Kasettimaksu menköön C‑kasetin mukana

Lähtöko­h­ta: sisäl­lön­tuot­ta­jien tulee saa­da kor­vaus työstään ja niiden, jot­ka naut­ti­vat hei­dän teko­jen­sa hedelmistä kuu­luisi siitä mak­saa. Niitä sisäl­lön­tuot­ta­jia, jot­ka polt­ta­vat päreen­sä jäl­jessä tule­van tek­stin joh­dos­ta, kehotan luke­maan tämän lähtöko­hdan uudestaan. 

Kun C‑kasetit tuli­vat ja kun niiden pelät­ti­in romaut­ta­van iskelmän­tek­i­jöi­den tulot, tuli C‑kasettimaksu. Se osui aika hyvin kohteeseen­sa vaik­ka esimerkik­si minä jouduin mak­samaan musi­ik­in­tek­i­jöille luen­to­jen nauhoittamisesta.

Tekni­ik­ka kul­ki C‑kasettien ohi ja niin­pä kaset­ti­mak­su­tu­lo­ja yritetään haalia kohteista, joil­la on yhä vain vähem­män tekemistä musi­ikin kanssa. Musi­ik­in­tek­i­jät pyrkivät sitkeästi ulot­ta­maan vero­tu­soikeuten­sa myös esimerkik­si val­oku­vaus­ta tai videoku­vaus­ta har­ras­tavi­in  ja iskeä pienyri­tys­ten ja itsenäis­ten ammat­in­har­joit­ta­jien työvä­lineisi­in. Isot yri­tyk­set voivat hakea teostom­ak­su­ista palau­tus­ta työvä­linei­den osalta, mut­ta tämä on tehty niin vaikeak­si, ettei pienyrit­täjän kan­nat­ta uhra­ta siihen aikaa. Sik­si tutkit­taes­sa sitä, mihin ulkoisia kovalevyjä käytetään, olisi pitänyt tutkia myös niiden ammat­ti­mainen käyt­tö pienyri­tyk­sis­sä. Yri­tyk­seni omis­taa kolme ulkoista kovalevyä, eikä niis­sä yhdessäkään ole musi­ikkia tai mui­ta kuin itse kuvaami­ani videoita.

Min­un päreeni paloi­vat ensim­mäisen ker­ran, kun havaitsin kotikäyt­töön han­kit­tavas­ta han­kit­tavas­ta videokam­eras­ta menevän huo­mat­ta­van suuren mak­sun Teostolle, kos­ka laitet­ta voi teo­ri­as­sa käyt­tää myös magnetofonina.

Teostom­ak­sus­ta on tul­lut vero, jol­la on korkein­taan teo­reet­ti­nen yhteys koti­maisen musi­ikin tai koti­mais­ten video­tal­len­tei­den kopi­oin­ti­in. Osta­mal­la var­muusko­pi­oin­tia varten ulkoisen kovalevyn tukee muun muas­sa koti­maista doku­ment­tieloku­vaa. Kan­natan koti­maisen doku­ment­tieloku­van tukemista, mut­ta ei kai kukaan naa­ma vaka­vana yritä väit­tää, että nämä verotet­ta­vat tal­len­teet täyt­ty­i­sivät koti­mai­sista doku­ment­tieloku­vista. Kyse on siis ainakin tältä osin veroista eikä mis­tään hyvitysmaksusta.

Nuo ulkoiset kovalevyt ovat aivan asi­a­ton vero­tusko­hde. Voi olla, että joku on lait­tanut niihin myös musi­ikkia, mut­ta perin har­va ostaa laitet­ta musi­ikkia varten, kos­ka kyl­lä se musi­ik­ki mah­tuu sille sisäiselle kovalevyllekin. Jos olisi mah­dol­lista lait­taa ulkoiselle kovalevylle musi­ikin ja koti­mais­ten video­tal­len­tei­den esto ja tämä esto toisi siihen viiden­toista euron alen­nuk­sen (teostovero 10 euroa, alv 23% ja myyjän kate 30 % = noin 16 euroa), uskoisin, että val­taosa ostaisi sen halvem­man ilman musiikintallennusmahdollisuutta.

Veroon viit­taa sekin, että teostom­ak­sun perus­teena käytetään sitä, että levy­ille tal­len­netaan video­ma­te­ri­aalia. Ei edes yritetä selvit­tää tuo mate­ri­aalin alku­perä­maa­ta. Mukaan pitäisi tietysti ottaa vain kau­palli­nen koti­mainen mate­ri­aali, kos­ka sil­lä, että joku tal­let­taa koneelleen vaikka­pa amerikkalaisia tele­vi­sio-ohjelmia, ei voi perustel­la veron kan­toa koti­mais­ten artistien hyväksi.

Teostom­ak­sut ovat rom­ah­ta­neet, kos­ka niiden merkit­tävä lähde oli­vat tal­let­ta­vat digi­bok­sit. Näitä ostet­ti­in aluk­si paljon mut­ta vuon­na 2010 enää vähän, kos­ka kaikil­la jo on.  Kuka nyt enää tal­let­taa mitään CD-levyille?

Teostom­ak­su ei ole enää mikään hyvi­tys­mak­su niin kuin se oli C‑kasettien aikana. Siitä on tul­lut kult­tuurivero joka lätk­itään melko sat­tuman­varaise­na pis­teverona sinne tänne. Tarkoituk­se­na on ilmeis­es­ti saa­da aikaan val­tion bud­jetin ulkop­uo­li­nen mikroelek­tron­i­ikkavero, joka kohdis­te­taan kaik­keen elek­tron­i­ikkaan, ilman että verotet­taval­la kohteel­la olisi mitään yhteyt­tä rahoitet­tavaan kohteeseen. Esimerkik­si van­hois­sa videokamerois­sa käytet­tävää miniDV-nauhaa ei var­masti käytetä mihinkään muuhun kuin videoku­vauk­seen, mut­ta silti siitä pitää mak­saa hyvi­tys­mak­sua musi­ik­in­tek­i­jöille 46 senttiä/tunti.

Sat­un­naiset pis­teverot ovat talous­te­o­reet­tis­es­ti erit­täin huono vero­tus­muo­to. Ajatelka­amme, että sotain­va­lid­it saisi­vat oikeu­den verot­taa sin­isiä vil­latakke­ja, par­ti­o­laiset kumisaap­pai­ta ja suk­sivoiteista kerät­täisi­in eri­ty­isverol­la rahaa syöpälap­sille. Kuka näitä voisi vas­tus­taa, siis sotain­valide­ja, par­ti­o­laisia ja syöpälap­sia?  Pis­teverot kuitenkin vinout­ta­vat käyt­täy­tymistä. Vähem­män sin­isiä vil­la­puseroi­ta ja enem­män sin­isiä puuvil­laisia puseroi­ta tai punaisia vil­la­puseroi­ta. Enem­män kitkapo­h­ja­suk­sia voideltavien sijaan ja vähem­män kumisaappaita.

Yllä mainit­tu videokam­er­avero pakot­ti sabotoimaan kameroi­ta ohjel­mallis­es­ti niin, ettei edi­toitua video­ta voin­ut palaut­taa tietokoneelta kam­er­an nauhalle näytet­täväk­si vaikka­pa tele­vi­sion ruudulta.

Var­muusko­pi­oin­tiveron tuo­tok­si on arvioitu alle kak­si miljoon­aa euroa. Val­ti­olle tulisi ilmeis­es­ti halvem­mak­si antaa Teostolle tuo kak­si miljoon­aa. Val­tio saat­taa menet­tää tavanomaisi­na vero­tu­loina enem­män kuin mitä tuo var­muusko­pi­oin­tivero tuot­taa ohjates­saan merkit­tävän osan kovalevy­jen kau­pas­ta ulko­maisi­in nettikauppoihin.

Ymmär­rän kult­tuur­in­tek­i­jöi­den huolen rahoituk­ses­taan, mut­ta hei­dän pitäisi ymmärtää, että tämä tie johtaa suo­hon. Sil­lä ei ole kansalais­ten silmis­sä legit­imi­teet­tiä ja sik­si sen ennuste ylipään­sä on heikko ja sik­si moni kokee oikeutetuk­si kiertää sitä vaik­ka juuri ulko­mais­ten net­tikaup­po­jen kautta.

Täysin kuolleena syn­tynyt on musi­ikin tuot­ta­jien aja­tus, että kun he myyvät asi­akkaalle cd-levyn ja tämä halu­aakin kuun­nelle sitä mp3-soit­timeltaan, tästä pitäisi saa­da eri korvaus.

Teostoveron tuot­to, kuusi miljoon­aa, on niin pieni, ettei moi­sen takia kan­nat­taisi pitää yllä koko jär­jestelmää. Kult­tuuri on rahansa ansain­nut, mut­ta hoidet­takoon asia yleis­ten vero­jen kautta.

Jos teostovero kerät­täisi­in vaik­ka arvon­lisäveron kaut­ta, sil­loin­han mak­samaan jou­tu­isi mökin mum­mo, jol­la ei edes ole tietokonet­ta. Mökin mum­mo kuun­telee musi­ikkia radios­ta. Hän on mak­sanut siitä tele­vi­si­olu­vas­sa, joten mik­si hän mak­saisi vielä nört­tien tietokoneelta kuun­tele­mas­ta musi­ik­ista? Myös nört­ti on (ehkä?) mak­sanut tele­vi­si­olu­pansa, mut­ta kuun­nel­lessaan musi­ikkia muual­ta, hän ei kuun­tele sitä radios­ta, vaik­ka on radion musi­ik­ista mak­sanut yhtä paljon kuin mökin mummo.

Eikö siis voisi ajatel­la, että kos­ka musi­ikkia voi kuun­nel­la kaikkial­la, kaik­ki osal­lis­tu­vat sen rahoituk­seen yhtäläis­ten peri­aat­tei­den mukaan siitä riip­pumat­ta, kuun­tel­e­vatko he sitä radios­ta, mp3-soit­timeltaan tai puhelimestaan?

Ne doku­ment­tieloku­vat rahoitet­takoon oma­l­ta momentiltaan.

Kaset­ti­mak­su menköön sinne minne C‑kasettikin.

Toinen vai­h­toe­hto tietysti olisi se, että kun teostom­ak­su on irronnut käytän­nössä läh­es kokon­aan kopi­oin­tipe­rus­tas­ta, irrote­taan se lop­ullis­es­ti. Voisin kyl­lä lahjoit­taa yri­tyk­seni tuo­to­s­ta kymme­nen euroa kult­tuurille ostaes­sani kovalevyn var­muusko­pi­oin­tia varten, jos sama velvoite koskisi myös suuria yri­tyk­siä. On väärin, että suuret yri­tyk­set voivat hakea mak­sus­ta palau­tus­ta myös käytän­nössä, pienet vain teo­ri­as­sa.  Jos tuo kult­tuurivero koskisi kaikkia tal­letustapo­ja samal­la sent­timääräl­lä ter­atavua kohden, mak­sus­ta tulisi niin pieni, ettei se san­ot­tavasti pän­nisi. Ilmati­eteen­laitos tietysti jou­tu­isi mak­samaan aika suuren osan