Uudenmaanliiton maakuntaparlamentti risteili Tukholmaan ja takaisin. Lehtiyhtymän Risto Hietasen vetämä poliitikkopaneeli paljasti viimeistäänkin sen, etteivät seudun kunnat pysty sopimaan seudun hallinnosta tai maankäytöstä vaan asioiden järkiperäistäminen vaatii valtiovallan puuttumista asiaan. Olen ymmärtänyt, että esitystä metropolihallinnosta valmistellaan ja asiasta päätetään periaatetasolla seuraavissa hallitusneuvotteluissa. Kuntien kyvyttömyys yhteistyöhön vaurioittaa seudun menestystä niin paljon,m ettei asiaa voi sieää pidempään.
Vaihtoehtoja on paljon. Esimerkiksi:
1) Laitetaan kunnat (ainakin neljä) yhteen ja jaetaan ne palvelujen järjestämistä varten pienempiin yksiköihin, joihin valitaan kunnanosavaltuustot kunnallisvaalien yhteydessä.
2) Alueelle valitaan seutuvaltuusto, jolla siirretään ne asiat, joista on yhdessä hyvä päättää. Ongelma tässä ei ole valtuusto vaan se virkamieskoneisto, joka tätä toimintaa valmistelee.
Seutuvaltuustovaihtoehto jakautuu moneen alavaihtoehtoon.
- Paljonko siihen otetaan kuntia: nykyiset YTV-kunnat, Helsingin seudun 14 kuntaa vai koko maakunta. Jos 14 kuntaa, mitä ne maakunnat muut kunnat sitten tekevät? Porvoo, Lohja, Hanko ja Raasepori?
- Kuka kerää verot? Kaikki verot yhteiseen kassaan ja jaetaan takaisin väkiluvun suhteessa. SAuurin osa Suomen kunnista saa ”verotulonsa” verotulojen tasausjärjestelmän ansiosta kiinteänä väkilukuun suhteutettuna osuutena, noin 3000 euroa asukasta kohden.
Verotulojen osalta ympäryskunnilla on ollut humoristisia esityksiä. Kaikilla Suomen kaupunkiseuduilla on tilanne, jossa työpaikat ja kerrostaloalueet ovat keskuskaupungissa ja omakotialueet niitä ympäröivissä kermankuorijakunnissa. Nämä parasiittikunnat saavat enemmän tuloveroa asukasta kohden, mutta keskuskaupungit kiinteistöveroa ja yhteisövero. Parasiittikunnat esittävät, että jaetaan kiinteistöverot ja yhteisöverot seudullisesti, mutta jokainen pitää tuloverot itsellään.
Kotoisampaa ja ihmisläheisempää olisi, että valitaan kunnanosavaltuustot ja siinä ohessa seutuvaltuusto (vrt. Ruotsi), eikä päinvastoin, kuten Osmo esittää.
Siis hetkinen, en ymmärtänyt. Tarkoitatko, että valittaisiin päättäjät kolemelle alueelliselle tasolle, kunnanosavaltuustoon, kunnanvaltuustoon ja seutuvaltuustoon.
En ymmärrä miten seutuvaltuusto ratkaisisi mitään. Riittää kun katsoo eduskuntaa ja siellä harjoitettavaa sulle mulle ‑politiikkaa. Suomen pisin silta on Mustasaaressa, johtaa mantereelta luodolle, jossa asuu muutama ruotsinkielinen, ja maa on täynnä tarpeettomia moottoriteitä jotka johtavat metsästä pellolle.
Vaikea uskoa, että seutuvaltuuston kanssa saataisiin järjettömämpiä päätöksiä aikaan, mutta ihan turha siltä on toivoa parempiakaan. Seudullisesta päätöksenteosta hyvänä esimerkkinä käy, että Helsinki painosti Espoota kaivamaan moneen kertaan kannattamattomaksi lasketun hukkaputken jatkon ja Vantaa sai siitä hyvästä vajaat 20 kilometriä lähiliikennerataa pitkin peltoja.
Tästä oravanpyörästä ei oikeasti pääse eroon muuten kuin rukkaamalla valtionosuusjärjestelmiä siten, että siellä missä on toimeliaisuutta, siellä on rahaa. Nythän järjestelmä toimii siten, että rahaa lapotaan sieltä missä on toimeliaisuutta sinne missä karhu jahtaa peuraa hyvätuloisen omakotiasujan lähimetsässä. Ts. tarvitaan rahanjakosysteemi, joka on päinvastainen kuin nyt voimassaoleva, jossa loiskunnat kyykyttävät keskuskuntia. Homman pitäisi olla päinvastoin.
Kunnanvaltuustot 10 000 — 40 000 asukkaan kunnille ja se siitä. Aluehallinto valtiojohtoisesti kuten nytkin, mutta pääkaupunkiseutu eriytettynä muusta Uudestamaasta.
Kunnat estävät pääkaupunkiseudun aluehallinnon viranomaisten sooloilut ja vastaavasti aluehallinto pitää suurissa kysymyksissä kunnat ruodussa.
Ratkaisu on KISS ja siten toimiva. 😉
PS. Kokoomukselle järjestelyn voi myydä sillä, että pääkaupunkiseudun aluehallinnon johtajaa kutsutaan ylipormestariksi. 🙂 Mikä sinänsä on loogistakin.
“Kuntien kyvyttömyys yhteistyöhön vaurioittaa seudun menestystä niin paljon,m ettei asiaa voi sieää pidempään.”
Mutta eikös tämä ole demokraattisen prosessin tulos ja millä perusteella “valtiovalta” on oikeutettu puuttumaan asiaan?
Jos aihe on hallitusneuvotteluiden väärti, on se myös vaaliteeman väärti.
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Poliittinen+kulttuuri+suosii+perussuomalaisia/1135261641408/?cmp=tm_etu_paakirjoitus
http://www.karjalainen.fi/Karjalainen/Mielipiteet/maan_hallituksen__pit%C3%A4%C3%A4_uskaltaa__avata_vaihtoehtoja_6654019.html
Terveisin Kalevi Kämäräinen
Mikä muuten on se “kuntien kyvyttömyys yhteistyöhön “, joka pakottaa muutoksiin? Toivottavasti kyse ei ole vain Helsingin tarpeista (vrt. muutokset Sipoon rakenteessa).
“Ongelma tässä ei ole valtuusto vaan se virkamieskoneisto”
Hyvä huomio. Virkamieskoneistossa on varmasti ongelmia jos eri pitäjien virkamiehet pakotetaan yhteistyöhön (toki myös valtuustoissa). Yksi luonteva ratkaisu olisi kuntien yhteiset virkamiehet niillä aloilla, joilla päätöksentekokin on yhteistä. Näin menetellään ainakin pienempien kuntien yhteistyössä, kun yksi henkilö hoitaa useamman kunnan asiat. Mitä muita ongelmia?
“mitä ne maakunnat muut kunnat sitten tekevät? Porvoo, Lohja, Hanko ja Raasepori”
Hmm,… Elämää on Helsingin ulkopuolellakin :-).
“Kuka kerää verot? Kaikki verot yhteiseen kassaan ja jaetaan takaisin väkiluvun suhteessa.”
Mielestäni Suomi voisi mennä verotuksessa entistä valtiokeskeisempään malliin. Suurin osa kuntien hoitamista asioista on sellaisia, että ne voidaan ajatella hoidettavan kiinteällä summalla per asukas. Siksi malli, jossa yhteisöverot ja rikkaiden verot kerää valtio, ja jakaa ne sitten tasaisesti kunnille, olisi aika järkevä. Vai tarvitsevatko rikkaimmat kunnat enemmän rahaa esim. rikkaille tai yrityksille tarjoamiinsa ylimääräisiin palveluihin?
(Kuntien tasatulo voisi karsia myös joitain epäterveitä ilmiöitä, kuten esimerkiksi kalliiden tonttien lahjoituksia yrityksille niiden paikkakunnalle houkuttelemiseksi.)
Noin yleisesti pidän kuntien yhteistyötä, ja ääritapauksessa jopa siihen pakottamista, luontevampana tienä kuin suurten monoliittisten hallintoyksiköiden muodostamista ja niiden sisäisten aluejaostojen käyttöä. Suurissa yksiköissä on etunsa, mutta niin myös haittansa. Ja pienissä yksiköissä omansa. Minä etsin parasta balanssia siitä minkä asukkaat kokevat itselleen luontevaksi ja toimivaksi. Eli yhteistyö on hyvä asia, mutta nykyisin muodissa oleva suuriksi yksiköiksi pakottaminen ei useinkaan ole, jos ja kun hallinnon voi hoitaa muutenkin kuntoon. Myös paikallisdemokratia on hyvä ja puolustettava asia.
Lundqvist: En ymmärrä miten seutuvaltuusto ratkaisisi mitään. Riittää kun katsoo eduskuntaa ja siellä harjoitettavaa sulle mulle ‑politiikkaa.
Kyllähän se ratkaisisi, ja nimenomaan sulle-mulle-politiikan: vahvimmat päättäisivät ja yli nykyisten kuntarajojen — ei sulle mitään, siis — ei myöskään kuntien välisiä ristiriitoja.
Lundqvist: “Ts. tarvitaan rahanjakosysteemi, joka on päinvastainen kuin nyt voimassaoleva, jossa loiskunnat kyykyttävät keskuskuntia. Homman pitäisi olla päinvastoin.”
Vaikea on köyhistä kunnista mitään siirtää rikkaille — ei ole mistä ottaa.
Nykyinen systeemi toimii hyvin, mutta tasausta on liikaa. Tasauksesta esim. puolet pois ja konkurssikunnille (joissa asuu hyvin vähän ihmisiä) erikseen toimeentulotuki, joka ei sekoita valtionosuusjärjestelmää.
Jos seutuhallinto kaavoittaa, liikennesuunnittelee ja rakennuttaa infran, niin eikö tällöin kiinteistö- ja yhteisöverosta riippuvuus toisi oikeat kannustimet toiminnalle?
Jos (kunnalliset tuloverot korvaavat)seudulliset tuloverot jaettaisiin kunnille väestön ikärakenteen mukaan jyvittäen (eli jokaisesta kouluikäisestä x rahaa, yli 70-vuotiaasta y rahaa jne.), eikö tämä mahdollistaisi palvelujen tuottamisen järkevästi ja sopivankokoiset kunnat/organisaatiot?
Vielä hassummaksi se parasiittikuntien esitys menee jos noilla yhteisillä kiinteistö- ja yhteisöveroilla on tarkoitus maksaa infra koko alueelle, mutta sosiaali- ja terveyspalvelut maksetaan kuntakohtaisilla tuloveroilla.
Suomalaisten politikkojen valtakorttipelistä, joka huipentuu hallitusneuvotteluihin, on tullut oikea demokratian irvikuva.
Kaikenlaisia hömppämäisiä vaalilupauksia tehdään ja mielinkielin ollaan ennen vaaleja. Mutta kansalle ei kerrota, mitä tärkeille asioille todella aiotaan tehdä. Kaikki sitten ratkaistaa nopeasti hallitusneuvotteluissa.
Miksi ihmeessä tämä metropolihallinnon asiakin pitää ratkaista hallitusneuvottelujen pimeissä kabineteissa?
En tarkoittanut kolmea tasoa.
Asukkaitahan metropolissa olisi noin miljoona ja siitä kehkeytyy varmaan jokunen määrä aluevaltuustoja.
Tarkoitin seuraavaa:
1) Ehdokkaat vaaleihin asetettaisiin aluevaltuustokohtaisesti.
2) Näistä ehdokkaista äänestetään myös metropolivaltuusto.
Aluevaltuuston koolle olisi olemassa sääntö, samoin kuin alueen edustajien määrälle metropolivaltuustossa.
Ehdokas voisi tulla siis valittua joko kumpaankin tai vain toiseen valtuustoon.
pitäsikö ehdokkaiden asua aluevaltuuston alueella, siitä en ole varma ja vaatii reflektointia.
Mutta idea on, että valinta menisi bottom-up eikä top-down, vai miten ne amerikkalaiset sanoisivat.
Metropolilla olisi tietenkin vain yksi yhteinen hallinto, mutta tämä rakenne mahdollistaisi sekä demokratian että tehokkuuden toteutumisen, koska silloin metropoli voisi olla sekä suuri että pieni yhtä aikaa. Suurten konsernien menestyminen perustuu juuri tähän kykyyn yhdistää sekä suuruuden että pienuuden ekonomiat ja hyödyt.
Hallitusohjelman kirjoittamisessa on vaikeuksia, kun tulevaa hallituspohjaa on tuiki vaikeaa ennakoida. Jos kepu, ruotsalaiset ja persut olisivat oppositiossa, saattaisivat hallituspuolueet saada keväällä aikaan yhteisen linjauksen.
Ministeriöiden sormiharjoittelut syksyllä taitavat olla riittämätön pohja kiivastahtisen ohjelmavaiheen perustaksi, jos jotain selkeää julistuksenomaista vaaliaineistoa ei synny yllättäen hallituspuolueiden kesken viime metreillä. Nykyisen hallituksen hallitusohjelmalla ei saatu mitään näkyvää aikaan neljän vuoden aikana.
“1) Laitetaan kunnat (ainakin neljä) yhteen ja jaetaan ne palvelujen järjestämistä varten pienempiin yksiköihin, joihin valitaan kunnanosavaltuustot kunnallisvaalien yhteydessä.”
Tästä syntyy aivan käsittämätön byrokratia. Lautakuntia nousee kuin sieniä sateella. Tasavertaisuus vaarantuu kun alueet eriytyvät.
Viedään kaavoitus ylemmälle tasolle. Se riittää. Miksi asiansa hyvin hoitanut Espoo lähtisi rahoittamaan Vantaan köyhempää väkeä tai Helsingin tuhlausta?
“Hallitusohjelman kirjoittamisessa on vaikeuksia, kun tulevaa hallituspohjaa on tuiki vaikeaa ennakoida.”
“Suomalaisten politikkojen valtakorttipelistä, joka huipentuu hallitusneuvotteluihin, on tullut oikea demokratian irvikuva.”
M.O.T. tai jotain silleensä
Terveisin Kalevi Kämäräinen
Jos tähän mennään, mitä ehdotit Osmo, niin voiko vastaavaa menettelyä käyttää Turun seudulla. (Täälläkin vastaava ‘pattitilanne’ on ilmeinen.) Vaikka Turku ei ole kansainvälinen metropoli Helsingin tavalla, ovat ‘ongelmat’ vastaavia (ja pahempia kuin vaikkapa Tampereella, puhumattakaan Oulusta). Samaa kaavaa mitä ehdotat pääkaupunkiseudulle, sopisi myös Turun seudulle? Jos näin ei tehdä, on täällä edessä ‘katastrofi’. Turun seutu kärsii tästä ongelmasta vieläpä enemmän kuin Helsingin. Tosin Helsinki näkyy kirivän Turkua kiinni näillä joukkoliikenteen maksuilla ja uusilla porrastuksilla lipunhinnoissa. Mitä epäselvempi ja sektoroidumpi järjestelmä hinnoittelussa eri vyöhykkeisiin, sitä vähemmän julkisen liikenteen käyttäjiä.
Raimo K: “Vaikea on köyhistä kunnista mitään siirtää rikkaille – ei ole mistä ottaa.”
Lähinnä tarkoitin, että rahan kuppaaminen keskuksista pitäisi lopettaa ja kunnallisveroa rukata siihen suuntaan, että kunta saa rahaa asukkaistaan enemmän pääluvun kuin heidän tulojensa perusteella. Päämäärän pitäisi olla, että hyvätuloisten kalastelu subventoiduilla tonteilla yksinkertaisesti loppuisi ja että työpaikkaomavaraisuus olisi kunnalle välttämätöntä.
Hesarissa on ollut jonkun verran keskustelua valtionosuuksien tasaamisesta. Katselin noita lukuja (*) ja tajusin jotain surkuhupaisaa tuohon lähimaaseutuun liittyen.
Tasaus euroa asukas:
Espoo ‑752
Helsinki ‑527
Kirkkonummi ‑375
Vantaa ‑314
Sipoo ‑281
Tuusula ‑276
Kerava ‑260
Järvenpää ‑220
Nurmijärvi ‑182
Pornainen +206
Käytännössä suuret kaupungit itseasiassa subventoi noita kasvukuntia, eli jos koko talousalue olisi yhtä kuntaa niin tasaus olisi kaikilla saman suuruinen. On esimerkiksi jokseenkin vaikea ymmärtää miksi Nurmijärvi tai Sipoo tarvitsee suuremmat valtionosuudet kuin Vantaa.
*) http://www.kunnat.net/k_peruslistasivu.asp?path=1;29;347;93748;385;161104;162153
Riccado: “…Mitä epäselvempi ja sektoroidumpi järjestelmä hinnoittelussa eri vyöhykkeisiin, sitä vähemmän julkisen liikenteen käyttäjiä.”
Mitä tekemistä kunnilla on joukkoliikenteen kanssa? Se on ihan samanlaista kuljetusbisnestä, kuin mikä tahansa yritystoiminta. 😉 Ai niin, suomalaisessa nykymallissa tärkeintä on keksiä kannattamattomia reittejä, joita sitten tuetaan. Ymmärrän jotenkin hämärästi koulubussireitin (2*vrk) ostamisen haja-asutusalueella kunnan tehtäväksi, mutta en muuta.
Kuntien ja osin myös aluehallinnon tehtävä on luoda kaavoituksella edellytykset toiminnalle, jos sitä halutaan. Muuten joukkoliikenne ei todellisuudessa kuulu kunnalle. Turun polttava ongelma on täydennysrakentamisen suunnittelemattomuus, mikä estää raideliikenteen.
Aiheen vierestä, mutta Osmolle tiedoksi: ainakin mun selaimella katsottuna näyttää siltä, että blogin hakutoiminto tukehtuu ääkkösiin. Haulla “Östersundom” ei löydy mitään, haku “stersundom” taas palauttaa aihetta koskevat kirjoitukset.
Mutta onko meillä “kiinteistövero” vai ALV?
Finlex.fi:
”
Kiinteistöverolaki 20.7.1992/654
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
2 §
Kiinteistö
Kiinteistöllä tarkoitetaan tässä laissa tonttia, tilaa ja muuta Suomessa olevaa itsenäistä maanomistuksen yksikköä, joka on merkitty tai olisi merkittävä kiinteistönä kiinteistörekisterilaissa (392/1985) tarkoitettuun kiinteistörekisteriin. (22.12.2005/1152)”
Eli laki sanoo alussa, että ‘kiinteistö’ on maanomistuksen yksikkö. Ei rakennus.
Mutta sitten kuitenkin seuraa tällainen pykälä:
“Vakituisten asuinrakennusten veroprosentti
Kunnanvaltuusto määrää pääasiassa vakituiseen asumiseen käytettävien rakennusten veroprosentiksi vähintään 0,32 ja enintään 0,75. (27.11.2009/969) ”
Eli sitten verotetaankin rakennusta. Mutta verot ovat matalat.
Hyvä säädös on seuraava:
“15 § (22.12.2005/1152)
Kiinteistön arvostaminen
Tätä lakia sovellettaessa kiinteistön arvona pidetään .… laskettavaa arvoa kiinteistöveron määräämisvuotta edeltävältä kalenterivuodelta…”
Vero määräytyy vuosittain, joten veron pitäisi leikata vuosittain kiinteistön arvonnousua.
Ja laissa on erinomainen kohta:
“12 a § (12.11.1999/1026)
Rakentamattoman rakennuspaikan veroprosentti
Kunnanvaltuusto voi määrätä erikseen 2 momentissa tarkoitetun rakentamattoman rakennuspaikan veroprosentin, joka on vähintään 1,00 ja enintään 3,00.”
Rakentamattoman tontin veroprosentti on VÄHINTÄÄN 1%. Ja enintään 3%.
Laki on yllättävän hyvä, mutta jää pari kysymystä:
— Miksi laki ei puhu mitään rakennetun tontin verottamisesta? (Ainoastaan rakennuksesta)
— Miten maa-arvoja voidaan verottaa, jos mitään maakarttoja ei tehdä? Millä perusteella verotusarvo määritellään ja minkä talousopin perusteella?
Jos maa-arvot kaikkialla verotettaisiin yksinkertaisesti tuolla 1–3% verolla, todellisista markkinahinnoista, ei kunnilla olisi taloushuolia (eikä asukkailla suuria asuntolainoja). Eikä varsinkaan Helsingillä, joka voisi lakkauttaa kunnallisveron kokonaan.
Tahtoisinpa nähdä kuka sitten muuttaisi ympäryskuntiin maksamaan kunnallisveroja.
“Kuntien kyvyttömyys yhteistyöhön vaurioittaa seudun menestystä niin paljon,m ettei asiaa voi sieää pidempään.”
Ei mikään organisaatio saneeraa itseään sisälähtöisesti, moottorin on aina tultava ulkoapäin.
Ei kukaan näe itse rakennetussa mallissa suuria ongelmia , ei ainakaan sitä miten pitäisi uudistaa.
Sehän olisi jo tehty, jos uusi toimintamalli tiedettäisiin.
Pitäisi ottaa mallia yritysmaailmasta tässä asiassa eli valtion otta johtava rooli.
Näin suurien organisaatioiden yhdistäminen ja synergiahyödyn kaivaminen on vähintään kolmen vuoden, mieluummin 7–10 vuoden projekti.
Ja se myös maksaa esim tietojärjestelmien yhdistäminen maksaa varmaan satoja miljoonia euroja.
Liian vanha: “…Näin suurien organisaatioiden yhdistäminen ja synergiahyödyn kaivaminen…”
Ei onnistu synergiahyötyjen kaivaminen, kun organisaatiot ovat jo nyt liian suuria tehtäviinsä. Hyödyt saadaan ulos vain pilkkomalla suuret yksiköt tehokkaammiksi.
Suurin vaara taloudelle nyt pöydällä olevista ideoista on sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköiden suurentamisessa. Ollaan tekemässä samaa mokaa, minkä takia Iso-Britannian koko julkinen terveydenhuolto on kaaoksessa.
Kuka on se poliitikko, joka uskaltaa liputtaa terveydenhuollon ja sosiaalitoimen 25% leikkausten puolesta? Vain reippailla leikkauksilla voidaan saada järjestelmä kuntoon.
@Kalle
Juuri näin on näreet.
Terveydenhuollon ongelma taitaa olla ei resurssit vaan se miten niitä yksiköt käyttävät.
Lääkärit taitavat olla aika huonoja pomoja ja hoitsut aika huonoja toiminnan ohjaajia. Tänä päivänä julkinen sektori tuottaa vähemmän suoritteita kuin vuonna 1995 ja valittaa puutetta kaikesta vaikka sillä on käytössään tuplaresurssit taloudellisesti ja henkilöstöllisesti vuoteen 1995 verrattuna.
Suuret yksiköt ei tuota yhtälöä auta.
Megakuntien rakentaminen ei myöskään ole mitään muuta kuin uutta kommunismia, jossa rakennetaan kuntamonopoleja monopolipalveluineen.
Ainoa asia joka ajaa kuntia eteenpäin on kilpailu. Se ei ole yhtään erilainen toimija kuin muutkaan. Ilman kilpailua jäädään paikoilleen makaamaan ja hopsista, kohta maksaa kaikki, mitään ei kehitetä.
Kaupunkiseutujen ainoa moottori on kuntien välinen aito kilpailu asukkaista ja yrityksistä.
On tietty totta, että Soininvaaran kannalta ikävää ettei saa määrätä ja päättää koko maakunnan asioista, vaan joutuu pitäytymään Helsingin asioissa ja muiden kanssa pitää jopa neuvotella. Ikävää.
Megakunnat vievät myös loputkin demokratiasta, lähidemokratia siirtyy historiaan. Kunnilla on aina ollut ja toivottavasti on jatkossakin iso rooli ihmisten äänitorvena.
Minä en haluaisi asua Helsingissä, jonka naapurikaupunki on Lohja tai Lahti.
Niinpä, meilläkin on tullipuomi ja vahtikoppi tuossa moottoritien liittymässä, yritystoimintaahan se kuljetusbisnes on.
Olisi kyllä parasta että Kalle ja muut toisten rahoilla loisivat vanhat narisevat stallarit muuttaisivat jonnekin pöndelle, jossa voisi päryytellä itse maksetulla autolla itse maksetulla tiellä ei mistään ei minnekään.
Juge:
Siltä se näyttää. Se mitä tuo tuottaa on bussilinjoja jotka päätyvät kaupunginrajalle ettei omat asukkaat vaan menisi naapurikunnan keskukseen asioimaan, toimistokolosseja kirjaimellisesti keskellä peltoa tai ihan missä tahansa nurkassa että saa yhteisöverotuloja, mahdollisimman kalliiksi kaavoitettua asuntoja ettei vaan vahingossakaan tule köyhiä asukkaita kunnan riesaksi, ja yhteistyöhankkeita jotka on käytännössä keskinäisiä lehmänkauppoja. Kilpailu kyllä toimii, lajina on vaan kuka vetii härkeimmin kotiinpäin.
Juge: “…Minä en haluaisi asua Helsingissä, jonka naapurikaupunki on Lohja tai Lahti.”
Veikkaisin, että voit kohta asua Helsingissä, jonka naapureina ovat mm. Lauttasaari, Kulosaari ja Haaga. 😀 Jossain vaiheessa organisaatiota on pakko tehostaa, koska rahat eivät riitä nykyisen ylläpitoon.
Kuten joskus aiemmin joku viisas (enkä puhu itsestäni) on todennut, seutuvaltuusto on haihattelua, tarvitaan kymmenien, jos ei satojen lakien muutos, kun kunnan ja valtion väliin tuodaan alueellisesti rajattu uusi poliittinen taho. Ei tule helposti tai nopeasti.
Helsingin seudun ongelma on nelikon (hki, espoo, vnt ja kau) sisällä. Kenenkään paljon puhuttu palveluntaso ei kärsi, sillä 31.12.2011 ja 1.1.2012 terveysasemia ja kouluja on yhtä paljon ja palkatkin pysyvät entisellään rajan eri puolin. Mitkään kustannukset eivät “kasva” tai “vähene” suoraan. Pitkällä aikavälillä kuntaliitos helpottaa liikenteen ja kaavoituksen suunnittelua ja antaa hyvät eväät kehittää Helsinkiä keskikokoisena metropolialueena.
Onko tällä vuosituhannella pohdittu Helsingin jakamista pienemmiksi kunniksi? Yhteistyö naapurikuntien kanssa voisi toimia luontevammin, kun Helsingin rooli ei olisi niin hallitseva.
Kuten voimme todeta Kuuma-kunnissa missä kaavoitusriitoja kuntien välillä selviteltiin KHO:ssa.
Ilpo Tuovinen: “Kuten joskus aiemmin joku viisas (enkä puhu itsestäni) on todennut, seutuvaltuusto on haihattelua, tarvitaan kymmenien, jos ei satojen lakien muutos, kun kunnan ja valtion väliin tuodaan alueellisesti rajattu uusi poliittinen taho. Ei tule helposti tai nopeasti.”
Tiedä siitä viisaudesta, mutta pääkaupunkiseudulla tällainen instanssi oli olemassa, eli Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta, joka sittemin on jaettu kahtia.
Raimo: “…oli olemassa, eli Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta, joka sittemin on jaettu kahtia.”
Lontoossa aluehallinnosta ei jätetty edes rippeitä, kun toimintoja tehostettiin.