Hirveää kuultavaa

Pakotin itseni kuun­tele­maan Radio 1:n vaali­tentin, jos­sa kahdek­san puolueen edus­ta­jat huu­si­vat kil­paa. Ei ihme, että ihmisil­lä on poli­itikoista huono käsitys.

Kun aihei­ta on paljon ja esi­in­tyjiä kahdek­san, puheen­vuoro­jen on olta­va lyhy­itä. Kol­menkymme­nen sekun­nin puheen­vuorois­sa ei voi esit­tää kuin yksinker­tais­tet­tu­ja totuuk­sia, ei mitään järkevää ja ymmär­ret­tävää perustelua. Ihmiset, jot­ka kah­den kesken osoit­tau­tu­vat ihan järke­viksi, anta­vat täl­laises­sa keskusteluys­sa itses­tään varsin huonon käsityksen.

Väit­teet, jot­ka voidaan esit­tää kahdessa virk­keessä ovat sisäl­löltään myös eri­laisia kuin ne, jot­ka vaa­ti­vat pidem­mät peruste­lut. Tämä for­maat­ti on puolueelli­nen myös sisäl­lön suh­teen. Väitetään, että Maon Kiinas­sa kiinalaista kir­joi­tus­ta yksinker­tais­tet­ti­in niin, ettei sil­lä voin­ut esit­tää kuin fanaat­tisia isku­lau­sei­ta. Vaalio­hjel­mat ovat vähän samanlaisia.

Keskustelun sivistynein muo­to on dialo­gi. Se myös erot­taa jyvät akanoista.

_________________

Linkke­jä omi­in esi­in­tymisi­i­ni tääl­lä.