Sosiologi Erik Allardt sanoi joskus 30 vuotta sitten, että asuinalueiden omaleimaisuus on hyvä asia, kunhan vältetään se, että joidenkin alueiden sosiaalinen status laskee liian alas. Tämä huomautus on vaivannut minua kehitettäessä Helsingin asuntopolitiikasta. Onko segregaation torjunnan nimissä alueet homogenisoitu liian samanlaisiksi?
On esimerkiksi kaksi hyväosaisten asuinaluetta, kokoomuslaisten Pakila ja vihreiden Kumpula. Tehtäisiin suurta väkivaltaa, jos nämä arvoiltaan ja elämäntavoiltaan täysin erilaiset ryhmät pakotettaisiin toistensa naapureiksi. Greenwich Village on paikka, jossa viihdytään, vaikka ollaankin vähän outoja.
Jos huono-osaisuutta ei sekoiteta, se ghettoutuu, ja tulee niitä liian alas vajonneita alueita, joita Allardtkaan ei hyväksy.
Entä pitäisikö etnisten ghettojen muodostuminen hyväksyä? Jos laivalastillinen suomalaisia pakenisi Nairobiin, varmaankin me pyrkisimme asumaan toistemme naapureina. Pitäisikö kenialaisten hyväksyä, että me jatkamme makkaran paistamista ja kummallisen kielemme puhumista, emmekä assimiloidu paikalliseen kulttuuriin?
Torontossa on omat korttelinsa italialaisille, kiinalaisille venäläisille ja mitä siellä nyt on. Tämä tarkoittaa vahvaa alakulttuurien verkostoa ja sitä, että vanhat, perheyhteisöjä ylläpitävät tavat säilyvät. Nämä vaikuttivat turistin silmään varsin tervehenkisiltä paikoilta. Göteborgissa ja Pariisissa on myös omat kaupunginosat maahanmuuttajille, mutta ne eivät ilahduta samassa määrin.
On aivan eri asia sulloa yhteen työttömiä maahanmuuttajia keskinäiseen toimettomuuteen kuin antaa työperäisen maahanmuuton ryvästyä. Noissa työttömien ulkomaalaisten ghetoissa, joita Ruotsissa on suosittu, mutta joilta Suomessa yritetään välttyä, on esimerkiksi suuri radikaalin islamismin leviämisen riski.
Ulkomaalaiskeskittymien syntymistä on vaikea estää, koska osa ulkomaalaisista pyrkii toistensa naapureiksi. Vaikea olisi Nairobin viranomaistenkin hajasijoittaa suomalaisyhteisöä. Huono-osaisten ulkomaalaisten keskittymiä syntyy sinne, missä asunnot ovat halpoja. Kun näin on päässyt käymään, asunnot ovat entistä halvempia.
Noissa Chinatowneissa on se vika, että väki ei opi paikallista kieltä, koska puhuu lähinnä vain keskenään. Samalla se tarkoittaa, että asukkaat kiinnittyvät Suomeen aika hennoin säikein.