Työryhmän pohdinta asumisen verottamisesta muistutti kovin paljon tällä blogillakin käytyä pohdintaa. On epäloogista, että asuntolainan korko on verotuksessa vähennyskelpoista, jos kerran asuntotulo ei ole verotettavaa. Asuntotulon verottomuus tuottaa eriarvoisuutta vuokra-asumisen kanssa, koska vuokratulo on verotettavaa.
Selvästi parhaana vaihtoehtona perusteluissa esitettiin asian korjaamista saattamalla asuntotulo uudestaan verotettavaksi. Asuntotulo on (lievästi) verotettavaa aina vuoteen 1993, jolloin siitä luovuttiin. Euroopan maista oikeastaan vain Sveitsissä asuntotulo on verotettavaa siinä missä muukin pääomatulo. Työryhmä kuitenkin toteaa, että ajatus on epärealistinen, koska enemmistöllä on omistusasunto eivätkä ihmiset hyväksy asuntotulon verotusta eivätkä kaikki kykene edes ymmärtämään, mistä on kyse.
Britanniassa optimaalista verotusta selvittänyt Mirleess Review suositti neutraalisuuden palauttamista sillä, ettei vuokratulokaan olisi verotettavaa. Tämän arvioitiin laskevan vuokria, mutta vasta pitkällä aikavälillä kun vuokra-asuntoja tulee lisää markkinoille. Hyödykkeiden välillä se ei olisi neutraalia, mutta ei sitä ole asuntotulon verottomuuskaan. Tätä ei menty suosittamaan, varmaankin siksi, että se olisi tullut valtiolle kalliiksi.
Asuntojen myyntitulonakaan ei haluttu alkaa verottaa sen lukitusvaikutuksen takia: ihmiset jatkaisivat asumista väärissä asunnoissa, jotta eivät joutuisi maksamaan veroa. Sama lukitusvaikutus on varainsiirtoverolla. Mietinnössä oikeastaan perusteltiin, miksi varainsiirtoverosta pitäisi luopua, mutta ei esitetty sitä.
Niinpä päädyttiin esittämään asuntolainojen korkojen verovähennysoikeudesta luopumista asteittain 20 vuodessa viisi prosenttiyksikköä vuotta kohden. Nyt kun korot ovat näin alhaalla kannattaisi edetä nopeammin – ihan vain jotta ei synnytettäisi asuntokuplaa. Entä jos omavastuuta koroista alettaisiin nostaa alhaalta päin vaikkapa 0,25 prosenttiyksikköä vuodessa. Aluksi korot ovat vähennyskelpoisia siltä osalta, kun korot ylittävät 0,25 prosenttia, seuraavana vuonna 0,5 prosenttia ylittävältä osalta ja kahdenkymmenen vuoden kuluttua viisi prosenttia ylittävältä osalta, jolloin koko vähennysoikeus voitaisiin katsoa päättyneeksi.
Yksi mielenkiintoinen tieto mietinnöstä löytyi. Britanniassa asuntojen rakentaminen on arvonlisäverotonta. ai ei edes arvonlisäverotonta vaan peräti nollaverokannalla, jolloin rakennusliike saa kyllä vähentää rakennusaineisiin sisältyvät verot. Järkevin tapa tukea asumista on tukea uusien asuntojen rakentamista, koska se alentaa kaikkia hintoja ja vuokria. Paljon tehokkaampaa kuin muut asumistuet.
Yleisarvosana: perustelut olivat parempia kuin lopputulos. parempi tämäkin kuin ei mitään.