Verotyöryhmä esittää että
1) Ylin marginaalivero alennetaan noin 50 prosenttiin (nyt noin 54 %)
2) Pääomatulojen vero nostetaan 28 prosentista 30 prosenttiin
3) Yritysten tuloksestaan maksama vero lasketaan 22 prosenttiin
4) Listaamattomien yritysten 90 000 euron verovapaasta osingosta luovutaan ja se korvataan oikeudella jakaa noin neljä prosenttia ( =normaali tuotto) omasta pääomasta noin 30 prosentin kokonaisverotuksella.
5) Osinkojen tavanomainen kokonaisverotus nousee 40,5 prosentista 45,4 prosenttiin.
Kuuluu asiaan sanoutua jyrkästi irti ylimmän marginaaliveron alentamisesta. Minusta on hyvä verottaa ansiotuloja (ja samalla osaamista) vähemmän ja pääomatuloja enemmän. Viimeaikainen tuloerojen kasvu on ollut lähimmä pelkkää pääomatulojen kasvua, joten verotyöryhmä on oikealla asialla.
Yritysverotuksen alentaminen 22 prosenttiin on vähän makuasia. Suomen ei pitäisi olla kiihdyttämässä verokilpailua. Toisaalta yrittäjän tuloja kannattaa verottaa siinä vaiheessa, kun hän ottaa ne omaan kulutukseensa eikä siinä vaiheessa kun hän käyttää ne kasvattaakseen yritystään. Kansantaloudellista merkitystä taitaa kuitenkin olla enemmän suurten pörssiyhtiöiden verotuksella. Niiden tuloksesta jää edes jotain Suomessa verotettavaksi, vaikka omistus onkin jo ulkomailla.
Yritysverotus on ollut minulle tuntematonta aluetta, vaikka yrittäjä olenkin, joten seuraavassa selostuksessa voi olla epätarkkuuksia.
Palkkoja ja korkoja verotetaan Suomessa yhteen kertaan, mutta osinkoja kahteen kertaan. Palkkojen ja korkojen osalta vain tulonsaaja maksaa niistä veroa, mutta yritys saa vähentää ne tuloksestaan. Osinkoja ei saa vähentää tuloksesta, joten niistä maksetaan ensin veroa yritysveroa ja toiseen kertaan henkilökohtaisessa verotuksessa.
Niinpä yrittäjän kannattaa mieluummin lainata rahaa yritykselleen ja nostaa siitä korkoa kuin merkitä osakkeita ja saada osinkoja. Tämän välttämiseksi normaalituoton verran saisi maksaa osinkoa niin, että kokonaisvero vastaisi melko tarkkaan esitettyä korkotulojen veroa, 30 prosenttia. Ymmärrettävä asia, mutta miksi tällä järjestelmällä olisi euromääräinen yläraja, 30 000 euroa. Mitä hyötyä on pakottaa yrittäjä muuttamaan osakepääoma lainaksi?
Teknisesti tämä tehtäisiin niin, että normaalituotosta (=valtion pitkäaikaisten lainojen korko) osinkoja verotettaisiin vain 35 prosentin määrästä ( 22% + 0,35* (1–0,22)*30 % = 30,19 %). Yksinkertaisempaa olisi määrätä, että yritykset saavat vähentää osinkonsa normaalituottoon asti siinä missä maksamansa korot, mutta tämä hyvitys koskisi silloin myös yritysten ulkomaisia omistajia, mitä rahakirstun vartijat eivät tietenkään halua. Nokiasta ei paljon jäisi Suomeen verotettavaa.
Luopuminen tuosta 90 000 euron verovapaasta osingosta kirpaisee monia saavutettuun etuun sopeutuneita (edellyttää miljoonan euron omaa pääomaa, verotonta osinkoa saa maksaa 9 % omasta pääomasta). Tämä ei ole verotonta, mutta siitä tarvitsee maksaa veroa vain tuon 26 prosentin yhtiöveron verran. Järjestelyn tarkoituksena oli houkutella yrittäjiä kasvattamaan yrityksen omaa pääomaa. Tavoite oli hyvä, mutta nokkelat juristit pilasivat kehittämällä ovelia tapoja käyttää tätä verotuksen porsaanreikää hyväksi. Jos yritysvero alennetaan 22 prosenttiin, järjestelystä tulee aivan liian edullinen.
Tähän asiaan liittyy ongelma, jota verotyöryhmä ei ole käsitellyt. Miten turvataan suomalaisten perheyritysten pysyminen suomalaisessa omistuksessa? Tästä asiasta myöhemmin.
Tuota 90 000 euron verovapaata osinkoa on opittu käyttämään myös sisarosuuksien lunastamisessa ja yritysostojen rahoittamisessa. Se on nyt kapitalisoitunut hintoihin. Jos järjestelystä luovutaan, kestää tovin, että yrityskauppojen hintataso ymmärtää tulla vastaavasti alas.