Tie ja ratainvestoinnit kuntien vastuulle

Val­tio­varain­valiokun­nan sil­tarumpu­jaos­to (liiken­ne­jaos­to) on eduskun­nan masen­tavin elin. Eri­lais­ten maakun­nal­lis­ten liit­tou­tu­mien avul­la siir­rel­lään tier­a­ho­ja omaan vaalipi­iri­in.  Aika hep­poisin perustein joitakin suuri­akin han­kkei­ta on rahoitet­tu. Vaik­ka raho­ja jaet­taisi­in sivistyneesti ja objek­ti­ivis­es­ti asiantun­te­muk­sen perus­teel­la, jär­jestelmä ei ole hyvä. Yleen­säkään en pidä mankumisorganisaatioista.

Olisi paljon parem­pi siirtää val­tion nyt liiken­nein­fraan käyt­tämät investoin­ti­ra­hat kunnille/maakunnille ilman kor­vamerk­in­tää ja jät­tää infran rahoit­ta­mi­nen kunnalliselle/maakunnalliselle tasolle.  Rahat voitaisi­in jakaa joko asukaslu­vun tai vai­h­toe­htois­es­ti asukaslu­vun ja väestön lisäyk­sen perus­teel­la, sil­lä toki kas­va­va väkimäärä edel­lyt­tää investointeja.

Tämän jäl­keen Lapis­sa harkit­taisi­in itse, kan­nat­taako rahat oikeasti käyt­tää Kemi­jär­ven radan sähköistämiseen vai löy­ty­isikö samalle rahalle maakun­nas­sa jotain tähdel­lisem­pää käyt­töä. Moni nyt rahoitet­tu han­ke jäisi rahoit­ta­mat­ta, mut­ta monia mui­ta rahoitettaisiin.

Jos kun­nat oli­si­vat itse vas­tu­us­sa kas­va­van asu­tuk­sen edel­lyt­tämistä tie- ja rata­hankkeista, ne vähän miet­ti­sivät mihin kaavoit­ta­vat ja kuin­ka paljon. Kirkkon­um­mi mankui vuosia rahaa Jor­vak­sen­tien lev­en­tämiseen, jot­ta kun­nan olisi mah­dol­lista kaavoit­taa muu­ta­ma tuhat omakoti­tont­tia lisää pel­lolle. Nyt sitä raken­netaan. Jos Kirkkon­um­mi olisi joutunut rahoit­ta­maan tämän itse, niitä omakoti­tont­te­ja ei ehkä olisi kaavoitet­tu lainkaan. Helsin­ki miet­tisi Öster­sun­domin kaavaa uud­estaan, jos Kehä III:n tukkimi­nen ei olisi kaupungille ilmaista.

Toisaal­ta moni investoin­ti aikais­tu­isi. Poistin aikanaan perus­palve­lu­min­is­ter­inä kun­tien sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­lon investoin­ti­avus­tuk­set ja siirsin rahat käyt­tö­meno­jen val­tiono­suuk­si­in. Tämä johti suuren investoin­ti­aal­toon, kun val­tion rahaa ei kan­nat­tanut enää odottaa.

Helsin­gin seudul­la tarvi­taan huo­mat­ta­van paljon rahaa niin raiteisi­in kuin maan­tei­hinkin. Val­ti­ol­ta ei rahaa niin paljon tipu, jol­loin investoin­nit jäävät jäl­keen. Jos val­tion rahaa ei tarvit­sisi odot­taa, han­kkeet toteu­tu­isi­vat paljon nopeam­min. Oikea tapa rahoit­taa uuden asu­tuk­sen vaa­ti­mat infrain­vestoin­nit on raken­nus­maa­mak­su, jol­la maan­omis­ta­jat rahoit­taisi­vat vaa­di­tut investoin­nit. Asumisen hin­taa se ei nos­taisi, maan­omis­ta­jan maas­taan saa­maa hin­taa kyl­läkin laskisi.

Aidosti val­takun­nal­lis­ten han­kkei­den kohdal­la on löy­det­tävä malli, jol­la kus­tan­nuk­set jae­taan val­tion ja maakun­tien kesken.

Niin­pä:

Vas­tuu tie- ja raide-investoin­neista siir­retään kun­nille ja maakun­nille. Samal­la kehitetään lain­säädän­töä siten, että kun­nat voivat per­iä investoin­tien vaa­ti­mat rahat rakennusmaamaksuina.