Leppoistamalla nollakasvuun

Suomes­sa vierailleet kasvukri­it­tiset talousti­eteil­i­jät syyt­tivät (Ran­skan) vihre­itä siitä, etteivät nämä ole kyllin pon­nekkaasti olleet pysäyt­tämässä taloudel­lista kasvua.

Mis­sähän kansan­taloudessa on ruu­vi, jol­la kasvu pysäytetään. Toki nos­ta­mal­la reaa­liko­rko kymme­neen pros­ent­ti­in saadaan kasvu alas. Samaan pystyy myös raju vero­jen koro­tus ilman julk­isten meno­jen vas­taavaa kasvua. Molem­mis­sa tavois­sa on se vika, että seu­rauk­se­na on laa­ja työt­tömyys ja suuri yhteiskun­nalli­nen onnettomuus.

Kokon­ais­tuotan­to on karkeasti työn tuot­tavu­us ker­rot­tuna työn määräl­lä. Kokon­ais­tuotan­non kasvu voidaan pysäyt­tää pysäyt­tämäl­lä tuot­tavu­u­den kasvu. Kiel­letään kaik­ki ratio­nal­isoin­ti ja automa­ti­soin­ti. Ran­skalainen talousti­eteil­i­jä tun­tui tätä kan­nat­ta­van kehues­saan, kuin­ka paljon työtä syn­tyy esimerkik­si biopolt­toainei­den tuotan­nos­sa per­in­teisin menetelmin.

Toinen vai­h­toe­hto on tehdä työtä vähem­män. On vähän han­kala sanoa ali­palkat­ulle köy­hälle, että siir­ry osapäivä­työhön ja kulu­ta vieläkin vähemmän.

Paljon toden­näköisem­pää on lep­pois­tamisen yleistymi­nen vähän parem­min koulutet­tu­jen ja siis parem­pi­palkkaisten kesku­udessa. Täl­lainen vai­heit­tainen muu­tos on meneil­lään. Eräs VM:n virkamies valit­ti min­ulle, että vero­ja ei tule tarpeek­si, kos­ka nuoret koulute­tut laiskot­tel­e­vat ja tyy­tyvät pienem­pi­in ansioi­hin. Samaa ilmiötä on myös koti­hoidontuen suo­sion kasvu – myös hyvä­palkkaisten kesku­udessa, vaik­ka val­in­ta on heille hyvin kallis.

Vapaae­htoinen, henkilöko­htainen rahan vai­h­t­a­mi­nen vapaa-aikaan on minus­ta hyvin ter­veelli­nen ilmiö. Tätä ei pidä pahek­sua, päin­vas­toin; ei ahneut­ta ainakaan ennen ole hyveenä pidet­ty. Lep­pois­tamisen kaut­ta tapah­tu­va muu­tos sujuu lep­poisas­ti. Se ei tuo­ta työt­tömyyt­tä, ei tosin myöskään työn jakamisen kaut­ta juuri vähen­näkään työttömyyttä.

Val­tio­varain­min­is­ter­iölle se tietysti aiheut­taa vähän murhet­ta, kos­ka vero­tuk­semme perus­tuu läh­es yksi­no­maan palkkaveroi­hin. Verokan­nat siis tule­vat nouse­maan, mut­ta maltillisesti.

Tämä eri vaa­di poli­itikoi­ta päätök­siä. Ihmiset tekevät sen itse.