Verotyöryhmän kommentointia 6: palkkaveroja vai arvonlisäveroa?

Het­emäen työryh­mä esit­tää parin mil­jardin euron raken­nemuu­tos­ta vero­tuk­seen alen­ta­mal­la tulovero­ja ja nos­ta­mal­la arvon­lisäveroa. Tämä pitäisi työryh­män mukaan edis­tää talouskasvua ja siten tuot­taa lisää vero­tu­lo­ja. Pro­fes­sori Mat­ti Tuo­maala esit­ti Helsin­gin Sanomis­sa, ettei perustelu pidä paikkaansa. Het­emäen työryh­män kannal­ta on kiusal­lista, että Mat­ti Tuo­maala ei ole kuka hyvän­sä, vaan kan­sain­välis­es­ti arvoste­tu­in vero­tus­ta tutk­in­ut kansan­talousti­eteil­i­jä Suomessa.

Kuten blo­gia seu­ran­neet ovat havain­neet, ajat­te­len asi­as­ta saman­su­un­tais­es­ti kuin Tuo­maala. Vero­tuk­sen vaiku­tus­ta ei voi tarkastel­la olet­taen palkko­jen ja hin­to­jen määräy­tyvän ekso­geenis­es­ti eli ulkoa annet­tuina. Jos ne ajatel­laan endo­geenisi­na, tuloverol­la ja arvon­lisäverol­la ei ole suur­ta eroa.

Kan­nat­taa ajatel­la, että kulut­ta­ja on jokaisen työssäkäyvän viime­si­jainen työ­nan­ta­ja yksi­tyisel­lä sek­to­ril­la. Olen­naista on, paljonko siitä, mitä kulut­ta­ja mak­saa hyödyk­keestä menee muo­dos­sa tai toises­sa verot­ta­jalle ennen kuin raha pää­tyy työ­suorituk­sen tek­i­jälle tai voit­tona hänen työ­nan­ta­jalleen. Olen­naista on vero­jen kokon­ais­su­u­ru­us, ei se, minkä nimisiä vero­ja välis­sä on ja kenen olete­taan minkäkin veron maksavan.

Yksinker­tais­te­taan asi­aa niin, että on ole­mas­sa vain palkkavero ja arvon­lisävero. Jos henkilö A ostaa työ­suorituk­sen henkilöltä B (työ­su­osi­tus osana jonkin hyödyk­keen kokon­aish­in­taa ja laat­ua) ja mak­saa siitä satasen, on jok­seenkin sama, meneekö välistä 10 euroa arvon­lisäveroa ja 20 euroa palkkaveroa vai päin­vas­toin, jos siitä joka tapauk­ses­sa menee  30 euroa veroa.

Kuvitel­ma, että työn­tek­i­jä mak­saa palkkaveron ja kulut­ta­ja arvon­lisäveron ei perus­tu oikein mihinkään.  Arvon­lisävero on kulut­ta­jan vero, kos­ka arvon­lisävero lisätään hin­toi­hin; ikään kuin se palkkavero ei siir­ty­isi hintoihin.

Ero­ja kuitenkin on. Yri­tys mak­saa arvon­lisäveron sum­mas­ta, joka on melko tarkkaan mak­set­tu­jen palkko­jen, korko­jen ja voiton yhteis­sum­ma, kun voit­to määritel­lään niin, että investoin­nit las­ke­taan ker­ta­menok­si eikä pois­to­ja vas­taavasti tehdä.

Ensim­mäi­nen ero on siinä, että arvon­lisävero kohtelee palkko­ja, voit­to­ja ja korko­ja samal­la taval­la ja tulovero tun­netusti eritavalla.

Toinen ero on veron saa­jas­sa. Ulko­maille myy­dys­tä tuot­teesta arvon­lisäveron saa kokon­aisu­udessaan, myös väli­panos­ten osalta, vien­ti­maa, jos siinä maas­sa ylipään­sä arvolisävero­jär­jestelmää on. Tämän takia arvon­lisäveron koro­tus ja palkkavero­jen alen­nus merk­it­see erään­laista sisäistä deval­vaa­tio­ta. Tämän vaiku­tus on kuitenkin hyvin lyhy­taikainen. Palkkata­so sopeu­tuu muu­tok­seen nopeasti.

Tulon­si­ir­to­jen saa­jille arvon­lisävero on tuloveroa edullisem­pi, kos­ka tulon­si­ir­rot on sidot­tu hin­tain­dek­si­in, jol­loin arvon­lisäveron korot­ta­mi­nen korot­taa tulon­si­ir­to­ja. Alka­vi­in tulon­si­ir­toi­hin tämä ei enää vaiku­ta. Tämän takia ilmeis­es­ti het­emäen työryh­mä esit­ti tuloveron alen­nus­ta vain ansio­tu­lo­jen osalta, mut­ta ei tulonsiirtojen.

Kun investoin­tien arvon­lisävero voidaan vähen­tää heti, säästämisen ja investoin­ti­as­teen nousu vähen­tää val­tion vero­tu­lo­ja. Jos menot ovat kiin­teitä ja verot sopeu­tu­vat, tämä veropo­h­jan kaven­tu­mi­nen johrtaa verokan­to­jen nousuun.

Jos halu­aa ajatel­la arvon­lisäveroa kulu­tusverona eikä tuotan­tovero­ja, henkilön verot alenevat, jos hän säästää osan tulois­taan – eli lykkää kulu­tus­taan myöhem­mäs – ja val­tio saa vähem­män vero­ja. Tämähän jo todet­ti­in, säästämisas­teen nousu pakot­taa nos­ta­maan verokan­to­ja tai alen­ta­maan meno­ja, eikä kulu­tuk­sen verot­ta­mi­nen tässäkään mielessä edis­tä talouskasvua ver­rat­tuna siihen, että alen­net­taisi­in vain veroja.

Kysymys tietysti on siitä, miten tulovero­jen alen­nuk­set ja arvon­lisäveron koro­tuk­sen kohdis­te­taan. Kokoomus­lainen pain­o­tus työryh­mässä näkyy ilmeisessä lasku­virheessä – neu­traali muu­tos olisi, että kaikkia arvon­lisäverokan­to­ja nos­tet­taisi­in kahdel­la pros­ent­tiyk­siköl­lä ja veroast­eikkoi­hin tehtäisi­in tasasu­u­ru­inen alen­nus kaikil­la tulota­soil­la. Ei tämä ole neu­traalia. Jos henkilö A:n veroaste on 50 % ja henkilön B veroaste 5 pros­ent­tia, kah­den pros­entin alen­nus nos­taa A:n net­toan­sioi­ta 4,0 pros­en­til­la ja henkilö B:n 2,1 pros­en­til­la. Kuitenkin molem­pi­en osalta hin­tata­son nousu on yhtä suuri. Täl­lainen ”neu­traal­isu­us” merk­it­see tulon­si­ir­toa iso­tu­loisille.    Jos halu­taan neu­traali ratkaisu, se pitäisi tehdä niin, että net­toan­sioiden nousu olisi pros­en­teis­sa yhtä suuri.

Arvon­lisäveron hyviä puo­lia on se, että se kohdis­tuu kaikki­in tuotan­non­tek­i­jöi­hin samal­la ankaru­udel­la ja se, että sitä joutuu mak­samaan kulu­tuk­ses­saan myös ne, jot­ka väit­tävät ole­vansa kir­joil­la ulkomailla.

Arvon­lisäveron ratkai­se­van huono puoli on siinä, että palkkaverona se on tasavero tuot­taen yhtä suuren veroki­ilan suuri- ja pieni­palkkaisi­in töi­hin. Jos halu­amme tor­jua rak­en­teel­lista työt­tömyyt­tä, mei­dän tuil­isi ohen­taa veroki­ilaa vähän osaamista vaa­tivis­sa ja sik­si vähä­tuot­toi­sis­sa töis­sä; siisä töis­sä, jois­sa nhytkin on vaikea löytää sel­l­aista palkkata­soa, joka kulut­ta­jan kan­nat­taa mak­saa ja jol­la työn­tek­i­jän kan­nat­taa men­nä töi­hin.  Tulovero voidaan suun­na­ta näin, arvon­lisäveroa ei voi.

Ehkä meil­lä on joskus pelkästään arvon­lisävero, jos­ta tehdään pro­gres­si­ivi­nen perus­tu­lon avul­la — se pois­taisi ainakin osit­t­ian myös tuon rak­en­teel­lisen työt­tömyy­den ansan.