Kestävyysvaje kuntoon suhdanteiden sen salliessa

Julkisen talouden vaje on peit­et­tävä niin pian kuin se suh­dan­teet huomioon ottaen on mah­dol­lista. Kreikan, Irlan­nin ja Por­tu­galin jäl­keen on ilmeistä, etteivät val­tioiden laina­pa­per­it ole enää riskit­tömiä sijoituk­sia, minkä vuok­si kaikkien val­tioiden, myös parhaimpi­en, korot nou­se­vat riskil­isän vuok­si. Jos val­tio velka­an­tuu, sen korot nou­se­vat entis­es­tään ja voi alkaa syöksykierre, joka ei ole ratkaistavissa.

Tilanteesta tulee uhkaa tul­la labi­ili niin, että odot­tam­a­ton ulkoinen häir­iö ajaa syyt­tömiäkin mai­ta tuhon tielle.  Jot­ta maa toisen­sa jäl­keen ei ajau­tu­isi tähän ansaan, tarvi­taan jät­timäi­nen vakaus­ra­has­to, joka kool­laan häivyt­tää kaik­ki epäi­lyt. Kos­ka jär­jeste­lyyn tul­laan liit­tämään myös sijoit­ta­jan vas­tuu, ylivelka­an­tu­mi­nen tulee val­ti­olle hyvin kalli­ik­si. Sik­si Suomen velka­an­tu­mi­nen on pysäytet­tävä niin pian kuin mahdollista.

Val­tion meno­jen leikkaami­nen ja vero­jen korot­ta­mi­nen eivät huonon suh­dan­neti­lanteen olois­sa vakau­ta val­tion talout­ta, vaan aiheut­ta­vat pelkästään lamaa ja työt­tömyyt­tä ja sen myötä voivat suista val­tion­talouden yhä pahempaan ahdinkoon. Näin kävi, kun her­mot pet­tivät 1990-luvun laman aikana. Kos­ka emme tiedä tule­vaa suh­dan­neke­hi­tys­tä, kestävyys­va­jeen umpeen kuromis­es­ta ja toimien ajoituk­ses­ta ei kan­na­ta päät­tää yksi­tyisko­htais­es­ti hal­li­tus­neu­vot­teluis­sa. Vaa­likau­den aikana on kuitenkin varaudut­ta­va sekä vero­jen koro­tuk­si­in että meno­jen leikkauksiin.

Kestävyys­va­jeen suu­ru­ud­es­ta on suuria näke­my­sero­ja. Kukaan ei voi tietää oikea­ta sum­maa, kos­ka tule­vaa talouske­hi­tys­tä on vaikea ennus­taa. Tämä ei vaiku­ta päätelmääni, että kestävyys­va­jet­ta on supis­tet­ta­va niin paljon kuin se suh­dan­neke­hi­tys­tä vaaran­ta­mat­ta on mah­dol­lista. Jos suh­dan­teet elpyvät nopeam­min kuin on kuvitel­tu, vaje jää pienem­mäk­si, mut­ta sil­loin toisaal­ta on perustei­ta pyrk­iä jopa yli­jäämäiseen val­tion­talouteen, sil­lä ei tämä tule ole­maan viimeinen talout­ta kohtaa­va kriisi. 

Menoleikkauk­sia olisin ehdot­ta­mas­sa puo­lus­tusvoimi­in, omis­tusasumisen tukimuo­toi­hin (jot­ka vain nos­ta­vat asun­to­jen hin­to­ja), yri­tys­tuki­in ja varovasti maat­alouden kansal­lisi­in tuki­in, jos ruuan maail­man­markki­nahin­nat pysyvät korkeina. Leikkauk­sis­sa ei kuitenkaan voi­da säästää kun­tia, kos­ka julki­nen sek­tori on melkein saa­ma asi­at kuin kun­nat. Tilanne on han­kala, kos­ka eduskun­ta ei voi päät­tää mitä kun­nis­sa tehdään. Tuot­tavu­userot kun­tien välil­lä ovat erit­täin suuria – joidenkin väit­tei­den mukaan parhaimpi­en ja huonoimpi­en väli­nen ero on peräti 30 %. Sieltä on säästet­tävis­sä, mut­ta miten se pan­naan toimeen?

Vero­ja on tämän het­kisen tiedon mukaan korotet­ta­va noin kahdel­la mil­jardil­la. Tämä tieto voi myöhem­min muut­tua paljonkin.

Olisin valmis

a)      Korot­ta­maan pääo­mat­u­lo­jen vero­pros­entin 30 pros­ent­ti­in. (Tästä on maas­sa suuri yksimielisyys)

b)      Nos­ta­maan yleistä arvon­lisäveroa 23 pros­en­tista 24 pros­ent­ti­in. Tässä yhtey­dessä kan­nat­taisi harki­ta sitä, pitäisikö joitakin henkilöko­htaisia palvelu­ja siirtää alem­paan arvon­lisäverolu­okkaan, kos­ka arvon­lisävero tuot­taa työt­tömyyt­tä palvelualoilla.

c)       Nos­ta­maan ener­gia- ja ympäristövero­ja noin mil­jardil­la eurol­la. Huo­mat­takoon, että kun päästöoikeuk­sien ilmais­jako lop­puu vuon­na vai­heit­tain alka­en vuon­na 2013, tästä koituu val­tioille huo­mat­ta­vat tulot.

d)      Välil­lis­ten vero­jen regres­si­ivisen luon­teen vuok­si alen­ta­maan pieni­in ansio­tu­loi­hin kohdis­tu­via tuloveroja.

e)      Kiristämään sään­töjä, jot­ka koske­vat ansio­tu­lo­jen naamioimista pääo­mat­u­loik­si ja tämän kom­pen­saa­tiona alen­ta­maan ansio­tu­lo­jen ylin­tä mar­gin­aaliv­eroa erään­laise­na suu­rit­u­lois­t­en välisenä tulontasauksena.

Vero­jen osalta tämä ohjel­ma vas­taa vihrei­den vaalio­hjel­maa luku­un otta­mat­ta tuo­ta kohtaa e). Olen tässä suun­nilleen Het­emäen verotyöryh­män lin­joil­la (jot­ta edes joku olisi).

Tähän kohtaa peruste­lut löy­tyvät artikke­lista “Verotyöryh­män kom­men­toin­tia 5 — rikkaiden väli­nen tulontasaus”

Julkisen sek­tor­in­tuot­tavu­ud­es­ta olen kir­joit­tanut raportin “Julkisen sek­torin tuot­tavu­us — samal­la rahal­la enemmän”

Lopuk­si halu­an huo­maut­taa siitä, että vero­tuk­sen uud­is­tus ei saa vaaran­taa per­heyri­tys­ten omis­tuk­sen säi­lymistä Suomes­sa. Het­emäen verotyöryh­män esi­tys­ten toteut­ta­mi­nen sel­l­aise­naan tek­isi erit­täin houkut­tel­e­vak­si niiden siirtämisen ulko­maille rek­isteröi­dyn hold­ing-yhtiön nimi­in. Se olisi Suomelle taas askel kohti per­ife­ri­at­alout­ta. Tämä näköko­h­ta jäi Het­emäen verotyöryh­mältä tyystin huomioimat­ta. Verope­rustei­ta tulisi har­mon­isoi­da EU:ssa.