Korkein oikeus esitti kantanaan, että niin sanottu yksityinen pysäköinninvalvonta on luvallista ja perustuslakivaliokunta taas, että se on julkisen vallan ottamista yksityisiin käsiin. Ruotsissa asia on ratkaistu niin, että yksityinen pysäköinninvalvonta on luvallista ja luvatta toisen maalle pysäköineen on sakot maksettava.
Asia on ratkaistava tavalla tai toisella. Ei voi olla hyväksyttävää, että maksullista pysäköintiä välttelevä voi kylmän rauhallisesti ajaa taloyhtiön pysäköintipaikalle ja ottaa luvatta haltuunsa paikan, josta joku on maksanut rahaa. Asia on ratkaistava joko niin kuin Ruotsissa tai jos valvontamonopoli annetaan kunnalle, kunnan on sitouduttava valvontaan. Pysäköintioikeuden varastamisesta ei voi tulla maan tapaa.
Olisi parempi, että kunnallinen pysäköinninvalvonta ryhdistäytyisi ja täyttäisi itse sen aukon, jonka yksityiset pysäköinninvalvojat ovat täyttäneet. Tämä tarkoittaa, että yksityiset kiinteistöyhtiöt voisivat solmia kunnallisen pysäköinninvalvonnan kanssa samanlaisen sopimuksen kuin nyt yksityisten kanssa. Pysäköinninvalvoja saa käyttöönsä luettelon niistä rekisterinumeroista, joiden on luvallista paikalla pysäköidä. Muut saavat sakot. Joskus omassa käytössä voi olla toinen auto, mutta tätä varten voidaan tehdä tuulilasiin kiinnitettävä lupalappukäytäntö.
Koska pysäköinninvalvonta tuskin on paikalla lauantaiyönä, pitäisi hyväksyä myös valvojan tekemä sakotuspäätös riittävän laadukkaan ja yksikäsitteisen valokuvan perusteella.
Kysymys siitä, kuka auton väärälle paikalle ajoi on ratkaistu jo pysäköintivirhemaksua koskevassa laissa. Auton omistaja on siitä vastuussa. Yleensäkin pitäisi lähteä siitä, että auton omistajan on voitava kertoa, kenelle on auton luovuttanut. Autoahan ei saa luovuttaa esimerkiksi ajokortittomalle, joten omistajan on tiedettävä, kuka hänen autoaan ajaa.
