Uudenmaanliiton maakuntaparlamentti risteili Tukholmaan ja takaisin. Lehtiyhtymän Risto Hietasen vetämä poliitikkopaneeli paljasti viimeistäänkin sen, etteivät seudun kunnat pysty sopimaan seudun hallinnosta tai maankäytöstä vaan asioiden järkiperäistäminen vaatii valtiovallan puuttumista asiaan. Olen ymmärtänyt, että esitystä metropolihallinnosta valmistellaan ja asiasta päätetään periaatetasolla seuraavissa hallitusneuvotteluissa. Kuntien kyvyttömyys yhteistyöhön vaurioittaa seudun menestystä niin paljon,m ettei asiaa voi sieää pidempään.
Vaihtoehtoja on paljon. Esimerkiksi:
1) Laitetaan kunnat (ainakin neljä) yhteen ja jaetaan ne palvelujen järjestämistä varten pienempiin yksiköihin, joihin valitaan kunnanosavaltuustot kunnallisvaalien yhteydessä.
2) Alueelle valitaan seutuvaltuusto, jolla siirretään ne asiat, joista on yhdessä hyvä päättää. Ongelma tässä ei ole valtuusto vaan se virkamieskoneisto, joka tätä toimintaa valmistelee.
Seutuvaltuustovaihtoehto jakautuu moneen alavaihtoehtoon.
- Paljonko siihen otetaan kuntia: nykyiset YTV-kunnat, Helsingin seudun 14 kuntaa vai koko maakunta. Jos 14 kuntaa, mitä ne maakunnat muut kunnat sitten tekevät? Porvoo, Lohja, Hanko ja Raasepori?
- Kuka kerää verot? Kaikki verot yhteiseen kassaan ja jaetaan takaisin väkiluvun suhteessa. SAuurin osa Suomen kunnista saa ”verotulonsa” verotulojen tasausjärjestelmän ansiosta kiinteänä väkilukuun suhteutettuna osuutena, noin 3000 euroa asukasta kohden.
Verotulojen osalta ympäryskunnilla on ollut humoristisia esityksiä. Kaikilla Suomen kaupunkiseuduilla on tilanne, jossa työpaikat ja kerrostaloalueet ovat keskuskaupungissa ja omakotialueet niitä ympäröivissä kermankuorijakunnissa. Nämä parasiittikunnat saavat enemmän tuloveroa asukasta kohden, mutta keskuskaupungit kiinteistöveroa ja yhteisövero. Parasiittikunnat esittävät, että jaetaan kiinteistöverot ja yhteisöverot seudullisesti, mutta jokainen pitää tuloverot itsellään.