On muotia vaatia lisää ilmaisia paikkoja liityntäpysäköintiin. On toki parempi, että ihmiset ajavat autolla asemalle ja tulevat junalla Helsinkiin kuin että tunkevat autonsa kanssa Helsinkiin. Ongelma on vain siinä, että liityntäpysäköinti on turkasen kallista, eikä ole päästy sopimukseen siitä, kuka sen maksaa.
Jos laskemme raideinvestoinnit euroina matkaa kohden, pysäköintipaikat ovat selvästi kalliimpia kuin itse rata.
Liityntäpysäköinnin tekee kalliiksi se, että sen on luonnollisesti oltava aseman lähellä ja maa aseman lähellä on kalleinta koko taajamassa. Tuhannen auton pysäköintikenttä vie tilaa kolme hehtaaria. Mihin sen voisi sijoittaa vaikkapa Järvenpäässä tai Keravalla? Vaikka se olisi autiolla preerialla, laitimmaiselta paikalta on matkaa asemalle.
Dublinissa näin järjestelyn, jossa radan päätepysäkki oli keskellä ei mitään – tai siis keskellä valtavaa pysäköintikenttää. Kun autolla tulijoille oli oma asemansa, ei jouduttu uhraamaan keskeistä maata pysäköintiin. Vantaankoski?
Jos pysäköinti joudutaan laittamaan pysäköintitaloon, hinnaksi tulee helposti 20 000 euroa/paikka. Jos tästä pitäisi saada pääomakulut (sovitaan 7 prosenttia korkoa ja kuoletusta) pois ja jos paikka on käytössä 200 kertaa vuodessa, yhden päivän pysäköinti maksaa seitsemän euroa. Hoitokulut vielä päälle.
Kuka sen maksaa? Jos pukkilalaiset haluavat käyttää Mäntsälän asemaa, kumman pitää maksaa, Pukkilan vai Mäntsälän?
On halvempaa kuljettaa liityntäpysäköijät vaikkapa ilmaiseksi bussilla asemalle kuin antaa heille ilmainen pysäköintipaikka. Pukkilalaisten bussin Mäntsälään maksaisi varmasti Pukkila, miksi ei siis myös niitä liityntäpysäköintipaikkoja?
Niinkin sen voisi tehdä, että jokin yksityinen (tai julkinen) yritys rakentaa liityntäpysäköintipaikat ja myy ne käyttäjille; joko kunnille tai autoilijoille suoraan. Jos vaikkapa Pukkilan kunta ostaa 20 paikkaa Mäntsälän asemalta se voi jakaa tai myydä pysäköintitunnuksia kuntansa asukkaille samaan tapaan kuin Helsinki menettelee asukaspysäköintitunnusten kanssa.
Bussipysäkkien tuntumaan hajautettu pysäköinti tulisi paljon halvemmaksi. Pukkilan kunta tuskin maksaisi maltaita liityntäpysäköintipaikoista vaan järjestäisi liityntäbussin ja sijoittaisi pysäköintipaikat bussipysäkkien äärelle.
Kun maksajasta ei ole sovittu, liityntäpysäköinnistä voidaan puhua vuosia, mutta mitään ei tapahdu.
Sponsorikin voi toki löytyä. Paikallinen ruokakauppa voi hyvinkin päästää autoilijat kellariinsa, jotta saisi nämä asiakkaikseen. Hyväksyisikö kilpailuvirasto järjestelyn, jossa pysäköinti maksaa kympin, mutta sen kympin voi käyttää myös ostosten maksuun samana päivänä – tai sillä voi maksaa osan ostoksista.
