Soininvaara ja Männistö: Asuntojen koko kuntoon vapaalla kaavoituksella, parkkipaikat maan alle

Teimme jokin aika sit­ten Lasse Män­nistön (kok) kanssa oheisen kir­joituk­sen kaupun­gin kaavoitu­songelmista. Tämä on sikäli merkit­tävää, että olemme pää­tyneet yhteiseen tek­sti­in bar­rikadin eri puo­lil­ta kaupunkisu­un­nit­telun ikui­sista riidanai­heista. Vaa­likaran­teenin vuok­si emme saa­neet tätä Helsin­gin Sanomi­in. Tek­sti on nyt julka­istu Suomen Kuvale­hden net­ti­sivuil­la. Kopi­oin sen myös tänne.

—–

Sekä kaavoitus että rak­en­tamisen laatu on paran­tunut Helsingis­sä paljon. Kaupun­gin uudet asuinalueet ovat myös miel­lyt­tävämpiä kuin aiem­mat. Rak­en­t­a­mi­nen on kuitenkin yhä kallista.

Osa jäykän sään­te­lyn taloudel­li­sista tap­pi­oista voitaisi­in vält­tää joustavuudella.

Nuorten ja ikäih­mis­ten hakeutues­sa keskus­taan kysyn­tä on pain­ot­tunut pienem­pi­in asun­toi­hin. Jäykäl­lä normil­la on rajoitet­tu pienem­pi­en asun­to­jen tar­jon­taa myös niille järke­vis­sä paikois­sa ja pakotet­tu rak­en­ta­maan suuria asun­to­ja ton­teille, jot­ka sovel­tu­vat huonos­ti lap­siper­heille. Tämä on nos­tanut pien­ten asun­to­jen hintoja.

Helsin­gin asun­topoli­ti­ikan tavoite on tuot­taa asun­to­ja kaikille. Tähän perus­tuu Helsin­gin vaa­timus uusien asun­to­jen vähin­tään 75 neliön keskikoos­ta. Se kos­kee har­vo­ja poikkeuk­sia luku­un otta­mat­ta jokaista asuin­tont­tia erikseen.

On tärkeää, että Helsin­ki rak­en­taa pait­si sinkkuyk­siöitä, myös per­hea­sun­to­ja. Niitä tarvi­taan kan­takaupungis­sakin, mut­ta ei sen jokaises­sa korttelissa.

Nykyis­es­tä talo- tai kaavako­htais­es­ta suun­nitel­mat­aloud­es­ta tulee siir­tyä jous­tavaan pin­ta-alo­jen sään­te­lyyn. Tarvi­taan muu­tos­ta kohti entistä markki­nao­h­jau­tu­vam­paa kaavoitus­ta, jos­sa huomioidaan ihmis­ten ratio­naa­li­nen käytös ja väl­tetään turhia kustannuksia.

Asun­to­jen keskikokoa voisi ohja­ta asuinalueko­htais­es­ti yleiskaavoituk­sen yhtey­dessä. Näin raken­nu­soikeu­den halti­jat saisi­vat käy­dä alueen sisäl­lä kaup­paa siitä, mihin raken­netaan suurem­pia ja mihin pienem­piä asuntoja.

Parkkipaikka ja asunto myytävä erikseen

Helsin­ki säätelee pysäköin­nin määrää työ­paikko­jen suh­teen alaspäin ja asuinko­rt­telei­den suh­teen ylöspäin.

Muiden keino­jen puut­teessa työ­mat­ka-autoilua suit­si­taan rajoit­ta­mal­la pysäköin­tipaikko­jen määrää. Keino on tepsinyt, eikä niemelle suun­tau­tunut autoli­ikenne ole kas­vanut 1970-luvun alun jälkeen.

Olisi kuitenkin parem­pi säädel­lä liiken­teen määrää suo­raan eikä mutkan kaut­ta. Joskus tule­vaisu­udessa älykkäät autoilumak­sut toiv­ot­tavasti kor­vaa­vat pysäköin­nin rajoittamisen.

Asuinko­rt­telei­hin kaupun­ki vaatii rak­en­ta­maan pysäköin­tipaikko­ja, jot­ta kas­va­vat asukas­määrät eivät tuki kadun­var­sipysäköin­tiä. Van­ho­jen talo­jen asukkaat säi­lyt­tävät auton­sa yleen­sä kadun­var­sil­la asukaspysäköin­ti­tun­nuk­sen turvin.

Kel­lari­in tai luo­laan raken­net­ta­va pysäköin­tipaik­ka mak­saa kym­meniä tuhan­sia euro­ja. Pakol­liset pysäköin­tipaikat nos­ta­vat raken­nuskus­tan­nuk­sia noin 500 euroa neliöltä. Mak­sajik­si joutu­vat sekä auton omis­ta­jat että autottomat.

Yleen­sä pysäköin­tipaikko­ja ei riitä kaikille halukkaille, sil­lä käyt­tö­mak­su on alhainen. Kun paikas­ta on asun­non hin­nas­sa jo mak­sanut, sen halu­aa myös saada.

Pienem­pi määrä autopaikko­ja riit­täisi, jos autopaikat ja asun­to myy­dään erikseen.

Moni hark­it­sisi auton ostamista, jos jou­tu­isi osta­maan pysäköin­tipaikan 40 000 eurol­la tai vuokraa­maan sen 200 eurol­la kuus­sa. Yhtä paljon se nytkin mak­saa, mut­ta asun­non osta­ja ei saa valita.

Autopaikan hin­ta tulee erot­taa asun­non hin­nas­ta samal­la, kun kiin­teistöy­htiöille annetaan lupa rak­en­taa autopaikko­ja niin paljon kuin haluavat.

On pelät­ty, että autopaikat eivät mene aluk­si kau­pak­si, ja myöhem­min niitä on han­kala rak­en­taa lisää. Kuka siis ottaa riskin rak­en­taa autopaikko­ja tietämät­tä, menevätkö ne kau­pak­si? Tämä ei ole oikea ongel­ma, sil­lä tuot­tavi­in investoin­tei­hin löy­tyy kyl­lä rahoit­ta­jia. Tuot­ta­mat­tomak­si arvioitu­ja ei taas kan­na­ta toteuttaa.

Pysäköintimaksuilla parkkihalleja

Helsin­gin kan­takaupungis­sa asukkail­la on oikeus pysäköidä kadun­var­sille lunas­ta­mal­la asukaspysäköin­ti­tun­nuk­sen, jon­ka hin­ta on nyt 100 euroa vuodessa. Muil­ta pysäköin­ti­mak­su on neljä euroa tun­nil­ta. Hal­li­paikan hin­ta on tyyp­il­lis­es­ti pari kolme tuhat­ta euroa vuodessa.

Pysäköin­ti­tun­nus ei takaa paikkaa, kos­ka niitä on lunastet­tu enem­män kuin on paikko­ja. Kun asukaspysäköin­ti­tun­nuk­sen hin­taa nos­tet­ti­in 36 eurosta vuodessa sataan euroon, niiden menek­ki las­ki kolmel­la tuhan­nel­la. Kaduil­la lojui siis aiem­min jok­seenkin käyt­tämät­tömiä auto­ja. Kesäau­tot tulee varas­toi­da talvisin muualle.

Kaupunki­ti­lan kannal­ta olisi järkevää siirtää osa kan­takaupun­gin asukaspysäköin­nistä maan alle. Kukaan ei kuitenkaan halua tästä mak­saa, kos­ka kadun­var­sipysäköin­ti on käytän­nössä ilmaista. Kaik­ki toivo­vat, että muut tek­i­sivät tilaa kadun­var­sil­la osta­mal­la maanalaisen paikan.

Esitämme, että asukaspysäköin­ti­tun­nuk­sen hin­taa korote­taan ja koro­tuk­ses­ta saadut rahat käytetään pysäköin­tilu­olien rakentamiseen.

Raken­nusten ulkoa­sua koske­vat tiukat määräyk­set ovat paran­ta­neet kaupunkiku­vaa. Rak­en­ta­jat kuitenkin valit­ta­vat, että mon­et ase­makaa­van määräyk­set tule­vat kohtu­ut­toman kalli­ik­si. Parem­man saisi halvem­mal­la, jos saisi suun­nitel­la itse. Monis­sa muis­sa mais­sa kaa­vat ovat väljiä, mut­ta raken­nuslu­paa myön­net­täessä kat­so­taan, että lop­putu­los on kelvolli­nen. Meil­lä raken­nuslu­pa on myön­net­tävä, jos hake­mus on kaa­van mukainen. Lakia pitää muuttaa.

Kir­joit­ta­jat ovat helsinkiläisiä kaupung­in­val­tu­utet­tu­ja, eduskun­tavaaliehdokkai­ta ja kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan jäseniä.