Pitäisikö toimittajien kertoa nykyistä avoimemmin poliittista kannoistaan?

Vas­tatuk­seni HS-raadille

2) Ei
Apunen on oikeil­la jäljil­lä. Olin aluk­si hyvin ilah­tunut esi­tyk­ses­tä, kun siitä
kuulin, mut­ta tarkem­min ajatellen esi­tys ei toimi.

Olen tör­män­nyt todel­la räikeisi­in tapauk­si­in, kun puolueeseen­sa vah­vasti sitoutunut
toimit­ta­ja ryhtyy muun­ta­maan totu­ut­ta. Nämä olisi hyvä saa­da pois. Jotain kurinpitoa
tietysti voi edel­lyt­tää myös päätoimittajilta.

Olisi mah­dol­lista vaa­tia toimit­ta­jaa pal­jas­ta­maan vain puolueen jäsenyys, mut­ta jos
sel­l­aista ei ole, kenenkään ei ole velvol­lisu­us ker­toa ketä äänestää. Tulisi vain
tavak­si, että lehtimiehet toimi­vat kuin tasaval­lan pres­i­den­tit, eroa­vat puolueesta kun
tule­vat valituiksi.

On myös hyvä, että poli­it­tis­es­ti sitoutuneetkin toimit­ta­jat edes pyrkivät
objek­ti­ivi­su­u­teen. Jos jokaisel­la olisi puolueleima otsas­saan, se oikeut­taisi, ellei
suo­ras­taan velvoit­taisi kir­joit­ta­maan sitoutuneesti. Toimii sil­loin ikään kuin
puolueen mandaatilla.

On muitakin sidon­naisuuk­sia kuin puolue. Minä halu­aisin joskus tietää
tiedetoimit­ta­jan – tai tieteestä kir­joit­ta­van toimit­ta­jan – uskon­nol­lisen vakaumuksen.
Joskus met­sästysseu­ran­jäsenyys voi olla merkit­tävämpi asia kuin puolueen jäsenyys, kun
puhutaan met­sästyk­ses­tä tai kalastuksesta.

Kun liiku­taan poleemisel­la alueel­la, olisi hyvä, että toimit­ta­ja panee kantansa
pöytää: kan­natan ydin­voimaa tai kan­natan nato­jäsenyyt­tä, tulo­erot ovat hyväksi
kan­nus­ta­maan eteen­päin ja niin edelleen.

Voisiko yrit­tää käyt­tää lehdis­tön omia keino­ja, avoimuut­ta. Jour­nal­istin tekemisistä
keskusteltaisi­in yhtä avoimesti kuin poli­itikko­jen tekemi­sistä. Jos jour­nal­isti tekee
niin san­otut ruman tem­pun, asi­aa voitaisi­in nimin ja kuvin käsitel­lä julkisuudessa.
Pää­toimit­ta­jien pitäisi vähän kat­soa alais­ten­sa tekemis­ten perään ja opas­taa heitä
kaidalle polulle.

38 vastausta artikkeliin “Pitäisikö toimittajien kertoa nykyistä avoimemmin poliittista kannoistaan?”

  1. Siteer­aan tässä erään^^^ foo­ru­min nim­imerkkiä JT:

    “On tun­tunut jo kauan, että poli­ti­ikan toimit­ta­jik­si valikoituu se osa viestin­nän opiske­li­joista, joi­ta kiusat­ti­in koulus­sa, mut­ta jot­ka eivät älyn­neet lyödä sil­loin takaisin. Hal­la-ahon vain­oami­nen tsu­ur­nal­is­ti­porukois­sa nou­dat­taa kouluk­iusaamisen kaavaa. Samal­la kaaval­la Jus­si ”hyväksytään porukoi­hin”, kun­han hän on lyönyt kun­nol­la takaisin, eli kun istuu eduskun­nas­sa tai hallituksessa.

    Vaali­ra­hako­r­rup­tios­ta ei olisi koskaan ehtinyt tul­la maan tapaa, mikäli toimit­ta­jat uskaltaisi­vat tehdä työtään jour­nal­is­min ehdoil­la. Myöskään Jus­si Hal­la-ahon ei olisi tarvin­nut käyn­nistää val­takun­nal­lista maa­han­muut­tokeskustelua, jos toimit­ta­jat oli­si­vat sen tehneet. Val­lan jahtikoirat purka­vat pahaa oloaan henkises­tä huo­raamis­es­taan rinkipotki­mal­la sitä, joka uskaltaa olla eri mieltä kiel­letys­tä aiheesta. Eivät kaik­ki toimit­ta­jat Suomes­sakaan tyh­miä ole — ain­oas­taan raukko­ja ja pelkure­i­ta. Olka­amme armol­lisia heille.”

  2. Minä halu­aisin joskus tietää
    tiedetoimit­ta­jan – tai tieteestä kir­joit­ta­van toimit­ta­jan – uskon­nol­lisen vakaumuksen. 

    Hmmm… pelkkä uskon­nolli­nen vakau­mus ei vält­tämät­tä ker­ro vielä mitään. Min­un on välil­lä vaikea uskoa, että esimerkik­si Wille Riekki­nen ja Päivi Räsä­nen kuu­lu­vat samaan kirkkoon — ja luke­vat samaa Raamattua.

    1. Riit­ta: en tarkoit­tanut uskon­nol­lises­sa vakau­muk­sel­la val­tionkirkkoa, kos­ka vaan­sitä, kuu­luuko johonkin kiilu­vasilmäiseen lahkoon. Sel­l­ainen on vähän jäävi kir­joit­ta­maan evoluu­tios­ta tai edes ilmastonmuutoksesta.

  3. Olen sitä mieltä, että toimit­ta­jan olisi kyl­lä hyvä pal­jas­taa sidon­naisuuten­sa. On lapsel­lista kuvitel­la, että toimit­ta­ja voi tai edes halu­aa “lait­taa syr­jään” omat ajatuk­sen­sa sik­si aikaa, kun kir­joit­taa jutun.

    Jutun näkökul­ma, otsikoin­ti, kuvien val­in­ta.… kaik­ki tämä vaikut­taa jutun sävyyn ja lukjille välitet­tävään kuvaan. Ja tot­ta kai toimit­ta­jat käyt­tävät val­taansa. Vai kir­joit­taisiko vihreä epäilevän jutun ilmas­ton­muu­tok­ses­ta? Kir­joit­taisiko demari epäilevän jutun johtavas­ta fem­i­nis­tistä? No ei tietenkään.……

    Olisi vain reilua, että tietäisimme sidon­naisu­udet, jot­ta ei syn­ny val­heel­lista kuvaa objektiivisuudesta.

  4. EVA perustet­ti­in tor­ju­maan Max Jakob­sonin johdol­la teinien kom­mu­nis­tista val­lanku­mous­ta koululaitoksessa.

    Nyt kom­mu­nis­mi on kuol­lut, eivätkä ex-teinili­it­to­lainen Timo Laanisen ja Mari Kiviniemen kaltaiset kon­trol­lifri­ik­it mitään uhkaa.

    EVA voisi ensitöinään lakkaut­taa itsen­sä eikä leikkiä val­takun­nan kokon­ais­su­un­nit­telua har­joit­tavaa Gosplania.

  5. Puoluekan­ta ei vielä ihmis­es­tä paljon ker­ro. Useim­mat suo­ma­laiset puolueet menevät kan­nat­ta­jakun­tansa — ja jäsenkun­tansakin — näke­mys­ten osalta limit­täin kuin olympiarenkaat.

    Ei sil­lä että esimerkik­si oma puoluekan­tani olisi mikään suuri salaisu­us, mut­ta puoluekan­nan ker­tomi­nen voisi olla jopa harhaan­jo­htavaa. Kuten Osmo sanoi, (vähin­tään) yhtä tärkeitä ovat muut maail­mankat­so­muk­sen osat, sidon­naisu­udet ja jopa harrastukset.

  6. Se, mis­tä on selkein pula, on paneu­tunut ja tark­ka medi­akri­ti­ik­ki. On sinän­sä sama, mikä on minkäkin toimit­ta­jan kan­ta mihinkin, jos uuti­soin­ti on löysää pul­lamössöä. Media on kaut­ta lin­jan tehostanut toim­intaansa, mis­tä johtuen se yhä enem­män reagoi sen sijaan, että paneu­tu­isi ja pohtisi. 

    Tämä on paradok­saal­ista sikäli, että varsinkin lehdis­tö elät­tää tule­vaisu­u­den­su­un­nitel­maansa sil­lä, että se analysoi ja luo pain­o­tuk­sia pelkän uuti­soin­nin sijaan, jos­sa se on häviämässä netille 100–0.

    Jour­nal­is­min, kuten muunkin inhimil­lisen toimin­nan kom­pas­tuskivi on lisäk­si tietysti se, että se elää skarpeimpi­en ja parhaiden toimit­ta­jien harteil­la. Perus­poruk­ka tekee samat näköalat­tomat jutut, oli ide­olo­gia mikä tahansa. 

    Tässä suh­teessa tämä blo­gi käy hyvästä esimerk­istä: luk­i­joi­ta on mah­do­ton määrä, minkä tulk­it­sen johtu­van Soin­in­vaaran jour­nal­is­ti­sista kyvy­istä. Kir­joi­tusvirheitä on liikaa, kir­joit­ta­ja ei peit­tele kan­taansa, mut­ta aihei­den merk­i­tys tuskin jää kellekään epäselväksi.

  7. Vai kir­joit­taisiko vihreä epäilevän jutun ilmas­ton­muu­tok­ses­ta? Kir­joit­taisiko demari epäilevän jutun johtavas­ta fem­i­nis­tistä? No ei tietenkään…….

    Puolueisi­in ja poli­it­tisi­in liikkeisi­in liit­tyy vahvo­ja stereo­ty­p­i­oi­ta, jot­ka eivät aina pidä paikkaansa yksilöi­den tai edes koko ryh­män kohdalla.

    Vihreän suh­tau­tu­mi­nen moni­in ympäristö- ja ener­giakysymyk­si­in voi hyvinkin poike­ta puolueen päälin­jas­ta. Demar­il­la saat­taa olla val­tavirtafem­i­nis­mistä poikkeav­ia kantoja.

    Ja niin usko­mat­toma­l­ta kuin se kuu­lostaakin, joskus toimit­ta­jat ihan oikeasti onnis­tu­vat kir­joit­ta­maan objek­ti­ivisia jut­tu­ja sotke­mat­ta niihin henkilöko­htaisia näkemyksiään.

    Jos toimit­ta­ji­in olisi lyö­ty voimakkaat ja ennakkoasen­tei­ta syn­nyt­tävät poli­it­tiset leimat, niin hei­dän objek­ti­ivi­sis­takin kir­joituk­sis­taan yritet­täisi­in väk­isin löytää jotain puolueel­lista. “Mik­si se val­it­si juuri tuon sana­muodon!!!? Mitä se on saksin­ut pois???”

  8. Mus­solin­in aikana Ital­ias­sa kan­nat­ti luovil­la aloil­la kuu­lua liit­toon kos­ka liiton suosi­tus vaa­dit­ti­in apu­ra­ho­jen hakemiseksi.

    Todel­li­nen kor­po­rati­ivi­nen kon­trol­li­jär­jestelmä nojau­tuukin kaikkien numeroin­ti­in, ihmisen yksilöl­lisyy­den nujertamiseen.

  9. Aika vaikea var­masti suo­ma­lai­sista val­ta­me­di­an toimit­ta­jista on löytää uskon­lahko­jen “kiilu­vasilmäisiä” edus­ta­jia. Var­tiotorni julka­isuna on sit­ten eri asia. 

    Mitkä ryh­mit­tymät nyt edes Suomes­sa ovat Osmon mielestä näitä “kiilu­vasilmäisiä”, jos kris­ti­tyis­sä pitäy­dytään — lesta­di­o­lainen Mikael Pentikäinenkö?

    Turhaakin turhempi huoli, uskoisin.

  10. Minä en ole kuul­lutkaan sel­l­ais­es­ta tiedetoimit­ta­jakol­le­gas­ta, jol­la olisi jotenkin ei-nat­u­ral­isti­nen maail­mankat­so­mus. Älykkään suun­nit­telun pro­pa­gan­daa levit­tävät ihan muut tahot.

    Sen sijaan vaikka­pa kän­nykkäsäteilystä, rasvo­jen ter­veysvaiku­tuk­sista tai mie­len­ter­veyskysymyk­sistä kir­joit­tavien kol­le­goiden jutu­ista usein kuul­taa läpi sel­l­aisia toimit­ta­jan kat­so­muk­ses­ta nou­se­via ennakkoasen­tei­ta, jot­ka ohjaa­vat lähtei­den val­in­taa ja tulk­in­taa niin paljon, että luk­i­jan olisi hyvä tietää nämä toimit­ta­jan henkiset sitoumukset.

  11. Mikäs se neljäs val­tiom­ahti taas olikaan. Kun lehden pääkir­joit­ta­ja ei ker­ro, kuka hän on, en ota pääkir­joi­tus­ta kovin vakavasti. Kuten en tääl­läkään esi­in­tyviä nim­imerkke­jä. Pait­si sil­loin, kun kyse on fak­tas­ta, jon­ka voi tark­istaa. Mielip­iteitä maail­maan riitää.

    Osmon kysymys toimit­ta­jien puolue­taus­toista on hyvin aiheelli­nen. Kuten uskon­to, urheilu, bisnes, kotiseu­tu jne. Kun toimit­ta­ja väsää uutisen tapah­tu­mas­ta, hän ei tee sitä tyhjiössä, vaan elämän viiteke­hys väi­jyy niskas­sa. Puoluele­hdet oli­vat aikanaan tur­val­lisia; Niitä saat­toi lukea ilman kyynisyy­den pain­oa niskassa.

    Mut­ta eivät puolue­toimit­ta­jat ole mihinkään kadon­neet. Heitä saamme kuun­nel­la ja lukea joka päivä vapaan medi­an sivuil­la. Kan­natan toimit­ta­jien puoluesi­don­naisu­u­den julk­istamista. Ja muutkin sidon­naisu­udet esi­in. Kyseessä on sen­tään neljäs valtiomahti.

  12. Sinähän Osmo itse kuu­lut erääseen hyvinkin kiilu­vasilmäiseen ja itseri­it­toiseen “lahkoon”, nimit­täin punav­ihrei­den fem­i­nistien puolueeseen. Mitä luulet, kuin­ka mon­es­ta maail­man asi­as­ta tämä tosi­a­sia tekee sin­ut jääviksi kirjoittamaan?

  13. Mielestäni hesarin luk­i­joiden ja tilaa­jien tulisi olla tietoisia siitä, että uusi HS:n pää­toimit­ta­ja käsit­tääk­sen­ki kuu­luu van­hoil­lois-lestaodi­lais­ten vaikkut­ta­jien piiriin. 

    Onkin mielestäni erit­täin tärkeä asia, että hesarin luk­i­jat tietäi­sivät, että mikä on HS:n lin­ja tulevas­sa eduskun­tavaalis­sa. Me äänestäjät kun tup­paamme äänestämään niitä, joiden­ka kuva on lehden sivus­tol­la useim­miten ja joista lehti use­astikin ennen vaalia kertoo.

  14. Jos kiilu­vasilmäiseen lahkoon kuu­lu­vat oli­si­vat jääve­jä kir­joit­ta­maan ilmas­ton­muu­tok­ses­ta, niin kyl­lä moni pet­ty­isi, kun ei saisi enää pelotel­la ihmisiä veden­paisumuk­sel­la ja seit­semäl­lä vitsauksella.

  15. Usein­han tieto toimit­ta­jan maail­mankat­so­muk­ses­ta tekee jutun näkökul­man hyvin ymmär­ret­täväk­si. Otan esimerkin:

    Tui­ja Brax ajoi tätä omaisu­u­den jakoa myös päät­tyvi­in avoli­it­toi­hin. Naisjär­jestöt tote­si­vat, että kan­nat­ta­vat lakia, kos­ka siinä omaisu­ut­ta yleen­sä siir­retään mieheltä naiselle. Hesarin toimit­ta­ja teki asi­as­ta myön­teisen kirjoituksen.

    Nyt sit­ten luk­i­ja miet­tii, että onko kyseessä hyvä vai huono laki. Vaikut­taisko luk­i­jan kokon­ais­arvioon se, että hän tietäisi hesarin toimit­ta­jan ole­van julk­ifem­i­nisti. Eikä siis tässä asi­as­sa neu­traali henkilö. No tot­ta kai vaikuttaisi.

    Samaa levyä on lop­ut­tomasti jauhet­tu esim. ilmas­ton­muu­tok­ses­ta kir­joitet­taes­sa. Onko toimit­ta­ja enti­nen vihrei­den vaaliehdokas vai Exxonin rahoit­ta­man insti­tuutin enti­nen tutk­i­ja. Vaikut­taisi­vatko nämä asi­at luk­i­jan kokon­ais­arvioon? No tot­ta kai vaikuttaisi.

    Älkäämme siis olko toimit­ta­jine suh­teen lapsel­lisia. Hekin ovat vain ihmisiä ja heil­lä on omia ajatuk­sia, jot­ka vaikut­ta­vat hei­dän työhönsä.

  16. Tärkein­tähän olisi saa­da tietää lehti­talo­jen ja pää­toimit­ta­jain kytken­nät esimerkik­si teol­lisu­u­teen ja mui­hin rahapi­irei­hin. Yksit­täiset toimit­ta­jat ovat työn­tek­i­jöitä ihan samal­la taval­la kuin siivoo­jat ja pakkaa­jat omil­la aloil­laan. Minus­ta meil­lä vielä on vaal­isalaisu­us, vai olenko erehtynyt?
    Apunen on ilmeis­es­ti vain ollut lapsekkaan sydämistynyt siihen, että joku toimit­ta­ja on kir­joit­tanut työ­nan­ta­japi­ireistä tuh­masti. Ja nyt mökötetään.
    Jos tähän kansalaisoikeuk­sia rikko­vaan val­tiopoli­isi-tyyp­pisen toimit­ta­jau­rkkimiseen men­nään, niin sit­ten pitää pikavauh­tia selvit­tää myös esimerkik­si kemi­ante­ol­lisu­udessa työsken­tele­vien insinöörien ja muiden ylem­pi­en toim­i­henkilöi­den maail­manku­va. Yksistään kemi­ante­ol­lisu­u­den liike­vai­h­to maail­mas­sa on 2000 biljoon­aa euroa vuodessa (lähde CEFIC). Globaalit toim­i­jat omis­ta­vat pääosin suo­ma­laisen teollisuuden.
    Näi­den laitosten insinöörien psykoter­api­as­sa löy­tyy ihan var­masti selit­täviä tek­i­jöitä maail­man nykytilaan.
    Tiedetoimit­ta­jien uskon­nolli­nen vakau­mus ei ole kiin­nos­ta­va, mut­ta hei­dän maail­maku­vansa on toisi­naan valitet­ta­van kri­ti­ik­itön ja kapeakat­seinen esimerkik­si geen­imuun­telu­un ja nan­ote­knolo­giaan. Varovaisu­us­pe­ri­aat­teen kun­nioit­tamis­es­ta ei usein hei­dän kir­joit­telus­saan näy merkkiäkään.

  17. “Mielestäni hesarin luk­i­joiden ja tilaa­jien tulisi olla tietoisia siitä, että uusi HS:n pää­toimit­ta­ja käsit­tääk­sen­ki kuu­luu van­hoil­lois-lestaodi­lais­ten vaikkut­ta­jien piiriin.”

    Eikö Mikael Pen­tikäisen lesta­di­o­laisu­us ole aika hyvin kaikkien niiden tiedos­sa, jot­ka ylipäätään mitään lehtiä lukevat?

    Mis­sä vai­heessa muuten tämä Apusen aja­tus, että voisi olla hauskaa tehdä _nimetön_ kyse­ly toimit­ta­jille hei­dän puoluekan­nas­taan, muut­tui ihmis­ten mielessä suun­nitel­mak­si määrätä toimit­ta­jille oman äänestyskäyt­täy­tymisen julkaisem­i­nen pakolliseksi?

    “Tiedetoimit­ta­jien uskon­nolli­nen vakau­mus ei ole kiin­nos­ta­va, mut­ta hei­dän maail­maku­vansa on toisi­naan valitet­ta­van kri­ti­ik­itön ja kapeakat­seinen esimerkik­si geen­imuun­telu­un ja nan­ote­knolo­giaan. Varovaisu­us­pe­ri­aat­teen kun­nioit­tamis­es­ta ei usein hei­dän kir­joit­telus­saan näy merkkiäkään.”

    Kuin­ka suuri paino varovaisu­us­pe­ri­aat­teelle annetaan, on poli­ti­ikkaa eikä tiedet­tä. Tiedetoimit­ta­ja voi kuitenkin tehdä luk­i­joille ymmär­ret­täväk­si esimerkik­si sen, että jos kyn­nys varovaisu­us­pe­ri­aat­teen soveltamisek­si halu­taan aset­taa sille tasolle, että kaikkia geen­imuun­nel­tu­ja vil­je­lykasve­ja on pidet­tävä vaar­al­lisi­na ennen kuin ne on vuosikym­me­nien tutkimuk­sil­la osoitet­tu tur­val­lisik­si, niin siinä tapauk­ses­sa olisi perustel­tua vaa­tia vähin­tään yhtä suur­ta varovaisu­us­pe­ri­aat­teen soveltamista vil­je­lykasvei­hin, jot­ka on jalostet­tu jol­lakin epä­tarkem­mal­la menetelmäl­lä, jos­sa yhden tavoitel­lun geen­imuu­tok­sen ohel­la tapah­tuu kym­meniä tai sato­ja oheis­vahinko­maisia muutoksia.

  18. “Tärkein­tähän olisi saa­da tietää lehti­talo­jen ja pää­toimit­ta­jain kytken­nät esimerkik­si teol­lisu­u­teen ja mui­hin rahapiireihin. ”

    Ja vähän muu­takin: Meil­lä esimerkik­si KTM aikoinaan ja MMM kaiken aikaa ostaa julk­isu­ut­ta taakseen.

    Rahat eivät nap­sah­da suo­raan min­is­ter­iöltä, vaan eri­lais­ten pro­jek­tien ja ohjelmien rahoituk­sen kaut­ta ja kanavoidaan MMM:n tavoit­teisi­in suo­peasti suh­tau­tuville tahoille.

    Oste­taan esimerkik­si ilmoi­tusti­laa, jota ei tarvi­ta mihinkään ja sik­si koko­sivun ilmoituk­ses­sa saat­taa olla vain jonkin han­kkeen logo ja slo­gan. 4/5 ilmoituk­sen alas­ta valkoista. Eikä kukaan suuren yleisön joukos­ta tajua, että mitähän tuokin ilmoi­tus viestii. No ei mitään.

    Sit­ten on vielä erik­seen nämä MMM:n han­ker­a­hoituk­sel­la toimi­vat tahot, joil­la on joku tai joitakin tiedot­ta­jia tai “toimit­ta­jia” palveluksessaan. 

    He ovat oikeasti pelkkiä menekinedis­täjiä, jot­ka kylvävät aineis­toaan kaikkialle suo­raan tai viestin­tä­toimis­to­jen kanavien kaut­ta. Koului­hin, medi­aan, toisille järjestöille. 

    Tek­i­jänä voi olla myös joku ostet­tu free­toimit­ta­ja — van­ha pikkuapulainen. 

    Kaik­ki näyt­tää niin lutuiselta ja toimit­ta­jan jut­tukin oli hyvin tehty. Mut­ta kun kelaa ketjua taak­sepäin, sieltähän löy­tyy se MMM ja sen tavoit­teet. Ne on saatu Keskustal­ta, tuot­ta­japi­ireiltä ja elintarviketeollisuudelta. 

    Tämä MMM:n han­ker­a­hoituk­sel­la hoidet­tu jär­jestö on yritet­ty aina naamioi­da itsel­lisek­si. Hal­li­tus ja jäsenet ovat muual­ta kuin min­is­ter­iöstä, esimerkik­si fir­moista jne.. Mut­ta pääosa tästä menekinedis­tämistä tehdään val­tion rahal­la, toimit­ta­jia syöt­täen ja medi­aa voidellen. 

    Tämä MMM:n lähel­lä ole­vat touhu­niekat ovat verkos­toituneet kuin hämähäk­it. He tun­te­vat toisen­sa ja heil­lä on luot­to­toimit­ta­jansa ja ‑medi­ansa.

    (On myös ole­mas­sa “epäjär­jestöjä”. Ne ovat sel­l­aisia usein luon­non­va­ra-alo­jen puu­laake­ja, jot­ka edus­ta­vat maat­alouden kanssa kil­pail­e­vaa toim­intaa mut­ta yhteiskun­nan näkökul­mas­ta kuu­lu­vat MMM:n tai sen viras­to­jen ohjaukseen.

    Niille annetaan pikkuhilu­ja tai ei mitään.)

  19. “Tiedetoimit­ta­ja voi kuitenkin tehdä luk­i­joille ymmär­ret­täväk­si esimerkik­si sen, että jos kyn­nys varovaisu­us­pe­ri­aat­teen soveltamisek­si halu­taan aset­taa sille tasolle, että kaikkia geen­imuun­nel­tu­ja vil­je­lykasve­ja on pidet­tävä vaar­al­lisi­na ennen kuin ne on vuosikym­me­nien tutkimuk­sil­la osoitet­tu tur­val­lisik­si, niin siinä tapauk­ses­sa olisi perustel­tua vaa­tia vähin­tään yhtä suur­ta varovaisu­us­pe­ri­aat­teen soveltamista vil­je­lykasvei­hin, jot­ka on jalostet­tu jol­lakin epä­tarkem­mal­la menetelmäl­lä, jos­sa yhden tavoitel­lun geen­imuu­tok­sen ohel­la tapah­tuu kym­meniä tai sato­ja oheis­vahinko­maisia muutoksia”

    Perustelu on tut­tu ja epäon­nis­tunut — kuul­tu hyvin usein esimerkik­si sil­loin, kun epäil­lään vaikka­pa jonkin kemikaalin vaar­al­lisu­ut­ta. Sil­loin voidaan vetää mukaan keskustelu­un met­säsien­ten myrkyl­lisyys esimerkkinä siitä, että “on luon­nos­sakin vaaro­ja”. No niin onkin, mut­ta niihin on sopeudut­tu kym­me­nien tuhan­sien tai jois­sakin tapauk­sis­sa sato­jen tuhan­sien vuosien aikana. Kiin­toisaa, että tiedetoimit­ta­ja pitää varovaisu­ut­ta “poli­ti­ikkana” (ehkä hie­man halvek­sit­ta­vana?) mut­ta edesvas­tu­u­ton­ta inno­vaa­tioiden käyt­töönot­toa ilman huolel­lista tutkimus­ta, ken­ties suurten taloudel­lis­ten painei­den alla, “sound sci­en­cenä”. Masen­tavaa diskurssia. Mis­sähän siinä on se objektiivisuus? 

    Kokon­aisu­udessaan vaa­timus toimit­ta­jien mah­dol­lisen poli­it­tisen sidon­naisu­u­den selvit­tämis­es­tä hei­dän työhön­sä liit­tyen muis­tut­taa pahasti USA:n McCarthy-vainoja.
    Se on myös luk­i­jakun­nan avoin­ta halveksimista.

  20. Avoimuud­es­ta näyt­täisi tule­van uusi hittituote. 

    Väitin edel­lä pari päivää sit­ten EVA:n alka­neen kortis­toi­da kom­mu­nis­tisia koul­u­laisia ‑70-luvul­la, mut­ta HS täs­men­tääkin tänään jonkin elinkei­noelämän säätiön olleen asialla.

    Sitran veroinen joka paikan touho “aja­tus­pa­ja” Demos on saman lehden mukaan nuotit­tanut lop­pu­ra­portin Jor­ma Ollilan johta­malle Maabrändiryhmälle.

    Anni Sin­nemä­ki saa työa­jan päälle spar­raus­ta Demok­sen Alek­si Neu­voselta asues­saan samas­sa Punavuoren kom­muu­nis­sa. Demok­sen takaa löy­tyvät yllät­täen EK, Faz­er, kirkko ja muut arkkikonservatiivit.

    Oba­maakin innokkaam­min ajoi vaalien lop­pume­treil­lä hänen kil­pail­i­jansa Mc Cain kolois­taan ulos Wash­ing­toni­in pesiy­tyneitä “think tanke­ja” ja mui­ta demokrat­tisil­ta elim­iltä val­lananas­tanei­ta kuppikuntia.

  21. Eihän puoluekan­ta ker­ro nykyään oikeasti mitään henkilön arvoista ja asen­teista. Ajatel­laan ympäristökysymyk­siä, Nato-jäsenyyt­tä tai vaik­ka suh­tau­tu­mista homoi­hin tai fem­i­nis­tei­hin. jakolin­jat kulke­vat puoluei­den sisäl­lä. Eikä puolueen jäsenyyskään tarkoi­ta sitä, että toimit­ta­ja jatku­vasti halu­aisi kehua omaa puoluet­taan tai omia puolue­tovere­itaan ja mol­la­ta mui­ta. Usein kyl­lä toimit­ta­jat asen­teet kuul­ta­vat jutun taustalla.
    Entisenä toimit­ta­jana tiedän, että jutun teko on jatku­vaa val­in­taa, ketä haas­tat­te­len, mitä kohtia otan haas­tatelta­van puheesta jut­tuun, mitä nos­tan otsikkoon jne. Objek­ti­ivi­su­ut­ta ei ole.
    Tietysti pää­toimit­ta­jan sidon­naisu­udet on hyvä tietää, mut­ta ei hän pysty määräämään, mis­tä ja miten toimit­ta­jat kir­joit­ta­vat. Mut­ta ehkä hän voi jonkin­laista ilmapi­ir­iä, joka määrit­telee mil­laisia jut­tu­ja lehteen tehdään ja mitä nos­te­taan etu­sivulle. Sekin vaikut­taa paljon, onko joku jut­tu par­il­la pal­stal­la sisä­sivul­la vai onko se repäisty etu­sivulle viidelle palstalle.
    Medi­an oma itse­tutk­istelu ja kri­ti­ikkiä olisi tarpeen nyky­istä enem­män. Toimit­ta­jat ovat yllät­täen herkkahip­iäisiä ja vetoa­vat mielu­um­min ajan­pu­ut­teeseen kuin ryhtyvät miet­timään omia tekemisiään.

  22. Jari:

    “Sil­loin voidaan vetää mukaan keskustelu­un met­säsien­ten myrkyl­lisyys esimerkkinä siitä, että “on luon­nos­sakin vaaro­ja”. No niin onkin, mut­ta niihin on sopeudut­tu kym­me­nien tuhan­sien tai jois­sakin tapauk­sis­sa sato­jen tuhan­sien vuosien aikana.”

    Ei gm-vil­je­lykasvien vai­h­toe­htona ole maa­ti­ais­la­jik­keet, jot­ka oli­si­vat ihmiskun­nalle tut­tu­ja maanvil­je­lyk­sen alus­ta asti, vaan ihan yhtä lail­la aivan äsket­täin jaloste­tut lajik­keet, joi­hin on saatu esimerkik­si joukko sat­un­naisia mutaa­tioi­ta säteilyt­tämäl­lä. Valikoimal­la sit­ten löy­de­tään jatko­jalostet­tavak­si kan­ta jos­sa on suurin piir­teen halut­tu­ja omi­naisuuk­sia ja toivon mukaan ei ilmeis­es­ti kai sit­ten kovin paljon sat­tumal­ta yllät­täen ja pyytämät­tä tullei­ta haitallisia omi­naisuuk­sia, mut­ta sitähän ei voi tietää, toiv­otaan parasta.

  23. Ongel­ma on siis se, että toimit­ta­jat eivät juuri koskaan läh­esty mitään asi­aa arvovapaasti.

    Esimerkik­si nais­pappeud­es­ta hesari toden­näköis­es­ti tek­isi jutun, jos­sa kauhis­teltaisi­in sitä, että vieläkin löy­tyy vas­tus­ta­jia. Suurin osa toimit­ta­jista var­maan läh­esty­isi asi­aa näin. Ei tämä ole “arvo­va­paa­ta”, eikä se var­maan voi ollakaan.

    Ratkaisu ongel­maan on siis se, että hyväksytään toimit­ta­jien omien arvo­jen hiip­imi­nen mukaan myös “neu­traalil­ta” näyt­tävään uuti­soin­ti­in. Heit­etään romukop­paan ihanne arvo­va­paas­ta tiedonvälityksestä.

    Ja kas, ongel­ma ratkaistu.

  24. “Väitin edel­lä pari päivää sit­ten EVA:n alka­neen kortis­toi­da kom­mu­nis­tisia koul­u­laisia ‑70-luvul­la, mut­ta HS täs­men­tääkin tänään jonkin elinkei­noelämän säätiön olleen asialla.”

    Suomes­sa oli 80-ja 90-luvuil­la harv­inainen aika, jol­loin toisi­na­jat­telijoiden rek­isteröi­tiä ei juurikaan tehty.
    Tuo EVAn rek­isteri ja poli­it­ti­nen syr­jin­tä eivät olleet mikään poikkeus, se alkoi jo 20-luvul­la ja kohdi­tui kom­mu­nis­tei­hin ja 70-luvul­la se ulot­tui vasemmistodemareihinkin .
    Mui­tan kun 70-luvul­la Teleen palkat­ti­in henkilökun­taa niin ensim­mäi­nen tark­i­tus oli, onko henkilö kom­mu­nisti tai henkilön suvus­sa kommunisteja.Lähisukulaisen kom­mu­nis­mi riit­ti virkakieltoon.

    Nyt ollaan palat­tu van­hoille lin­joille ja luokit­teli­jak­si on tul­lut nyt Ohrana eli Supo ja EK.
    Nyt kel­paa epälu­otet­tavien lis­toille kuka tahansa, jon­ka EK ‚Kokoomus ja/tai Kepu luokit­tel­e­vat epäluotettavaksi.
    Aikaisem­min uhkana pidet­ti­in val­tio­ta vas­tus­tavia, nyt riit­tää, että yri­tys kokee henkilön uhaksi

  25. Ensisi­jais­es­ti kaipaisin toimit­ta­jil­ta kovem­paa sub­stanssiosaamista kir­joit­tamis­taan jutu­ista ulko­mais­ten laat­ule­htien tyyli­in. Suomes­sa ajatel­laan, että kuka tahansa jonkun jour­nal­is­tik­oulun käynyt voi kir­joit­taa mis­tä vaan. Seu­rauk­se­na on sit­ten ihan ohut­ta ja virheel­listä tek­stiä. Esimerkik­si hesaris­sa tör­mää jatku­vasti hirvit­tävi­in asi­avirheisi­in sel­l­ais­ten lehti­jut­tu­jen kohdal­la, joiden sub­stanssista itsel­lä on tietoa. Näi­den oikaisuyri­tyk­si­in menisi ikä ja ter­veys. Hirvit­tää, että jos kaik­ki jutut ovat yhtä hutais­tu­ja kuin ne, joista itse tietää. Pie­nien lehtien kohdal­la ei tietysti voi odot­taakaan perehtyneisyyttä. 

    Omas­ta mielestäni tiedetoimit­ta­jat edus­ta­vat usein toimit­ta­jien aatelia. Ehkä he arvosta­vat enem­män tietoa ja ratio­naal­ista ajat­telua ja myös poikkeuk­sel­lis­es­ti pyrkivät siihen.

  26. “Anni Sin­nemä­ki saa työa­jan päälle spar­raus­ta Demok­sen Alek­si Neu­voselta asues­saan samas­sa Punavuoren kom­muu­nis­sa. Demok­sen takaa löy­tyvät yllät­täen EK, Faz­er, kirkko ja muut arkkikonservatiivit.”

    Ja Demos roudaa toimit­ta­jia luo­mu­tus- ja ilmastoleireille.

    Ja kukas se taas joukon jatkona? MMM on yht­enä SRE:n kautta.

    “Kak­sikym­men­tä ruoka­toimit­ta­jaa ja koti­talousopet­ta­jaa haki kah­den päivän työ­pa­jas­sa välineitä siihen, miten he voivat työl­lään edis­tää ilmas­toys­täväl­lisiä elämän­tapo­ja. Työ­pa­jas­sa pohdit­ti­in, kuin­ka ener­giate­hokas ja vas­tu­ulli­nen ruokailu voidaan tehdä houkut­tel­e­vak­si ja helpok­si. Pidem­mälle kehitelti­in neljä pro­jek­ti-ideaa: ohjeet hyvälle ruoka­puhu­jalle, lähiruokanav­i­gaat­tori, tele­vi­sio-ohjel­ma uud­es­ta lau­tas­mall­ista sekä koulu­jen viljelypalstat. (…)

    Työ­pa­ja oli osa kolmivuo­tista Pelo­ton-pro­jek­tia. Pelo­ton (www.peloton.me) on osa Sitran ener­giao­hjel­maa ja [b]sen tavoit­teena on aktivoi­da ener­giaval­in­to­ja ohjaavia port­in­var­ti­jaryh­miä [/b]synnyttämään sosi­aal­isia inno­vaa­tioi­ta, palvelui­ta ja tuot­tei­ta huomisen ener­giavi­isaaseen Suomeen. Syksyn mit­taan Pelo­ton-työ­pa­joi­hin osal­lis­tu­vat myös vähit­täiskau­pan, koti­maan matkailun, pank­ki- ja vaku­u­tusalan sekä isän­nöin­nin ja vuokra-asumisen ammattilaiset. ”

    http://www.sre.fi/ruoka.fi/www/fi/ajankohtaista/uutiset.php?we_objectID=473

  27. Marko Hamilon viesti­in

    Tiedetoimit­ta­ja voi kuitenkin tehdä luk­i­joille ymmär­ret­täväk­si … geen­imuun­nel­tu­ja vil­je­lykasve­ja on pidet­tävä vaar­al­lisi­na … yhtä suur­ta varovaisu­us­pe­ri­aat­teen soveltamista vil­je­lykasvei­hin, jot­ka on jalostet­tu jol­lakin epä­tarkem­mal­la menetelmäl­lä, jos­sa yhden tavoitel­lun geen­imuu­tok­sen ohel­la tapah­tuu kym­meniä tai sato­ja oheis­vahinko­maisia muutoksia 

    johon Jari vas­tasi

    Perustelu on tut­tu ja epäon­nis­tunut … mut­ta niihin on sopeudut­tu kym­me­nien tuhan­sien tai jois­sakin tapauk­sis­sa sato­jen tuhan­sien vuosien aikana.

    Käsitin että MH viit­tasi Mendelin´(1822–84) ‘luon­non­menetelmäl­lä’ viime vuo­sisadal­la tehty­i­hin ja ken­ties tänä päivänäkin tehtävi­in ei-geen­i­ma­nip­u­lati­ivisi­in jalostus­toimi­in. Niihin ei ole ollut kym­meniä tuhan­sia vuosia sopeutua. 

    Esimerkik­si voisi sanoa ihmiskun­nal­la käyneen hyvä säkä ettei Fra­garia x ananas­sa, testien puuttues­sa, läht­enyt lev­iämään luon­toon hal­lit­se­mat­tomasti ja tuhon­nut meitä kaikkia.

    Ymmär­rän kyl­lä mitä ajat takaa, ja tavoite on hyvä, mut­ta argu­ment­ti väärä. ‘Oikeaa’ argu­ment­tia ei ole ihan help­po muotoilla.

  28. Mikko Kivi­ran­ta: “Käsitin että MH viit­tasi Mendelin´(1822–84) ‘luon­non­menetelmäl­lä’ viime vuo­sisadal­la tehty­i­hin ja ken­ties tänä päivänäkin tehtävi­in ei-geen­i­ma­nip­u­lati­ivisi­in jalostus­toimi­in. Niihin ei ole ollut kym­meniä tuhan­sia vuosia sopeutua”

    OK, tarkoi­tat siis sitä, että paras tapa argu­men­toi­da on kiertää ongel­ma ja esit­tää esit­tää vas­ta-esimerk­ki muualta?
    Että kun vaikka­pa puhutaan autoli­iken­teen kuolonuhreista ja mietitään, mitä asialle pitäisi tehdä, niin tode­taankin, että jalankulk­i­joi­ta kyl­lä kuolee ihan kom­puroimal­la ja kaa­tu­ile­mal­la katukäytävil­lä vielä enem­män, jot­ta ei tässä mitään ongel­maa ole.
    Tai että ilmas­ton­läm­pen­e­misen vaa­ti­mat toimet sivu­ute­taan sanom­al­la, että liiken­teen pien­hiukkas­ten vaiku­tus ast­maan ja sydän/verisuonisairauksiin ovat se todel­li­nen ongelma?

    Voidaan sanoa, että luo­jan kiitos meil­lä on se ympäristöpoli­ti­ikan tärkeä työkalu, varovaisu­us­pe­ri­aate. Ilman sitä teol­lisen tutkimus- ja tuoteke­hi­tyk­sen inno­vaa­tiot otet­taisi­in käyt­töön ilman muu­ta, mah­dol­li­sista haitalli­sista seu­rauk­sista piit­taa­mat­ta, taloudel­lisen hyö­dyn aiheut­ta­man paineen takia. Näitä esimerkke­jähän his­to­ri­as­sa valitet­tavasti piisaa, jois­sa varovaisu­us­pe­ri­aat­tet­ta EI ole sovellettu.
    Harvem­min olen huo­man­nut tiedetoimit­ta­jien käsit­televän tätä aihet­ta. Miksiköhän?
    Jos nyt lähde­tään selvit­tämään jokaisen toimit­ta­jan puolue­poli­it­ti­nen kan­ta, niin totesin vain, että olisi sit­ten syytä per­a­ta esimerkik­si tiedetoimit­ta­jain ammat­tikun­ta ja selvit­tää hei­dän maail­manku­vansa koko elinkaaren ajal­ta, vaikka­pa 200 kysymyk­sen setin avul­la. Vas­ta täl­laisen taus­toituk­sen jäl­keen, jos toimit­ta­ja tode­taan puh­taak­si kaik­ista vaikut­teista, mielip­iteistä ja taus­taryh­mistä, hänen voi olet­taa kir­joit­ta­van objek­ti­ivis­es­ti… Täl­laises­sa selvi­tyk­sessä olisi oikeasti yhtä vähän järkeä kuin koko han­kkeessa urkkia kenenkään poli­it­tisia mielipiteitä.

  29. Jari:

    Voidaan sanoa, että luo­jan kiitos meil­lä on se ympäristöpoli­ti­ikan tärkeä työkalu, varovaisuusperiaate.

    Niin ja eiks tämä varovaisu­us­pe­ri­aate toi­mi molem­pi­in suuntiin?

    Eli jos ei käytetä geen­i­ma­nip­u­loitu­ja kasve­ja, niin miten paljon köy­hempiä ihmiset on, kun ruo­ka mak­saa enem­män ja miten paljon sen takia aiheutuu harmia.

    Tätä pitäs sit jotenkin ver­ra­ta siihen riski­in, että geen­i­ma­nip­u­loitu­jen kasvien käyt­töönot­to aiheut­taa haittaa.

  30. Varovaisu­us­pe­ri­aate on kan­natet­ta­va peri­aate. Jari, et kuitenkaan ole edelleenkään perustel­lut, mik­si kasv­in­jalostus­menetelmään A pitää ja jalostus­menetelmään B ei pidä soveltaa varovaisu­us­pe­ri­aatet­ta. Minus­ta täl­lainen ero pitäisi perustel­la jol­lakin sel­l­aisel­la tiedol­la, mikä tun­netaan _todella_ hyvin. Muuten­han ei todel­lakaan ole kysymys mis­tään varovaisuudesta.

    Ymmärtäisin peri­aat­teessa, vaikken sel­l­aista kan­natakaan, että otet­taisi­in tuo varovaisu­u­pe­ri­aate ihan kun­nol­la todes­ta ja käytet­täisi­in sit­ten vain sel­l­aisia vil­jelyskasve­ja, jot­ka aikanaan vuosikym­meniä sit­ten otet­ti­in varo­mat­tomasti käyt­töön mut­ta jot­ka ovat kestäneet ajan testin. Ei siinä ehkä mitään järkeä olisi mut­ta olisi­pa­han johdonmukaista.

    Jos jokin jalostus­menetelmä pitää ottaa eri­tyiseen varovaisu­ussyyni­in niin se umpimähkäi­nen säteily­tys mutaa­tioiden sat­un­naisek­si aikaansaamisek­si voisi olla sellainen.

  31. Hami­lo: “Varovaisu­us­pe­ri­aate on kan­natet­ta­va peri­aate. Jari, et kuitenkaan ole edelleenkään perustel­lut, mik­si kasv­in­jalostus­menetelmään A pitää ja jalostus­menetelmään B ei pidä soveltaa varovaisu­us­pe­ri­aatet­ta. Minus­ta täl­lainen ero pitäisi perustel­la jol­lakin sel­l­aisel­la tiedol­la, mikä tun­netaan _todella_ hyvin. Muuten­han ei todel­lakaan ole kysymys mis­tään varovaisuudesta”

    Tarkoi­tatko siis, että jos varovaisu­us­pe­ri­aatet­ta ei sovel­leta menetelmässä A(olkoon se mikä hyvän­sä), ei sitä pidä soveltaa muis­sakaan mah­dol­lista riskiä aiheut­tavis­sa menetelmis­sä? Tietääk­seni varovaisu­us­pe­ri­aate ei kyl­läkään sul­je ide­ol­o­gisin perustein pois mitään valmis­tus­pros­esse­ja. Vai onko sin­ul­la toinen tieto ja sitäkö vih­jaat? Salaliitto?

    Kan­natan lämpimästi sitä, että kaikkien ter­veyt­tä ja ympäristöä uhkaavien, taloudel­lista voit­toa tuovien toimien riskit tutk­i­taan huolel­lis­es­ti ja ryhdytään tarvit­taes­sa toimi­in, jo ennenkuin täysi tieteelli­nen näyt­tö on valmis­tunut. Haepa tuol­ta ylhäältä ketjus­ta se koh­ta, jos­sa vas­tus­tan riski­narvio­ta esit­tämässäsi esimerkissä. Melkoinen olkinukke.

    Hami­lo voi olla kyl­läkin ihan huo­le­ton siinä suh­teessa, että varovaisu­us­pe­ri­aatet­ta nou­date­taan san­gen vähän. Esimerkik­si suurim­paan osaan käytössä ole­vista kemikaaleista sitä ei sovel­leta, niiden omi­naisuuk­sista ei tiede­tä juuri mitään, ne vain on otet­tu käyt­töön. Vain noin 15%:lle on ole­mas­sa riski­narvioin­nin mah­dol­lis­ta­va perustietopaketti.
    Toise­na esimerkikkinä, kulut­ta­jatuot­teis­sa on laa­jas­sa käytössä nano­ma­te­ri­aale­ja, yli tuhat sovel­lu­tus­ta, vaik­ka näi­den ainei­den riski­narvioin­timenetelmistä ei todel­lisu­udessa ole vielä edes päästy yksimielisyy­teen. Aineisi­in voi liit­tyä sel­l­aisia tok­sisu­us­mekanis­me­ja, jot­ka tekevät makrokoon aineille laa­di­tut tes­tio­hjeet sovel­tumat­tomik­si. Jos riskei­hin ei kiin­nitetä riit­tävästi huomio­ta ja keski­tytään vain etu­i­hin, vaarana on PCB:n ja asbestin kolkko tie. Nan­otekni­ikois­sa on eniten kehi­tyspo­ten­ti­aalia, niis­sä kun voidaan yhdis­tää kemia, fysi­ik­ka, biolo­gia ja lääketiede. Hyö­tyjä on paljon. Riskitkin olisi hyvä selvit­tää ajois­sa, ennnenkuin uudet keksin­nöt vyöryvät yli.

  32. Tehokkaampi jalostus­menetelmä tuot­taa myös virheitä tehokkaam­min ja nopeam­min, Jos jokin menee pieleen, niin tehokkaam­mal­la menetelmäl­lä tuhot ovat suurem­mat. Tätä tarkoit­taa varovaisu­us­pe­ri­aate geen­i­ma­nip­u­laa­ti­ol­la tehtävän kasvi­jalostuk­sen tapauk­ses­sa. Hitaam­mal­la jalostus­menetelmäl­lä lajikekir­jo pysyy monipuolisem­pana, eikä myöhem­min havait­ta­va virhe aiheuta niin suur­ta tuhoa.

    Ei näitä toimit­ta­jien sidon­naisuuk­sia kan­na­ta erik­seen kysel­lä. Riit­tää, kun toimit­ta­ja allekir­joit­taa jut­tun­sa nimel­lään. Tietenkään ei olisi haitak­si, jos toimit­ta­jien jutut ark­istoitaisi­in kir­joit­ta­jit­tain johonkin netin loukkoon, jot­ta luk­i­jat voisi­vat niistä selvit­tää toimit­ta­jan maail­manku­vaa ja vas­tu­un­tun­toa vaikka­pa palaa­mal­la myöhem­min pal­jas­tuneeseen toimit­ta­jan levit­tämään virhep­äätelmään ja sen syihin. 😉

  33. Jori Mon­to­nen:

    “Tehokkaampi jalostus­menetelmä tuot­taa myös virheitä tehokkaam­min ja nopeam­min, Jos jokin menee pieleen, niin tehokkaam­mal­la menetelmäl­lä tuhot ovat suuremmat.”

    Sit­ten var­maan pitäisi suh­tau­tua suurel­la varovaisu­udel­la tehokkaisi­in menetelmi­in kuten mutaa­tio­jalostuk­seen ja käyt­tää mielu­um­min gm-täsmäjalostusmenetelmiä.

    Jari:

    “Tarkoi­tatko siis, että jos varovaisu­us­pe­ri­aatet­ta ei sovel­leta menetelmässä A(olkoon se mikä hyvän­sä), ei sitä pidä soveltaa muis­sakaan mah­dol­lista riskiä aiheut­tavis­sa menetelmissä?”

    Tarkoi­tan, että jos varovaisu­us­pe­ri­aatet­ta ei sovel­leta kohta­laisen riskip­i­toiseen asi­aan, sitä ei pitäisi soveltaa sitä mata­lariskisem­pään asi­aan. Poli­it­ti­nen päätös on sit­ten tietysti mah­dol­lista: se, että vede­tään rimaa tiukem­paan suun­taan niin että keskiriskiseen sovel­letaan varovaisu­ut­ta tai vielä tiukem­min niin, että myös matalariskiseen.

    En tunne kemikaa­lidi­rek­ti­ivin perustelu­ja, ilmeis­es­ti on ihan järkevää ja kus­tan­nuste­hokas­ta että nyt syynätään toden teol­la kaik­ki ne kymmenet tuhan­net aineet mitä ollaan syynäämässä. Sen sijaan olisi hul­lua, jos jotakin kemikaalia pidet­täisi­in tur­val­lise­na, jos se valmis­te­taan menetelmäl­lä jos­sa tuot­teeseen voisi jäädä myös epäpuh­tauksi­na mui­ta mah­dol­lis­es­ti vaar­al­lisia ainei­ta — mut­ta vaar­al­lise­na, jos sitä tuote­taan menetelmäl­lä jol­la tiede­tään lop­putuot­teen ainakin ole­van puh­das­ta, oli se vaar­al­lista tai ei.

  34. Jari:
    >Tarkoi­tatko siis, että jos varovaisuusperiaatetta
    >ei sovel­leta menetelmässä A(olkoon se mikä
    >hyvän­sä), ei sitä pidä soveltaa muissakaan
    >mah­dol­lista riskiä aiheut­tavis­sa menetelmissä? 

    Jos menetelmän A riskit ovat ilmeisen selvästi suurem­mat kuin muiden menetelmien, niin on perin omi­tu­ista vaa­tia varovaisu­us­pe­ri­aatet­ta näiltä muil­ta, mut­ta ei menetelmältä A.

    Niin kuin nyt tehdään: indu­soidul­la muta­ge­neesil­lä ja sen jälkeisel­lä val­in­tapros­es­sil­la jaloste­tut kasvit hyväksytään nikot­telemat­ta, mut­ta GM-kasve­ja ei. Järkeväm­pää olisi toimia päinvastoin.

  35. Minkähän­laisia sitoumuk­sia Marko Hamilol­la on GM bis­nek­seen kun täl­laista kirjoittaa:

    “Sit­ten var­maan pitäisi suh­tau­tua suurel­la varovaisu­udel­la tehokkaisi­in menetelmi­in kuten mutaa­tio­jalostuk­seen ja käyt­tää mielu­um­min gm-täsmäjalostusmenetelmiä.”

    Mil­lähän logi­ikalla kalli­il­la rahal­la kehitet­täisi­in tehot­tomam­paa menetelmää kuin vanha.

  36. Mil­lähän logi­ikalla kalli­il­la rahal­la kehitet­täisi­in tehot­tomam­paa menetelmää kuin vanha.

  37. Siis kenen kannal­ta tehokkaampi. Tuot­ta­jan? Myyjän? Lop­pukäyt­täjän jos sel­l­ainen on näköpi­iris­sä? Kaatopaikan­hoita­janko kannal­ta. jne.. Haen täl­lä sitä että koko keskustelus­sa punaise­na lankana vaa­di­taan valmista päätöstä siitä mitä kukin puhu­ja on halun­nut sanoa ilman että yritet­täisi­in kuun­nel­la mitä kukin sanoo. Siis ker­toma­l­la oman äänestyskäytök­seni? uskon­toni? sukupuoleni,työpaikkani? puolisoni sukupuolie­lim­ien mallin? Sil­loin luk­i­ja pääsee omas­ta ajat­telus­ta ja voi rauhal­lisin mielin reagoi­da mieleisel­lään taval­la siihen mitä yritän sanoa. Ja vält­tyy kat­so­mas­ta oliko jotain sanottavaa?
    Ja maail­mas­sa kaik­ki hyvin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.