Japanilainen ydinturvallisuusajattelu ihmetyttää

Ajat­telin ensin kat­soa Japanin pelot­ta­van ydin­voima­jän­ni­tys­näytelmän lop­pu­un ennen kuin sanon siitä oman mielip­i­teeni, mut­ta sil­loin se onkin ehkä muut­tunut jälkiviisaudeksi.

Min­ua ihme­tyt­tää japani­lainen tur­val­lisu­usa­jat­telu. Se tun­tuu ole­van kovin kaukana siitä, miten meil­lä ydin­voimaan suhtaudutaan.

Olin 1980-luvun alus­sa voimakkaasti mukana ydin­voiman vas­taises­sa liik­keessä, kos­ka ydin­voiman kanssa otet­ti­in mielestäni liian suuria riske­jä. Me voitimme tämän kamp­pailun 6–0. Sel­l­aiset kyhäelmät, joi­ta sil­loin tar­jot­ti­in raken­net­tavak­si, on kiel­let­ty yksiselitteisesti.

San­o­taan asia lukuina. Sil­loin las­ket­ti­in, että syn­ty­isi yksi vaka­va ydi­non­net­to­muus kym­men­tä tuhat­ta reak­torivuot­ta kohden. Jos reak­tor­e­i­ta olisi tuhat, kymme­nen vuo­den välein tapah­tu­isi jotain ikävää. Vakaval­la onnet­to­muudel­la tarkoitet­ti­in yti­men sulamista.

Vaa­timuk­sia kiris­tet­ti­in niin, että nyt hyväksytään samo­jen lasken­tat­apo­jen mukaan yksi vaka­va onnet­to­muus harvem­min kuin ker­ran miljoonas­sa vuodessa. Lisäk­si voimalan on selvit­täjä kohtu­ullisin seu­rauksin myös siitä yti­men sulamis­es­ta. Vaka­van ydi­non­net­to­muu­den ris­ki uusis­sa laitok­sis­sa on siis mon­ta ker­talu­okkaa pienem­pi kuin niis­sä laitok­sis­sa, joi­ta me sil­loin vas­tus­timme. Lovi­isan ja Olk­ilu­odon van­hoi­hin laitok­si­in on tehty erit­täin kalli­ita kor­jauk­sia, joiden ansios­ta niiden tur­val­lisu­us on myös kokon­aan eri tasol­la kuin sil­loin, vaikkeivät ne uusille laitok­sille pärjääkään.

Uusien laitosten tulee kestää myös hyvin poikkeuk­sel­lisia olo­suhtei­ta, esimerkik­si niin suuria maan­järistyk­siä, että niitä las­ke­taan sat­tuvan vain ker­ran sadas­sat­uhan­nes­sa vuodessa. Hyväksyt­tävä riski­ra­ja liikkuu jos­sain noin tasol­la ker­ran miljoonas­sa vuodesta.

Mut­ta Japanis­sa. Tämä maan­järistys oli ylivoimainen, kos­ka noin suur­ta maan­järistys­tä ei tapah­du kuin ker­ran sadas­sa vuodessa. Tsunami­in ei ollut varaudut­tu, kos­ka oli­han tämä toisek­si suurin tsuna­mi viimeisen kymme­nen vuo­den sisäl­lä Tyy­nen meren alueel­la. No hyvä, vaik­ka iso­ja tsuname­ja sat­tuu taa­jaan, ne eivät aina osu kohdalle. Japani­in noin iso tsuna­mi osuu ker­ran tuhan­nes­sa vuodessa. Ris­ki on siis tuhatk­er­tainen siihen ver­rat­tuna, mitä Suomes­sa hyväksytään.

Japanis­sa tämän suu­ru­us­lu­okan maan­järistyk­sen ei pitänyt olla ain­oas­taan mah­dolli­nen vaan toden­näköi­nen seu­raavien vuosikym­menten kulut­tua. Kukaan ei tiedä, oliko tämä se odotet­tu suur­järistys vai onko se vielä tulossa.

Jos me hyväksymme yhden vaka­van onnet­to­muu­den ker­ran miljoonas­sa vuodessa, japani­laiset näyt­tävät hyväksyvän niitä ker­ran sadas­sa tai ker­ran tuhan­nes­sa vuodessa.

Eri­tyis­es­ti ihme­tyt­tää sekin, että kuin kokeek­si käytetään vaar­al­lista jälleenkäsitel­tyä plu­to­ni­umpi­toista polt­toainet­ta, koe voimalak­si ote­taan tuol­lainen van­ha muutenkin vaar­alli­nen laitos.

Tek­isi mieli sanoa jotain myös käyte­tyn polt­toaineen väli­varas­toin­nista, mut­ta sen kanssa on paras odot­taa var­men­net­tu­ja tietoja.

P.S.

Ris­to Isomäen kun­ni­ak­si on san­ot­ta­va, että hän on pitkään varoit­tanut siitä, etteivät Tyy­nen meren ran­nalle sijoite­tut ydin­voimalat kestä tsunamia.  Mut­ta jos on mah­dol­lista tehdä Olk­ilu­o­to 3 kestämään jum­bo­jetin tör­mäys, on mah­dol­lista tehdä ydin­voimala kestämään isokin tsunami.