuskaa luva­ta paran­nus­ta eläkein­dek­si­in, kos­ka se on hyvältä kuu­losta­va help­po ratkaisu. Jos hän jou­tu­isi vas­taa­maan kysymyk­seen, onko oikein ottaa rahaa nuo­ril­ta ja antaa se min­un ikäisil­leni niin, että ne joil­la on hyvä ansioeläke saa­vat paljon, ne joil­la on keskisu­uri eläke saa­vat vähän ja ne joil­la on pieni eläke, eivät saa mitään, hän ei ehkä vas­taisi samal­la taval­la. Tule­vana korkean eläk­keen saa­jana kiitän Arhin­mäkeä, mut­ta tätäkö on vasem­mis­to­laisu­us? Tästäkin oma artikkelinsa

Saavute­tut etuoikeudet

”Vasem­mis­to­laisu­us” on voit­tanut, kun vaikeista YT-neu­vot­teluista tul­laan ulos sopimuk­sel­la, että pysyvät työ­suh­teet tur­vataan ja ongel­ma eris­tetään prekari­aatin kan­net­tavak­si.  Etuoikeuk­sista luop­umi­nen tasa-arvon hyväk­si ei ole vaikea­ta vain oikeis­tolle. Se on yhtä vaikeaa vasemmistolle.

Edel­lä

Poli­it­tises­sa vasem­mis­tossa min­ua häir­it­see keino­jen van­hakan­taisu­us. Vihreät ovat pyrki­neet tuo­maan oikeu­den­mukaisu­u­den edis­tämiseen uusia keino­ja ja ovat olleet valmi­it luop­umaan van­hoista toim­i­mat­tomista. Tässä on joudut­tu usein napit vas­takkain vasem­mistop­uoluei­den, eri­tyis­es­ti niiden ay-siiv­en kanssa.