Oikeus lyhentää työaikaansa

Laman seu­rauk­se­na val­tion­talous on pahasti sekaisin. Tulot eivät riitä peit­tämään meno­ja, ellei meno­ja leika­ta kipeästä, vero­ja korote­ta roimasti tai saa­da aikaan voimakas­ta talouskasvua niin, että työt­tömien määrä vähe­nee ja työssä käyvien määrä lisään­tyy. On myös piden­net­tävä työuria. Yhä use­am­man pitäisi siis tehdä töitä.

Kan­natan työl­lisyy­den lisäämistä voimakkaasti. Toisaal­ta olen kir­joit­tanut kir­jan ”Vau­raus ja aika”, jos­sa suosit­te­len työn­teon vähen­tämistä ja tuot­tavu­u­den kasvun ulos­mit­taamista vapaa-aikana mielu­um­min kuin yhä suurem­pana tavara­paljoute­na. Miten voin kan­nat­taa molem­pia asioi­ta yhtä aikaa?

Esitän, että tulee tehdä kuin Ruot­sis­sa. Ruotsin työl­lisyysaste on niin paljon parem­pi kuin Suomes­sa, että meil­lä pitäisi 250 000 ihmisen enem­män olla töis­sä, jos työl­lisyysas­teemme olisi sama. Sil­loin rahaa riit­täisi kaik­keen, niin kuin Ruotsin julkisel­la sek­to­ril­la riit­tääkin. Ruot­salaiset tekevät henkeä kohden kuitenkin yhtä paljon töitä kuin suo­ma­laiset. Hei­dän keskimääräi­nen työaikansa on vas­taavasti lyhempi. Näin on paljon parem­pi. Vähem­män työt­tömyyt­tä, enem­män vapaa-aikaa ja vankem­pi julki­nen talous!

Parikin ammat­ti­jär­jestöä on kysynyt jäsenistöltään, kumpaa nämä arvosta­vat enem­män, kah­den pros­entin palkanko­ro­tus­ta vai viit­tä työpäivää vuodessa vähem­män. Enem­mistö kan­nat­tanut lisää vapaa-aikaa, mut­ta niitäkin on, jot­ka arvosta­vat rahaa enem­män kuin vapaa-aikaa. Eikö voitaisi toteut­taa molem­pi­en tah­to ja antaa jokaisen vali­ta itse?

Suomes­sa van­hem­mil­la on oikeus lyhen­tää työaikaansa oma­l­la kus­tan­nuk­sel­laan, jos heil­lä on koulua aloit­tele­via lap­sia. Oikeus ei ole ehdo­ton. Sitä ei tarvitse hyväksyä, jos lyhen­net­ty työai­ka tuot­taa työ­nan­ta­jalle kohtu­ut­to­mia vaikeuk­sia. Ulotet­takoon tämä oikeus kaikkiin.

Siis­pä:

Jokaisel­la olkoon peri­aat­teelli­nen oikeus lyhen­tää työaikaansa pitäen tun­tipalk­ka ennal­laan, ellei tästä aiheudu työ­nan­ta­jalle kohtu­ut­to­mia vaikeuksia.