Poikani ei voinut osallistua erääseen tenttiin, koska ei saanut lainatuksi kurssikirjalainaamosta e‑kirjaa. Bitit olivat päässeet loppumaan.
Kirjastot lainaavat e‑kirjoja samaan tapaan kuin paperisia. Ne ostavat niitä tietyn määrän ja vain tuo määrä saa olla kerrallaan lainassa. Ei siis tiettyä lainauskertojen määrää. Niinpä paperisten kirjojen ohella myös e‑kirjat loppuvat tenttien alla ja muulloin e‑kirjoja lojuu elektronisessa kirjahyllyssä toimettomina.
Puute oppikirjoista on eräs syy siihen, että opinnot viivästyvät. Syynä se on naurettava. Paperisten kirjojen loppumin lainaamosta on aivan yhtä naurettavaa, vaikka paperin valmistus onkin kalliimpaa kuin bittien valmistus. Paperikirjan painaminen (marginaalikustannus) maksaa euron tai kaksi, siis paljon vähemmän kuin menee rahaa sen lainaamiseen. Kokonaiskustannuksia ajatellen olisi halvempaa jakaa kirjaa ilmaiseksi kuin ylläpitää lainaamoja.
Immateriaalioikeuksien laskuttaminen on hankalaa, koska nykykäytäntö johtaa typeriin hyvinvointitappioihin mutta kirjojen jakaminen ilmaiseksi saattaisi johtaa siihen, ettei niitä kirjoiteta jaettavaksi. en lähde nyt ratkomaan asiaa yleisesti. Oppikirjoihin on mielestäni olemassa ratkaisu, joka on nykyistä edullisempi kaikkien osapuolten kannalta.
Jos yliopisto ottaa jonkin kirjan tutkintovaatimuksiin, se maksaa tästä kirjan tekijöille kertakorvauksen, joka voisi olla yhtä suuri kuin se tuli, jonka k tekijät saavat nykykäytännössä. Tekijät eivät siis ainakaan häviäisi mitään. Tämän jälkeen yliopisto (kurssikirjalainaamo) voisi jakaa e‑kirjaa ilmaiseksi jokaiselle läsnä olevaksi kirjoittautuneelle opiskelijalle tai myydä paperista versiota marginaalikustannusten hinnalla (maks. kaksi euroa/kpl). Itse suosisin tätä jälkimmäistä ainakin toisteiseksi, koska arvokkain kirja hyllyssä on tenttikirja, jonka on lukenut ja josta sen takia osaa etsiä unohtunutta tietoa.
PS.
Samasta syystä kansantaloudellisesti hyödytöntä on “säästäminen” peruskouluissa oppikirjoja kierrättämällä. Oppikirjan tekijöille pitäisi maksaa sen mukaan, kuinka moni koululainen käyttää niitä eikä myytyjen kirjojen mukaan.