Miksi omistusasumista suositaan lähes kaikkialla?

Tarkoituk­seni ei edel­lisessä postauk­ses­sa ollut puhua asun­to­tu­lon vero­tuk­sen puoles­ta vaan vain ker­toa, mitä verotyöryh­mä esit­tää. Kos­ka asia näyt­tää kiin­nos­ta­van, käy­dään tätäkin pohd­in­taa läpi.

Siitä on minus­ta turha käy­dä väit­te­lyä, suosi­iko vai syr­ji­ikö vuokral­la asum­ista se, että omis­tusasumisen asun­to­tu­lo on vero­ton­ta, verot­tomas­ta tulosta saa tehdä tulon­hankkimisvähen­nyk­sen, vuokra-asun­non tuo­ma tulo on verotet­tavaa eikä vuokraku­lua saa vähen­tää vero­tuk­ses­sa ja lisäk­si peri­aat­teessa kaikkien muiden sijoi­tusten tuot­toa verote­taan, jopa pankki­tal­letuk­sia nimel­lisko­ros­ta.  Sitä, ettei tämä syr­jisi vuokral­la asum­ista, ei voi kestävästi perustella.

Pien­i­t­u­loisimpi­en osalta asum­is­tuk­i­jär­jestelmä taas syr­jii omis­tusasum­ista, kos­ka se kon­fiskoi asun­to­tu­lon pois liki kokon­aan.  Jos saa työt­tömyysko­r­vaus­ta 800 euroa kuus­sa, mut­ta asuu per­i­tyssä omis­tusasun­nos­sa, ei hyödy asun­non omis­tamis­es­ta käytän­nössä mitään, kos­ka jos asu­isi vuokral­la, fat­ta ja Kela mak­saisi­vat yhdessä vuokran kokonaan.

Sen sijaan voi  esit­tää aivan päte­viä argu­ment­te­ja sen puoles­ta, että omis­tusasum­ista kan­nat­taakin suosia. Jokin syy­hän siihenkin on, että näin tehdään liki kaikkial­la.  Näitä argu­ment­te­ja vuokral­la-asumisen syr­jimisen puoles­ta ja vas­taan käy­dään mietinnössä läpi alka­en sivul­ta 169. Veromi­etinnön voi lukea tästä.

Ensim­mäi­nen kysymys on, kan­nat­taako asum­ista ylipään­sä suosia hyödyk­keenä muu­ta kulu­tus­ta vas­taan. Jos tuet pois­tet­taisi­in kokon­aan, aika paljon voisi vero­ja alen­taa. Kun asumisen suo­rat tuen ja verotuet mak­sa­vat noin neljä mil­jar­dia euroa vuodessa. Palkkavero­ja voisi alen­taa noin viidel­lä pros­en­til­la, jos kaik­ki nämä tuet pois­tet­taisi­in. Ihan kaikkia ei voi pois­taa, kos­ka ainakin talvel­la köy­himpi­enkin pitää päästä sisälle, mut­ta tämä ei vie tuos­ta asumisen ylen­palt­tis­es­ta tukemis­es­ta kuin häviävän pienen murto-osan.

Asum­is­tu­ista merkit­tävä osa menee ohi kohteen, kos­ka ne vain nos­ta­vat asun­to­jen hin­to­ja ja vuokria. Tässä mielessä kyse on varsin tehot­tomas­ta ”aut­tamis­es­ta”. Vain kasvukeskusten maan­omis­ta­jat kiittävät.

Yksi ongel­ma on, että kun asum­is­tu­ki tukee pien­i­t­u­loisimpia ja vain heitä ja kun omis­tusasumisen verotuet tuke­vat parem­pit­u­loisimpia.  Pieni­palkkaiselle jää tässä vain Mus­ta Pekka käsi­in. Hän mak­saa pirun paljon enem­män vero­ja saa­mat­ta minkään tyyp­pistä asumisen tukea hyväk­seen, mut­ta joutuu mak­samaan niitä asum­is­tukien kohot­tamia vuokria.

Sil­lä, että ihmiset omis­ta­vat asun­ton­sa itse, on monia hyviä puo­lia. Heil­lä on suurem­pi syy pitää yllä asun­non kun­toa ja suurem­pi syy vaa­tia myös sitä, että asun­non ympäristö pysyy kunnossa.

(Mietinnössä tämä san­ot­ti­in niin, että omis­tusasumisel­la on posi­ti­ivisia vaiku­tuk­sia äänestyskäyt­täy­tymiseen. Luulin ensin, että ana­lyyt­tisyy­teen taipu­vainen sih­teeristö pot­tuilee kokoomus­laisu­u­teen taipu­valle komitealle ja tsekkaa samal­la, että luke­vatko nämä ylipään­sä perustelu­ja. Täl­lä ei tarkoitet­tukaan kokoomuk­sen äänestämistä vaan päin­vas­toin sitä, että asukkaat äänestävät julk­ishyödykkei­den puoles­ta – sen puoles­ta, että asun­non ympäristö pide­tään kunnossa.)

Suo­ma­lai­sis­sa asun­to-osakey­htiöis­sä tämä kun­nos­sa pitämi­nen ei ole toteu­tunut. Aina löy­tyy joku asukas, joka kaataa perusko­r­jaushankkeen. Van­hat asun­to-osakey­htiöt ovat peruskun­noltaan huonom­mas­sa kun­nos­sa kuin van­hat kiin­teistöy­htiöt. Täl­lä en tarkoi­ta rap­pu­jen maalausta.

Yleen­sä argu­ment­ti­na omis­tusasum­ista vas­taan on pidet­ty, että tämä ehkäisee työn perässä muut­tamista. Parem­paa paikalleen juur­tu­mista voi pitää toi­sista lähtöko­hdista käsin myös hyvänä asiana. En ole myöskään ihan var­ma, että tämä argu­ment­ti pätee isos­sa mit­takaavas­sa. Ei kasvukeskuk­si­in voi muut­taa enem­pää väkeä kuin asun­tokan­taan mahtuu.

Minus­ta omis­tusasumises­sa on se hyvä puoli, että se jakaa kansal­lis­var­al­lisu­u­den huo­mat­ta­van tasais­es­ti. Jos kaik­ki omis­taisi­vat velat­toman asun­non, merk­it­sisi se suun­nilleen samaa kuin että jokainen saisi muu­ta­man sadan euron verot­toman perus­tu­lon. Min­ul­la on Juhana Var­ti­aisen kauhuk­si myös tiet­tyä sym­pa­ti­aa lep­pois­tu­mista kohtaan. Velat­toman asun­to­var­al­lisu­u­den kulkem­i­nen per­in­tönä merk­it­see, että yhä use­ampi voi vali­ta hyvin epäkau­pal­lisen elämän­muodon ja lyhyen viikoit­taisen työa­jan. Oikeas­t­aan ihmette­len vain sitä, että verotyöryh­mässä eniten per­i­jä­sukupol­ven etu­ja puol­si­vat ne, jot­ka eniten pelkäävät kansan laiskistumista.

Toisaal­ta asun­toon sijoit­tamisen suosimi­nen merk­it­see tuotan­toon sijoit­tamisen syr­jimistä. Täl­lä on jotain vaiku­tus­ta myös talouteen, kasvua vas­tus­tavien mukaan myön­teisiä, kasvua hala­javien mukaan kielteisiä.

…

Ratkaisuk­si vuokral­la-asumisen syr­jin­tään on esitet­ty, että vuokralaisen tulisi voi­da vähen­tää vuokra verois­taan. Tämä on itse asi­as­sa ihan help­poa nytkin. Ajatel­laan, että Helsin­gin kaupun­ki vuokraa asun­non Kallelle vuokral­la, joka ylit­tää hoito­vastik­keen 400 eurol­la. Toki voitaisi­in tehdä niin, että kaupun­ki ”myy” asun­non kallelle ja lain­oit­taa sen sat­apros­ent­tis­es­ti lainal­la, jota ei tarvitse lyhen­tää. Kaup­paan sisäl­tyy molem­pia sito­va ehto, että Kalle myy ja kaupun­ki ostaa asun­non takaisin, kun Kalle aikanaan muut­taa pois. Nyt Kalle ei siis mak­sakaan vuokraa vaan korkoa kaupungille ja koron saa vähen­tää vero­tuk­ses­sa. Mikään muu ei muutukaan.