Nopea ja halpa liikenne hajottaa yhdyskuntarakennetta

Eräs kaveri­ni lainasi min­ulle vuosia sit­ten kir­jan ”Urban eco­nom­ics”. Tuos­sa kir­jas­sa esitet­ti­in muun muas­sa tutkimustulos/väite, että ilmainen joukkoli­ikenne lisää yksi­ty­isautoilua. Tämä intu­ition vas­tainen väite perus­tuu siihen, että ilmainen joukkoli­ikenne hajot­taa yhdyskun­taraken­net­ta ja piden­tää matko­ja ja piden­tyneet matkat tuot­ta­vat enem­män yksi­ty­isautoilu­ja, kos­ka kaik­ki matkat eivät ole julkiselle liiken­teelle sopivia työmatkoja.

Asian on tul­lut taas ajanko­htaisek­si, kos­ka Helsin­gin seudul­la suun­nitel­laan uut­ta tar­if­fi­raken­net­ta. Tässä yhtey­dessä on mainit­tu myös matkan pitu­ud­es­ta riip­puma­ton tasa­tar­if­fi.  Tasa­tar­if­fi toimii vähän samal­la taval­la kuin ilmainen joukkoli­ikenne, kos­ka lisäk­ilo­metrit ovat ilmaisia.

Jokainen ymmärtää, että liiken­teen muut­tumi­nen nopeam­mak­si lisää henkilök­ilo­me­tre­jä. Se lisää niitä vaik­ka yhdyskun­tarak­en­teelle ei tehtäisi mitään, vaan talot oli­si­vat täs­mälleen samas­sa paikas­sa kuin hitaam­man liiken­teen vai­h­toe­hdos­sa. Työ­matkat piteni­sivät, kos­ka on pienem­pi insen­ti­ivi han­kki­u­tua töi­hin lähelle asun­toa tai päin­vas­toin. Havain­nol­lis­tan tätä ääries­imerkil­lä: jos meil­lä olisi täs­mälleen nykyi­nen yhdyskun­tarakenne, mut­ta ain­oa liikku­mis­muo­to olisi käve­ly, jär­ven­pääläiset pyrk­i­sivät löytämään työ­paikan Jär­ven­päästä ja tapi­o­lalaiset Tapi­o­las­ta eikä ainakaan päin vastoin.

Auton tulo kaupunkili­iken­teeseen hajot­ti kaupunki­rak­en­teen ja nopeat moot­tori­ti­et lisä­sivät hävi­tys­tä. Näyt­tää siltä, että vaik­ka liikenne nopeu­tu­isi kuin­ka, liiken­teen viemä aika ei vähene, kos­ka matkat piden­tyvät samas­sa suh­teessa. Jos ruuh­ka säätelee autoli­iken­teen määrää, ruuhkas­ta on läh­es mah­do­ton­ta päästä eroon. Jos liikenne alkaa sujua, auto­ja tulee lisää, kunnes liikenne ruuhkau­tuu uudestaan.

Ain­oa tapa nopeut­taa liiken­net­tä ja vähen­tää autossa istu­misen vaa­ti­maa aikaa on lisätä liikku­misen rahal­lista hin­taa sitä mukaa kun liikenne nopeu­tuu. Jos halu­aa min­i­moi­da kansalais­ten liiken­teeseen haaskaa­man ajan, pitää ajaa kilo­metripo­h­jaisia ruuhkamaksuja.

Mikä pätee autoi­hin, pätee myös juni­in ja metroi­hin. Nopeat joukkoli­iken­ney­htey­det piden­tävät matko­ja. Ilman rataa ei olisi Jär­ven­päätä ja Hyvinkäätä – tai jos olisi, ne oli­si­vat työ­paik­ka-alueina paljon nyky­istä omavaraisem­pia.  Oiko­ra­ta on jo nyt lisän­nyt huo­mat­tavasti pen­delöin­tiä Lahdes­ta ja odot­takaa­pa vain, mitä tapah­tuu ajan myötä. Myös nopeat joukkoli­iken­ney­htey­det hajot­ta­vat yhdyskun­taraken­net­ta sekä fyy­sis­es­ti mut­ta myös niin, että fyy­sisen ympäristön ollessa vakio, työ­matkat piden­tyvät, kos­ka ne voivat pidentyä.

Aivan samal­la taval­la kuin nopeu­den tei­den hajot­tavaa vaiku­tus­ta, myös nopean joukkoli­iken­teen matko­ja piden­tävää vaiku­tus­ta voidaan tor­jua matkan pitu­ud­es­ta riip­pu­val­la tar­if­fil­la.  Sik­si tasa­tar­if­fi olisi huonoa liikennepolitiikkaa.

Vaik­ka se ei olisi huonoa liiken­nepoli­ti­ikkaa, se on poli­it­tis­es­ti mah­do­ton­ta, kos­ka se edel­lyt­täisi, että Helsin­gin kaupun­ki vähen­täisi tar­if­fi­tukea ja muut kun­nat lisäi­sivät sitä suuresti.