Oikeus lyhentää työaikaansa

Laman seu­rauk­se­na val­tion­talous on pahasti sekaisin. Tulot eivät riitä peit­tämään meno­ja, ellei meno­ja leika­ta kipeästä, vero­ja korote­ta roimasti tai saa­da aikaan voimakas­ta talouskasvua niin, että työt­tömien määrä vähe­nee ja työssä käyvien määrä lisään­tyy. On myös piden­net­tävä työuria. Yhä use­am­man pitäisi siis tehdä töitä.

Kan­natan työl­lisyy­den lisäämistä voimakkaasti. Toisaal­ta olen kir­joit­tanut kir­jan ”Vau­raus ja aika”, jos­sa suosit­te­len työn­teon vähen­tämistä ja tuot­tavu­u­den kasvun ulos­mit­taamista vapaa-aikana mielu­um­min kuin yhä suurem­pana tavara­paljoute­na. Miten voin kan­nat­taa molem­pia asioi­ta yhtä aikaa?

Esitän, että tulee tehdä kuin Ruot­sis­sa. Ruotsin työl­lisyysaste on niin paljon parem­pi kuin Suomes­sa, että meil­lä pitäisi 250 000 ihmisen enem­män olla töis­sä, jos työl­lisyysas­teemme olisi sama. Sil­loin rahaa riit­täisi kaik­keen, niin kuin Ruotsin julkisel­la sek­to­ril­la riit­tääkin. Ruot­salaiset tekevät henkeä kohden kuitenkin yhtä paljon töitä kuin suo­ma­laiset. Hei­dän keskimääräi­nen työaikansa on vas­taavasti lyhempi. Näin on paljon parem­pi. Vähem­män työt­tömyyt­tä, enem­män vapaa-aikaa ja vankem­pi julki­nen talous!

Parikin ammat­ti­jär­jestöä on kysynyt jäsenistöltään, kumpaa nämä arvosta­vat enem­män, kah­den pros­entin palkanko­ro­tus­ta vai viit­tä työpäivää vuodessa vähem­män. Enem­mistö kan­nat­tanut lisää vapaa-aikaa, mut­ta niitäkin on, jot­ka arvosta­vat rahaa enem­män kuin vapaa-aikaa. Eikö voitaisi toteut­taa molem­pi­en tah­to ja antaa jokaisen vali­ta itse?

Suomes­sa van­hem­mil­la on oikeus lyhen­tää työaikaansa oma­l­la kus­tan­nuk­sel­laan, jos heil­lä on koulua aloit­tele­via lap­sia. Oikeus ei ole ehdo­ton. Sitä ei tarvitse hyväksyä, jos lyhen­net­ty työai­ka tuot­taa työ­nan­ta­jalle kohtu­ut­to­mia vaikeuk­sia. Ulotet­takoon tämä oikeus kaikkiin.

Siis­pä:

Jokaisel­la olkoon peri­aat­teelli­nen oikeus lyhen­tää työaikaansa pitäen tun­tipalk­ka ennal­laan, ellei tästä aiheudu työ­nan­ta­jalle kohtu­ut­to­mia vaikeuksia.

37 vastausta artikkeliin “Oikeus lyhentää työaikaansa”

  1. Kuten itsekin Satakomite­as­sa toteat, niin Suomen ja Ruotsin ver­taami­nen on ongel­mallista, kos­ka ruot­salai­sista 85% asuu uusia työ­paikko­ja syn­nyt­tävil­lä alueil­la, suo­ma­lai­sista 65% (luvut ulko­muis­tista). Ruot­sis­sa ovat syr­jäseudut tyh­jen­tyneet asu­jista kasvukeskuk­si­in ja niiden liepeille aivan eri määris­sä kuin Suomes­sa. Sik­si meil­lä esimerkik­si on Keskus­ta suuri puolue ja Ruot­sis­sa pieni.

    En nyt muista täysin lis­taasi vaali­teemoista, mut­ta alue­poli­ti­ik­ka ei tain­nut olla lis­tat­tuna käsiteltäväk­si teemak­si. Siitähän voisit kir­joit­taa ana­lyysin Suomen ja Ruotsin eroista. Satakomite­as­sa se jäi toteamisen tasolle, mikä teki siitä mielestäni yhden kir­jan heikkouk­sista. Suomen ja Ruotsin ver­taami­nen edel­lyt­täisi tämän sol­mun avaamista ja analysoimista. Muu­toin­han jää pimen­toon, mitä tek­i­jöitä todel­la tarkoite­taan jos kehote­taan Suomea otta­maan mallia Ruotsista.

  2. Kan­natan sinän­sä aja­tus­ta, mut­ta en näe yhtälöä kovin toimi­vak­si: jos työn­tek­i­jän siir­tymi­nen osa-aikaisek­si ei hait­taisi työ­nan­ta­jaa, niin tok­i­han työ­nan­ta­ja sal­lisi tämän nytkin eikä mitään lakia tarvita. 

    Näin­hän tämä ei käytän­nössä juurikaan kuitenkaan ole, joten oikeus osa-aikaiseen töi­hin voitaisi­in toteut­taa vain lain nojal­la yri­tys­ten toim­intaedel­ly­tyk­siä huonon­taen. Sik­si tun­tuukin huonol­ta ajatuk­selta, varsinkin kun “kohtu­ut­toman vaikeu­den” määritelmästä epäilemät­tä saataisi­in aika mon­ta riitaa aikaiseksi. 

    Luulen, että nykyään moni työ vain on sel­l­aista ettei sitä voi niin hel­posti jakaa. Mitä mieltä itse olet oman työkoke­muk­sesi kaut­ta esim. mah­dol­lisu­ud­es­ta jakaa min­is­terin työtä? 

    Min­is­tere­itä on tietysti vähän, mut­ta vaa­ti­vaa asiantun­ti­jatyötä ja esimi­estyötä yleis­es­ti on kuitenkin paljon.

  3. Kir­joitit “Ruot­salaiset tekevät henkeä kohden kuitenkin yhtä paljon töitä kuin suo­ma­laiset. Hei­dän keskimääräi­nen työaikansa on vas­taavasti pidem­pi. Näin on paljon parem­pi. Vähem­män työt­tömyyt­tä, enem­män vapaa-aikaa ja vankem­pi julki­nen talous!”, en oikein ymmärtänyt miten tämä yhtälö toimii. Muuten komp­paan kyl­lä ajatuksiasi.

  4. Kan­natan sitä peri­aatet­ta, että yksilöille tajo­taan entistä parem­mat mah­dol­lisu­udet säädel­lä työaikaansa. Tämän sovit­ta­mi­nen yri­tyk­sen tarpeisi­in voi vaa­tia viilaamista.

    “Jokaisel­la olkoon peri­aat­teelli­nen oikeus lyhen­tää työaikaansa ”

    Onko jokaisel­la oikeus myös pide­tää tai palaut­taa työaikansa ennalleen? Jos on, niin miten menet­telee yri­tys, jos­sa kaik­ki työn­tek­i­jät ovat vähen­täneet työaikansa puoleen, ja uusia työn­tek­i­jöitä on sik­si palkat­tu, mut­ta sit­ten kaik­ki päät­tävätkin pala­ta täy­teen työaikaan? Jos lisätöitä ei ole, irti­san­o­taanko puolet?

    Yksi tyyli olisi antaa työn­tek­i­jöille oikeus kor­va­ta osa työa­jas­taan vas­taaval­la päteväl­lä työvoimal­la. Työn­tek­i­jä voisi vaikka­pa siir­tyä toim­i­maan jonkin työn­tek­i­jöit­ten oman resurssi­fir­man kaut­ta, joka takaisi työ­nan­ta­jalle vain tietyn tun­timäärän työtä. Työn­tek­i­jät voisi­vat sopia tun­timäärät keskenään. Työ­nan­ta­jal­la olisi kai oikeus hyväksyä käyte­tyt työn­tek­i­jät ammat­ti­taitoisik­si tai vaa­tia tiet­ty ammat­ti­taito. Työ­nan­ta­jal­la olisi kai oikeus kieltäy­tyä jär­jestelystä, jos kyseinen työte­htävä perus­tuu nimeno­maan tuon työn­tek­i­jän henkilöko­htaisi­in eri­ty­i­som­i­naisuuk­si­in eikä yleiseen kyseisen tehtävä­tyypin hallintaan (esim. pääjo­hta­ja, näyt­telijä, ohjelmis­ton x ylläpitäjä). Jatkos­sa tuol­lainen henkilöko­htaisu­us työ­suh­teesa ja vaa­dit­tu minim­i­tun­timäärä ja oikeutet­tu mak­sim­i­työmäärä voitaisi­in merk­itä työ­sopimuk­seen. Henkilöko­htaisu­us voisi nos­taa myös palkkaa.

    Nämä oli­vat vain esimerkke­jä. Tarkem­mat sään­nöt tarvitaan.

  5. Ihan kan­natet­taval­ta ajatuk­selta kuu­lostaa. Työtä on jaet­ta­va, kos­ka työtä ei tule mis­sään tapauk­ses­sa riit­tämään kaikille — varsinkaan sille määrälle aka­teemista työvoimaa, jon­ka nykyiset korkeak­oulut puhal­ta­vat ulos vuosittain. 

    Toisaal­ta 700 000 suo­ma­laista työsken­telee jo nyky­isin eri­lai­sis­sa tilapäi­sis­sä työ­suhteis­sa. Ja vaik­ka Osmo ja vihreät eivät tätä halua kuul­la eivätkä myön­tää, niin heistä val­taosa tekee tätä jous­to­työtä vas­ten tahtoaan.

  6. Van­hem­mil­la on oikeus lyhen­tää työaikaa siihen saak­ka, kunnes per­heen nuorin lap­si menee kol­man­nelle. Myös siis kaikkien alle kouluikäis­ten van­hem­mil­la ei vain koulua aloit­tele­vien van­hem­mil­la. Poikkeus tähän ovat uudessa työ­paikas­sa aloit­ta­vat: puoli vuot­ta on tehtävä täyt­tä päivää ennen kuin oikeus työpäivän lyhen­tämiseen Osit­taista hoitora­haa mak­se­taan vain, jos joku lap­sista on alle kolme­vuo­tias tai koul­u­lainen (ekalla tai tokalla).

    Osit­taisen hoitora­han mak­sami­nen on tehty muutenkin mon­imutkaisek­si. Sitä saa vain jos nimeno­maa lyhen­tää työaikaa. Hakeu­tu­mi­nen äitiys­lo­man jäl­keen suo­raan osa-aikatyöhön ei käy. 

    Näin ollen oikeus osit­taiseen hoitora­haan ja työpäivän lyhen­tämiseen on lähin­nä hyväo­sais­ten vak­i­työssä ole­vien oikeus. Ns. muista syistä osa-aikatyötä tekevä jää ilman osit­taista hoitora­haa vaik­ka todel­li­nen syy hakeu­tua osa-aikatyöhön olisi se, että näin jää enem­män aikaa lap­sille. Samoin oikeus puut­tuu kaik­il­ta, jot­ka tekevät pätkätöitä.

  7. Hieno aja­tus var­maan. Mikä on kohtuuton?Ymmärrän pros­es­si­te­ol­lisu­u­den ja tietyt palvelu­alat, mut­ta jos määrit­te­ly on tom­mo­nen, vaikeuk­sia tiedossa.
    Ymmärtääk­seni jois­sakin työ­paikois­sa on liuku­va työai­ka ja niis­sä työai­ka “nol­lataan” tietyin välein, jol­loin hlö pitää mahd. yli­tun­nit lomana ja vajauk­set vähen­netään palka­s­ta. Jois­sain on tiet­ty rajat/kausi, mut­ta ainakin alku.
    Eikös muuten niis­sä vuokratyö­fir­moissa hlö voi vali­ta halu­a­mansa työmäärän?

  8. Vaik­ka täl­lainen oikeus annet­taisi­inkin, niin eihän se poista kitkaa työ­paikoil­la. Iso osa ihmi­sistä (pahoit­te­len, en tiedä kuin­ka suuri osa) on töis­sä pienis­sä yri­tyk­sis­sä, jois­sa osa-aikaisu­ud­es­ta on joka tapauk­ses­sa hait­taa vaik­ka se ei “kohtu­u­ton­ta” olisikaan. Onko joku syy mik­si et halua kytkeä kaikkia henkilöstön pitämis­es­tä koitu­via kulu­ja työaikaan, niin että työa­jan pitu­us olisi työ­nan­ta­jan kannal­ta täysin kus­tan­nus­neu­traali asia? Siis niin että kus­tan­nuk­set kahdes­ta puolipäiväis­es­tä oli­si­vat täs­mälleen yhtä suuret kuin yhdestä kokopäiväisestä.

    Luulisin että tuos­sa Ruotsin mallis­sa Suomen tolkut­tomat asumiskus­tan­nuk­set oli­si­vat esteenä suurelle osalle ihmisiä.

  9. Yksinker­taisin (ei vält­tämät­tä paras) tapa tehdä tuo sään­tö toimi­vak­si myös työa­jan lisäämisen kannal­ta voisi olla työaikaansa vähen­tänei­den työn­tek­i­jöi­den aset­ta­mi­nen etusi­jalle sil­loin, kun työ­nan­ta­ja halu­aa lisätä tehtävän työn määrää. Työn­tek­i­jäl­lä ei siis olisi oikeut­ta pala­ta entisi­in työ­tun­tei­hin automaat­tis­es­ti, ja työ­nan­ta­jal­la ei olisi oikeut­ta palkata uusia tek­i­jöitä, jos van­ho­jakin halukkai­ta työa­jan lisääjiä on.

  10. “Ruot­salaiset tekevät henkeä kohden kuitenkin yhtä paljon töitä kuin suo­ma­laiset. Hei­dän keskimääräi­nen työaikansa on vas­taavasti lyhempi. Näin on paljon parem­pi. Vähem­män työt­tömyyt­tä, enem­män vapaa-aikaa ja vankem­pi julki­nen talous!”

    Ruot­sis­sa ikään­tynei­den työl­lisyys on korkeampi, kos­ka pitkään palvellei­ta ei voi­da sanoa ensim­mäisenä irti.Työsopimuslaissa on irtisanomisjärjestys.
    Suomes­sa val­tio taas kan­nus­taa iäkkäit­ten irti­sanomisin tuke­mal­la nuorten työl­listämistä eri­laisin tuin ja sal­li­mal­la ilmaisen työn tekemisen

    Samoin ay-liike tukee iäkkäit­ten kor­vaamista nuo­ril­la sal­li­mal­la nuorten alen­netut palkat.

    Myöskin yleinen työa­jan lyhen­tämi­nen lop­pui Suomes­sa 1980-luvul­la. Työ­tun­nit ovat siitä huoli­mat­ta vähen­tyneet , mut­ta työt­tömyys­jak­so­jen määrä on moninkertaistunut.

    Suomes­sa työai­ka aje­taan työt­tömyy­den ja syr­jäy­tymisen kautta

  11. Mikä on se rahamäärä jol­la saavute­taan tämä “vankem­pi julki­nen sek­tori”? Täl­lä het­kel­lä Suo­ma­lais­es­ta työväestä 1/3 osa on työssä julkisel­la sek­to­ril­la ja hei­dän työ­panok­sel­laan emme kykene takaa­maan esim. kaikille van­huk­sillemme ihmis­ar­voista van­hu­ut­ta. Aut­taisiko julk­isi­in palvelui­hin kaade­tut lisäeu­rot tämänkaltaisi­in asioi­hin? Jos tämä määrä tuplat­taisi­in ja 2/3 osaa meistä työsken­telisi julkisel­la sek­to­ril­la asi­at eivät vält­tämät­tä olisi juurikaan parem­min, ellei palvelui­ta kohden­neta oikein. Vaipan­vai­h­toa odot­ta­van van­huk­sen tilan­net­ta ei paran­na se, että sairaalan hallintolääkärei­den määrä on kaksinker­tais­tet­tu viimeisen vuo­den aikana. Toivon että Osmon kaltaiset järkevät poli­itikot avaa­vat tämän tabuk­si muo­dos­tuneen kysymyk­sen: voisiko julk­isia palvelui­ta paran­taa kohdis­ta­mal­la resurssit perus­palvelu­iden tuot­tamiseen? Kun tähän on saatu vas­taus olisi vero­ja mak­savien kansalais­ten helpom­pi hyväksyä se, että heitä verote­taan enem­män. Jos siihen vielä olisi tarvetta.…..

  12. “että työt­tömien määrä vähe­nee ja työssä käyvien määrä lisään­tyy. On myös piden­net­tävä työuria. Yhä use­am­man pitäisi siis tehdä töitä.”
    Nykyisen hal­li­tuk­sen aja­mal­la mallil­la on tarkoi­tus vai­h­taa eläkeläiset työttömiksi.

    Se merk­it­see myöskin työurien lyhen­e­mistä, sil­lä työai­ka jae­taan sit­tne use­am­man kesken.

    Tuos­ta eläkeiän nos­tos­ta tule mieleen eloku­va Gekko.
    siinä yri­tysjo­hat­ja kapap­si eläke­varat ja jakoi työn­tek­i­jöille ns minimit.
    Samas­ta asi­as­ta on tässäkin kysymys..

    Useim­mat maat aiko­vat ratkoa vajeon­gel­mansa julk­isten alo­jen palkko­jen leikkauksilla,esim Viro, Latvia, Liet­tua, Irlan­ti, Kreik­ka ‚Espan­ja etc­mon­et USA:san osaval­tiotkin ovat pää­tymässä tähän samaan ratkaisuun .
    Tun­tuu kum­mal­ta , että Suo­mi ei halua olla tässä asi­as­sa perässähiihtäjä ??

  13. Osmo:

    Jokaisel­la olkoon peri­aat­teelli­nen oikeus lyhen­tää työaikaansa pitäen tun­tipalk­ka ennal­laan, ellei tästä aiheudu työ­nan­ta­jalle kohtu­ut­to­mia vaikeuksia.

    Tämä on oikein hyvä idea, jos kohtu­ut­tomat vaikeudet määritel­lään silleen, että työn­tek­i­jän on päästävä sopimuk­seen työ­nan­ta­jan kanssa työa­jan vähen­tämis­es­tä ja että ne saa sopia myös silleen, että tun­tipalk­ka muut­tuu ylös tai alaspäin.

    Jos taas Osmo tarkoit­taa sitä, että työn­tek­i­jä saa vaan ilmoit­taa työ­nan­ta­jalleen tekevän­sä tästä lähin lyhyem­pää työpäivää tämä on yks type­r­im­mistä ideoista mitä Osmo on täl­lä blogilla esittänyt.

    Työelämään pitäsi lisätä työn­tek­i­jän ja työ­nan­ta­jan mah­dol­lisuuk­sia sopia keskenään jous­toista, eikä mis­sään nimessä lisät­tävä sääntelyä.

    Mitä huonom­maks nämä sopimisen edel­ly­tyk­set tehdään sitä vaikeam­paa pien­ten yri­tys­ten on palkata työn­tek­i­jöitä ja sitä use­ampi ala joutuu palkkaa­maan työn­vuokraus­fir­mo­jen kaut­ta, jot­ka erikois­tuu näi­den keinotekois­es­ti luo­tu­jen riskien kantamiseen.

    On ihan älytön aja­tus, että byrokraatit alkaa tutki­maan jonkun yri­tyk­sen toim­intaa ja päät­tää siitä onko jostakin työa­jan lyhen­tämis­es­tä hait­taa vai ei. Eiköhän sil­lä yrit­täjäl­lä itsel­lään oo ihan riit­tävät kan­nus­timet tietää mis­tä on yri­tyk­selle hyö­tyä ja mis­tä haittaa.

    vph:

    Onko joku syy mik­si et halua kytkeä kaikkia henkilöstön pitämis­es­tä koitu­via kulu­ja työaikaan, niin että työa­jan pitu­us olisi työ­nan­ta­jan kannal­ta täysin kus­tan­nus­neu­traali asia?

    On, se että yri­tyk­set ja työn­tek­i­jät eivät halua. Se taho kan­taa riskin joka on parhait­en kykenevä riskin kan­ta­maan, kun markki­nat saa itte allokoi­da sen riskin. Jos taas val­tio allokoi riskin se ei jakaudu parhaal­la mah­dol­lisel­la tavalla.

    Minus­ta on kans älyl­lis­es­ti aika laiskaa olet­taa, että tämä ehdo­tus vaikut­taisi siten, että työ jakaan­tu­isi tasaisem­min väestön kesken. On ihan yhtä hyvin mah­dol­lista, että tämä lisäjäykkyys työ­markki­noil­la lisää työt­tömyyt­tä ja palkataan enem­män niitä, jot­ka arvioidaan sel­l­aisiks, jot­ka ei käytä yksipuolista oikeut­taan lyhen­tää työaikaansa.

  14. Ajat­telitko samal­la verot­taa myös sitä vapaae­htoista vapaa-aikaa? Pro­gres­si­ivisen vero­tuk­sen ansiosta­han 20 % lyhen­nys työaikaan tarkoit­taa useille vain 15 % vähen­nys­tä net­to­tu­loi­hin. Se sopisi esimerkik­si min­ulle lois­tavasti. Mak­se­tut verot sen sijaan pieneni­sivät 30 %, joka voisi aiheut­taa val­ti­olle ongelmia.

    Pro­gres­si­ivi­nen vero­tus aiheut­taa suuria taloudel­lisia kan­nustei­ta hyvä­tu­lois­t­en osa-aikatyölle. On val­tion talouden onni, että työ­markki­nat ovat niin jäykät ettei osa-aikatyötä ole asiantun­ti­joille tar­jol­la. Täl­lä het­kel­lä tulo­ero­ja voidaan tasa­ta vero­tuk­sen avul­la tehokkaasti, kos­ka val­taosa hyvä­palkkai­sista ei voi juurikaan vaikut­taa työn­tar­jon­taansa. Jos tämä muut­tuu, ei 50 % veroas­t­eet enää toi­mi. Se tarkoit­taa korkeampia vero­ja kaikille pienipalkkaisille.

  15. Ongel­ma tässä on että työ­nanata­jan kus­tan­nuk­set työn­tek­i­jästä eivät ole tun­tipo­h­jaisia vaik­ka työn­tek­i­jän palk­ka usein onkin. Eli työ­nanata­jal­la on val­ta­va määrä kiin­tein­tä kus­tan­nuk­sia työn­tek­i­jästä varsinkin toim­i­henkilö­työssä. Ter­vey­den­huolto, koulu­tus, työpiste, atk, esimi­esten palkat ym. ym. Tästä syys­tä työ­nan­ta­jalle on hal­paa teet­tää yli­työtä korotet­tuun hin­taan mut­ta hyvin kan­nat­tam­a­ton­ta antaa lyhen­net­tyä työaikaa vaik­ka edes las­ke­tul­la tuntipalakalla.

    Nuo alat jol­la työn­tek­i­jän kus­tanuk­set ovat niin tun­tiko­htaisia että tuo työa­jan lyhen­tämi­nen oikeasti onni­is­tu­isi ovat todel­la harvass.

  16. Ruot­si on huono esimerk­ki. Siel­lähän on maail­man sairain työvä­ki, ainakin tilas­to­jen mukaan. Mis­sään muual­la ei sairaspois­saolo­ja ole työn­tek­i­jää kohden yhtä paljon kuin Ruotsissa.

  17. Hieno aloite!

    Kum­mas­telin tilan­net­ta itse viime taan­tu­man aikaan. Työ­nan­ta­jat valit­ti­vat, etteivät huonon menekin takia voi hyväksyä palka­nsaa­japuolen palkanko­ro­tus­toivei­ta. Lop­putu­los taisi olla joku miniko­ro­tus. Mik­seivät liitot tuol­loin toden­neet, että ok, pide­tään palkat paikallaan, mut­ta leikataan kuukausit­taisia työtunteja?

  18. OS: “Laman seu­rauk­se­na val­tion­talous on pahasti sekaisin.”

    Minäpä väit­täisin, että val­tion­talous ei ole sekaisin laman seu­rauk­se­na, vaan nousukau­den ja sil­loin pääte­tyn rahankäytön seurauksena.

    Kun menot mitoite­taan aina noususuh­dan­teen mukana, mut­ta laskusuh­dan­teessa on tulop­uolel­la paha nyhjäistä tyhjästä, tulok­se­na on ongelma.

    Lama ei ole tässä syy eikä aiheut­ta­ja — vaan väärät rak­en­teet, väärät odotukset.

  19. OS: “Jokaisel­la olkoon peri­aat­teelli­nen oikeus lyhen­tää työaikaansa pitäen tun­tipalk­ka ennal­laan, ellei tästä aiheudu työ­nan­ta­jalle kohtu­ut­to­mia vaikeuksia.”

    Työ­nan­ta­jalle ei siis saa aiheut­taa kohtu­ut­to­mia vaikeuk­sia, mut­ta kohtu­ullisia vaikeuk­sia kuitenkin. Ker­ta toisen­sa jäl­keen, vaikeus toisen­sa päälle — ajatuk­se­na: kyl­lähän se kamelin selkä tuon edel­lisen kor­ren kesti, joten kyl­lä se kestää tämänkin.

    Vaik­ka yksit­täiset askeleet ote­taan hyvil­lä aiko­muk­sil­la kivet­tyä tietä, tämä mat­ka ei minus­ta joh­da pitkän päälle mihinkään hyvään.

    Aja­tus olisi hie­man kohtu­ullisem­pi, jos asia muo­toil­taisi­in vaikka­pa näin:

    “Jokaisel­la olkoon peri­aat­teelli­nen oikeus lyhen­tää työaikaansa pitäen tun­tipalk­ka ennal­laan, mikäli tämä ei aiheuta vaikeuk­sia työ­nan­ta­jalle, tai mikäli aiheutu­vat vaikeudet voidaan kom­pen­soi­da työ­nan­ta­jille val­tion varoista.”

    Jos ajatel­laan että “val­ti­ol­la ei ole varaa”, niin mik­si ajatel­laan, että jol­lakul­la muul­la tätä varaa olisi?

  20. “Työelämään pitäsi lisätä työn­tek­i­jän ja työ­nan­ta­jan mah­dol­lisuuk­sia sopia keskenään jous­toista, eikä mis­sään nimessä lisät­tävä sääntelyä.”

    Nyt on läh­es rajat­tomat mah­dol­lisu­udet sopia työa­jan jous­toista, ongel­ma on, että har­va työ­nan­ta­ja tai työn­tek­i­jä osaa hyö­dyn­tää mahdollisuutta.
    Minä olen tehnyt jous­to­työ­sopimuk­sia jo 80-luvun lop­ul­ta ja täysin työe­hto-ja työ­saikalakien mukaisia.
    Esim sesonki­aikoina on tehty 12 tun­nin päivää ja hil­jaise­na aikana pidet­ty vapaapäiviä tai lyhyem­piä päiviä

  21. Peri­aat­teessa hieno idea, käytän­nössä ei toimi.

    Monel­la työ­paikalla lisään­tyvät osa-aikaisu­udet eivät lisäisi työn­tek­i­jöi­den määrää vaan ylitöitä. Mah­dol­lisel­la yt-kier­roksel­la omas­ta halus­taan osa-aikaiset oli­si­vat ensim­mäis­ten lähti­jöi­den joukossa.

  22. “Eli työ­nanata­jal­la on val­ta­va määrä kiin­tein­tä kus­tan­nuk­sia työn­tek­i­jästä varsinkin toim­i­henkilö­työssä. Ter­vey­den­huolto, koulu­tus, työpiste, atk, esimi­esten palkat ym. ym. Tä”

    Tämä on tot­ta, mut­ta tuotan­non­suun­nit­telul­la voidaan tilanne muut­taa edulliseksi.
    Esim luop­umal­la kop­pikont­torista ja henkilöko­htai­sista työpis­teistä etc saadaan työpis­teen kuor­mi­tus korkeak­si myös joustotyössä.

    Etenkin julki­nen sek­tori suosii kop­pikont­to­ria ja henkilöko­htaisia työvälineitä.

    Kaikkea ei voi kom­pen­soi­da esim työter­veyshuol­lon kulu on per pää ei per tunti.

  23. Ajat­telitko samal­la verot­taa myös sitä vapaae­htoista vapaa-aikaa?

    Has­sua, mietin aikanaan ihan samaa, kun luin Soin­in­vaaran Vapaus ja Aika- kir­jaa. Neu­traali vero­tus, jota Osmo muual­la kan­nat­taa, olisi tässä se, että vero ei saisi kan­nus­taa sen parem­min lyhen­tämään kuin piden­tämään työaikaansa, vaan tekemään sitä vain sen ver­ran kuin on “hyödyl­listä”.

  24. Mik­si et Osmo ehdot­taisi siir­tymistä kiin­teään nup­piko­htaiseen verotukseen? 

    Sil­loin mar­gin­aaliv­ero­pros­ent­ti olisi nol­la eikä kukaan voisi vaikut­taa omil­la valin­noil­laan verovelvollisuuteensa.

    Ei tarvit­sisi tehdä muu­ta kuin jakaa opiskelu­paikat 16-vuo­ti­aille älykkyys­testien mukaan…

    Vero toimisi erään­laise­na urheiluk­il­pailu­jen tasoituk­se­na. Jokainen saa juos­ta oma­l­la vauhdil­laan, mut­ta lähtöpis­tet­tä on siir­ret­ty henkilön omi­naisuuk­sien mukaan.

    Eli yhteistö odot­taisi kyvykkäim­miltä jäse­niltään enem­män ja vas­taavasti tuk­isi vero­tuk­sen kaut­ta vähem­män lahjakkaita.

    Tässä mallis­sa raskas­ta ruumi­il­lista työtä tekevä työläi­nen voisi saa­da parem­mat net­toan­siot kuin yliopis­tossa lusi­va pro­fes­sori jo ilman mitään erityiskorvauksia.

    Vapaa-aikaa voisi jokainen ottaa niin paljon kuin halu­aa eikä se mak­saisi val­ti­olle mitään kun palk­ka ei suo­raan vaikut­taisi verovelvollisuuteen.

    1. Aus­tri­an,
      Itseasi­as­sa kir­jas­sa Sata-komitea esitän teo­reet­tise­na, mut­ta käytän­nössä mah­dot­tomana mal­li­na henkilöko­htaisen pääveron.

  25. “Yhä use­am­man pitäisi siis tehdä töitä.Kannatan työl­lisyy­den lisäämistä voimakkaasti. Toisaal­ta olen kir­joit­tanut kir­jan ”Vau­raus ja aika”, jos­sa suosit­te­len työn­teon vähen­tämistä ja tuot­tavu­u­den kasvun ulos­mit­taamista vapaa-aikana mielu­um­min kuin yhä suurem­pana tavara­paljoute­na. Miten voin kan­nat­taa molem­pia asioi­ta yhtä aikaa?”

    Voisiko olla niin, että investoimal­la tuot­tavu­u­den kasvu­un julk­ishallinnos­sa ja muual­lakin paran­namme itse asi­as­sa työl­lisyyt­ta ja eri­tyis­es­ti laadullis­es­ti parem­paa työl­lisyyt­tä kestävästi.Väitteeni (epäti­eteelli­nen) perus­tuu siihen, että talouskasvu (= uusien palvelu­iden ja liike­toimin­nan syn­nyt­tämi­nen) edel­lyt­tää riit­tävien henkisten voimavaro­jen ole­mas­saoloa. Esimerkik­si 1970–1990-luvun kasvun eräänä moot­to­ri­na oli ehkä suuren ikälu­okan, ja aikaisem­paa koulute­tum­man, suuri määrä työ­markki­noil­la. Jatkos­sa käytet­tävis­sämme on suh­teel­lisen pienet voimavarat ikälu­okan siir­tyessä pois työelämästä.Vaarana on negati­ivi­nen kierre: pienet voimavarat eivät ole riit­tävät uusien palvelu­iden, liike­toimin­nan, kasvun synnyttämiseen,heikko tuot­tavu­us julk­ishallinnos­sa rasit­taa entis­es­tään niin val­tio­ta kuin yksi­ty­istä liike­toim­intaa, työl­lisyys heikke­nee entisestään.
    Ja kysymys ei vält­tämät­tä ole niinkään tavara­paljoudeen lisäämis­es­tä kuin parem­pi­en palvelu­iden aikaansaamis­es­ta ihmis­ten arkeen.

  26. Monel­la työ­paikalla lisään­tyvät osa-aikaisu­udet eivät lisäisi työn­tek­i­jöi­den määrää vaan ylitöitä. Mah­dol­lisel­la yt-kier­roksel­la omas­ta halus­taan osa-aikaiset oli­si­vat ensim­mäis­ten lähti­jöi­den joukossa. 

    Osit­taisel­la hoito­va­paal­la ole­vien kohdal­la tuo yt-ris­ki on otet­tu huomioon työlain­säädän­nössä. Siel­lä lukee jotenkin niin, että jos irti­san­ot­taes­sa ei muu­ta osoite­ta, niin irti­sanomisen kat­so­taan johtu­van osit­tais­es­ta hoito­va­paas­ta. Ajat­te­liko Osmo laa­jen­taa tämän suo­jan kaikki­in työpäivään­stä lyhentäviin?

  27. On ihan älytön aja­tus, että byrokraatit alkaa tutki­maan jonkun yri­tyk­sen toim­intaa ja päät­tää siitä onko jostakin työa­jan lyhen­tämis­es­tä hait­taa vai ei. 

    Ei sitä mikään “byrokraat­ti” tut­ki. Marssi­järjestys on se, että työn­tek­i­jä pyytää lupaa lyhen­tää työpäivään­sä. Jos lupaa ei tule, työn­tek­i­jä pyytää peruste­lut. Jos peruste­lut eivät tyy­dytä, työn­tek­i­jä haas­taa työ­nan­ta­jansa oikeuteen.

    Käytän­nössä tuo­ta viimeistä kohtaa ei kukaan tee itse, vaan sen hoitaa liiton lakimies.

  28. Olisi kyl­lä varsin hyvä, jos entistä use­ampi voisi vapaam­min ja ongelmit­ta vali­ta työaikansa. Sään­te­lyn lisäämi­nen ei kuitenkaan mielestäni ole oikea toteu­tustapa. Tai vähin­tään pienyri­tyk­set tulisi vapaut­taa sään­telystä (hyvin suurien yri­tys­ten kohdal­la, jois­sa työn­tek­i­jöi­den hyväk­sikäyt­tö ja pain­os­tus onnis­tuu helpom­min, ymmär­rän parem­min sään­te­lyn tarvetta).

    Vaalio­hjel­maasi ehdote­tut helpo­tuk­set (pien)yrittäjyyteen ja paran­nuk­set yrit­täjän sosi­aal­i­tur­vaan toisi­vat var­maankin osaratkaisun tähänkin ongel­maan. Kun entistä use­ampi alka­isi tehdä töitä itselleen, eli myy­dä työ­suori­tus­taan tun­tiveloituk­sel­la halu­amilleen tahoille, työn määrääkin voisi itse säädel­lä jous­tavam­min. Samal­la saisi kan­taak­seen osan työ­nan­ta­jien riskistä.

    Minus­ta vapauk­sia ei pitäisi lisätä ilman että vas­tuukin lisään­tyy oike­as­sa suhteessa.

  29. Markki­na­t­alous toimisi ehkä teo­ri­as­sa täy­del­lis­es­ti, jos kaik­ki oli­si­vat yrit­täjiä ja myi­sivät omaa työtään tai tekemiään tuot­tei­ta. Sen sijaan näyt­tää siltä, että vapaasti toimi­vat markki­nat johta­vatkin aina isom­pi­in, keskusjo­htois­es­ti toimivi­in yri­tyk­si­in — jos uskomme Williamso­nia ja Ostro­mia, ja mik­si emme uskoisi 😉 — ja hel­posti vielä monopolei­hin, ellei lain­säädän­nöl­lä sitä estetä — eli iso osa markki­na­t­aloud­es­ta onkin itse asi­as­sa keskusjo­htoista talout­ta… Kaikkein nurinkuris­in­ta on, että lain­säädän­nöl­lä voidaan “pie­nille ja keskisu­urille” yri­tyk­sille määrätä kaiken­laisia velvoit­tei­ta, joi­ta ei auta kuin totel­la — mut­ta jos aio­taan vaa­tia jotain isol­ta yri­tyk­seltä, sen lob­bar­it pitävät kyl­lä huolen, että ehdo­tuk­sek­si vain jää…

  30. Riit­ta:

    Ei sitä mikään “byrokraat­ti” tut­ki… …työn­tek­i­jä haas­taa työ­nan­ta­jansa oikeuteen.

    ?! Mitä ihmeen hiusten­halkomista sä nyt oot tänne tul­lu harjotteleen?

  31. Eli­na, näpyt­telin tuon kän­nykäl­lä, jos­sa on ennakoi­va tek­stin­syöt­tö, se teki tuon kor­vauk­sen näköjään automaattisesti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.