Vastaukseni HS-raadin kysymykseen “Onko sivistyneistö suvaitsematon perussuomalaisia kohtaan?”
1) Kyllä
Sitä tyytymättömyyttä ja vieraantuneisuutta, joka on luonut kasvualustaa perussuomalaisille, ei pitäisi sivuuttaa niin kevyesti ja pilkallisesti kuin on tehty. Se kuvastaa kovin monen katkeroitumista ja täydellistä epäluottamusta päättäjiin tai laajemmin eliittiin.
Kritiikkiin on helppo suhtautua pilkallisesti, koska sanoiksi puettu perussuomalainen kritiikki perustuu melkein kokonaan vääriin tietoihin ja ymmärtämättömyyteen. Tämä ei mitätöi tunteen aitoutta. Jos päättäjien sanoma ei ole mennyt perille, vika voi olla myös sanomassa. Politiikan kieli on muuttunut niin tekoabstraktiksi, ettei sitä voi vihkiytymätön ymmärtää.
Ongelmana on myös erityisesti miespuolisen ammattiduunarin sosiaalisen aseman lasku – vähän samoin kuin maataloudenharjoittajien vaikea tilanne 1960-luvulla, jolloin puolue nousi edellisellä kerralla. Ei ole yllättävää, että perussuomalaisten kannattajat ovat voittopuolisesti miehiä ja voittopuolisesti ammattikoulun käyneitä. Verrattuna vaikka Ranskaan, me olemme uusliberalismin hengessä antaneet vaikeuksien kasautua murroksessa häviölle jääneiden niskaan surutta.
Oman juonteensa perussuomalaisten kannatukseen tuovat halla-aholaiset sosiaalisen maahanmuuton vastustajat. Tämä joukko on osin sosiaalisesti aivan erilaista kuin muu puolueen väki. Jussi Halla-aho tuskin päätyisi kansanedustaja Oinoseen, jos hänen pitäisi valita yksi henkilö kanssaan autiolle saarelle. En olisi yllättynyt, jos tämä jakolinja jakaisi puolueen tulevaa eduskuntaryhmää voimakkaasti tai jopa hajottaisi puolueen.
Jos menee yksityiskohtiin, perussuomalaisten vaaliohjelma on huvittavaa tai kauhistuttavaa luettavaa, miten sen vain ottaa. Olennaista siinä kuitenkin on taaksepäin katsova arvokonservatismi, menneen ja menetetyn maailman kaipuu. Haikaillaan jopa pientilavaltaiseen maatalouteen. Vaatimus nationalistisiin arvoihin perustuvasta historianopetuksesta tai poliittisesti päätetystä taidesuuntauksesta ovat otollinen naureskelun kohde, mutta eivät kovin olennainen osa sitä pakahtunutta tunnetta, joka on liikkeen synnyttänyt.
On toivottavaa, että perussuomalaisten kasvava tuki uudistaisi politiikkaa ja politiikan kieltä sekä supistaisi kuilua kansan ja eliitin välillä. En sen sijaan toivoisi, että sivistysvaltion arvoja vaalivat puolueet alkaisivat antaa periksi brutalismille, vaan Suomi säilyisi eteenpäin katsovana, avarakatseisena ja kansainvälisesti suuntautuvana maana.
Perussuomalaiset puolueena on kokonaan eri asia. Minä pidän sitä politiikan parasiittina, joka kylmäverisesti laskelmoiden käyttää hyväkseen vallitsevaa tyytymättömyyttä tarjoamatta tilalle mitään toteuttamiskelpoista. Joukossa on toki poliitikkoja, joilla on jokin ihan oikea ohjelma, mutta nämä ohjelmat ovat keskenään aivan erisuuntaisia. Yhdet haluavat lisää rahaa vähän kaikkeen, vaikka puolueen talouspoliittisiksi asiantuntijaksi nimitetty kansanedustaja Uuspaavalniemi julistaa, ettei hyvinvointivaltion ole enää varaa.
Jos huonossa hapessa oleva eläin joutuu parasiitin hyökkäyksen kohteeksi, ei siitä voi parasiittia syyttää. Perussuomalaisuus on paljastanut yhteiskunnassamme vakavan luottamuspulan.
[TARKENNUS: tähän parasiittivertaukseen on paljon viitattu erottamalla se asiayhteydestään. Tällä kertaa vika on kokonaan minun, koska olen käyttänyt omaa terminologiaani tajuamata, että muut käsittävät tuon termin toisin. Kokeneen poliitkkon ei pitäisi sortua moiseen . Minulle parasiitti on hyödyllinen osa ekosysteemiä. Sen tarkoitus on karsia pois heikot yksilöt ‑poliittisella tasolla pakottaa muut puoluteet skarppaamaan. Jos parasiittia ajattelee uhrin kannalta, se on yksiselitteisesti kielteinen ilmiö, mutta koko ekosysteemin kannalta myönteinen. ]
____
Vastaavia parasiitti-vertauksia tällä blogilla: 22.3.2011, 20.11.2010, 18.6.2009 , yksittäisen puolueen sijaan tuolloin kunnista ja valtioista.
