Mihin asuntopolitiikkaa tarvitaan (1)?

Miten toimisi asun­topoli­ti­ikkaa, jota ei olisi ollenkaan? Markki­nat ratkai­si­si­vat, kuka min­nekin aset­tuu asumaan.

Näin ei voitu tehdä 1960-luvul­la, kos­ka raju asun­top­u­la olisi johtanut kohtu­ut­to­muuk­si­in. Jos vält­tämät­tömyyshyödykkeistä on niukku­ut­ta, niitä ei voi jakaa pelkästään mak­sukyvyn suh­teessa. Asi­aa voi har­joitel­la kuvit­teel­lisel­la esimerkil­lä tap­pavas­ta tau­ti, johon on ole­mas­sa paran­ta­va lääke, mut­ta lääket­tä ei ole onnis­tut­tu valmis­ta­maan ajois­sa tarpeek­si. Kuvitelka­amme, että ilman lääket­tä kuolee var­masti ja kak­si pil­ler­iä säästää var­masti, mut­ta yksi säästää vain 95 pros­entin toden­näköisyy­del­lä. Pillere­itä on vain yksi/nenä. Miten ne pitäisi jakaa: yksi jokaisel­la vai huu­tokau­pan perus­teel­la, rikkaille kak­si ja köy­hille ei yhtään?

Tämä määrälli­nen argu­ment­ti ei enää päde. Jonkin­lainen tönö löy­ty­isi jokaiselle jostain, vaik­ka mitään muu­ta asun­topoli­ti­ikkaa ei olisi kuin että kaikille tur­vat­taisi­in vaa­ti­ma­ton perus­tur­va, jon­ka turvin pitää han­kkia myös seinät ympärilleen.

Vapaat markki­nat johtaisi­vat pikaises­ti väestön erot­telu­un mak­sukyvyn mukaan. Köy­hät asutet­taisi­in huonoille alueil­la ja kun huonot lop­pu­vat, yleen­sä vain kauas ja rikkaat val­taisi­vat parhaat.

Rikkait­ten ghet­to­ja meil­lä jo on, joten siinä ei olisi mitään uut­ta. Muo­dos­tu­isi myös kaupungi­nosia, jois­sa on pelkkiä köy­hiä ja monion­gel­maisia, suomek­si slum­me­ja. Näitä on jo nyt metropo­lialueen laidoil­la, Mari Vaat­to­vaaran mukaan pahim­mat löy­tyvät Riihimäeltä. Riihimäen ongel­ma-alueet eivät johdu sosi­aalis­es­ta asun­to­tuotan­nos­ta vaan siitä, että siel­lä markki­nahin­ta on vain kovin matala.

Siitä, onko hyvä eristää huono-osaiset omi­in slum­mei­hin­sa, ei voi sanoa mitään auko­ton­ta. Tästä voi olla aidosti eri mieltä ja juuri näistä erim­ielisyyk­sistä on poli­ti­ik­ka raken­net­tu. Jos asi­at oli­si­vat yksiselit­teisiä, poli­ti­ikkaa ei tarvita.

Minä pidän toiv­ot­tomien slum­mien syn­tymistä hyvin epä­toiv­ot­ta­vana. Jos ihmiset koos­t­u­isi­vat vain aikui­sista, voisi ajatel­la, että olkoot siel­lä tois­t­en­sa kanssa, mut­ta las­ten osalta joidenkin tuomit­sem­i­nen lop­ut­tomaan köy­hyy­teen vain sik­si, että ovat syn­tyneet väärään osoit­teeseen, olisi jul­maa minkä lisäk­si se tulisi kalliiksi.

Se nimit­täin tiede­tään kan­sain­väli­sistä koke­muk­sista, että jos köy­hien ympäril­lä on pelkkiä köy­hiä – ja köy­hyy­teen liit­tyviä ongelmia – köy­hien lap­sil­la ei ole tietä ulos köy­hyy­destä. Sosi­olog­it ovat varsin yksimielisiä siitä, että slum­mien syn­nyt­tämi­nen on kallis yhteiskun­tapoli­it­ti­nen virhe. Niis­sä mais­sa, jois­sa ei ole har­joitet­tu mitään asun­topoli­ti­ikkaa – mitä moni kom­men­toi­ja on suositel­lut Suomeenkin – on syn­nytet­ty aluei­ta, joille poli­isikaan ei uskalla mennä.

Vaik­ka ihan näin pitkälle ei ajaudut­taisi, maas­ta tulee hyvin ikävä, jos eri sosi­aalilu­okat aset­tuisi­vat asumaan eri kaupungi­nosi­in kehit­tämään vihol­lisku­via toi­sis­taan – siis vähän niin kuin oli Pitkän­sil­lan toisel­la ja toisel­la puolel­la aiemmin.

Helsin­ki on poli­it­tisel­la päätök­sel­lä rikkonut tätä asuinaluei­den seg­re­goi­tu­mista mak­sukyvyn mukaan suosi­mal­la pien­i­t­u­loisia (Kaupun­gin vuokrat­alot) ja keski­t­u­loisia lap­siper­heitä (HITAS). Näistä veron­mak­sajien kokon­ais­tu­ki HITAS-asukkaille on selvästi suurem­paa kuin se tuki, joka halpo­jen vuokrien muo­dos­sa suun­tau­tuu kaupun­gin vuokrat­alo­jen asukkaille. Muut tuet ovat sit­ten eri asia.

Ilman Helsin­gin har­joit­ta­maa pieni- ja keski­t­u­loisia suo­si­vaa asun­topoli­ti­ikkaa Helsin­gin seu­tu olisi kovin eri­lainen. K

Kun­tien väli­nen kil­pailu tekee pien­i­t­u­lois­t­en suosimisen hyvin vaikeak­si ja pakot­taa jokaisen kun­nan erik­seen työn­tämään köy­hiä naa­purikun­ti­in ja anta­maan varakkaille etuoikeuksia.

Olen sitä mieltä, että Helsin­gin on järkevää Espoon ja Sipoon tuot­ta­mas­sa kil­pailu­ti­lanteessa vähän höl­lätä peri­aat­teis­taan ja suosia aiot­tua enem­män rikkaimpia ranto­jen asut­tamises­sa. Se on parem­pi vai­h­toe­hto kuin heiken­tää opetuk­sen tasoa kouluis­sa, jät­tää kadut kuop­paisik­si, van­huk­sen huonolle hoidolle ja lumet auraa­mat­ta. Tähän suun­taan on myös paljon edet­ty. Tästä johtopäätök­ses­tä olen Hal­la-ahon kanssa samaa mieltä, mut­ta olen täysin erim­ieltä siitä, onko täl­lainen köy­hien syr­jin­tään pakot­ta­va asianti­la hyvä.

Hal­la-ahon mielestä – näin hänen sanansa tulk­itsin – kun­tien väli­nen kil­pailu on hyväk­si, eikä sitä saa mitenkään – ei edes yhteisel­lä seu­tuhallinnol­la – lieven­tää. Hän ei aset­tanut mitään lieven­nyk­siä kan­taansa. Yritin tar­jo­ta hänelle mah­dol­lisu­ut­ta loiven­taa sanomaansa ja tar­joan edelleen. Jos ei kan­na­ta mitään rajoituk­sia kun­tien väliseen kil­pailu­un peri­aat­teel­la rikkaat sisään jha köy­hät ulos, on vas­tu­us­sa kaik­ista tuon kil­pailun haittapuolista.