(luonnosta vaaliohjelmaan)
Suomalaisilla on oikeus kopioida äänitteitä omaan käyttöönsä. Tästä oikeudesta maksetaan tekijöille korvausta. Rahat korvauksiin saatiin aikanaan kasettimaksusta (hyvitysmaksu), joka perittiin nauhureissa muinoin käytetyistä C‑kaseteista ja joistakin muistakin talletusalustoista.
C‑kasetit ovat kadonneet historiaan, mutta hyvitysmaksu on laajentunut muihin talletusalustoihin. Viimeksi maksu laajeni ulkoisiin kovalevyisin. Kehityksen myötä kasettimaksun yhteys alkuperäiseen tavoitteeseensa on laimentunut kolmella tavalla.
1. Yhä pienempi osa maksun kohteena olevista talletusalustoista käytetään korvauksen perusteena olevaan lailliseen omaan käyttöön kopiointiin. Ulkoisten kovalevyjen talletuskapasiteetista korkeintaan jokunen prosentti menee tähän tarkoitukseen.
2. Yhä pienempi osa ilmaisesta musiikin kuuntelusta joutuu turvautumaan maksun kohteena oleviin talletusalustoihin.
3. Hyvitysmaksulla kerättyjä tuloja on alettu käyttää moneen sinänsä hyvään tarkoitukseen, kuten kotimaisten dokumenttielokuvien tuotantotukeen ja sokeain kirjaston menoihin. Näillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä yksityisen kopioinnin kanssa.
Teknologian muutoksen vuoksi hyvitysmaksun tuotto on alenemassa nopeasti. Tätä yritetään kompensoida laajentamalla hyvitysmaksua milloin minnekin. Tämä on tuhoon tuomittu tie myös tekijänoikeusjärjestöjen kannalta. Norjassa hyvitysmaksusta on luovuttu. Valtio maksaa Norjassa korvauksen yksityisestä kopioinnista verovaroista. Näin se tulee tehdä Suomessakin!