Pitäisikö toimittajien kertoa nykyistä avoimemmin poliittista kannoistaan?

Vas­tatuk­seni HS-raadille

2) Ei
Apunen on oikeil­la jäljil­lä. Olin aluk­si hyvin ilah­tunut esi­tyk­ses­tä, kun siitä
kuulin, mut­ta tarkem­min ajatellen esi­tys ei toimi.

Olen tör­män­nyt todel­la räikeisi­in tapauk­si­in, kun puolueeseen­sa vah­vasti sitoutunut
toimit­ta­ja ryhtyy muun­ta­maan totu­ut­ta. Nämä olisi hyvä saa­da pois. Jotain kurinpitoa
tietysti voi edel­lyt­tää myös päätoimittajilta.

Olisi mah­dol­lista vaa­tia toimit­ta­jaa pal­jas­ta­maan vain puolueen jäsenyys, mut­ta jos
sel­l­aista ei ole, kenenkään ei ole velvol­lisu­us ker­toa ketä äänestää. Tulisi vain
tavak­si, että lehtimiehet toimi­vat kuin tasaval­lan pres­i­den­tit, eroa­vat puolueesta kun
tule­vat valituiksi.

On myös hyvä, että poli­it­tis­es­ti sitoutuneetkin toimit­ta­jat edes pyrkivät
objek­ti­ivi­su­u­teen. Jos jokaisel­la olisi puolueleima otsas­saan, se oikeut­taisi, ellei
suo­ras­taan velvoit­taisi kir­joit­ta­maan sitoutuneesti. Toimii sil­loin ikään kuin
puolueen mandaatilla.

On muitakin sidon­naisuuk­sia kuin puolue. Minä halu­aisin joskus tietää
tiedetoimit­ta­jan – tai tieteestä kir­joit­ta­van toimit­ta­jan – uskon­nol­lisen vakaumuksen.
Joskus met­sästysseu­ran­jäsenyys voi olla merkit­tävämpi asia kuin puolueen jäsenyys, kun
puhutaan met­sästyk­ses­tä tai kalastuksesta.

Kun liiku­taan poleemisel­la alueel­la, olisi hyvä, että toimit­ta­ja panee kantansa
pöytää: kan­natan ydin­voimaa tai kan­natan nato­jäsenyyt­tä, tulo­erot ovat hyväksi
kan­nus­ta­maan eteen­päin ja niin edelleen.

Voisiko yrit­tää käyt­tää lehdis­tön omia keino­ja, avoimuut­ta. Jour­nal­istin tekemisistä
keskusteltaisi­in yhtä avoimesti kuin poli­itikko­jen tekemi­sistä. Jos jour­nal­isti tekee
niin san­otut ruman tem­pun, asi­aa voitaisi­in nimin ja kuvin käsitel­lä julkisuudessa.
Pää­toimit­ta­jien pitäisi vähän kat­soa alais­ten­sa tekemis­ten perään ja opas­taa heitä
kaidalle polulle.