Tämä oli asemakaavapäällikkö Anneli Lahden viimeinen kokous ennen tämänpäiväistä eläkkeelle siirtymistä. Osaston henkilökunta oli muodostanut kokoussalin aulaan hänelle vaikuttavan näköisen ruusukujan. Vähän oli haikea tunnelma.
Mutta sitten töihin.
Töölönkadun pysäköintiluola
Päädyin kannattamaan pienempää pysäköintiluolaa, koska edellytyksiä muuttaa pysäköintipolitiikkaa muilta osin ei meillä ollut. Kirjoitan aiheesta oman postauksen. Luulin ratkaisevani asian ja niin luuli seitsemän muutakin lautakunnan jäsentä, mutta demarien Heli Puura menikin kokoomuksen ja RKP:n puolelle ja kaava palautui siten, että pysäköintipaikkoja tulee 600:n sijasta 800.
Pysäköintipolitiikkaa kantakaupungissa pitäisi miettiä kunnolla. Kokoomuksen Lasse Männistö oli lisäkseni myös sillä kannalla, että asukaspysäköinnin hintaa voisi nostaa, ja korvamerkitä lisätulo maanalaisten pysäköintilaitosten rakentamiseen.
Maunulan eteläosan kaava
Tämä väljästi rakennettu ”metsäkaupungin” prototyyppi käytännössä suojellaan. Yksi vanhustentalo sinne tulee tyhjille tontille. Asukkaat vastustavat sitä raivoisasti. Lautakunnassa todettiin, että kerrankin joku on rehellisesti nimby eikä edes yritä peittää omaa etuaan johonkin muka ylevään periaatteeseen. Hyväksyttiin kiitoksin.
Haakonlahti 1:n kaava
Pelkästään tämän kaavan alueelle tulee 2300 asukasta, eli se olisi suurempi kuin yli puolet Suomen kunnista. Tehokkuus on kuusinkertainen tuohon Maunulan kaavaan verrattuna. Kaava näyttää hyvältä, mutta tässä luottamusmies ei voi kuin luottaa. Lopputulos riippuu tavattomasti talosuunnittelusta. Kaavalla ei voi määrätä yksityiskohdista – tai siis voi, mutta niin ei pidä tehdä. Optimaalista olisi, että rakennuslupavaiheessa katsottaisiin vähän laadun perään, mutta tähän lainsäädäntö ei anna mahdollisuutta. Lupa on myönnettävä, jos rötiskö on kaavan mukainen.
Pysäköinti on osassa alueesta laitettu viisikerroksiseen pyöreään laitokseen. Ratkaisu on taloudellisesti varsin edullinen, noin 20 000 euroa paikkaa kohden. Muualla se on kannen alla, hinnaltaan 35 000 – 40 000 euroa. On kohtuutonta panna autottomat naapurit osallistumaan tällaisiin kustannuksiin. Jos joku tarvitsee autoa niin paljon, että näin kallis pysäköinti on kannattavaa, miksi hän ei maksa sitä itse?
Tonttikadut on linjattu sen verran mutkikkaiksi, että kolmenkympin nopeusrajoitus tuntuu varmaan autoilijastakin perustellulta. Näin se pitää tehdä.
Alueella on jonkin verran jalkakäytävien viereen laitettuja pyöräteitä, mistä lautakunta vähän nurisi. Pyöräkaista on kuitenkin mahdoton siellä, missä on kadunvarsipysäköintiä.
Tältä alueelta pääsee fillarilla paljon nopeammin siltaa pitkin keskustaan kuin autolla Herttoniemen kautta kiertäen. Tämä voi tuoda ruuhkan Pohjoisrannan pyörätielle.
Borgströminmäen kaava
Alueella on harjoitettu kilpailun pohjalta mielenkiintoista kumppanuuskaavoitusta toteuttajien kanssa. Kovanrahantalojen toteuttajat halusivat mieluummin pysäköintipaikat tontille kannen alle (40 000 €/kpl) kuin pysäköintitaloon (20 000 €/kpl).
Kortteleita jouduttiin vähän siirtämään huonompiin paikkoihin, koska alueelta löytyi tammimetsikkö, mikä on ehdoton suojeluperuste. Lautakunta vähän ihmetteli tämän määräyksen ehdottomuutta. Alan ymmärtää, että Ahvenanmaa haluaa säilyttää autonomiansa. Eihän siellä saisi rakentaa minnekään. Myös vaahtera kuuluu näihin jalopuihin. Nimbyilijöiden on kuitenkin turha ostaa vaahterantaimia. Vain isot puut lasketaan.
Hopealaakson ja kaitalahden kaavasta annetut lausunnot
Kaavasta ei ole tullut yhtään muistutusta(!) Tämä on käsitelty meillä aiemminkin, eikä siinä nyt mitään mullistavaa enää tapahtunut.
Aluksi ihmettelin, miksi alue tuodaan pilkottuna useaan kaavaan. Idea taitaa olla siinä, että ne on aidosti suunniteltu vähän eri periaatteilla, jolloin lopputuloksesta ei tule niin monotonista. Aika erilaisia nämä nytkin käsitellyt kolme aluetta ovat.
Nuottaniemen asemakaavan muutosesitys
Tässä noudatettiin lautakunnan tahtoa. Lautakunta oli palauttanut asian niin, että rannat jätetään yhteiseen käyttöön eivätkä huviloiden vuokralaiset voi niitä omia.
Lausunto HLJ 2011 liikennejärjestelmäsuunnitelmasta
Lausunnossa korostettiin Itämetroa ja raide-Jokeria, joka pitäisi käynnistää vuonna 2018. Lisäksi rahaa pitää syytää edelleen Kehä I:een. Mistähän saisi haltuunsa Kehä I:n kokonaisbudjetin? Nyt sitä rahoitetaan satametriä kerrallaan.
Tässä on aito ongelma. Suunnitelman mukaan rahaa pitäisi löytyä 370 Meuroa vuodessa. Koskaan ei ole päästy lähellekään. Valtion taloustilanne näyttää siltä, että sadassa miljoonassakin on tekemistä. Kuitenkin uudewllemaalle pitäisi ahtaa 400 000 asukasta seuraavien 25 vuoden aikana. Liikenneyhteydet ovat välttämättömiä.
En näe tähän muuta vaihtoehtoa kuin että liikennehankkeet rahoitetaan niiden rakennushankkeiden maan arvosta, jotka lisää liikennettä aiheuttavat. Jos maan arvossa ei ole maksuvaraa, hanketta (Hista) ei kannata toteuttaa.
Mutta ennen kuin rynnätään vaatimaan lisää liikenneyhteyksiä, pitäisi vanhat ottaa käyttöön. Espoolla on käsittämättömän tyhjiä asemanseutuja pääradan varrella. Niihin ensin 50 000 asukasta. Puhutaan siitä Histasta vaikka sen jälkeen. Ristikytö Järvenpään ja Keravan välillä on saatava käyntiin vaikka kunnanosaliitoksin, jos tuusulalaiset ovat sitä mieltä, että eivät halua kuntaansa niin säälittäviä ihmisiä, että nämä joutuvat käyttämään junaa työmatkoillaan (autenttinen lausunto tuusulalaiselta nimbylistan edustajalta). Mäntsälään pitäisi rakentaa 30 000 asukkaan kaupunki. Haarajoelle samanlainen tai vaihtoehtoisesti 5000 auton liityntäpysäköintiasema.
Lausunnossa esitettiin myös, että ruuhkamaksuja käytettäisiin liikenteen määrän hillintään ja investontien rahoittamiseen.
Lausunto hyväksyttiin yksimielisesti.