Pitääkö Suomeen rakentaa lisää ydinvoimaa?

Vas­tauk­seni HS-raadin kysymyk­seen. Tässä on vähän ker­taus­ta jo julka­isu­un, kos­ka en ole muut­tanut mieltäni.

2) Ei

Suh­teeni ydin­voimaan ei ole uskon­nolli­nen ja voin hyväksyä sen jois­sakin olois­sa pienem­pänä pahana. Esitän van­han vertauksen:

Olete­taan että lähdet moot­torive­neel­lä merelle ja kaukana ula­pal­la polt­toaine lop­puu. Löy­dät kaju­u­tas­ta vielä jer­rykan­nus­ta vähän. Se voi pelas­taa sin­ut, jos ymmär­rät suun­na­ta kohden rantaa. Jos sen sijaan toteat, nyt sitä taas on ja suun­taat kauem­mas ula­palle, olisi ollut parem­pi, että sitä jer­rykan­nua ei olisi löy­tynyt. Jos ydin­voimaa käytetään siihen, että vapaudu­taan fos­si­ilis­ten polt­toainei­den, turve mukaan luet­tuna, käytöstä, se on hyvä, jos sitä käytetään ener­gian hin­nan pitämisenä hal­pana ja Suomen ajamiseen yhä pidem­mälle korkean ener­gia­ri­ip­pu­vu­u­den ansaan, se on huono.  Tois­teisek­si ydin­voimaa käytetään jälkim­mäiseen tarkoitukseen.

Kun päätök­set kahdes­ta uud­es­ta ydin­voimalas­ta on tehty, eikä lupia ole ihan help­po perua, tämän lisäk­si ei taide­ta vähään aikaan lisää tarvita.

Olin aikanaan 1980-luvul­laa voimakkaasti mukana ydin­voiman vas­taises­sa liik­keessä. Me olimme täysin oike­as­sa ja myös voitimme kiis­tan lop­ul­ta selvin luvuin. Sel­l­aisia kyhäelmiä, joi­ta sil­loin raken­net­ti­in, ei enää sallita.

Lukuina  tämä menee niin, että sen aikaisten ydin­laitosten las­ket­ti­in joutu­van vakavaan onnet­to­muu­teen (sydä­men sulami­nen) ker­ran kymme­nessä tuhan­nes­sa vuodessa. Nyt samo­jen peri­aat­tei­den mukaan lask­ien onnet­to­muus­ris­ki on vähem­män kuin ker­ran miljoonas­sa vuodessa, sada­sosa senaikaises­ta, minkä lisäk­si edel­lytetään, ettei sydä­men sulami­nenkaan saisi syn­nyt­tää laa­jaa tuhoa. Näi­den jär­jestelmien toimivu­ut­ta ei ymmär­ret­tävistä syistä kuitenkaan voi käytän­nössä kokeilla.

Japani­lais­ten tur­val­lisu­usa­jat­telua ei voi kuin ihme­tel­lä. He eivät kuulem­ma voi varautua näin suuri­in järistyk­si­in. Sel­l­aisia las­ke­taan Japanis­sa sat­tuvan noin sadan vuo­den välein. Tsuna­mi oli iso, mut­ta vas­ta toisek­si suurin Tyynel­lä merel­lä viimeisen kymme­nen vuo­den aikana. Japani on erit­täin tsunami­herkkää aluetta.

Kiinas­sa uudet ydin­voimalat ympäröidään korkeal­la muuril­la – maal­la on toki vuosi­tuhan­tiset per­in­teet muurien rak­en­tamises­sa. Japani­laiset näyt­tävät hyväksyvän tuhat tai kymme­nen­tuhat­ta ker­taa suurem­pia riskejä.

Lovi­isan laitok­set läh­estyvät elinkaaren­sa päätä. On mah­dol­lista hehkut­taa paineas­t­i­aa ja näin saa­da jatkoaikaa. Sitä ei pitäisi myön­tää. Olisi paljon parem­pi rak­en­taa uusi, nykyaikaiset tur­val­lisu­us­määräyk­set täyt­tävä, jos ydin­te­hoa ei pystytä vähentämään.

Täl­laisen kri­isin aikana Helsin­gin Sanomil­la on oma vas­tu­un­sa tiedo­tuk­ses­ta. On hyvä ava­ta yleisönosas­to huolestuneille kansalaisille, mut­ta kysymyk­si­in pitäisi antaa vas­taus samas­sa lehdessä. Esimerkik­si öljy­on­net­to­muus voi estää ydin­voimalan höyry­gen­er­aat­torin lauh­dut­tamisen, mut­ta sil­loin voimalaitos vain pysäytetään. Reak­to­ria ei jäähdytetä merivedellä.

Toim­i­tuk­sen pitäisi han­kkia käyt­töön­sä täl­lai­sis­sa tapauk­sis­sa teknolo­gian asiantun­te­mus­ta eikä vain japanin kie­len tulkke­ja. Lehti on uuti­soin­nis­saan use­aan otteeseen väit­tänyt, että reak­to­ria jäähdytetään pudot­ta­mal­la siihen vet­tä helikopter­ista. Asi­at oli­si­vat aika huonos­ti, jos tämä olisi mah­dol­lista. Helikoptereista pudotet­ti­in vet­tä jätealtaisiin.