Aluekuntamallista ulospääsy metropolihallinnon umpisolmuun?

Metropo­lialueel­la ei näytä syn­tyvän yhteistyön yhteisen päätök­sen­teon paran­tamises­sa mitään. Selvi­tys kak­si­por­tais­es­ta seu­tuhallinnos­ta rauke­si tyhjään, kun lop­pu­ra­por­tis­sa voiti­in ker­toa vain, etteivät kun­nat olleet yksimielisiä mis­tään. Van­taa näyt­tää tor­ju­van kun­tali­itok­sen Helsin­gin kanssa. Tosin valio voi yhä aset­taa kun­ta­jako­selvit­täjän ja kun­ta­jako­selvit­täjä voi alis­taa val­tu­us­ton hylkäävän päätök­sen kansanäänestyk­seen, mut­ta en oikein jak­sa uskoa tähänkään. Kosin­nan hylkäämis­es­tä ei yleen­sä seu­raa läm­min­henkistä yhteistyötä. 

Näin tämä ei voi jatkua. Voisiko aluekun­ta­malli ava­ta umpisolmun?

Kil­pailu hyvistä veron­mak­sajista poik­ki vero­tu­lo­jen tasoituksella

Kil­pailu hyvistä veron­mak­sajista on pahin ongel­ma pääkaupunkiseudun kun­tarak­en­teessa. Asian masen­tavin puoli on pyrkimys työn­tää kalli­it, siis paljon palvelu­ja tarvit­se­vat asukkaat naapurikuntaan.

Ilman tätä talouskil­pailua kun­nat var­maankin pysty­i­sivät sopi­maan myös maankäytöstä ja ter­veestä yhdyskun­tarak­en­teesta. Sopimuk­seen on mah­do­ton päästä vapaae­htois­es­ti kun edut ovat vas­takkaiset. Jot­ta en syyt­täisi naa­pure­i­ta ker­ron, että tämän takia Helsin­ki kaavoit­taa pien­talo­ja paikkoi­hin, joi­hin aivan ehdot­tomasti pitäisi kaupunki­raken­net­ta ajatellen kaavoit­taa kerrostaloja.

Keskimääräi­nen tulota­so (yli 15-vuo­ti­aat) oli vuon­na 2008 Helsingis­sä 29252, Espoos­sa 34769 ja Van­taal­la 27437 euroa.

Jos yhteistyöhankkeet aja­vat nyt täysin kar­ille, kuten näyt­tää tapah­tu­van, seu­rauk­se­na on avoin talous­so­ta kol­men kaupun­gin kesken eli siis raju kil­pailu hyvistä veron­mak­sajista. Pidän tätä erit­täin valitet­ta­vana. Ei sik­si, että pelkäisin kotikaupunk­i­ni jäävän tässä tap­pi­olle. Helsingillä on valt­tiko­r­tit käsis­sään. Kysymys on vain siitä, kuin­ka härskisti se ne pelaa. Tähän asti Helsin­ki on suos­in­ut sosi­aal­ista sekoit­tamista, mikä on tarkoit­tanut, että se ei ole myynyt arvo­tont­te­ja eniten mak­sav­ille vaan on tar­jon­nut niitä HITAS-hin­noil­la nor­maal­i­t­u­loisille ja sosi­aalisen asun­to­tuotan­non kaut­ta myös pien­i­t­u­loisille. Näin tehdessään Helsin­ki on antanut huo­mat­tavasti tasoi­tus­ta muille ja muut ovat, valitet­tavasti, käyt­täneet tämän täysimääräis­es­ti hyväkseen.

Helsin­ki on jo alka­nut lip­sua asun­topoli­ti­ikas­taan lähin­nä Espoon aset­ta­man haas­teen takia. Eiran­ran­taan tuli pelkkiä ökyrikkai­ta ja sata­mal­ta vapau­tuvil­la alueil­la parhaat ranta­ton­tit kau­pataan eniten tar­joav­ille. Jos kil­pailu rävähtää kovin kuumak­si, Helsin­ki voi luop­ua yhteiskun­nal­lisen vas­tu­un kan­tamis­es­ta kokon­aan ja kut­sua seudun satatuhat­ta rikkain­ta ran­noillemme.  Helsin­ki ei häviä, mut­ta vihreät häviävät, oikeu­den­mukaisu­us häviää ja kokoomus voit­taa. Koko suo­ma­lasi­nen yhteiskun­ta häviää pitkäl­lä aikavälil­lä, kos­ka tämän tien päässä ovat toiv­ot­tomat slum­mit, joi­hin syn­tyneel­lä ei ole tietä ulos köyhyydestä.

Sik­si toivon, että tapah­tuu jotain muuta.

Olkoon metropoli­hallinnon ratkaisu mikä hyvän­sä, siihen on sisäl­lyt­tävä vero­tu­lo­jen tasaus seudun kun­tien kesken.  Tämän lisäk­si jotkin paljon palvelu­ja tarvit­se­vat ryh­mät, esimerkik­si vam­maiset ja las­ten­suo­jelun  huostaan otta­mat lapset, tulisi siirtää taloudel­lis­es­ti kun­tien yhteiselle vas­tu­ulle. Vas­ta se sam­mut­taa kun­tien välil­lä nyt val­lit­se­van piilevän sotati­lan. Mikään malli ei toi­mi ilman tulo­jen tasausta.

Aluekun­ta­malli

Paras-han­kkeen yhtey­dessä hylät­ty aluekun­ta­malli voisi ehkä ava­ta ump­isol­mun. Nykyiset kun­nat säi­ly­i­sivät juri­disi­na yksikköinä ja pitäi­sivät pääosan omaisu­ud­estaan. Yhteisiä tehtäviä varten peruste­taan aluekun­ta, jol­la annet­taisi­in yleiskaavoitus, asun­topoli­ti­ik­ka, liiken­nekysymyk­set, toisen asteen koulu­tus ja koko ter­vey­den­huolto. Verot meni­sivät joko suo­raan aluekun­nalle, joka jakaa niistä osan peruskun­nille tai ne meni­sivät peruskun­nille jot­ka tilit­täi­sivät niistä osan aluekun­nalle samaan tapaan kuin Kain­u­us­sa tilitetään osa tuloista maakun­nalle.  Jälkim­mäisessä tapauk­ses­sa peruskun­ta voisi määrätä vero­pros­entin vapaasti eli per­iä enem­män vero­ja jos halu­aa parem­pia palveluja.

Aluekun­nan joh­dos­sa olisi suo­ril­la vaaleil­la valit­ta­va val­tu­us­to. Mukana pitäisi olla vähin­tään pääkaupunkiseudun neljä kaupunkia mut­ta ehkä myös Kirkkon­um­mi, Ker­a­va ja Tuusula.

Ase­makaavoitus säi­ly­isi peruskun­nil­la. Toinen vai­h­toe­hto on, että ase­makaa­vat valmis­tel­laan peruskun­nis­sa mut­ta hyväksytään lop­ullis­es­ti aluekun­nan valtuustossa.

Kun­nat luovut­taisi­vat osan omaisu­ud­estaan aluekunnalle.

Noin kol­mannes nyky­i­sistä bud­jeteista ja yli puo­let val­tu­us­tossa tehtävistä päätök­sistä säi­ly­isi peruskun­nis­sa ja niis­sä voisi edelleen val­li­ta vähän toi­sis­taan poikkea­va hallintokulttuuri.

HUS metropoli­hallinnon sisään

Aluekun­nalle kuluisi myös ter­vey­den­huolto. HUS kan­nat­taisi ottaa aluekun­nan sisään ja yhdiswtää samaan organ­isaa­tion peruster­vey­den­huol­lon kanssa siten, että peruster­vey­den­huoltoa ei kuitenkaan alis­te­ta erikois­sairaan­hoidolle. Vaik­ka tätä riskiä peruster­vey­den­huol­lon piiris­sä karsaste­taan, erikois­sairaan­hoi­dos­ta vas­taa­vat kyl­lä osaa­vat arvostaa toimi­vaa peruster­vey­den­huoltoa.   Aluekun­ta myuisi erikois­sairaan­hoidon palvelu­ja muille nyky­isille HUS:n jäsenkun­nille isän­täkun­ta­mallin mukaan.