Tuloerojen oikeutus ja siunauksellisuus

Ilmeis­es­ti tätä kysymys­tä tulo­eroista kan­nat­taa käsitel­lä vähän tarkem­min kuin muu­ta­man riv­in vas­tauk­ses­sa HS-raadille.

On intu­iti­ivis­es­ti päivän selvää, että kansan­tu­lon ollessa kiin­teä, se tuot­taa sitä enem­män hyv­in­voin­tia mitä tasaisem­min se jakau­tuu. Kuvitelkaa että rikas ja köy­hä löytävät molem­mat kadul­ta viidenkympin setelin. Lie­nee aika selvä, että tämä tuot­taa köy­hälle enem­män iloa kuin rikkaalle.

Miten tulon­jaon tasaisu­us vaikut­taa itse kansan­tu­lon kart­tumiseen on mon­imutkaisem­pi kysymys. Kan­nat­ta­nee jät­tää pois tarkastelus­ta maat, joiden talousjär­jestelmä poikkeaa täysin markki­na­t­aloud­es­ta. Empi­iris­es­ti näyt­tää siltä, että tasaisen tulon­jaon maat ovat viimeisen sadan vuo­den aikana men­estyneet parem­min kuin voimakkaiden tulo­ero­jen maat, mut­ta kausali­teet­ti on tässä vähän seka­va.  Liian tasainen tulon­jako ei var­maankaan tuo­ta mitään, mut­ta yksikään markki­na­t­alous­maa ei ole kokeil­lut sel­l­aista. Tasaisim­man tulon­jaon maat löy­tyvät Pohjo­is­maista, eivätkä nämä nyt niin huonos­ti ole menestyneet.

Olen­naista on, mis­tä tulo­erot johtu­vat. Jos ne johtu­vat siitä, että ahk­er­at tien­aa­vat enem­män kuin laiskat, tulo­erot ovat pait­si moraalis­es­ti perustel­tu­ja var­maankin hyödyl­lisiä myös talouden kehi­tyk­sen kannal­ta. Suurin osa tulo­eroista ei kuitenkaan johdu ahkeru­useroista. Kukaan ei voi olla tuhat ker­taa ahk­er­ampi kuin toinen.

Suurim­mat tulo­erot johtu­vat talouden epäter­veistä piirteistä, yleen­sä eri­lais­es­ta rent seekingistä.

Suomes­sa rahamarkki­noiden vapau­tu­mi­nen avasi lyhy­taikaisen mah­dol­lisu­u­den peli­in, jos­sa saat­toi käyt­tää hyväk­si markki­noiden epätäy­del­lisyyt­tä ja eri­laista sisäpi­ir­i­ti­etoa. Tuol­loin moni äkkirikas­tunut teki miljoo­nia. En pysty näkemään täl­laises­sa rikas­tu­mises­sa mitään hyvää.  Sama tois­tui paljon räikeäm­min Venäjän siir­tyessä ”kap­i­tal­is­mi­in” niin, että jotkut alun perin aivan tyhjä­taskut jotenkin vain haali­vat itselleen mil­jar­di­en omaisuudet.

Yhteiskun­ta voi vaikut­taa pelisään­nöil­lään siihen, kuin­ka täy­del­lis­es­ti henkilön jostain syys­tä suurem­pi mar­gin­aa­li­nen tuot­tavu­us koituu vain hänen hyväk­seen ja kuin­ka paljon se hyödyt­tää kaikkia muitakin. Tulo­ero­jen kasvu on suurelta osin (siltä osin kuin se ei ole rent seekingiä) peräisin siitä, että näitä pelisään­töjä on liu’utettu kohti raaem­paa mar­gin­aaliseen tuot­tavu­u­teen perus­tu­vaa hinnoittelua.

Ote­taan­pa esimerk­ki vaikka­pa kir­jal­lisu­ud­es­ta. Oli oikein hyvä asia, että J. K. Rowl­ing kir­joit­ti Pot­ter-sar­jan ja oli oikein palki­ta hän­tä siitä ruhti­naal­lis­es­ti, mut­ta kymme­nen miljoon­aa euroa olisi var­maankin riit­tänyt. Ennen kus­tan­ta­mot tasasi­vat tulo­ja kir­jail­i­joiden välil­lä, mut­ta nyky­isin parhait­en myyvät kir­jail­i­jat osaa­vat neu­votel­la itselleen sopimuk­set niin, että hei­dän men­estyk­ses­tään ei muille juuri mitään heru. Minä en pidä tätä kehi­tys­tä onnellisena.

Kir­jail­i­joiden ja muusikko­jen tuloi­hin vaikute­taan vah­vasti yhteiskun­nal­lisil­la pelisään­nöil­lä, eri­tyis­es­ti tek­i­jänoikeuk­sien vahvu­udel­la ja niiden pitkäkestoisu­us. Tulo­ero­ja kas­vat­taa muun muas­sa tek­i­jänoikeuk­sien venyt­tämi­nen vuosikym­meniksi tek­i­jän kuole­man jäl­keenkin. Mil­lä per­il­lis­ten tulo­ja perustellaan?

Tulon­jako muut­tuisi paljon, jos patent­ti­lain­säädän­töä muutet­taisi­in, eikä kukaan voi sanoa, minkälainen patent­ti­lain­säädän­tö olisi paras.

Suurimpia omaisuuk­sia ei ole tehty työtä tekemäl­lä vaan omis­ta­mal­la. En esimerkik­si näe mitään hyvää siinä, että maao­maisu­us on Suomes­sa suo­jat­tu vahvem­min kuin ilmeis­es­ti yhdessäkään muus­sa teol­lisu­us­maas­sa, minkä seu­rauk­se­na kaupunkien kasvun syn­nyt­tämä ansioton arvon­nousu pitää yllä ylel­lis­es­ti elävää maan­omis­ta­jien lois­lu­okkaa. Vaikka­pa Sveitsin lain­säädän­tö on minus­ta tässä parem­min ter­veen markki­na­t­alouden mukainen (kaavoitushyödys­tä 90 pros­ent­tia yhteiskunnalle)

Yri­tys­ten kan­nat­taa kil­pail­la parhaista johta­jista vähän samas­ta syys­tä kuin for­mu­latal­lien kan­nat­taa mak­saa paljon siitä, että saa­vat hyviä kul­jet­ta­jia. Tämä pysyi ennen jotenkin kohtu­udessa, mut­ta amerikkalais­ten eläkesäätiöi­den val­lat­tua osake­markki­nat Suomes­sa niin kuin muual­lakin Euroopas­sa, amerikkalainen yri­tyskult­tuuri jär­jet­töminä johta­ja­sopimuksi­neen rantau­tui myös Euroop­paan. Tätä on valitet­tu kaikkial­la Euroopas­sa, kos­ka täl­lainen meno ei euroop­palaisu­u­teen oikein istu.

Bill Gatesin imperi­u­mi on tuot­tanut hyviä ohjelmis­to­ja joista on var­maankin ollut yhteen­las­ket­tuna niin paljon hyö­tyä, että hän on taval­laan mil­jardinsa ansain­nut. Tai sit­ten ei ole. Bill Gates ei olisi voin­ut ansai­ta ohjelmil­laan sent­tiäkään, ellei ihmiskun­ta olisi sitä ennen keksinyt rautaa, sähköä, puoli­jo­htei­ta, tietokonei­ta ja niin edelleen. Ihmiskun­nan yhteinen teknologi­nen kehi­tys tuot­taa aika ajoin sel­l­aisia avain­paikko­ja, jois­sa pystyy rahas­ta­maan teknolo­gian tuot­ta­man hyö­dyn yhteen pis­teeseen. On hyvin sat­tuman­varaista, kuka pääsee istu­maan juuri siihen paikkaan. Ilman Gate­sia me emme käyt­täisi tieto­jenkäsit­te­lyyn Tekoa, vaan ihan yhtä hyvät ohjelmis­tot – ellei parem­mat – olisi kehitet­ty muualla.

Olemme yhä enem­män menos­sa kohden ”voit­ta­ja vie kaiken” maail­maa. Säätelemät­tömänä sel­l­ainen johtaisi räikeään eri­ar­voisu­u­teen, joka ei ole enää edes kan­nus­ta­va. Kun vain koural­lisel­la ihmisiä on mah­dol­lisu­us men­estyä kun­nol­la ja muille jää pelkkiä muru­sia, niiden muiden ei oikeas­t­aan kan­na­ta tehdä enää mitään.

Nokian johta­jat ovat minus­ta suuret tuloon­sa ansain­neet jos ketkä. Voidaan kuitenkin kysyä, oliko edes Nokial­ta järkevää kan­nus­taa johta­ji­aan niin run­saskä­tis­es­ti. Se ei piiskan­nut heitä yhä huikeampi­in suorituk­si­in, vaan on saanut avain­henkilön toisen­sa jäl­keen vetäy­tymään työelämästä, kos­ka ovat jo ansain­neet tarpeeksi.

Ja lopuk­si:

Olete­taan, että teille tar­jot­taisi­in tämän maal­lisen vael­luk­sen jäl­keen toinen elämä eikä tässä kaik­ki: saisitte itse määrätä, mil­laiset pelisään­nöt tulon­jaon osalta maail­mas­sa val­lit­si­si­vat, mut­ta ette tietäisi, mikä tulisi tei­dän osanne ole­maan? Eikö ennen tätä arvon­taa kan­nat­taisi suosia aika tasaista tulonjakoa?